Poikien kisoja ja Iso-O:n Irlanti-uutinen

Syyskuu on ohi. Lämmityksen laitoin päälle 28.9.2023, kun sisälämpötila alkoi pysyä selvästi alle normaalin. Aamuisin olohuoneessa oli termostaatin mukaan 15*C, eikä päivälläkään noussut yli 17*C. Ensi viikolla on vielä pari hellepäivää, mutta ennen sitä pysytään välillä 9*C (yön alin) ja 18*C (päivän ylin), mikä ei oikein riitä nostamaan sisälämpöä minulle sopivammaksi. Harmi. Jättilaskut taas alkavat.

Pikku-O juoksee ja opiskelee

Pikku-O vietti Ocean State-kilpailun jälkeisenä sunnuntaina vapaapäivän, vaikka olisi kuulemma pitänyt juosta 10 mailia. Hänelle vapaana maanantaina (Yom Kippur) hän sitten vaati itseltään kahden päivän juoksut kerralla, 19 mailia. Ei auttanut, vaikka ehdotin edellisen päivän huomiottajättämistä. Hän vain totesi, että "minä AINA yritän saada heitä tekemään vähemmän". Niin. Yritän omasta mielestäni opettaa, että vähempikin riittää. Mutta piipitykseni kaikui taas kuuroille korville. Sen verran olivat juostessa kuitenkin hänen ajatuksensa kehittyneet, että hän saapui kotiin 16 mailin juoksun jälkeen todeten omin sanoin sen, minkä minä olin sanonut ennen lenkkiä:"Ei ehkä ole kovin järkevää juosta ylipitkään vain 2 päivää ennen seuraavaa kilpailua". Niin.

Ko. seuraava kilpailu oli Westfordissa, Stony Brook-koulun alueella ja sen vieressä olevassa puistossa. Ehdin hyvin paikalle, vaikka kisa oli ilmoitettu alkavaksi klo 16.15. Kun saavuin, olivat juoksijat vasta käymässä lenkkiä läpi. Ensimmäiset - JV tytöt - lähtivätkin sitten vasta klo 16.55. Alkoi hieman huolettaa, että ehtii tulla pimeä ennenkuin viimeinen porukka, Pikku-O:n JV pojat pääsevät juoksemaan. Seurasin vierestä, kuinka huonosti valmentajat ja toimitsijat osasivat toimia. Olisin itse laittanut porukat lähtemään 10 minuutin välein. Lenkki olisi hyvin sen sallinut ja törmäystä ei olisi tullut. Eivät osanneet. Vasta JV poikien kohdalla toimittiin ajattelemallani tavalla; pojat lähtivät 10 minuuttia V tyttöjen jälkeen. Niinkuin arvelin, se toimi hyvin. Viimeisen tytön ja ensimmäisten kahden pojan - joista toinen oli Pikku-O (*ylpeä äiti tässä) - oli noin 2 minuuttia. Toisin sanoen, Pikku-O:lla meni kisa upeasti. Reitti oli mitaltaan 2.9 mailia (4,7 km), ja Pikku-O:n aika 16 min 48 s. Hän oli pulleana ylpeydestä ja puhua pälpätti itselleen epätyypillisellä tavalla monta päivää sen jälkeen.

Täman viikon lauantaitreenit olivat Lexingtonissa, jossa Pikku-O:n ryhmä juoksi 12 mailin (melkein 20 km) lenkin. Hän pääsi Nathanin äidin kyydillä, melkein suoraan sängystä klo 7.30 hypäten. Ei onnistuisi minulla.  

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Pikku-O:lla oli tuolloin vuorossa fysiikan MCAS, ja siitä piti päästä läpi, jotta pystyy valmistumaan High Schoolista ajallaan. Hän sai 553/560, mikä on kirkkaasti "Exceeding Expectations"-osiossa (alaraja tähän 530 pistetta). Koulun keskiarvo oli 523, koulualueen 520, ja koko Massachusettsin 502 (mikä on juuri "Meeting Expectation"-osion alarajalla).

Läksyjen tekeminen olohuoneessa on jatkunut. Eräänä iltana sain tosin ukaasin. Jos en lopeta puhumista, hän lähtee yläkertaan jatkamaan.

E:n asioita ja kisa

E ei pääsekään ensi viikolle varattuun vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa joukkueen treenimatkan johdosta. Hän yritti saada minut hoitamaan asian. Kun kieltäydyin, hän kysyi, kuinka kesän tarkastuksen peruminen minulta oikein onnistui, kun nyt ei. Totesin, että hyvä yritys, ei muuta kuin soittamaan itse. Sanoin, että saa samalla varattua itselleen uuden. Sain viestin:"Alright doctors appointment check". Kun kysyin, saiko varattua uuden, kertoi hän saaneensa ajan helmikuulle:"Not ideal but kicking the can down the road".  

Hän soitti tuohtuneena kesken työpäiväni. Rippiristi oli pudonnut jossain välissä pitkän lenkin aikaan. Tämä on ollut ajankysymys. Ketju itsessään meni poikki kolmesti ensimmäisen vuoden aikana. Nyt uuden ketjun aikaan hän on ollut luottavaisempi vain huomatakseen, ettei olisi kannattanut. :(

Battle in Beantown-kisat olivat Franklin Park:issa Bostonissa 29.9.2023. Ihan todella suuri harmi, etten päässyt katsomaan; illalla kun olisi vielä ollut lähimpien juoksijakavereiden sekä heidän vanhempiensa kanssa illallinen ravintolassa. Oli nimittäin Parents Weekend, joka meni minulla jo kolmatta kertaa peräkkäin ohi aina samalle viikonlopulle sattuneen päivystysviikonlopun johdosta. Mutta, keksin onneksi tavan seurata kisaa livenä; videota ei näkynyt, mutta kisan alkamisesta lähtien kello juoksi, ja väliajat ponnahtivat esille heti rajapyykkien (1.5k, 3k, 5k ja maali 8k) ohittamisten jälkeen. E juoksi 8k matkan ajalla 25 min 52 s ollen 83. nopein 142 maaliin päässeestä, ja BC:n 6. nopein. Aika oli kirkkaasti hänen uusi parhaansa. Valmentaja ei ollut lainkaan tyytyväinen juokkueen suoritukseen. Hän oli sanonut:"You can run, but you need to learn how to race".

Iso-O:n opintoja ja vielä yksi hyväksymiskirje

Iso-O:n ensimmäinen essee tuli takaisin puhtaana A-kirjaimena. Häneltä tuli viesti:"I GOT AN A ON MY FORST PAPER" (huomaa virhe ja isot kirjaimet). Viesti jatkui:"!!!!". Ja kun kysyin, mikä paperi, hän vastasi (edelleen isoilla kirjaimilla):"HISTORY!!!!!!" ja seuraavassa viestissä oli monta vappuhattu päässä ja pilliä puhaltava hahmo-hymiö. Hyvältä tuntui. Toisen ilo tarttuu. 

Seuraavana päivänä hän soitti naureskellen. Hänet nimittäin valittiin Irlannin Dublinissa olevaan Trinity Collegeen. Hän sai kuulla siitä 26.9.2023. Tämä on aika hassua, sillä ensinnäkin ilmoitus syyslukukauden alun jälkeen kertoo, että hän ei ehkä kuulunut aivan ensimmäiseen aaltoon ja toiseksi, hänen hakupaperinsa olivat varmuudella riittämättömät. Kaikki piti lähettää postitse, vaikka se ei esimerkiksi High Schoolin lopputodistuksen ja SAT-pisteiden osalta ollut edes mahdollista. Laitoimme printatut kopiot omista epävirallisista pdf-versioistamme. Lisäksi postia meni pariin otteeseen ja aika varmasti väärään paikkaan. Mutta, Iso-O sai siis opiskelupaikan myös Irlannista. Hienoa, Iso-O!

Liesituuletin tultiin viimein vaihtamaan ja pääsimme eroon keittiössä monta kuukautta odottaneesta paketista. Autotallinovi tultaneen korjaamaan ensi viikolla. Sen jälkeen joko kaikki on tehty ilman viimeistelyä tai edelleen odotamme sekä takaportaiden käsittelyä että kellarin katon maalausta. En tiedä.

Päivystysviikkoni on vauhdilla menossa. Hoidin juuri E:n ikäisen aivohalvauspotilaan alkuvaiheen hoidon. Hirveää! Elämä on pienestä kiinni. 

Kisoja ja E:n paperiasioita

Pikku-O pyysi uudelleen hiustenleikkuuta, ja sellaisen sai. Edelleen määräys oli ilman konetta ja ei liikaa mittaa pois, mutta massaa sai ja piti ottaa isolla kädellä. Tein niin. Aivan kivannäköinen tuli taas. Yölla sitten heräsin kylpyhuoneessa olevaan ääneen ja valoon, ja löysin Pikku-O:n piilottamassa saksia selkänsa taakse. Hän oli jatkanut leikkaamista itse; sivuilla oli kuulemma vielä liikaa. Tämä johti siihen, että alkuinnostuksen ja ilon jälkeen hän pyysi minua siistimään takaosan. Kävi sitten niin, että koneella ajoin sekä sivut että takaa. Nyt on pitkästä aikaa taas lyhyt tukka. Suunnitelmaa mulletista hiihtokauden aikaan ei ole silti hylätty.

Kahtena viikonloppuna peräkkäin ei ole ollut läksyjä ensin Rosh Hashanahin ja sitten Yom Kippurin johdosta. Kun ihmettelin asiaa, totesi Pikku-O, että se olisi aika "rasistista" (hänen sanansa), jos kristityille määrättäisiin läksyjä ja juutalaisille ei. Muutenkin olen ihmetellyt läksyjen määrän vähyyttä; kertaakaan ei ole meillä mennyt enemmän kuin puoli tuntia yhdessä alakerrassa. Joko hän on tosi tehokas, kun haluaa äkkiä pois yhteissessioistamme tai jotain jää tekemättä. Selvinnee, kun ensimmäiset arvosanat ja arviot saapuvat.

Vein Pikku-O:n kouluun, kun satoi ja olin vapaalla. Lähdimme 20 vaille yhdeksän, ja loppujen lopuksi Pikku-O joutui juoksemaan Brownin viereltä, kun ruuhkaa oli ihan tajuttomasti ja hän olisi myöhästynyt. Kamalaa, jos pitäisi joka päivä istua liikkumattomassa autossa. En kyllä tykkäisi. Onneksi Pikku-O on innokas pyöräilijä.

Epäonnistuneen kilpailun jälkeen ja ennen viime lauantain treenejä laitoin Pikku-O:n valmentajalle viestin väärään sähköpostiosoitteeseen. Huomasin vasta seuraavana päivänä ja huolehdin, josko hänen ajateltiin skipanneen treenit. Varsinkin, kun ne jäivät hänellä vahingossa väliin viikko aiemminkin. Sain myöhemmin vastauksen valmentajalta, joten asia oli järjestyksessä. Annoin Pikku-O:lle palautetta, että on hyvä olla itse asian päällä ja informoida mielellään valmentajaa, mutta vähintään kapteenia, jos joutuu treenit jättämään väliin. Hän hieman pahastui, sillä oli omasta mielestään hoitanut asian ilmoittamalla kaverilleen. 

Koska varsinainen edustusjoukkue (7 juoksijaa) ei kilpaillut keskiviikon kisassa Concord Carlisle-koulua vastaan, 9 parasta JV-juoksijaa pääsi näyttämään parhaansa. Pikku-O oli yksi heistä. Aamusta oli jännitystä ilmoilla. Hän totesi, että on enemmän paineita onnistua, kun on hyvä. Kisa meni hyvin ja Pikku-O oli iloisella mielellä sen jälkeen. Hän tuli 8. sijalle, kolmanneksi Southin pojista Nolanin (Sophomore) ja Owenin (senior) jälkeen haastavalla reitillä koulun ympäristössä. Matka oli 2.7 mailia (4.5 km) ja aika 16 min 38 s (voittajan 15 min 59 s ja Southin viimeisen 22 min 37 s).

Lauantain iso kisa, Ocean State XC Invitational 2023, oli Goddard-puistossa Rhode Islandin Warwickissa. Pikku-O valmistautui tekemällä itselleen puuron (täysin uusi asia hänelle), pakkaamalla laukkuun sadetta kestävät vaatteet ja piikkarit (joita hän ei ole yleensä tykännyt käyttää), ja hoputtamalla minua autoon klo 6.05. Ajoimme Southille, jossa muutamia muitakin yhtä innokkaita oli jo odottamassa klo 6.30 lähtevää bussia. Itse tulin vielä kotiin, ja lähdin muutama tunti myöhemmin. Oli sadepäivä, muttei sentään aivan niin paha kuin edeltävästi oli hurrikaanitason sateilla ja tuulella peloteltu. Saavuin puistoon puolisen tuntia ennen Pikku-O:n Varsity-kisaa, ehdin tervehtiä juoksijat ja valmentajan, ja löytää itselleni hyvät videointipaikat. Pikku-O jäi lähdössä pussiin ja menetti hyvän aseman. Silti hän juoksi oman parhaansa 18 min 28 s (5k), tuli sijalle 111/227, ja alkupettymyksen jälkeen iloa löytyi. Poislähtiessäni törmäsin jälleen valmentajaan ja puolisoonsa, ja sain molemmilta kuulla, kuinka hienosti Pikku-O on juoksuaan parantanut, ja kuinka paljon enemmän hän on alkanut muistuttaa isoveljeään, jopa siten, että valmentaja oli luullut E:n tulleen kisaa katsomaan.

E:n paperiasioiden päivittäminen ja ajokortin uusiminen on ollut melkoista seikkailua. Siksi menetin yöuneni ennen varaamaamme aikaa Natickin RMV:lle. Ei olisi tarvinnut menettää. Saavuimme paikalle klo 10.50. E:n ensimmäinen aika oli klo 11.10 (paperiasioiden päivittäminen) ja toinen klo 13.20 (ajokortin uusiminen). Hän tuli ulos RMV:lta klo 11.15, molemmat asiat hoidettuina. Olimme aivan ymmyrkäisinä molemmat. Sellainen jatkuva harmi kuitenkin on, että ajokortti on taas vain vuoden voimassa. Joko siksi, että ensi vuonna hän täyttää 21 vuotta ja saa vaakatasossa olevan kortin pystypäin olevan sijaan, tai todennäköisimmin siksi, että I-94 ei anna maastapoistumispäivää F-1 viisumille toisin kuin O-1 viisumille. Siksi - ehkä - hän sai vain vuodenmittaisen. Huoh. No, nyt kun se social security numero on, onnistuu uusiminen minulle jo liiankin tutuksi tulleella AAA-toimistokäynnillä. 5 vuoden mittaisen ajokortin olisi saanut, jos olisi hyväksynyt ns. Standard ID:n Real ID:n sijaan. Standard ID:lla ei pääse matkustamaan, se ei riitä iän todistamiseen, vaan se toimii vain ja ainoastaan ajamiseen, joten ratkaisu oli helppo. Ei hän sellaisella kortilla mitään tee. Real ID antaa hänelle mahdollisuuden matkustaa ilman passia maansisäisesti, millä on merkitystä kisamatkojen kannalta sekä jatkossa (kun 21 vuotta tulee täyteen) todistaa ikänsä baareissa.

Vein viimein E:n sohvatuolin heidän kommuuniinsa. Se alkoi näyttää enemmän ja enemmän osalta meidän kalustustamme, joten oli viimeinen hetki päästä siitä eroon. Aloin jopa mietiskellä sen ja E:lla jo olevan isomman parinsa vaihtamista meidän nykyisiin, mutta luovuin ajatuksesta. Vaikka ne näyttävät paremmilta, tarjoavat ne paljon vähemmän istumistilaa, ja vanhoissa on ihan todella hyvä istua. Ongelma on nyt sitten ratkaistu; sohvatuoli on parinsa luona E:lla.

Ukrainan presidentin vaimo oli Georgetownilla käymässä. Iso-O jonotti tapaamiseen pitkään, mutta tuli käännytetyksi ovelta. Tapaamiseen oli halunnut mennä aika moni muukin. Yksi hyvä puoli monen muun lisäksi Georgetownissa on se, että arvovierailijoita riittää, ja opiskelijoilla - olettaen, että ovat ajoissa - on mahdollisuus heitä tavata.

Kotiasioita

Pesukonekorjaaja antoi meille aikaikkunan klo 8-17 lauantaille. Sama 9 tunnin ikkuna oli tiedossani vielä ko. aamusta, mika oli aika ärsyttävää, sillä arvelin korjaajan tulevan myöhemmin, mutta en voinut siihen luottaa ja heräsin vapaapäivänäni herätyskelloon. Klo 10.43 sain viestin:"Your Sears technician is on the way", ja hän saapui aika pian sen jälkeen. Hirveää odotusaikaa ei siis ollut, mutta olisi ollut kiva kuulla jo edellisenä päivänä, että korjausaika on lähempänä puoltapaivaa kuin aivan heti aamusta. Vielä ärsyttävämpää toki olisi ollut, jos hän olisi saapunut vasta juuri ennen klo 17. Jaksan silti aina päivitellä sitä, miten korjausmiesten (sähkö, putki, kaasu, vesi ym) on ok ilmoittaa 9 tunnin aikaikkuna; ei tulisi kuuloonkaan omassa työssäni.

Vuokraemäntäni on ottanut seuraavaksi projektikseen ison puun kaatamisen rojahtamassa olevan autotallin viereltä. Hän on käyttänyt ainakin 3 eri porukkaa sitä katsomassa ja hinta-arviota antamassa, ja on ollut järkyttynyt arvioiden korkeudesta. Hän pyysi minua ottamaan kuvan puusta, ja ymmärsi sitten hieman paremmin ongelman. Puu sijaitsee kiinni autotallissa, sen toisella puolella ja takana on aita noin 3 metrin päässä, ja talollekaan ei ole matkaa kuin 10 metria. Puulle on vain yksi mahdollinen kaatosuunta ja sekin pitää onnistua täydellisesti - muuten menee vähintään kaksi taloa murskaksi.

Nielaisin tyhjää, kun sähköpostissa odotti verottajan lisäselvityspyyntö. Minä en pyynnön mukaan täyttänyt 6 kk:n sääntöä Suomen ulkopuolella asumisessa vuonna 2022. En tiedä, mistä tämä tuli 14 vuoden jälkeen, mutta jollekin virkamiehelle oli tullut tarve kysyä. No, aika helposti tietysti pystyin selvityspyyntöön vastaamaan, mutta olisi kyllä kiva tietää, mistä moinen hölmöys johtui. Varsinkin, kun selvityspyynnössä todettiin myös, että vaikka en 6 kk sääntöä täyttänytkään, ei sillä olisi vaikutusta 2022 verotukseeni. WHAT!?!?!? Miksi siis selvityspyyntö edes oli tarpeen.

Uutisissa

Uutisissa on ollut autonvalmistajien lakkoa, Yhdistyneiden kansakuntien kokoontumista, Intian valtion mahdollista osallistumista Kanadassa asuvan intialaisen murhaan, ja erilaisia käänteitä Trumpin ja muiden hämärämiesten/naisten syytteissä. Jatkuvasti tietysti myös presidentinvaalien ennakkoäänestyksen ja hypoteettisen joskin aika todennäköisen Biden-Trump tilanteen puintia. Aivan viimeisimpänä on ollut keskustelun alla loppuvuoden kestouutinen "Government Shutdown", kun budjettia ei saada tehdyksi.

Pikku-O:lla on vapaa maanantain Yom Kippurin johdosta. Remonttimiehet saapunevat asentamaan uuden liesituulettimen. Kelit alkavat kääntyä syksyisimmiksi ja suunnittelen lämmityksen päällelaittamista aivan lähitulevaisuudessa; joinakin öinä nimittäin mennään alle +10*C ja päivät eivät riitä kompensoimaan. Näillä mennään kohti seuraavia kisoja ja muita haasteita.

Pari ensimmäistä kouluviikkoa ja syysflunssa takana

Pikku-O:n ensimmäinen koulupäivä 5. syyskuuta alkoi klo 12.30 10-12-luokkalaisten osalta. Freshmanit menivät klo 9. Koska päivä alkoi myöhemmin, Pikku-O meni aamulenkille, vaikka iltapäivästä oli treenit edessä. Koulupäivän aikana oli ollut kaikkia aineita ja mieli oli aivan hyvä. Häntä oli huvittanut, kun yksi opettajista oli vääntänyt hänen 4-kirjaimisesta nimestään todella pitkän version, ja sanonut sitten:"I am Pikku-O".

Kouluaineita syyslukukauden aikana hänellä ovat: Honors Chemistry, Honors Modern World History, Sophomore English ACP, Honors French 3, Woodworking 1 ACP, Honors Mathematics 2, WIN Block, ja Advisary. Suomeksi kaikki tämä tarkoittaa kemiaa, historiaa, englantia, ranskaa, puukäsityötä, matematiikkaa, oppilaanohjausta sekä pienryhmätyöskentelyä saman ryhmän kanssa koko High Schoolin ajan.  Kolmena päivänä on hyppytunti.

Koulukuvaus on jo ohi; se tapahtui neljäntenä koulupäivänä. Ensimmäistä kertaa koko kouluhistorian aikana jätin tilaamatta kuvat. Se ei haitannut. Kuva oli silti otettu ja menee hänen viralliseksi kuvakseen koulun tiedostoihin ja opiskelijakorttiin. Kysyin kyllä Pikku-O:lta, haluaako hän kuvansa, ja vastaus oli selkeä ei.  Yksi aikakausi jälleen takanani. Vuosittaisia koulukuvia on tullut hommattua päiväkotiajoista lähtien yhtäjaksoisesti melkein 20 vuotta. 

Pikku-O:lla oli viikko sitten ensimmäinen Team Dinner; hän vei sinne pikaisesti tekemäänsä pestopastaa.  Seuraavana päivänä hän meni Tango Mangoon syömään ystäviensä kanssa. Kahtena päivänä kouluviikolla kotiintullessani liedellä oli valmiiksi tehty pasta. Ensin Fetucchini Alfredo, sitten tomaatti-mozzarellapasta. Hän oli hyppytuntiensa aikana kiirehtinyt edestakaisin, kun oli tullut nälkä.

Ensimmäinen läksyjentekosessio alakerrassa sujui siten, että hän istui E:lle vientiäodottavalla sohvatuolilla eteisaulassa, etten olisi tartuttaanut häneen flunssaani. Sessiot ovat jatkuneet samalla sapluunalla sen jälkeenkin, vaikka harmillisesti flunssa tarttui.

Ennen sairastumistaan Pikku-O jatkoi juoksemistaan omatoimisesti treenien lisäksi siten, että viime lauantaiaamun treenien sijaan hän nukkui pitkään (vahinko - ei muistanut treenejä!) ja juoksi sitten itse 19 mailia illasta. Koko tuon viikon mailit olivat hänellä 60, mikä oli E:n edellisten vuosien tyypillinen viikkomäärä (sivuhuomiona: tänä vuonna E juoksee 80, kun tavoitteena on 1500 m ja maili aiempien 800 m ja 1000 m sijaan).

Ensimmäinen kisa Pikku-O:lla meni jokseenkin kaikilta osin pieleen. Ensin hän sairastui yllämainittuun flunssaan vain kaksi päivää aiemmin. Oli aika selvää, että flunssa tuli minulta, eikä hän jättänyt sitä mainitsematta, pettymyksestään johtuen tietysti. Sitten minulla tuli päivystysjaksoni viimeisen tunnin aikana (sen tunnin, jonka olin ajatellut käyttää autossa puhelimen ja hakulaitteen päässä kohti kisapaikkaa ajaessani) tieto New Hampshire:sta matkalla olevasta aivohalvauspotilaasta. Ruuhkasta johtuen potilas saapui klo 16.45 - ja pääsin lähtemään vasta 18.30 kokonaan missaten kisan. Tämä ei suinkaan ollut koko tarina. Pikku-O oli flunssastaan huolimatta yrittänyt juosta kisassa ja itseasiassa juoksikin melko pitkälle ennenkuin hänen piti pysähtyä oksentamaan. Hän oli vielä yrittänyt jatkaa, mutta vointi ei sallinut. Hän oli sitten istuskellut itsekseen lammen rannalla katsomassa ankkoja. Kun hän kertoi tämän, sydämeni sarkyi. Kun saavuin kotiin, hän lisäksi istui takarappusilla minua odottamassa. Avainkin oli unohtunut.

College-opiskelijoiden juttuja

E tuli käymään viikko sitten perjantai-iltana pesemässä vaatteitaan (kolikkopesukone ei ole vielä osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi), leikkauttamassa hiuksensa ja syömässä. Matkan varrella pyöräillessään hän oli nähnyt valkoisen sohvan ja sohvatuolin, ja niitä lähdin hänen kanssaan raahaamaan päivystyskännykkä taskussani. Sohvan saimme mahtumaan ja kuljetimme sekä raahasimme sen E:n asunnon olohuoneeseen. Sohvatuolin otimme takaisintulomatkalta kyytiin ja toimme meille kotiin odottamaan seuraavaa kyytiä. Se on nyt epäsopivasti eteisaulassa yllämainittuna Pikku-O:n läksytuolina toimien. Mukava siinä on istua, mutta hassulta se näyttää. E viipyi yhteensä melkein 4 tuntia. Hän totesi miettineensä, että onpa kiva asua niin lähellä, kun voi näin vain kävaistä. Olen ajatellut samoin siitä hetkestä lähtien, kun hän ilmoitti valinneensa Boston Collegen opinahjokseen huhtikuun lopussa 2021.

E sai Yhdysvaltain sosiaaliturvanumeron ja virallisen kortin luvatussa 14 päivässä. Nyt hän on systeemissä sisällä. Numero seuraa häntä loppuelämän ajan; oli hän sitten missä vain. Kortissa todetaan muutenkin jo itsestäänselvä asia; nimestään huolimatta sosiaaliturvanumerolla ei ole mitään tekemistä sosiaaliturvan kanssa. Se on ikäänkuin tunnistusnumero työtä ja verotusta varten. Mutta, niinkuin on tullut todistetuksi, sitä tarvitaan monien virallisten asioiden hoitamiseen ja moni asia on nyt helpompaa.

Iso-O soitti nähtyään samanlaisen auton kuin minulla mietittyään hetken, että olin tullut käymään, ja tullut haikeaksi.  Pari päivää myöhemmin hän soitti yrittäessään tilata appia Gov-kurssilleen. Tilauslomake pakotti hänet valitsemaan osoitteekseen Suomen. Ei onnistunut vaihtaa maata, vaikka hänen pankki/luottokorttinsa tiedot sekä Suomessa että täällä ilmoittavat viralliseksi osoitteeksi Newtonin. Ei siis ollut mahdollista tehdä tilausta. Ohjeistin, että hänen täytyy käydä korjaamassa tietonsa yliopiston tiedostoihin; muuten tämä ongelma tulee eteen jatkuvasti tulevaisuudessakin. Ilmeisesti oli onnistunut, kun sain vain peukutuksia kysymyksiini.

Kotona ja ympäristössä

Päällystin olohuoneen sohvat Iso-O:n kangaskasoista löytämilläni aivan toiseen tarkoitukseen 10 vuotta sitten hommatuilla kankailla. Näyttävät aivan hyviltä, vaikka en olisi juuri tällaisia sohvia kaupasta hankkinut. En tosin näitä sohvia muutenkaan. Olivat talossa, kun muutimme. Niissä on oikein mukava istua, mutta ihan hirveiltähän ne näyttivät repaleisine kankaineen. Nyt siis parempia.

Newtonissa äänestetään pian 100 vuotta vanhan lain kumoamisesta. Laki "prohibits the bottling of alcoholc beverages within Newton city limits". Kumoamisen jälkeen Newtoniin on helpompi perustaa pienpanimoita. En vastusta. Lakimuutoshan tekee simastani laillista (heh heh).

Minulla alkoi päivystyksen jälkeinen vapaaviikko. Käytin ensimmäisen päivän 10 mailin juoksemiseen (oli aivan liian pitkä toipilaana vielä ollessani), kellarinikkunoiden sulkemiseen  (vei 10 minuuttia) ja Walthan Service:ille soittamiseen (5 minuuttia). Viimeksi mainittu firma saapuu muutaman viikon päästä laittamaan hiiren- ja rotanloukkuja sekä -myrkkyä kellariin ja suihkuttaa muurahaismyrkkyä talon ulkoseinille. Kaikki muu aika meni hohhailuun, mikä on mielipuuhaani.

Huomiselle on odotettavissa Hurrikaani Lee:n rippeet New Englannin alueelle. Meille kai ei kovin kamalaa tapahdu.

Labor Day viikonloppua edeltäen

Labor Day päättää kesäkauden ja aloittaa syyslukukauden Newtonin kouluissa.  Se on kolmipäiväinen viikonloppu, jota edeltävästi ihmiset usein ottavat vapaata ja viettävät oman lyhyen kesälomansa. Me vietimme sen lähiympäristössä. Siitä ja edeltävistä tapahtumista alla.

Pikku-O:n kirjastokortti löytyi oltuaan hukassa ainakin vuoden. Se löytyi, kun koulupöytä lähti E:lle; oli pudonnut jonnekin sen taakse. Hän totesi löytymisen tavoilleen uskollisena ilman sen suurempia tunteita. Samalla tavalla hän totesi, että tietokoneen käynnistysnappula on rikki. Meinasin hermostua. Hän ei. Keskustelussamme kävi sittemmin ilmi, että kyseessä olikin monitorin on/off-nappula, joka todellakin oli napsahtanut poikki. Hän otti täyden vastuun, mikä oli kiva. Monitorin saa onneksi aivan hyvin käyntiin, joten hermostuneisuudelleni ei ollut tarvetta. Olin ehkä hieman herkkänä näiden rikkoontumisten kanssa, kun olin vain pari päivää aiemmin käynyt hakemassa/ostamassa meille uuden kaukosäätimen, kun se oli erityisesti poikien toimesta rämplätty pilalle. Monitoria ei tämän johdosta tarvitse uutta hankkia. Ainakaan toistaiseksi.

Kävimme Pikku-O:n kanssa palauttamassa tölkkejä. Niitä oli kertynyt. Pikku-O oli vähän noloissaan, sillä ne pitää palauttaa alkoholiliikkeen sisälle, käsin itse lavoille laittaen ja määrän ääneen sanoen. Yritimme samalla matkalla myös palauttaa kivennäisvesipullojani kadun toisella puolella olleeseen Stop and Shopin automaattiin; muovipulloja olivat, mutta juuri se automaatti oli pois toiminnasta. Pikku-O ei siis saanut pientä tuloaan. Jätin pullot autoon, jotta ne ovat matkalla palautettaviksi, kunhan olemme uudelleen yhdessä autolla liikkeellä. Itse en niitä viitsi käydä palauttamassa 5 sentin tulolla per pullo - kierrätykseen menevat paljon helpommin kaupungin tai kierrätysroskapönttöjä roskapäivinä pulloista tyhjentävien ihmisten toimesta - mutta Pikku-O haluaa tämän vielä tehdä. Hän nimittäin totesi minun sortavan pienituloisia (=hän), kun hommasin kivennäisvesilaitteen, ja palautettavia pulloja ei enää jatkossa kerry.

Tilaamani Phillipsin kivennäisvesilaite siis saapui. Olin alkuun pettynyt. Tuntui kuin kuplia ei olisi syntynyt. Sitten Pikku-O saapui paikalle, lähestyi asiaa paljon aggressiivisemmin, ja homma onnistui. Olen hieman epäileväinen kyllä, josko hankinta tuottaa minkäänlaista säästöä. Aika kallis oli kaasupulloineen kaikkineen, ja vesipullokin pitää ohjeiden mukaan parin kuukauden välein vaihtaa. Hmm.

Iso-O soitti viikon alussa klo 6.15 huolissaan suunnilleen kaikesta. Ensimmäinen etiikan tehtävä ei mennyt läpi, kirjojen hankkiminen oli osoittautunut hirveän hankalaksi ja "kaikilla" muilla oli rahaa ostaa pinoittain kirjoja jne. Aloimme palastella ongelmia, ja hän vähän rauhoittui. Ensimmäinen palanen oli mennä takaisin nukkumaan ennen klo 10 alkanutta luentoa. Luennon jälkeen (historia; se, johon kirjoja eniten tarvitsee hankkia) sain viestin:"im feeling a little better". Toisen luennon jälkeen hän oli käynyt isänsä kanssa pitkän puhelun aikana asioita läpi, ja ennen päivän viimeistä iltaluentoa sain iloisen näköisen snap-kuvan ja mielialasta kysyttyäni viestit uusien kuvien kera:"paremalla". Illalla hän sitten värkkäsi ja härkkäsi, ja sai kurssiasiansa ja kirjaongelmansa ratkaistua. Päivä myöhemmin hän jo suunnitteli lisäävänsä clubeja lukujärjestykseensä  ja liittyi nyrkkeilyklubiin(!!!). Ensimmäisessä tapaamisessa oli ollut ihan tosi hauskaa. Ja joo, nyrkkeilevat toisiaan vastaan, mikä ei minua kyllä neurologina ilahduta lainkaan. Mutta, näyttää siis siltä, että Iso-O on löytämässä paikkaansa, ja se tuntuu hyvältä.

Sain viimein Iso-O:n kaaosmaisen huoneen puhdistettua ja järjestettyä siten, että se toimii nyt helposti sekä minun viikonloppumakuuhuoneenani (tietokone on oikeassa makuuhuoneessani ja myöhään valvovan teinin käytössä) että vierashuoneena silloin, kun huoneen oikea omistaja ei ole paikalla. Aikaa meni tuntitolkulla, mutta nyt on kiva. Sain tosin kommentin sekä Pikku-O:lta että Iso-O:ta, ettei se enää näytä hänen huoneeltaan. Lohdutin, että kaikki tavarat ovat tallella, vain hieman helpommin löydettävissä.

Yritin siivota yläkerran huonettakin, mutta sain määräyksen lopettaa. Silmääni paperisilpulta näyttävä kaaosmainen tilanne on Iso-O:n mukaan jonkinlaisessa järjestyksessä. Pyysin kuitenkin luvan poistaa edes aivan varmuudella roskiksi lueteltavia kankaanpaloja. Pitkin hampain hän sen minulle myönsi. Yläkerta jäi kuitenkin siis käyttökelvottomaan kuntoon odottamaan kollaasitekijän lomaa. 

Iso-O:n kumpareikkoisen alun jälkeen E:lla vuorostaan meinasi kaikki kaatua päälle. Opinnot alkoivat rysäyksellä, intership vaatii paljon ponnisteluja ja aikaa, asunnon kaikki sopimukset piti tehdä, ja urheiluja on paljon ja epäsopivasti. Hän soitti olevansa hukkumassa työn alle ja sama tunnelma jatkui pitkälle viikkoon. Hän jopa mietti yhden kurssin poisjättämistä, kun siinä "vain exceptional tyypit, kovan työn tuloksena voivat saada A:n". Kehotin miettimään hetken ja lähestymään asiaa toiselta kantilta. Jos kurssi kiinnostaa ja opettaja tuntuu mukavalta, ei kannata arvosanan 'helppoutta' liikaa miettiä. Urheilussa häntä harmittaa se, että treenien aikataulut vaihtelevat ja aiheuttavat kaaosmaisen tunteen järjestyksenmies-E:lle.

Perjantai oli parempi päivä. E:lla oli hyvä kisa Harvardia vastaan. Se ei ollut "oikea" kisa, mutta mukava sitä oli päästä katsomaan. Kun hän näki minut reitin varrella Reservoirin rannalla klo 7.15, hän huudahti:"What the hell are you doing here?" Kisan jälkeen hänellä oli kuitenkin hyvä mieli, ja selvästi mukanaoloni ei ollutkaan niin häiritsevää. Päivä jatkui hyvin, sillä ilman ongelmia hän sai kuin saikin sosiaaliturvanumeron, mikä helpottaa todella monta asiaa (edellisenä päivänä hän ei nimittäin pystynyt sopimaan heille sähkösopimusta sen puutteesta johtuen). Sosiaalitoimistolta pyöräiltyään hän kaatui sivuttain vaurioittaen hieman pyörän poljinta ja muutaman naarmun itseensä saaden. Ei onneksi käynyt pahemmin. Ja hyvä tuuli jatkui, sillä tiedossa oli kauden aloittava amerikkalaisen jalkapallon peli omalla kampuksella seuraavana päivänä klo 12.

Me kävimme Pikku-O:n kanssa Newton Swap Shopissa katsomassa Pikku-O:lle hyllyä, E:lle keittiötuoleja ja isolle huonekasville aluslautasta. Viimeinen onnistui, keskimmäinen osittain, ja ensimmäinen ei ollenkaan. Snapsilasisetti löytyi; veimme sen E:n asuinkumppaneille tuliaislahjaksi viedessämme samalla omat keittiötuolimme yhden Swap Shopista löytyneen lisäksi. Emme toki jääneet itse ilman, sillä yläkerrasta löytyi kaksi käyttämätöntä, parempikuntoista tilalle.  

Pääsimme siis käymään E:n uudessa kodissa. Ajoimme kapeaa, kahden talon välissä olevaa tienpätkää talon taakse takapihalle, joka näytti todella urbaanilta. Rähjäisen aidan takana oli bileet käynnissä ja musiikki kovalla. Viereisen talon kuistilla oli BC:n lippu. E tuli meitä vastaan takaovelle ja hyväksyi vain keittiöntuolimme - saimme tuoda Swap Shop tuolin ja kasaan menevät rantatuolimme takaisin. Pojat ilahtuivat tuparilahjastamme. E esitteli meille huoneensa lisäksi koko asunnon sekä kellarin, josta löytyy kolikoilla toimivat pesukone ja kuivausrumpu. Ongelmallista - eihän kolikoita enää oikein mistään kerry. E:n huone näytti kivalta. Siellä on leveä sänky, yöpöytä, Pikku-O:n koulupöytä, laatikosto, uusi matto ja seinillä edellisiltä vuosilta tutut kuvat, kollaasi, taulut ja liikennemerkit. Pikku-O halasi E:a lähtiessämme spontaanisti. <3. 

Meidät kutsuttiin Marthan perheen kotiin illalliselle Labor Day:n aattona. Oli kiva, että Pikku-O:kin tuli mukaan Nathanilta suoraan, vaikka edeltävästi oli tieto, että paikalla olisi vain Marthan perheen jälkikasvu. Tämä ei ihan pitänyt paikkaansa, sillä paikalla olivat myös Soleil Mayan kanssa, Soleilin pikkusisko sekä Sarahin kaveri. Kukaan ei tietysti suoraan ollut Pikku-O:n lähipiiriä, mutta se ei suuresti häntä haitannut. Meitä oli yhteensä 9 aikuista ja 8 nuorta ison ulkopöydän äärellä. Keli oli kesäisen lämmin ja tunnelma hyvä. Kaikilla oli jonkinlainen College-opintoihin liittyvä tarina kerrottavanaan. Amy ja Marc olivat juuri saapuneet New Yorkista viemästä nuorimmaistaan, Angusia. Kia ja Bill olivat viikon verran totutelleet hekin tyhjentyneeseen kotiin ja iloitsivat siitä, että Tierneys isosisko Ava oli sen verran toipunut Long-Covidista, että pystyi vuoden tauon jälkeen menemään takaisin. Soleilia lähdetään koko perheen voimin viemään Oregoniin viikon päästä. Marthan perheellä on vielä hetki aikaa, kun Australian opiskeluvuosi alkaa vasta helmikuun lopulla, mutta suuri muutos on heilläkin edessä, varsinkin kun nuorimmainen samalla valmistelee Early Decision-hakemustaan Middlebury Collegeen.

Sähkömies kävi alkukesästä ja hetken vaikutti, että tilanne talossa oli parempi. Vaan eipä ollutkaan. Koko alakerran sähköt menivat päälle ja pois, televisio, valot, jääkaappi, ja netti temppuilivat melkein huolimatta siitä, kuinka moni oli yhtä aikaa päällä. Tilanne oli itseasiassa aika kriittinen. Olin päivystäjänä, eikä minulla ollut mahdollisuutta logata sisään potilastietoihin ja ottaa videoyhteyttä mahdollisen Telestroke-konsultaation tapahtuessa. Onneksi niin ei käynyt! Ilmoitin Alicelle ja talon remonttimiehelle, että sähkömiehen korjausyritys ei toiminut. Sähkömies tuli uudelleen samana päivänä, tarkasti kaiken ja totesi että talon sisällä ei ole ongelmia. Olin todella epäileväinen, mutta ohjeiden mukaisesti soitin sähköyhtiölle. Hekin tulivat jokseenkin heti. Tyyppi näki jo ulkoa, kuinka talon sisällä vilkkui ja päätyi vaihtamaan koko pääjohdon. Sen jälkeen on toiminut täydellisesti. Olisi pitänyt osata tehdä tämä siirto jo kuukausia/vuosia sitten. Hassua, että olin vain päivä aiemmin miettinyt, miten paljon helpompaa olisi, jos osaisi ja tietäisi aina kaiken; olisi kaikkien alojen asiantuntija.

DC lähetti minulle taas ylinopeussakon. :( Tämä oli eri kohdasta kuin mistä odottelin. Tuleekohan vielä toinen? Kameroiden kanssa ei ole leikkiminen. Lisäksi ymmärsin väärin, mitä balanssi EZ Pass-tilillä tarkoittaa. Tiliote elokuulle sanoi $10.91. Luulin, että olin sen verran vielä velkaa ja maksoin. Balanssi on nyt $20.91. Höh.

Pikku-O:n koulu alkaa huomenna. Lukujärjestykset olivat työn alla jonkin bugin johdosta eiliseen saakka. Niinpä hän vain menee paikalle. Selvinnee siellä. Outoa, sillä sekä E:lla että Iso-O:lla oli muistaakseni luettavaa/valmisteltavaa aika paljon ennen Sophomore-vuoden alkua. Meillä alkaa uudenlainen tapa huolehtia läksyistä. Hän on suostunut sellaiseen, että tekee läksynsä olohuoneessa minun tehdessäni omia hommiani, eikä enää omalla sängyllä keskellä yötä.