Poikien kisoja ja Iso-O:n Irlanti-uutinen

Syyskuu on ohi. Lämmityksen laitoin päälle 28.9.2023, kun sisälämpötila alkoi pysyä selvästi alle normaalin. Aamuisin olohuoneessa oli termostaatin mukaan 15*C, eikä päivälläkään noussut yli 17*C. Ensi viikolla on vielä pari hellepäivää, mutta ennen sitä pysytään välillä 9*C (yön alin) ja 18*C (päivän ylin), mikä ei oikein riitä nostamaan sisälämpöä minulle sopivammaksi. Harmi. Jättilaskut taas alkavat.

Pikku-O juoksee ja opiskelee

Pikku-O vietti Ocean State-kilpailun jälkeisenä sunnuntaina vapaapäivän, vaikka olisi kuulemma pitänyt juosta 10 mailia. Hänelle vapaana maanantaina (Yom Kippur) hän sitten vaati itseltään kahden päivän juoksut kerralla, 19 mailia. Ei auttanut, vaikka ehdotin edellisen päivän huomiottajättämistä. Hän vain totesi, että "minä AINA yritän saada heitä tekemään vähemmän". Niin. Yritän omasta mielestäni opettaa, että vähempikin riittää. Mutta piipitykseni kaikui taas kuuroille korville. Sen verran olivat juostessa kuitenkin hänen ajatuksensa kehittyneet, että hän saapui kotiin 16 mailin juoksun jälkeen todeten omin sanoin sen, minkä minä olin sanonut ennen lenkkiä:"Ei ehkä ole kovin järkevää juosta ylipitkään vain 2 päivää ennen seuraavaa kilpailua". Niin.

Ko. seuraava kilpailu oli Westfordissa, Stony Brook-koulun alueella ja sen vieressä olevassa puistossa. Ehdin hyvin paikalle, vaikka kisa oli ilmoitettu alkavaksi klo 16.15. Kun saavuin, olivat juoksijat vasta käymässä lenkkiä läpi. Ensimmäiset - JV tytöt - lähtivätkin sitten vasta klo 16.55. Alkoi hieman huolettaa, että ehtii tulla pimeä ennenkuin viimeinen porukka, Pikku-O:n JV pojat pääsevät juoksemaan. Seurasin vierestä, kuinka huonosti valmentajat ja toimitsijat osasivat toimia. Olisin itse laittanut porukat lähtemään 10 minuutin välein. Lenkki olisi hyvin sen sallinut ja törmäystä ei olisi tullut. Eivät osanneet. Vasta JV poikien kohdalla toimittiin ajattelemallani tavalla; pojat lähtivät 10 minuuttia V tyttöjen jälkeen. Niinkuin arvelin, se toimi hyvin. Viimeisen tytön ja ensimmäisten kahden pojan - joista toinen oli Pikku-O (*ylpeä äiti tässä) - oli noin 2 minuuttia. Toisin sanoen, Pikku-O:lla meni kisa upeasti. Reitti oli mitaltaan 2.9 mailia (4,7 km), ja Pikku-O:n aika 16 min 48 s. Hän oli pulleana ylpeydestä ja puhua pälpätti itselleen epätyypillisellä tavalla monta päivää sen jälkeen.

Täman viikon lauantaitreenit olivat Lexingtonissa, jossa Pikku-O:n ryhmä juoksi 12 mailin (melkein 20 km) lenkin. Hän pääsi Nathanin äidin kyydillä, melkein suoraan sängystä klo 7.30 hypäten. Ei onnistuisi minulla.  

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Pikku-O:lla oli tuolloin vuorossa fysiikan MCAS, ja siitä piti päästä läpi, jotta pystyy valmistumaan High Schoolista ajallaan. Hän sai 553/560, mikä on kirkkaasti "Exceeding Expectations"-osiossa (alaraja tähän 530 pistetta). Koulun keskiarvo oli 523, koulualueen 520, ja koko Massachusettsin 502 (mikä on juuri "Meeting Expectation"-osion alarajalla).

Läksyjen tekeminen olohuoneessa on jatkunut. Eräänä iltana sain tosin ukaasin. Jos en lopeta puhumista, hän lähtee yläkertaan jatkamaan.

E:n asioita ja kisa

E ei pääsekään ensi viikolle varattuun vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa joukkueen treenimatkan johdosta. Hän yritti saada minut hoitamaan asian. Kun kieltäydyin, hän kysyi, kuinka kesän tarkastuksen peruminen minulta oikein onnistui, kun nyt ei. Totesin, että hyvä yritys, ei muuta kuin soittamaan itse. Sanoin, että saa samalla varattua itselleen uuden. Sain viestin:"Alright doctors appointment check". Kun kysyin, saiko varattua uuden, kertoi hän saaneensa ajan helmikuulle:"Not ideal but kicking the can down the road".  

Hän soitti tuohtuneena kesken työpäiväni. Rippiristi oli pudonnut jossain välissä pitkän lenkin aikaan. Tämä on ollut ajankysymys. Ketju itsessään meni poikki kolmesti ensimmäisen vuoden aikana. Nyt uuden ketjun aikaan hän on ollut luottavaisempi vain huomatakseen, ettei olisi kannattanut. :(

Battle in Beantown-kisat olivat Franklin Park:issa Bostonissa 29.9.2023. Ihan todella suuri harmi, etten päässyt katsomaan; illalla kun olisi vielä ollut lähimpien juoksijakavereiden sekä heidän vanhempiensa kanssa illallinen ravintolassa. Oli nimittäin Parents Weekend, joka meni minulla jo kolmatta kertaa peräkkäin ohi aina samalle viikonlopulle sattuneen päivystysviikonlopun johdosta. Mutta, keksin onneksi tavan seurata kisaa livenä; videota ei näkynyt, mutta kisan alkamisesta lähtien kello juoksi, ja väliajat ponnahtivat esille heti rajapyykkien (1.5k, 3k, 5k ja maali 8k) ohittamisten jälkeen. E juoksi 8k matkan ajalla 25 min 52 s ollen 83. nopein 142 maaliin päässeestä, ja BC:n 6. nopein. Aika oli kirkkaasti hänen uusi parhaansa. Valmentaja ei ollut lainkaan tyytyväinen juokkueen suoritukseen. Hän oli sanonut:"You can run, but you need to learn how to race".

Iso-O:n opintoja ja vielä yksi hyväksymiskirje

Iso-O:n ensimmäinen essee tuli takaisin puhtaana A-kirjaimena. Häneltä tuli viesti:"I GOT AN A ON MY FORST PAPER" (huomaa virhe ja isot kirjaimet). Viesti jatkui:"!!!!". Ja kun kysyin, mikä paperi, hän vastasi (edelleen isoilla kirjaimilla):"HISTORY!!!!!!" ja seuraavassa viestissä oli monta vappuhattu päässä ja pilliä puhaltava hahmo-hymiö. Hyvältä tuntui. Toisen ilo tarttuu. 

Seuraavana päivänä hän soitti naureskellen. Hänet nimittäin valittiin Irlannin Dublinissa olevaan Trinity Collegeen. Hän sai kuulla siitä 26.9.2023. Tämä on aika hassua, sillä ensinnäkin ilmoitus syyslukukauden alun jälkeen kertoo, että hän ei ehkä kuulunut aivan ensimmäiseen aaltoon ja toiseksi, hänen hakupaperinsa olivat varmuudella riittämättömät. Kaikki piti lähettää postitse, vaikka se ei esimerkiksi High Schoolin lopputodistuksen ja SAT-pisteiden osalta ollut edes mahdollista. Laitoimme printatut kopiot omista epävirallisista pdf-versioistamme. Lisäksi postia meni pariin otteeseen ja aika varmasti väärään paikkaan. Mutta, Iso-O sai siis opiskelupaikan myös Irlannista. Hienoa, Iso-O!

Liesituuletin tultiin viimein vaihtamaan ja pääsimme eroon keittiössä monta kuukautta odottaneesta paketista. Autotallinovi tultaneen korjaamaan ensi viikolla. Sen jälkeen joko kaikki on tehty ilman viimeistelyä tai edelleen odotamme sekä takaportaiden käsittelyä että kellarin katon maalausta. En tiedä.

Päivystysviikkoni on vauhdilla menossa. Hoidin juuri E:n ikäisen aivohalvauspotilaan alkuvaiheen hoidon. Hirveää! Elämä on pienestä kiinni.