Labor Day viikonloppua edeltäen

Labor Day päättää kesäkauden ja aloittaa syyslukukauden Newtonin kouluissa.  Se on kolmipäiväinen viikonloppu, jota edeltävästi ihmiset usein ottavat vapaata ja viettävät oman lyhyen kesälomansa. Me vietimme sen lähiympäristössä. Siitä ja edeltävistä tapahtumista alla.

Pikku-O:n kirjastokortti löytyi oltuaan hukassa ainakin vuoden. Se löytyi, kun koulupöytä lähti E:lle; oli pudonnut jonnekin sen taakse. Hän totesi löytymisen tavoilleen uskollisena ilman sen suurempia tunteita. Samalla tavalla hän totesi, että tietokoneen käynnistysnappula on rikki. Meinasin hermostua. Hän ei. Keskustelussamme kävi sittemmin ilmi, että kyseessä olikin monitorin on/off-nappula, joka todellakin oli napsahtanut poikki. Hän otti täyden vastuun, mikä oli kiva. Monitorin saa onneksi aivan hyvin käyntiin, joten hermostuneisuudelleni ei ollut tarvetta. Olin ehkä hieman herkkänä näiden rikkoontumisten kanssa, kun olin vain pari päivää aiemmin käynyt hakemassa/ostamassa meille uuden kaukosäätimen, kun se oli erityisesti poikien toimesta rämplätty pilalle. Monitoria ei tämän johdosta tarvitse uutta hankkia. Ainakaan toistaiseksi.

Kävimme Pikku-O:n kanssa palauttamassa tölkkejä. Niitä oli kertynyt. Pikku-O oli vähän noloissaan, sillä ne pitää palauttaa alkoholiliikkeen sisälle, käsin itse lavoille laittaen ja määrän ääneen sanoen. Yritimme samalla matkalla myös palauttaa kivennäisvesipullojani kadun toisella puolella olleeseen Stop and Shopin automaattiin; muovipulloja olivat, mutta juuri se automaatti oli pois toiminnasta. Pikku-O ei siis saanut pientä tuloaan. Jätin pullot autoon, jotta ne ovat matkalla palautettaviksi, kunhan olemme uudelleen yhdessä autolla liikkeellä. Itse en niitä viitsi käydä palauttamassa 5 sentin tulolla per pullo - kierrätykseen menevat paljon helpommin kaupungin tai kierrätysroskapönttöjä roskapäivinä pulloista tyhjentävien ihmisten toimesta - mutta Pikku-O haluaa tämän vielä tehdä. Hän nimittäin totesi minun sortavan pienituloisia (=hän), kun hommasin kivennäisvesilaitteen, ja palautettavia pulloja ei enää jatkossa kerry.

Tilaamani Phillipsin kivennäisvesilaite siis saapui. Olin alkuun pettynyt. Tuntui kuin kuplia ei olisi syntynyt. Sitten Pikku-O saapui paikalle, lähestyi asiaa paljon aggressiivisemmin, ja homma onnistui. Olen hieman epäileväinen kyllä, josko hankinta tuottaa minkäänlaista säästöä. Aika kallis oli kaasupulloineen kaikkineen, ja vesipullokin pitää ohjeiden mukaan parin kuukauden välein vaihtaa. Hmm.

Iso-O soitti viikon alussa klo 6.15 huolissaan suunnilleen kaikesta. Ensimmäinen etiikan tehtävä ei mennyt läpi, kirjojen hankkiminen oli osoittautunut hirveän hankalaksi ja "kaikilla" muilla oli rahaa ostaa pinoittain kirjoja jne. Aloimme palastella ongelmia, ja hän vähän rauhoittui. Ensimmäinen palanen oli mennä takaisin nukkumaan ennen klo 10 alkanutta luentoa. Luennon jälkeen (historia; se, johon kirjoja eniten tarvitsee hankkia) sain viestin:"im feeling a little better". Toisen luennon jälkeen hän oli käynyt isänsä kanssa pitkän puhelun aikana asioita läpi, ja ennen päivän viimeistä iltaluentoa sain iloisen näköisen snap-kuvan ja mielialasta kysyttyäni viestit uusien kuvien kera:"paremalla". Illalla hän sitten värkkäsi ja härkkäsi, ja sai kurssiasiansa ja kirjaongelmansa ratkaistua. Päivä myöhemmin hän jo suunnitteli lisäävänsä clubeja lukujärjestykseensä  ja liittyi nyrkkeilyklubiin(!!!). Ensimmäisessä tapaamisessa oli ollut ihan tosi hauskaa. Ja joo, nyrkkeilevat toisiaan vastaan, mikä ei minua kyllä neurologina ilahduta lainkaan. Mutta, näyttää siis siltä, että Iso-O on löytämässä paikkaansa, ja se tuntuu hyvältä.

Sain viimein Iso-O:n kaaosmaisen huoneen puhdistettua ja järjestettyä siten, että se toimii nyt helposti sekä minun viikonloppumakuuhuoneenani (tietokone on oikeassa makuuhuoneessani ja myöhään valvovan teinin käytössä) että vierashuoneena silloin, kun huoneen oikea omistaja ei ole paikalla. Aikaa meni tuntitolkulla, mutta nyt on kiva. Sain tosin kommentin sekä Pikku-O:lta että Iso-O:ta, ettei se enää näytä hänen huoneeltaan. Lohdutin, että kaikki tavarat ovat tallella, vain hieman helpommin löydettävissä.

Yritin siivota yläkerran huonettakin, mutta sain määräyksen lopettaa. Silmääni paperisilpulta näyttävä kaaosmainen tilanne on Iso-O:n mukaan jonkinlaisessa järjestyksessä. Pyysin kuitenkin luvan poistaa edes aivan varmuudella roskiksi lueteltavia kankaanpaloja. Pitkin hampain hän sen minulle myönsi. Yläkerta jäi kuitenkin siis käyttökelvottomaan kuntoon odottamaan kollaasitekijän lomaa. 

Iso-O:n kumpareikkoisen alun jälkeen E:lla vuorostaan meinasi kaikki kaatua päälle. Opinnot alkoivat rysäyksellä, intership vaatii paljon ponnisteluja ja aikaa, asunnon kaikki sopimukset piti tehdä, ja urheiluja on paljon ja epäsopivasti. Hän soitti olevansa hukkumassa työn alle ja sama tunnelma jatkui pitkälle viikkoon. Hän jopa mietti yhden kurssin poisjättämistä, kun siinä "vain exceptional tyypit, kovan työn tuloksena voivat saada A:n". Kehotin miettimään hetken ja lähestymään asiaa toiselta kantilta. Jos kurssi kiinnostaa ja opettaja tuntuu mukavalta, ei kannata arvosanan 'helppoutta' liikaa miettiä. Urheilussa häntä harmittaa se, että treenien aikataulut vaihtelevat ja aiheuttavat kaaosmaisen tunteen järjestyksenmies-E:lle.

Perjantai oli parempi päivä. E:lla oli hyvä kisa Harvardia vastaan. Se ei ollut "oikea" kisa, mutta mukava sitä oli päästä katsomaan. Kun hän näki minut reitin varrella Reservoirin rannalla klo 7.15, hän huudahti:"What the hell are you doing here?" Kisan jälkeen hänellä oli kuitenkin hyvä mieli, ja selvästi mukanaoloni ei ollutkaan niin häiritsevää. Päivä jatkui hyvin, sillä ilman ongelmia hän sai kuin saikin sosiaaliturvanumeron, mikä helpottaa todella monta asiaa (edellisenä päivänä hän ei nimittäin pystynyt sopimaan heille sähkösopimusta sen puutteesta johtuen). Sosiaalitoimistolta pyöräiltyään hän kaatui sivuttain vaurioittaen hieman pyörän poljinta ja muutaman naarmun itseensä saaden. Ei onneksi käynyt pahemmin. Ja hyvä tuuli jatkui, sillä tiedossa oli kauden aloittava amerikkalaisen jalkapallon peli omalla kampuksella seuraavana päivänä klo 12.

Me kävimme Pikku-O:n kanssa Newton Swap Shopissa katsomassa Pikku-O:lle hyllyä, E:lle keittiötuoleja ja isolle huonekasville aluslautasta. Viimeinen onnistui, keskimmäinen osittain, ja ensimmäinen ei ollenkaan. Snapsilasisetti löytyi; veimme sen E:n asuinkumppaneille tuliaislahjaksi viedessämme samalla omat keittiötuolimme yhden Swap Shopista löytyneen lisäksi. Emme toki jääneet itse ilman, sillä yläkerrasta löytyi kaksi käyttämätöntä, parempikuntoista tilalle.  

Pääsimme siis käymään E:n uudessa kodissa. Ajoimme kapeaa, kahden talon välissä olevaa tienpätkää talon taakse takapihalle, joka näytti todella urbaanilta. Rähjäisen aidan takana oli bileet käynnissä ja musiikki kovalla. Viereisen talon kuistilla oli BC:n lippu. E tuli meitä vastaan takaovelle ja hyväksyi vain keittiöntuolimme - saimme tuoda Swap Shop tuolin ja kasaan menevät rantatuolimme takaisin. Pojat ilahtuivat tuparilahjastamme. E esitteli meille huoneensa lisäksi koko asunnon sekä kellarin, josta löytyy kolikoilla toimivat pesukone ja kuivausrumpu. Ongelmallista - eihän kolikoita enää oikein mistään kerry. E:n huone näytti kivalta. Siellä on leveä sänky, yöpöytä, Pikku-O:n koulupöytä, laatikosto, uusi matto ja seinillä edellisiltä vuosilta tutut kuvat, kollaasi, taulut ja liikennemerkit. Pikku-O halasi E:a lähtiessämme spontaanisti. <3. 

Meidät kutsuttiin Marthan perheen kotiin illalliselle Labor Day:n aattona. Oli kiva, että Pikku-O:kin tuli mukaan Nathanilta suoraan, vaikka edeltävästi oli tieto, että paikalla olisi vain Marthan perheen jälkikasvu. Tämä ei ihan pitänyt paikkaansa, sillä paikalla olivat myös Soleil Mayan kanssa, Soleilin pikkusisko sekä Sarahin kaveri. Kukaan ei tietysti suoraan ollut Pikku-O:n lähipiiriä, mutta se ei suuresti häntä haitannut. Meitä oli yhteensä 9 aikuista ja 8 nuorta ison ulkopöydän äärellä. Keli oli kesäisen lämmin ja tunnelma hyvä. Kaikilla oli jonkinlainen College-opintoihin liittyvä tarina kerrottavanaan. Amy ja Marc olivat juuri saapuneet New Yorkista viemästä nuorimmaistaan, Angusia. Kia ja Bill olivat viikon verran totutelleet hekin tyhjentyneeseen kotiin ja iloitsivat siitä, että Tierneys isosisko Ava oli sen verran toipunut Long-Covidista, että pystyi vuoden tauon jälkeen menemään takaisin. Soleilia lähdetään koko perheen voimin viemään Oregoniin viikon päästä. Marthan perheellä on vielä hetki aikaa, kun Australian opiskeluvuosi alkaa vasta helmikuun lopulla, mutta suuri muutos on heilläkin edessä, varsinkin kun nuorimmainen samalla valmistelee Early Decision-hakemustaan Middlebury Collegeen.

Sähkömies kävi alkukesästä ja hetken vaikutti, että tilanne talossa oli parempi. Vaan eipä ollutkaan. Koko alakerran sähköt menivat päälle ja pois, televisio, valot, jääkaappi, ja netti temppuilivat melkein huolimatta siitä, kuinka moni oli yhtä aikaa päällä. Tilanne oli itseasiassa aika kriittinen. Olin päivystäjänä, eikä minulla ollut mahdollisuutta logata sisään potilastietoihin ja ottaa videoyhteyttä mahdollisen Telestroke-konsultaation tapahtuessa. Onneksi niin ei käynyt! Ilmoitin Alicelle ja talon remonttimiehelle, että sähkömiehen korjausyritys ei toiminut. Sähkömies tuli uudelleen samana päivänä, tarkasti kaiken ja totesi että talon sisällä ei ole ongelmia. Olin todella epäileväinen, mutta ohjeiden mukaisesti soitin sähköyhtiölle. Hekin tulivat jokseenkin heti. Tyyppi näki jo ulkoa, kuinka talon sisällä vilkkui ja päätyi vaihtamaan koko pääjohdon. Sen jälkeen on toiminut täydellisesti. Olisi pitänyt osata tehdä tämä siirto jo kuukausia/vuosia sitten. Hassua, että olin vain päivä aiemmin miettinyt, miten paljon helpompaa olisi, jos osaisi ja tietäisi aina kaiken; olisi kaikkien alojen asiantuntija.

DC lähetti minulle taas ylinopeussakon. :( Tämä oli eri kohdasta kuin mistä odottelin. Tuleekohan vielä toinen? Kameroiden kanssa ei ole leikkiminen. Lisäksi ymmärsin väärin, mitä balanssi EZ Pass-tilillä tarkoittaa. Tiliote elokuulle sanoi $10.91. Luulin, että olin sen verran vielä velkaa ja maksoin. Balanssi on nyt $20.91. Höh.

Pikku-O:n koulu alkaa huomenna. Lukujärjestykset olivat työn alla jonkin bugin johdosta eiliseen saakka. Niinpä hän vain menee paikalle. Selvinnee siellä. Outoa, sillä sekä E:lla että Iso-O:lla oli muistaakseni luettavaa/valmisteltavaa aika paljon ennen Sophomore-vuoden alkua. Meillä alkaa uudenlainen tapa huolehtia läksyistä. Hän on suostunut sellaiseen, että tekee läksynsä olohuoneessa minun tehdessäni omia hommiani, eikä enää omalla sängyllä keskellä yötä.