Pari ensimmäistä kouluviikkoa ja syysflunssa takana

Pikku-O:n ensimmäinen koulupäivä 5. syyskuuta alkoi klo 12.30 10-12-luokkalaisten osalta. Freshmanit menivät klo 9. Koska päivä alkoi myöhemmin, Pikku-O meni aamulenkille, vaikka iltapäivästä oli treenit edessä. Koulupäivän aikana oli ollut kaikkia aineita ja mieli oli aivan hyvä. Häntä oli huvittanut, kun yksi opettajista oli vääntänyt hänen 4-kirjaimisesta nimestään todella pitkän version, ja sanonut sitten:"I am Pikku-O".

Kouluaineita syyslukukauden aikana hänellä ovat: Honors Chemistry, Honors Modern World History, Sophomore English ACP, Honors French 3, Woodworking 1 ACP, Honors Mathematics 2, WIN Block, ja Advisary. Suomeksi kaikki tämä tarkoittaa kemiaa, historiaa, englantia, ranskaa, puukäsityötä, matematiikkaa, oppilaanohjausta sekä pienryhmätyöskentelyä saman ryhmän kanssa koko High Schoolin ajan.  Kolmena päivänä on hyppytunti.

Koulukuvaus on jo ohi; se tapahtui neljäntenä koulupäivänä. Ensimmäistä kertaa koko kouluhistorian aikana jätin tilaamatta kuvat. Se ei haitannut. Kuva oli silti otettu ja menee hänen viralliseksi kuvakseen koulun tiedostoihin ja opiskelijakorttiin. Kysyin kyllä Pikku-O:lta, haluaako hän kuvansa, ja vastaus oli selkeä ei.  Yksi aikakausi jälleen takanani. Vuosittaisia koulukuvia on tullut hommattua päiväkotiajoista lähtien yhtäjaksoisesti melkein 20 vuotta. 

Pikku-O:lla oli viikko sitten ensimmäinen Team Dinner; hän vei sinne pikaisesti tekemäänsä pestopastaa.  Seuraavana päivänä hän meni Tango Mangoon syömään ystäviensä kanssa. Kahtena päivänä kouluviikolla kotiintullessani liedellä oli valmiiksi tehty pasta. Ensin Fetucchini Alfredo, sitten tomaatti-mozzarellapasta. Hän oli hyppytuntiensa aikana kiirehtinyt edestakaisin, kun oli tullut nälkä.

Ensimmäinen läksyjentekosessio alakerrassa sujui siten, että hän istui E:lle vientiäodottavalla sohvatuolilla eteisaulassa, etten olisi tartuttaanut häneen flunssaani. Sessiot ovat jatkuneet samalla sapluunalla sen jälkeenkin, vaikka harmillisesti flunssa tarttui.

Ennen sairastumistaan Pikku-O jatkoi juoksemistaan omatoimisesti treenien lisäksi siten, että viime lauantaiaamun treenien sijaan hän nukkui pitkään (vahinko - ei muistanut treenejä!) ja juoksi sitten itse 19 mailia illasta. Koko tuon viikon mailit olivat hänellä 60, mikä oli E:n edellisten vuosien tyypillinen viikkomäärä (sivuhuomiona: tänä vuonna E juoksee 80, kun tavoitteena on 1500 m ja maili aiempien 800 m ja 1000 m sijaan).

Ensimmäinen kisa Pikku-O:lla meni jokseenkin kaikilta osin pieleen. Ensin hän sairastui yllämainittuun flunssaan vain kaksi päivää aiemmin. Oli aika selvää, että flunssa tuli minulta, eikä hän jättänyt sitä mainitsematta, pettymyksestään johtuen tietysti. Sitten minulla tuli päivystysjaksoni viimeisen tunnin aikana (sen tunnin, jonka olin ajatellut käyttää autossa puhelimen ja hakulaitteen päässä kohti kisapaikkaa ajaessani) tieto New Hampshire:sta matkalla olevasta aivohalvauspotilaasta. Ruuhkasta johtuen potilas saapui klo 16.45 - ja pääsin lähtemään vasta 18.30 kokonaan missaten kisan. Tämä ei suinkaan ollut koko tarina. Pikku-O oli flunssastaan huolimatta yrittänyt juosta kisassa ja itseasiassa juoksikin melko pitkälle ennenkuin hänen piti pysähtyä oksentamaan. Hän oli vielä yrittänyt jatkaa, mutta vointi ei sallinut. Hän oli sitten istuskellut itsekseen lammen rannalla katsomassa ankkoja. Kun hän kertoi tämän, sydämeni sarkyi. Kun saavuin kotiin, hän lisäksi istui takarappusilla minua odottamassa. Avainkin oli unohtunut.

College-opiskelijoiden juttuja

E tuli käymään viikko sitten perjantai-iltana pesemässä vaatteitaan (kolikkopesukone ei ole vielä osoittautunut oikein käyttökelpoiseksi), leikkauttamassa hiuksensa ja syömässä. Matkan varrella pyöräillessään hän oli nähnyt valkoisen sohvan ja sohvatuolin, ja niitä lähdin hänen kanssaan raahaamaan päivystyskännykkä taskussani. Sohvan saimme mahtumaan ja kuljetimme sekä raahasimme sen E:n asunnon olohuoneeseen. Sohvatuolin otimme takaisintulomatkalta kyytiin ja toimme meille kotiin odottamaan seuraavaa kyytiä. Se on nyt epäsopivasti eteisaulassa yllämainittuna Pikku-O:n läksytuolina toimien. Mukava siinä on istua, mutta hassulta se näyttää. E viipyi yhteensä melkein 4 tuntia. Hän totesi miettineensä, että onpa kiva asua niin lähellä, kun voi näin vain kävaistä. Olen ajatellut samoin siitä hetkestä lähtien, kun hän ilmoitti valinneensa Boston Collegen opinahjokseen huhtikuun lopussa 2021.

E sai Yhdysvaltain sosiaaliturvanumeron ja virallisen kortin luvatussa 14 päivässä. Nyt hän on systeemissä sisällä. Numero seuraa häntä loppuelämän ajan; oli hän sitten missä vain. Kortissa todetaan muutenkin jo itsestäänselvä asia; nimestään huolimatta sosiaaliturvanumerolla ei ole mitään tekemistä sosiaaliturvan kanssa. Se on ikäänkuin tunnistusnumero työtä ja verotusta varten. Mutta, niinkuin on tullut todistetuksi, sitä tarvitaan monien virallisten asioiden hoitamiseen ja moni asia on nyt helpompaa.

Iso-O soitti nähtyään samanlaisen auton kuin minulla mietittyään hetken, että olin tullut käymään, ja tullut haikeaksi.  Pari päivää myöhemmin hän soitti yrittäessään tilata appia Gov-kurssilleen. Tilauslomake pakotti hänet valitsemaan osoitteekseen Suomen. Ei onnistunut vaihtaa maata, vaikka hänen pankki/luottokorttinsa tiedot sekä Suomessa että täällä ilmoittavat viralliseksi osoitteeksi Newtonin. Ei siis ollut mahdollista tehdä tilausta. Ohjeistin, että hänen täytyy käydä korjaamassa tietonsa yliopiston tiedostoihin; muuten tämä ongelma tulee eteen jatkuvasti tulevaisuudessakin. Ilmeisesti oli onnistunut, kun sain vain peukutuksia kysymyksiini.

Kotona ja ympäristössä

Päällystin olohuoneen sohvat Iso-O:n kangaskasoista löytämilläni aivan toiseen tarkoitukseen 10 vuotta sitten hommatuilla kankailla. Näyttävät aivan hyviltä, vaikka en olisi juuri tällaisia sohvia kaupasta hankkinut. En tosin näitä sohvia muutenkaan. Olivat talossa, kun muutimme. Niissä on oikein mukava istua, mutta ihan hirveiltähän ne näyttivät repaleisine kankaineen. Nyt siis parempia.

Newtonissa äänestetään pian 100 vuotta vanhan lain kumoamisesta. Laki "prohibits the bottling of alcoholc beverages within Newton city limits". Kumoamisen jälkeen Newtoniin on helpompi perustaa pienpanimoita. En vastusta. Lakimuutoshan tekee simastani laillista (heh heh).

Minulla alkoi päivystyksen jälkeinen vapaaviikko. Käytin ensimmäisen päivän 10 mailin juoksemiseen (oli aivan liian pitkä toipilaana vielä ollessani), kellarinikkunoiden sulkemiseen  (vei 10 minuuttia) ja Walthan Service:ille soittamiseen (5 minuuttia). Viimeksi mainittu firma saapuu muutaman viikon päästä laittamaan hiiren- ja rotanloukkuja sekä -myrkkyä kellariin ja suihkuttaa muurahaismyrkkyä talon ulkoseinille. Kaikki muu aika meni hohhailuun, mikä on mielipuuhaani.

Huomiselle on odotettavissa Hurrikaani Lee:n rippeet New Englannin alueelle. Meille kai ei kovin kamalaa tapahdu.