Covid 19 - Iso-O:n ratkaisu ja AAN-konferenssi Bostonissa

Iso-O:sta tulee Georgetown University-opiskelija

Iso-O:n Admitted Eagle Day Boston Collegella 23. huhtikuuta ei mennyt ihan putkeen. Minä olin jo lähtenyt konferenssiini (ks. alla), joten en pystynyt huolehtimaan kuljetuksesta. Satoi kaatamalla. Hän oli läpimärkänä mennyt E:n luokse, lainannut häneltä housut, ja kastellut nekin heti ulos astuttuaan. Hän oli ollut myöhässä, yskinyt, ja soitti minulle reippaasti ennen puolta päivää, josko olisi ok luovuttaa. Annoin luvan; Boston College on kuitenkin hänelle aika tuttu paikka vuosien ajalta, eikä vähiten isoveljen johdosta.

Koska viisumiasioiden kanssa oli jo hirveä kiire, totesin sitten samaisen päivän iltana, josko hän olisi valmis päätöksensä tekemään. Olihan hän; päätös oli syntynyt jo aikoja sitten: matami lähtee elokuun loppupuolella Washington DC:hin opiskelijauraansa Georgetown University:ssä aloittamaan. Hienoa Iso-O! Olen ylpeä ja samalla haikea. Sieltä ei tulla kuin loma-aikoina piipahtamaan.

Poikien kisoja eri tasoilla

E:n kisat olivat MIT:lla 22. huhtikuuta. Pikku-O ei jaksanut lähteä, sillä hänellä oli aamusta treenit ja 11 mailin juoksu. Menin Iso-O:n kanssa. E juoksi kovimmassa lähdössä 1500 metriä ja lähti itselleen aivan liian lujaa sillä seurauksella, että jo 400 metrin kohdalla alkoi hapottaa. Hänen aikansa, 4:03:20 min oli silti oikein kelpoinen. Hän ei ollut liian tyytyväinen, muttei kyllä ihan hirveän harmistunutkaan, mikä oli kiva. Sijoituskaan ei ollut huono; hän oli 17. nopein 62 maaliin saapuneesta. Hänen kautensa on ohi. Jäljellä ovat enää Penn Relays (hän ei ole missään viestijoukkueessa), ACC Championship, NCAA Regionals ja NCAA Championship-kisat.

Pikku-O:n kauden viimeiset kotikisat olivat 26. huhtikuuta AB-koulua vastaan. Hän juoksi jälleen 800 m ajalla 2:22, mikä oli edellistä kisaa parempi, mutta hän ei ollut tyytyväinen juoksuun. Aivan hyvältä se näytti, mutta ongelma oli se, että lähes koko kisan ajan juoksijat olivat tosi lähellä toisiaan ja Pikku-O jäi pussiin. Seniorit huomioitiin, tarjolla oli pizzaa ja muuta naposteltavaa. Iso-O:kin oli katsomassa ja pikkuveljeä Marthan kanssa kannustamassa hieman yllättäen.

Koulua ja vapaa-aikaa

Kevätlukukauden ensimmäisen puoliskon (Third Quarter) todistukset saapuivat. Iso-O:lla kaikki olivat A, paitsi ranska oli pudonnut tasolle B+. Pikku-O:lla historia oli noussut puhtaaksi A:ksi, Wellness oli myös A, ranska ja insinööriaineet olivat A-, matematiikka ja fysiikka olivat molemmat B+, ja englanti B. Vuoden viimeinen neljännes on alkanut. Sen päätteeksi Iso-O saakin jo sitten High Schoolin päättötodistuksen ja Pikku-O:kin ensimmäisen High School-vuoden loppuarvosanat. 

Pikku-O:lla oli illanvietto Jaken luona. Kun hän lähti, pyysin laittamaan viestin puolen yön aikaan, jos menee pidempään. Hän puhisi hieman tyylilleen uskollisena ja lähti lupaamatta. Hän tuli takaisin noin klo 23.30, avasi oveni ja sanoi saapuneensa. Ihana teini! 

"Lobster boy" Martin pyysi Iso-O:n seuralaisekseen heidän Prom:iinsa toukokuun puolivälissä. Iso-O kirjaimellisesti hyppi paikallaan ja kiljui. Ei kai sitä voinut mitään muuta kuin iloita mukana, vaikka mielessäni kävivät kaikenlaiset uhkakuvat ja skenaariot. Pitkien minun ja hänen välisten keskustelujen jälkeen päädyimme siihen, hän lähtee ilman helikopteri-äitiä toukokuun puolivälissä Bangoriin bussilla, josta Martin käy hänet hakemassa. Yöksi hän menee heidän kotiinsa ja tulee seuraavana päivänä takaisin. Tunnustan, että aloin asiasta tehdä suurempaa ja suunnitella mukaan menemistä, mutta päädyimme sitten kuitenkin yhteisymmärryksessa minun kotiinjäämiseeni. Huomaan, että äitinä olemisen käsikirjasta puuttui tämäkin kohta.

Se hyvä puoli tästä ylimääräisestä, Southia aiemmin olevasta Prom:ista oli, että Iso-O:lle tuli motivaatio saada Prom-mekko ja -kengät hommattua. Niiden pitäisi saapua noin viikon sisään. Toivottavasti ovat sopivat.

AAN-konferenssi

AAN (American Academy of Neurology):n vuoden 2023 konferenssi oli Boston Convention and Exhibition Center:illa 22.-27.4. Iso osa työkavereistani, erikoistujista, entisistä työkavereistani eri sairaaloista oli mukana sen helppouden johdosta. Täytyy tosin sanoa, että joko kelistä johtuen (oli kylmää, tuulista ja sateista) tai matkustamisen puutteesta johtuen oli hankala sovittaa arjen vaatimuksia ja konferenssia. Jätin mm. ison illanvieton Museum of Science:ssa kokonaan väliin, kun koin tarpeelliseksi tulla kotiin pitkän päivän jälkeen. Muualla ollessa olisin mennyt. Lyhyesti sentään kävin UMASS:in alumni-tilaisuudessa, mutten jaksanut sielläkään olla pitkään, tuolloin alkaneen flunssan johdosta.

Olin edeltavasti tehnyt itselleni alustavan ohjelman kattaen ongelmia ja sairauksia, joihin törmään poliklinikalla jättäen jälleen kaiken aivohalvaukseen liittyvän ulkopuolelle. Koska sairastuin flunssaan, osallistuin viimeiset kolme päivää etänä, ja huomasin, että hybridi sopi minulle oikein hyvin. Viikon saldona opin jotain uutta päänsäryistä, epilepsiasta, dementiasta, unihäiriöistä, Long-Covid:ista, neuro-oftalmologiasta, autoimmuunineuropatioista, neuroanatomiasta, aikuisneurologille tärkeistä lastenneurologisista sairauksista, neuroradiologiasta, ravinnon vaikutuksesta eri aivosairauksiin, laskutuksesta ym. Sen lisäksi, että ansaitut CME (Continuing Medical Education)-pisteet auttavat lääkärilisenssin aktiivisena pitämisessä, on hieno mahdollisuus saada huipputason koulutusta vuosittain.

Ensi vuonna konferenssi on Denverissä ja 2025 San Diegossa. Niihin joutuu erikseen matkustamaan ja väistämättä jättämään arjen haasteet taakseen. Opin, että se on hyvä juttu. Vaikka oli kiva, ettei joutunut matkustamaan, jäi jotain kuitenkin puuttumaan, kun konferenssi oli liian lähellä.

Kotikulmilla

Newtonin kaupunginjohtaja joutui ottamaan virallisesti kantaa maratonin aikana sattuneeseen Newtonin poliisien ja tummaihoisten juoksijoiden määrän lisäämistä yrittävien kannustajien välikohtaukseen. Poliisit blokkasivat ryhmän pääsyn maratonin reitille polkupyörillään. Olisi kiva todeta, että kyse on yksittäistapauksesta, mutta ei ole. Newtonin poliisilla on kyseenalainen historia rasismipuolella. 

Iso virallinen juttu on viisumiin liittyvät hyvät uutiset, vaihteeksi. Normaalisti O1-viisumin pystyy ensimmäisen 3 vuotiskauden jälkeen uusimaan vain vuosittain, ei pidemmäksi aikaa. Tämä on totta paitsi, jos osaa perustella, miksi 3 vuotta on tarpeen. Tällä kertaa lakifirma osasi. Jee! Pieni hengähdystauko tiedossa meille Pikku-O:n kanssa - tämä viisumi riittää nyt hänen High Schoolinsa loppuun. Helpotti myös, kun huomasin, että viisumihaastatteluajat juoksevat tällä hetkellä noin kuukauden päässä. Olin varma, että jono on edelleen koronan johdosta pitkä, mutta ovat selvästi kirineet Suomen Yhdysvaltain Suurlähetystössä. 

Varasin lentoliput meille kaikille. E saapuu Suomeen ensin, jo ennen juhannusta, juhannuksen jälkeen alkavan työn johdosta. Iso-O ja Pikku-O saapuvat heinäkuun puolivälissä ja minä noin viikon myöhemmin. Takaisin lähdemme kaikki elokuun puolivälissä, sillä Iso-O:n muutto Georgetownin asuntolaan on jo 17.-18.8. ja sekä E:n että Pikku-O:n treenit alkavat.

Uusi simasatsi lähti käyntiin samalla Sima-reseptillä. Resepti on hyvä, mutta hiivamäärä on sietämättömän alhainen. Kahdeksan litran vesimäärään puoli teelusikallista hiivaa? En taas uskonut, laitoin kokonaisen. Se on silti vain murto-osa siitä, mitä laitoin edellisellä kerralla. En ole varma, menikö jotain pieleen, sillä kesti tosi kauan ennenkuin pulloissa oli mitään pihinää, ja vaikka olen ne jo jääkaappiin siirtänyt, en ole aivan vakuuttunut. Pöh.

Viikonloppuna on vappujuhla ja ensi viikolla alkaa Iso-O:n kahden viikon mittainen AP-testipuristus. Ensimmäisellä viikolla on psykologia ja statistiikka, toisella ranska ja matematiikka. Hän meinasi olla stressaantunut ja kehotti minua alentamaan odotuksiani erityisesti matematiikan kohdalla ("E sai 4/5 BC Calculus testistä"). Rauhoitin häntä toteamalla, että hän voi vain voittaa. Huonosti mennyt testi ei haittaa. Hyvin menneestä on hyötyä jatkossa. Perinteisesti:"Pelataan omaa peliä ja katsotaan, mihin se riittää".