Laitoin siman käymään 9. huhtikuuta. Noudatin ohjetta kaiken muun paitsi hiivan osalta arvattavin seurauksin. Pikku-O:n kanssa pullotimme päivä myöhemmin. Kun osa tuotteesta oli levinnyt keittiön lattialle, Pikku-O ehdotti, että hän kaataa ja minä huolehdin siivilästä ja suodattimesta. Meni hyvin. Hän totesi, että ensi vuonna teemme juuri näin. Samalla minä muistutin meitä molempia, että siivilöinti onnistuu parhaiten suppiloa ja minisiivilää käyttäen - ruokaliina ja kahvisuodatin eivät toimi. Alkusotkun lisäksi taisin tehdä siman liian aikaisin. Vappuun on vielä puolitoista viikkoa aikaa ja sima senkun porisee pulloissa, jopa jääkaapissa ollessaan. Kun olin napsauttanut korkit tiukasti kiinni, löysin ne aamulla eri puolelta kellaria; sama tapahtuu edelleen jääkaapissa. Taidan pitää tätä harjoitusversiona ja tehdä varsinaisen satsin tänään perjantaina. Tulin nimittäin kutsuneeksi meille 5 perhettä; kaikki tulevat. Olisi hienoa pystyä tarjoamaan simanmakuista simaa, eikä kiljua. Pikku-O:n kanssa nauroimme, että voisin perustaa panimon. Sen verran hyvä olen.
Pikku-O juoksi 800 metriä omalla tämän hetken parhaallaan 2:24 min ja oli jälleen hirmuiloinen. Ehdin katsomaan ja videoimaan. Hän on nyt asettanut tavoitteekseen lähestyä isoveljen vastaavan iän tuloksia, jotka vaatimattomasti - kuulin itse ensimmäistä kertaa - ovat olleet Southin tähän mennessä parhaat 800 m ajat Freshman (2:05), Sophomore (1:58), ja Senior (1:56) vuosina. Junior-titteli meni jollekin toiselle, kun tuo vuosi meni Covidin johdosta E:lla ohi. E:lla on myös Southin kaikkien aikojen ennätys hallussaan (1:56). Pikku-O:lla on ihana omiin kykyihin luottamisen taito ja positiivinen yrittäminen, mikä on toki tuottanut tuloksiakin. Hän taitaa pitää aivan realistisena, että saa E:n ajat kiinni.
E lähti viikko sitten keskiviikkona Kaliforniaan ja oli aivan ylimielissään. Sain monia viestejä ja puheluita hyväntuuliselta nuorelta mieheltä. Olen iloinen itsekin, että hänelle tarjoutui mahdollisuus päästä länsirannikolle, kun emme sinne porukalla ole vieläkään menneet. Hän oli juossut 1500 m ajalla 3:56:88 s, mikä on hänen ennätyksensä. Oli kiva kuulla, että hän oli itsekin tyytyväinen. Sunnuntaina kisojen jälkeen he olivat menneet Disneylandiin. Kaikesta etukäteiskritiikistä huolimatta vaikutti siltä, että hän oli mielissään siitäkin. Maanantaita vastaisena yönä he lensivät takaisin. "Nukuin lentokoneessa", hän vastasi, kun totesin hänen sitten kuitenkin priorisoineen juhlinnan nukkumisen sijaan. Maanantaina oli nimittäin Marathon Monday, ja 21 mailin kohta Chestnut Hill:llä Boston Collegen kohdalla on perinteinen paikka karnevaalille. E näkyi juhlajoukon seassa päällään Bruins Jersey ja hehkeät aurinkolasit.
Pikku-O:n ensimmäinen hampaidenpaikkaus oli torstaina juuri ennen reissuamme. Olen harmistunut itselleni. Tämä tyyppi olisi tarvinnut paljon pidempään hampaiden harjaamista yhdessä. Nyt olen yrittänyt monitoroida tilannetta hieman haukkamaisemmin, mutta meinaamme molemmat vähän hermostua.
Iso-O:n Edinburgh-hakemuksista neljä psykologiaa sivuavaa ohjelmaa eivät tarjonneet hänelle opiskelupaikkaa. Viides hakemus, historia-ohjelma, ei ole vielä ilmoittanut, mutta ajaa joka tapauksessa hänen tämän hetken valintojensa alapuolelle, joten sitä malttaa odottaa. Myönnän, että olen hieman helpottunut. Se olisi ollut Iso-O:lle muutto kokonaan uuteen maahan ja kulttuuriin, mikä olisi varmasti ollut upea kasvamisen kokemus, mutta ongelmien eteentullessa (kuten vaikka uusi pandemia tms) tilanne olisi voinut kriisiytyä pahastikin. Logistisestikin se olisi ollut jälleen uusi haaste minulle. Nyt ei tarvitse asiaa edes miettiä.
Massachusetts pääsi maailmankartalle - tai ainakin Yhdysvaltain - kun Pentagonin salaisten paperien vuotaja löydettiin North Dightonista (piti googlata, en ollut aiemmin kuullutkaan paikasta) Massachusettsista. Kyseessä oli vain 21-vuotian mies. Muita uutisaiheita ovat olleet Fox-kanavan ja Dominion-äänestysvälineiden välinen rikosoikeudenkäynnin sopiminen yli 700 miljoonan korvaussummalla, ja aivan älyttömät ampumisvälikohtaukset: kolme nuorta kolmessa eri tilanteessa on kuollut tai haavoittunut ollessaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ensimmäinen oli 16-vuotias tummaihoinen poika, joka meni hakemaan pikkuveljiään vahingossa väärästä osoitteesta; 84-vuotias pappa ampui kahdesti etuoven lasin läpi vaihtamatta sanaakaan pojan kanssa. Toinen oli nuori tyttö, joka oli ystäviensä kanssa eksynyt väärälle tielle etsiessään juhlapaikkaa; talon omistaja oli ampunut autoa mitään kysymättä. Ja kolmas oli Cheerleader-tytön meno parkkipaikalla vahingossa väärän auton ovelle; autossa ollut nuorimies oli ampunut sekä häntä että toista seurueen tyttöä.
Perjantai oli vahvasti Georgetown painotteinen. Kiirehdimme paikalle jo klo 8 aivan liian lyhyiden unien jälkeen. Ohjelmassa oli aamupala, kampuskierrokset, tervetulopuheita, hyväksyttyjen opiskelijoiden omia aktiviteetteja, eri alojen luentoja, ja erilaisia esityksiä. Pikku-O kävi spontaanisti samaan aikaa olleessa kampusesittelyssä perheille, jotka vasta miettivät Georgetownia vaihtoehtonaan. Iso-O tapasi mukavan Hamilton-pojan Massachusettsin Concordista monen muun kivan tyypin lisäksi.
Lauantaina Pikku-O priorisoi nukkumisen ja pitkän lenkin. Menimme Iso-O:n kanssa. Ohjelmassa oli aamupalan jälkeen yliopiston ulkopuolisen alueen tunnin mittainen kiertokävely, opiskelijoiden paneeli, asuntolakierrokset sekä kampusklubien esittely. Iso-O tapasi koko reissun vaikuttavimman henkilön, Martin-pojan Mainista ("Lobster Boy", niinkuin hän tätä jälkikäteen kutsui), jonka kanssa hän kävi vielä "Night Monumenting" eli vietti usean tunnin ajan keskellä yötä National Mallilla. Muitakin "tosi kivoja" tyyppejä löytyi. Hän oli aivan haltioissaan:"So many smart people!"
Ravintolakokemuksiin kuului hieno löytö läheltä majapaikkaamme, Daru, intialaisravintola, joka tarjosi upean makukokemuksen. Suositus! Ja Scarlet Oak, monipuolinen paikka, illanviettona yhdessä nyt jo entisen työkaverini Barbaran perheen kanssa. Iso-O ja Pikku-O eivät olleet yli-innoissaan, mutteivat liikaa kritisoineetkaan, kun illanvieton mahdollisuudesta kysyin. Lopulta heilläkin oli aivan mukavaa. Perheen Pikku-O:n ikäiset pojat kuuntelivat Iso-O kokemuksia hakuprosessista ja erityisesti Georgetownista, jossa hassua kyllä perheen isä oli tehnyt lääketieteen opintonsa.
Sunnuntaina juoksin itse Lincoln Memorialille ennen asunnon luovuttamista teinien nukkuessa. Upea oli kokemus hienossa auringonpaisteessa kaikkien "elokuvista tuttujen" (lainaus siskon kommentista) rakennusten ja paikkojen ohi juosta ennen puuduttavaa matkaa. Suihkun jälkeen herätin teinit, kasasimme kamat ja luovutimme asunnon klo 10.45.
Ajomatka takaisin oli takkuinen. Aiemmin suunnittelemastani Philadelphia-lounaasta oli luovuttava, ja luonas muuttui illalliseksi. Ajoaikaa tuli Googlen mukaan koko ajan vain lisää ja pysähdyimme syömään vasta klo 17 Stamford Diner-ravintolaan. Nopea tarjoilu, täyttävät annokset, siedettävät hinnat ja aivan ison tien vieressä olematta kuitenkaan tien vieressä teki kokemuksesta mukavan. Ravintolatauon jälkeen ruuhkat alkoivat helpottaa ja viimeiset kolme tuntia menivät mukavammin. Kotona olimme klo 21.30; pitkä oli päivä. Hullu, mutta kaikkinensa mukava miniloma meille kaikille.
Seuraavana päivänä Iso-O pääsi tapaamaan maailman nopeinta maraton-juoksijaa saatuaan lipun Colinilta. Aamusta hän oli käynyt Abbyn kanssa aamupalalla ravintolassa ja soitti edeltävästi minulle varmistaakseen, miten luottokortinkäyttö eroaa pankkikortin käytöstä. Korttia hän oli keskiviikkona käyttänyt Taliaa tavatessaan sekä vesipyssyostoksilla (näitä hän tulee tarvitsemaan "Senior Assassins"-kisassa, josta lisää, kun se on ajankohtainen). Ja torstai-iltana oli vuorossa Super Mario-elokuva, vaikka hieman korvasärystä kärsikin.
Pikku-O on tiistain jälkeen herännyt päivittäin herätyskellolla mennäkseen koirakaverinsa Hollyn päiväkävelyttäjäksi ja seuralaiseksi perheen ollessa college-kierroksella heidän juniori-kuopuksensa kanssa. Keskiviikosta eteenpäin onkin sitten ollut jo treenejä. Hänen elämänsä ensimmäiset treffit eivät johtaneet seuraaviin, mutta elämä jatkuu.
Minä menin heti Marathon maanantaina sairaalalle ja jatkoin koko viikon. Huomenna lauantaina alkaa AAN (American Academy of Neurology)-konferenssi, joka on tänä vuonna Bostonissa. Menemme kuitenkin ensin katsomaan E:n 1500 m juoksun MIT:llä koko porukalla (luulen), ja sunnuntaina Iso-O joko Pikku-O:n kanssa tai ilman käy BC:llä heidän "Admitted Student"-päivässään. Sitten onkin ratkaisun paikka. Näistä kaikista lisää jatkossa.
No comments:
Post a Comment