Halloween aikaa

Pikku-O kaiversi meille kurpitsan (kuva). Koska ajattelin jälleen olevani todella tylsä, emme laittaneet sitä eturappusille. Se tuijottaa meitä ruokasalin pöydältä olohuoneeseen niin kauan kunnes se alkaa pahentua. 

Halloween-juhlaa Pikku-O kävi  edeltävästi viettämässä kavereidensa kanssa Nathanilla viikonloppuna ennen oikeaa juhlapäivää, joka osuu taas viikolle ja on huomenna. Minullakin oli mini-Halloween, kun ehdin sunnuntaikierrolta Soleilin talolle aikuisten Halloween-brunssille. Olin noin tunnin muiden jälkeen paikalla, mutta ehdin kuitenkin istahtaa parin tunnin verran minäkin. Mukana olivat Soleilin, Tierneyn ja Marthan vanhemmat. Marthan äiti oli nähnyt edellisenä yönä unen, jossa minulla oli ollut lemmikki-kameli. Sellainen, joka seurasi minua joka paikkaan hyvin ihastuneena. Nauratti aika paljon.

Pikku-O:n asioita erikseen

Pikku-O:n ranska on menossa ihan penkin alle. Testistä tuli 1.5/5. Hän kertoi sen ikäänkuin ohimennen ja hermostui sitten, kun jatkoin keskustelua. Asialle ei enää voi tehdä mitään - jakso päättyy perjantaina. Kun kysyin, kävikö hän juttelemassa opettajan kanssa, hän sanoi "joo", ja kun jäin odottamaan jatkoa, hän totesi, ettei ollut käynyt. No, seuraavassa jaksossa sitten.

Illalla ennen DCL-kilpailua hän lähti jälleen Cold Spring Park:in salaiseen Cross Country-joukkueen kynttilätapaamiseen. Tällä kerralla poliiseja ei kukaan kutsunut paikalle.

DCL-Meet oli Franklin Park:issa Bostonissa perjantaina 27.10. En päässyt paikalle, mikä harmitti kovasti. Kilpailua ei myöskään ollut mahdollista seurata etänä, vaikka isosta, 11 koulun kisasta olikin kyse. Keli oli kuuma, mikä vaikutti kaikkien suoritukseen. Pikku-O ei ollut alkuun tyytyväinen, kun aika, 18:08 min (5k), oli huomattavasti hitaampi kuin mihin hän tähtäsi, mutta hetken mietittyään sijoitustaan - JV-kilpailun 4. nopein - hän alkoi asiaa mukavasti arvostaa. Hän on ollut koko kauden ajan Southin joukkueen 13. nopein, mikä todennäköisesti tarkoittaa ensi vuonna V-joukkueessa kilpailua. Ainakin 5 senioria lähtee pois hänen edeltään ja hän ei ole tietoinen 8.-luokalla tällä hetkellä olevista nopeista juoksijoista. Tulevana lauantaina on hänen kauden viimeinen kisansa, Wrenthamin Invitational.

Eero kävi, matkusti ja juhli

E tuli käymään viikko sitten sunnuntai-iltana. Täysin pyyteettömästä "tulen katsomaan veljeä ja äitiä"-tapaamisesta ei ollut kyse; hänen täytyi pestä pyykkiä (hän oli lukenut kokonaisen käsikirjan läpi, kuinka olisi saanut tehtyä saman ilmaiseksi heidän koneellaan, mutta yrityksestä huolimatta se ei ollut onnistunut), ja täydentää ruokavarastojaan. Aivan heidän lähellään ei ole kauppaa, eikä pojilla ole autoa käytössään, joten ruoan hakeminen on aina pieni projekti. Projekti oli nyt auton ja äidin kanssa helpompi hoitaa. Valmis illallinenkaan ei tietysti haitannut.

Keskiviikkona hän lensi joukkueen kanssa Tallahassee-kaupunkiin Floridaaan. Siellä oli ACC Championship-kisa perjantaina 27.10. E ei ollut alkuun tyytyväinen, kun oli joukkueen 6. nopein ajalla 25:32 min (8k), mutta asiaa mietittyään, mieli muuttui; hyvin se meni. Boston College sijoittui joukkuvertailussa 13. sijalle. Tällä on sellainen hölmö vaikutus, että kisasta takaisin perjantai-iltana saavuttuaan pojilla oli ns. ACC challenge. Se tarkoittaa niin monta juomaa kuin joukkueita oli edellä. (*pyörittää silmiään). Challenge oli onnistunut ilman sen suurempia haavereita ja virtaa oli pojilla riittänyt vielä lauantain BC Football-otteluun sekä illan Halloween-juhlaan. Sunnuntaina E soitti ja kertoi olevansa kävelemässä kampukselle tekemään hommia, kun niiden kanssa oli ollut melkein viikon tauko. Sellaista opiskelijameininkiä.

Iso-O:stakin kuuluu

Iso-O:kin sai rokotteet, kun varasin hänelle ajan läheiseen CVS-apteekkiin. Häneltä oli nimittäin mennyt yliopiston tarjoamat ajat ohi. Seuraavana päivänä oli joko rokotteesta johtuen - tai vain päivä ennen poislähteneen viikonloppuvieraan Marthan johdosta, tarina ei kerro - sen verran väsynyt olo, että hän oli päätynyt skippaamaan luennon.

Marthan kanssa juostuaan hän oli innostunut sen verran, että oli käynyt itsekseen yleisurheiluradalla treenaamassa sillä seurauksella, että polvi kipeytyi. Hänen oli jälleen Iso-O:maisesti isot ajatukset polvikivun syystä. Rauhoitin, ja sanoin, että kannattaa ehkä tauon jälkeen välttää yhtäkkisiä 15 mailin matkoja ja lisätä määrää maltillisemmin.

Tänään hän soitti hassun puhelun ollessaan viime tipassa valmistelemassa aivan liian isoa projektia, jonka aloittamista hän oli siirtänyt ja siirtänyt eteenpäin. "I need mom to get me organized", hän totesi. Vastasin, että virheistä sitä oppii parhaiten.

Kotona ja minun elämässäni

Takarappuset on käsitelty öljyllä ja hajoamispisteessä olevat kaiteet maalattu kasaan. Kellarinkatto on myös maalattu. Autotallin ikkuna sekä liesituulettimen alaosan puinen lisäkappale tullaan korjaamaan/maalaamaan muutaman päivän sisään, kai. Ja, Alicelta tuli viesti, ettei hän saavukaan. Etuportaidenpesu meni siis hukkaan. Sen sijaan ikkunoiden ja keittiön syväpesun kanssa voin huoletta odottaa kevääseen. Jee! 

Minun käsivarteni on olkapäästä aina käteen ja toisaalta olkapäästä kohti niskaa tosi kipeä. Tiesin, että rokottaja osui hermoon, mutta vuoden 2017 jälkeen kyseessä on taas Värttinähermo (Radial Nerve), joka minulla kulkee tavanomaista lähempänä pintaa, olen valitettavasti tullut huomanneeksi. 2017 ongelma kesti monta kuukautta. Nyt on vasta 2,5 viiikkoa takanani, mutta ongelma on menossa huonompaan suuntaan. Kun mainitsin asiasta pomolleni tänään - hän sattuu olemaan neurofysiologi suppealta erikoisalaltaan - hän käski minun tulevan erikseen hänen huoneeseensa tutkittavaksi. Toistaiseksi vain seuraamme asiaa. Olen nukkunut käsi ylimääräisen tyynyn päällä, kun vain tietty asento on mukava.

Olen joutunut laatimaan useamman suosituskirjeen sekä lääketieteen opiskelijoille, joilla erikoistumishaku on päällä, että kolmannen vuoden erikoistujillemme, joiden Stroke Fellowship-haku lähestyy sekin. Työhon kuuluvien, jatkuvien erikoistujien arvioiden lisäksi aikaa siis on kulunut näihinkin. Ei sillä, että olisin ollut ylikiireinen, mutta kuitenkin. Yhden suosituskirjeen kirjoitin mielelläni. Meillä on kreikkalainen nuorimies erikoistumassa. Sen lisäksi, että hän on hauska tyyppi, hänellä on aivan ylihassu aksentti. En maininnut siitä suosituskirjeessäni, mutta laitoin kyllä sähköpostiin, jonka lähetin BIDMC:n Fellowship-vastaavalle. Hän on myös kreikkalainen ja sattui tuntemaan tämän erikoistujamme oikein hyvin. Maailman pienuus jaksaa minua aina hämmästyttää.

Suosituskirjeiden lisäksi viimeaikoihin on mahtunut myös aina loppuvuonna eteentulevat pakolliset 'opinnot' (Mandatory training). Ne ovat kymmenien minuttien mittaisia videopätkiä; jokaisen jälkeen on 5-10 kysymystä sisällöstä, käsitellen kaikkea diversiteetistä, työpaikkaturvallisuudesta, lakiasioista, infektioista, vanhusten kunnioittamisesta aina ilmoitusvelvollisuuksiin saakka. Ajatuksena hyvä, mutta saman saisi mahtumaan murto-osa-aikaan, mikä vähentäisi ainakin omaa turhautuneisuuttani.

Uutisissa

Uutisissa on jatkunut massiivinen Israelin sodan uutisointi lähes kaiken muun kustannuksella. Yliopisto toisensa jälkeen on hankaluuksissa opiskelijoidensa erilaisten, erityisesti Israelin vastaisten mielenilmaisujen johdosta, ja ne tulevat jatkumaan.

Sotauutisten läpi mahtui näyttelijä Matthew Perryn kuolema. Siitä on ollut mainintaa aina ko. päivästä 28.10.2023 lähtien. Sen avulla on saatu jotain hyvääkin aikaiseksi - mielenterveysongelmat ja alkoholin- sekä huumeidenkäytön ongelmat kun ovat lisääntyneet valtavasti - niistä puhuminen julkisuuden henkilön osalta saattaa ehkä auttaa jotain omassa kamppailussaan.

Huomenna on Halloween. Hyvää nimipäivää kummipojalle!

 

Pullisteluja ja pyllistelyjä

Ruska etenee ja minä pullistun lähestyvän Halloweenin kunniaksi oikeaksi juhlakurpitsaksi. Yhdistelmä sohva ja napostelu ei enää onnistu samaan tapaan kuin 30 vuotta sitten. Juoksukaan ei kykene kompensoimaan (Ismo Leikola - Calories). Pöh!

Pikku-O:n puuhailuja

Kun taas ihmettelin Pikku-O:n läksyjen pientä määrää verrattuna isosisarusten vastaaviin aikoihin High Schoolissa, sain kohtuullisen selkeän vastauksen:"Minä vain olen niin paljon parempi". Hmm. Tämä tyyppi on osannut puuhastella tutkan alapuolella koko elämänsä, isosisarusten selkien takana, ja on jäänyt minulle mysteeriksi. Vaikka hän kivasti saapuukin edelleen olohuoneeseen yhteiseen läksysessioomme, en oikeasti tiedä, mitä hän toisella sohvalla istuessaan puuhailee. Hän on tänä vuonna ottanut käyttöön isosiskonsa laskimen. Ymmärsin vasta sen hänelle antaessani, että Freshman-vuosi meni hänellä ilman laskinta. Hän ei tullut koskaan siitä maininneeksi, enkä minä huomannut kysyä. Se on aikamoinen saavutus Honors-tason matematiikan kurssilla.

Pikku-O:n kaverin Nathanin äiti lähetti minulle viestin, jossa kysyi neuvoa hiihtoklubiin liittymisen osalta. Pikku-O oli ilmoittanut Nathanille osallistuvansa tänä vuonna koulun hiihtotiimin lisäksi klubihiihtoon, ja Nathankin oli kiinnostunut. Ongelma oli se, että Pikku-O ei ollut varsinaisesti keskustellut asiasta minun kanssani. Sanoin palaavani asiaan keskustelumme jälkeen. Googlasimme tietoja, sillä Pikku-O:lla ei oikeasti ollut mitään konkreettista tiedossaan. Klubi on alkanut jo toukokuussa, harjoituksia on 4-6 kertaa viikossa, ja osallistumismaksu on $3000.  Kun tuon harjoittelumäärän - varusteista puhumattakaan (rullasukset, monet erilaiset sukset ym) - yrittää liittää nyt 6 kertaa viikossa olevaan juoksemiseen sekä hiihtokauden aikana hiihtämiseen, eivät resurssimme oikein riitä. Yhteistuumissa totesimme, että katsomme vielä tämän tulevan kauden 'pelkän' kouluhiihdon kanssa, mahdollisesti omatoimisesti enemmän harjoittelemalla, ja jos niikseen, palataan asiaan keväällä. Ilmoitin näin myös Nathanin äidille.

Team Dinnerille Pikku-O valmisti pravuuriaan "Pasta Alfredo", ja jatkoi juhlan jälkeen Jake:lle puoleen yöhön. Siitä johtuen hän taas päätyi skippaamaan lauantaitreenit. Kun aika vakavasävyisesti aloitin keskustelun ko. käytöksen epäasiallisuudesta, oli hänen ensimmäinen perustelunsa se, että treeneissä juostiin 'vain' 10 mailia; hän halusi juosta 14. No, oikea syy oli se, että hän ei jaksanut nousta niin aikaisin. Päivä oli todella sateinen ja myrskyinen, eikä hän lähtenyt juoksemaan. Yhtäkkiä hän ilmestyi yläkerrasta alakertaan, ja kertoi lähtevänsä Nathanille kavereiden kanssa iltaa viettämään. Ajattelin, että juoksu jää nyt sitten kokonaan. Hän saapui kotiin hieman ennen klo 23. Aamulla huomasin lenkkarit pikkueteisen lattialla - hän oli siis käynyt yöllä lenkkinsä suorittamassa. Jääräpäinen hän on.

Iso-O:aan liittyvää

Sain kerättyä Iso-O:n kamat kasaan Marthalle viemistä varten, kun Martha jo kyseli niiden perään, ja minä aktivoiduin lähettämällä Iso-O:lle viestin tarvitsevani listan "jokseenkin NYT". Hän soitti perään videon kanssa, ja saimme kasaan kummallisen näköisen paketin - talvivaatteiden kanssa paketilla oli hyvin vähän tekemistä. No, sain sitten vietyä paketin Marthalle ja asia oli hoidossa noin 5 päivää ennen Marthan matkaa.

Iso-O soitti ystäväänsä lentokentällä odotellessaan, ja laittoi monia hyväntuulisia viestejä viikonlopun kuluessa. Ikävä ystävää oli selvästi ollut iso. Tytöt olivat myös päättäneet, että vietämme Thanksgiving-illallisen jälleen perheidemme kesken. Colin lähestyi minua kysymyksillä missä ja miten asia hoidetaan. Tämä on vielä auki, mutta se on selvää, että meillä on jo kolmas peräkkäinen Thanksgiving Marthan perheen kanssa. Todennäköisesti viimeinen myös, sillä vuoden päästä Martha itse ei tule olemaan paikalla Austraaliaan muuton johdosta.   

Aiemmin viikolla Iso-O oli osallistunut keskustelutilanteeseen Israelin sotaan liittyen ja soitti tuohtuneena. Keskustelimme tilanteen kompleksisuudesta ja kehotin ottamaan rauhallisesti mielipiteidensä kanssa, mikä on tälle mielenosoittajalle aina aikamoinen haaste.

E:n asioita

E:lla on ollut opinnoissaan jo yli kolmiviikkoinen projekti Israelin ja Palestiinan suhteista. Projektista tuli yllättäen aika paljon ajankohtaisempi. Koska kyseessä on hänen vaikein kurssinsa, nauroimme yhdessä mahdollisuutta, jossa hän ratkaisisi suhteiden vuosikymmeniä vaivanneen ongelman - ja saisi arvosanakseen B+. Hän nimittäin soitti minulle valittaakseen liiallista kiirettä elämässään. Ihana, kun soittaa.

Nurmikko, pensaat, eturappuset, ja pihaletkun talviteloillelaitto menivät itselläni samalla työnnöllä lenkiltä saavuttuani. Iloisen yllätyksen tuotti se, että pyllistäessäni tiellepäin portaita pestessäni kuulin tutun äänen ja käännyttyäni näin E:n. Hän oli lenkillä ("enää 7 mailia jäljellä", suora lainaus). Olisi muuten vain juossut ohi, mutta kun satuin olemaan ulkona, jutustelimme hetken. Ei harmittanut portaidenpesu enää lainkaan niin paljon.

Tulevalla viikolla E lähtee Floridaan. Kisat ovat perjantaina. Jännää!

Kotihommia

Meidän nettimme ei ole toukokuisen vaihdoksen jälkeen toiminut hyvin. Tai, se on toiminut aivan hyvin olohuoneessa sekä työhuoneen isolla koneella, mutta mikään pienempi kone tai kännykkä ei ole luotettavasti toiminut missään muualla kuin olohuoneessa. Syynä on aika todennäköisesti ollut se, että emme Pikku-O:n kanssa osanneet asentaa nettiä oikein. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt erilaisia kikkoja, mutta aina olen hetken ilon jälkeen palannut lähtötilanteeseen. Tällä on ollut sellainenkin erittäin ärsyttävä vaikutus, että en ole etäpäivieni aikaan pystynyt hoitamaan töitäni työhuoneessa, kun videoyhteys läppärin tai edes työkännykän kautta ei ole toiminut, vaan olen joutunut siirtymään olohuoneeseen. Päivystysöinäni en myöskään ole voinut hyödyntää läppäriäni sängynvierellä, vaan olen joutunut avaamaan ison koneen kuvienkatsomista varten, mikä on vaikuttanut elämänlaatuuni. Oli siis aika viimeinkin tehdä jotain. Tämä 'tehdä jotain' kuuluu osastoon 'olisipa elämä helppoa, kun osaisi kaiken'. Ensimmäinen askel projektissa oli tuoda ns. Extender alakertaan. Alkuperäisenä ajatuksenani oli aloittaa kaikki alusta, mutta ihmeekseni huomasin, että netti alkoi toimia ilman Extenderiä paljon luotettavammin. Itse reititäjä siis onkin ollut ok. Koska tilanne on nyt hyvä, saatan jättää koko Extenderin olemaan ellen sitten jossain välissä löydä uutta intoa tai saa apua joltain, joka oikeasti ymmärtää.

Tein vuosittaisen Pumpkin bread-kuivakakkuni, josta toisen annoin Pikku-O:lle heti syötäväksi, ja toisen pakastin Thanksgivingia varten. Pikku-O kuitenkin tykkäsi siitä niin paljon, että tällä hetkellä pakasteesta löytyy vain puolikas. Hänen selityksensä on, että kakku on parhaimmillaan juuri tehtynä. Minun pitää hänen mukaansa tehdä uusi kuukauden päästä. Tein myös uudelleen Jennin Focaccia-leipää, mutta opin, ettei kannata liikaa modifioida alkuperäistä reseptiä; oliivit eivät tykkää uunista. Munakasta pitkästä aikaa ruoaksi tehdessäni kävi ilmi, ettei se kuulu Pikku-O:n mieliruokiin. Hän ei myöskään riemuinnut, kun tein ruokaa, jossa oli banaania kanan lisäksi.

Ensi viikolla Pikku-O:lla on kaikenlaista lähestyvään Halloweeniin liittyvää sekä perjantaina DCL-kisa Franklin Park:issa. En pääse katsomaan, mikä harmittaa paljon. Hänellä on isot tavoitteet. Toivon, ettei tule pettymystä.

Syksyn rokotukset ja vilkasta meininkiä

Ruska on alkanut ja syvenee päivittäin. Työmatkani varrella on upea kohta, jossa vuosittain pääsen muutaman viikon ajan tätä muutosta ihailemaan. Kodin ympäristössä kylläkin on vielä aika kesäistä, joskin naapurin lehtipuhallin on jo viritellyt ensimmäisiään. Viimeisen parin viikon ajan on ollut lämmintä, muutaman päivän ajan jopa helteistä, joten vielä taitaa paras olla edessä.

Vilkasta uutisaktiviteettia

Kevin McCarthy äänestettiin ulos Yhdysvaltain edustajainhuoneen puhemiehen paikalta. Samalla tavalla ei ole käynyt koskaan. 1910 asiasta äänestettiin viimeksi, mutta silloin Joe Cannon säilytti paikkansa. Republikaanit eivät vielä ole saaneet puoluettaan yhden ehdokkaan taakse, joten Yhdysvaltain edustajainhuone jatkaa ilman puhemiestä, mikä tarkoittaa sitä, että mitään päätöksiä ei voida tehdä.

Iso järkyttävä uutinen on Israelissa syttynyt sota. Uutisissa ei juuri muuta ole ollutkaan. En ole pystynyt niitä katsomaan, mikä on minulle hyvin epätavanomaista.

Ukrainan kamalaa sotaa sivuten myös Suomi joutui epämiellyttävän todellisuuden äärelle, kun Suomen ja Viron välinen kaasuputki sabotoitiin. Asiaa ei todeta ääneen, mutta selvää se lienee kaikille, kuka/mikä sabotaasin taustalla on.

Keveämpiin uutisiin ovat kuuluneet Taylor Swift ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Travis Kelcen mahdollinen suhde - otteluita on katsottu paljon aiempaa enemmän (miksi, en ymmärrä) - sekä Hollywoodin kirjoittajien 5 kuukauden mittaisen lakon päättyminen. Late Night Show:t alkoivat tauon jälkeen uudelleen. Minulla oli niiden kanssa paljon tuotakin pidempi tauko, kun olin noin vuoden verran ilman tallentamismahdollisuutta. Nyt on molemmat ratkenneet. Katson siis jatkossa päivittäin Stephen Colbertin, Jimmy Fallonin ja Seth Myersin monologit. Hauskaa. 

Koronatesteja sai taas tilata ilmaiseksi ja tein niin. Saapuivat ja ovat nyt aiempien testien kanssa kaapissa odottamassa seuraavaa flunssaa.

Pikku-O:n kaikenlaista

Pikku-O on harvakseltaan yllättänyt minut kotitöiden tekemisellä ilman pyyntöä. Astianpesukone ja vaatteiden pesukone ovat ajoittain menneet päälle yön pimeinä tunteina, ruokaa hän on viikottain valmistanut edelleen ilman reseptejä ja siten vaihtelevalla menestyksellä ja aivan liian isoja määriä kerrallaan, ja astiat ovat yläkerrasta ja koulurepusta löytäneet tiensä aiempaa nopeammin keittiöön. Kaikesta tästä aktiviteetista huolimatta yllätyin, kun Pikku-O oli vapaapäivänään jo iltapäivästä keittiössä kolistelemassa. Kun menin katsomaan ja auttamaan astianpesukoneen tyhjentämisessä ja täyttämisessä, sain kuulla, että kaverit ovat saapumassa 5 minuutin kuluttua. Kommunikoinnissamme on siis vielä huimasti parantamisen varaa. 

Kaverit (Dashiel, Nathan ja Oliver) todellakin saapuivat. Pikku-O oli aiemmin leiponut suklaakakkua, mutta se jäi syömättä, kun pojat keskittyivät elokuvan katsomiseen popcornien voimalla. Minä siirryin tuoksi ajaksi yläkertaan, jossa sain aikani helposti kulumaan uutta Netflix-sarjaani katsoen. Tykkään, että Pikku-O on muuttumassa kavereita meille enemmän tuovaksi.

Pikku-O oli hyvin salaperäisenä viikko sitten lauantaiaamuna lähdössä etuoven kautta juoksukamppeet päällään. Monta kertaa kysyttyäni minulle selvisi, että hän on lähdössä Nolanin äidin kyydillä Lexingtoniin juoksemaan. Annoin jälkikäteen palautetta, että minun on hyvä olla edes jonkin verran tietoinen hänen sijainnistaan, ja viikko myöhemmin sain kuulla 45 minuuttia aiemmin, mihin hän oli tuolloin lähdössä pitkälle lenkilleen. Vauvanaskelin kohti parempaa kommunikointia.

Vaikka amerikkalainen jalkapallo ei kuulukaan Pikku-O:n kiinnostuksen kohteisiin, hän meni Southille Football-kisaan, kun juoksukaveritkin menivät. Oli ollut aivan mukavaa, varsinkin kun kirosanojen käyttäminen pelaajien toimesta oli johtanut jonkinlaiseen häiriöön. 

Kahdet kotikisat Cold Spring Park:issa mahtuivat tämän postauksen aikajanaan. Ensimmäinen oli LS-koulua vastaan. Koska LS-koulun bussi tuli myöhemmin, pääsi kisa alkamaan vasta klo 17.35. Auringonlaskun johdosta sekä tytöt että pojat juoksivat V- ja JV-ryhmät yhdessä. Pikku-O juoksi hienosti uuden sen hetken oman parhaan Cold Spring Park-tuloksensa, 2 minuuttia viime vuotista nopeammin. 18:34 min.

Viimeinen kotikisa Cold Spring Park:issa oli Cambridge-koulua vastaan ja meni vieläkin hienommin. Hän paransi viikko aiemmin juoksemaansa aikaa, nyt hienolla uudella PR-tuloksella, 18:09 min. Itsetunto ja usko omiin mahdollisuuksiinsa vain kasvoi:"Minä olen kohta liian nopea!" Hänellä on tavoitteenaan "Catching the gingers", mikä tarkoittaa kolmea punatukkaista juoksijapoikaa. Hän on päässyt jo ensimmäisen edelle - Griffin on selvästi hitaampi kuin hän tänä vuonna. Toista, Nolania, hän on saavuttanut 10 sekuntia/kisa, ja on nyt noin 10 sekuntia hänen perässään. Viimeisin, Dashiel, on tänä vuonna saavuttamattomissa, mutta Pikku-O on optimistinen. Tykkään hänen hiljaisesta uskosta omiin kykyihinsä.

Pikku-O:n arviot ensimmäisen neljänneksen koulumenestymisestä saapuivat. Kaikissa muissa aineissa menee ilmeisesti oletusarvojen mukaisesti, mutta ranskantunnilla on parantamisen varaa ("Has earned a low grade on one assessment. Would benefit from more practice. Is encouraged to participate more in class") ja historiassakin voisi mennä paremmin ("Has the ability, but is encouraged to take more academic risks"). Hän hieman hermostui, kun otin asian esille, mutta suostui kuitenkin jatkamaan läksyjentekemistä alakerrassa olohuoneessa, mistä olen iloinen.

Edellinen viikonloppu oli jälleen kolmipäiväinen, nyt entisen Columbus Dayn, nykyisen Indigenous Peoples Dayn johdosta. Pikku-O osaa näitä arvostaa, kun peliaikaa on päivän verran enemmän viikossa. Minulle se tarkoittaa yhden ylimääräisen yön viettämistä Iso-O:n huoneessa - järjestely, mikä toimii meillä nyt hyvin.

Iso-O:n viimeisimpiä

Iso-O:lla oli akuutti huoli. Yhden professorin käyttämä kännykkäohjelma ei antanut Iso-O:n vaihtaa maksukorttinsa maata. Oletusarvona on Suomi, eikä sitä saa vaihdettua, vaikka kaikkien hänen maksukorttiensa (Suomen pankkikortti ja Yhdysvaltain luottokortti) virallisena osoitteena on hänen Newtonin osoitteensa. Olin antanut hänelle jo kuukausi sitten ohjeen hoitaa asian kuntoon yliopiston kanssa, ja asiasta välillä kysyessäni, sain vastauksen, että hoidossa on. No, ei ollut. Hän oli onnistunut käyttämään ohjelmaa kahden ilmaisen koekäytön kautta, kunnes ei enää. En pystynyt auttamaan, sillä yhtälailla minun korttini ovat virallisesti Yhdysvaltain osoitteen alla. Hänen isänsä sitten auttoi tässä, mutta perusongelma jäi ratkaisematta. Laitoin viestin linkin kera, että on yhteydessä yliopiston tietotekniikka-apuun asian fiksaamiseksi, ja pyysin laittamaan viestin, kun on hoidettu. Odotan tuota viestiä vielä. Huoh. Opettelemme siis vielä asioiden ennakointia sekä oikeaa hoitamista.

Iso-O soitti iloisena, kun hän oli niin "excited". Minuutin mittaisen puhelun aikana hän kävi läpi muutaman seuraavan päivän ohjelman täynnä kaikenlaista kivaa eri ihmisten kanssa. Hän oli löytänyt jälleen uusia ystäviä, nyt historiaopintojensa parista, nyrkkeily- ja samassa asuntolassa asuvien ystävien lisäksi. Tiedossa oli ainakin lounas- ja illallistreffejä, jääkiekko-otteluita, "study dates" ja vaikka mitä. Hänen energiansa vetää minutkin mukaansa.

Seuraavaksi sain toisenlaista tunnelmaa täynnä olevan viestin keskellä yötä:"mom i just got asked out by a grad student" ja 5 itkevää hymiötä. Kun yritin miettiä omaa viestiäni takaisin löytämällä sopivan määrän tukea ja pitäen huoleni omassa tiedossani, sain vastauksen:"mom it was terrible!!!" ja jatkona viestiketjun, jonka hän oli lähettänyt E:lle. Kumpikaan meistä ei ollut hereillä, kun tilanne oli päällä, mikä oli hänelle taas tyypilliseen tapaan SUURI ongelma. No, kävi ilmi, että Iso-O oli todennut tälle "tosi vanhalle" tyypille, ettei ole kiinnostunut, mutta oli huolissaan, miten hän voi suhtautua tyyppiin seuraavissa nyrkkeilytreeneissä, jossa ko. poikakin on. Sellaista.

Martha on menossa viikonlopuksi DC:hin tapaamaan ystäväänsä, ja Iso-O on pyytänyt häntä tuomaan mukanaan "talvivaatteet". Olemme kommunikoineet tästä useita kertoja, mutta vieläkään ei ole selvinnyt, mitä nämä talvivaatteet oikein ovat. Kohta pitäisi selvitä, sillä Martha on lähdössä alle viikon päästä.

E:n erilaisia

E:llakin on ollut vilkasta. Saimme Iso-O:n kanssa yhtä aikaa tietää, että hän oli menossa treffeille Bostoniin, mutta siihen se informaatiomäärä jäi. Hän vain lähetti kuvan viinipullosta ja suklaalevystä. Sain mahdollisuuden kysyä lisätietoja, kun tapasin hänet viikko myöhemmin viedessäni juosten hänelle hänen uuden ajokorttinsa. Kyseessä oli samalla kurssilla oleva tyttö, joka oli nähnyt E:n pyöräilevän, ja ehdottanut pyöräilytreffejä. Niin olivat tehneet. Olivat pyöräilleet Boston Commoniin, viettäneet siellä mukavan picnicin, ja pyöräilleet takaisin. Ilmeisesti tämä ei ole suuremmasti johtamassa mihinkään isompaan, sillä E jo suunnitteli tapaavansa Bentley Universityssä kaverinsa Talian kanssa tänään amerikkalaisen jalkapallomatsin tiimellyksessä samassa yliopistossa opiskelevan urheilijatytön, jonka kanssa hän on viestitellyt parin viikon ajan. 

Urheilupuolella on ollut vieläkin vilkkaampaa. E oli ensin usean päivän treenileirillä Craftsbury Outdoor Center:issa Vermontissa lähellä Kanadan rajaa, ja lähti sitten vain muutama päivä myöhemmin Teksasiin, College Station-nimiseen kaupunkiin, ja totesi kaupungissa olevasta Yhdysvaltain suurimmasta(!) yliopistosta (Texas A@M), että ei haluaisi siellä opiskella. No, ei tarvitsekaan. Yliopistolla on oma, niille erikseen valmistettu maastojuoksurata, johon E pääsi BC:n edustajana kilpailemaan. 10 poikaa ja 10 tyttöä BC:ltä juoksivat omissa sarjoissaan Arturo Barrios Invitational 2023-kisassa 42 yliopiston kisassa. E juoksi hienosti oman parhaansa, 24:50 min 8k-mittaisella radalla (seurasin jälleen etänä ja livenä väliaikojen ponnahteluja näytölle potilaani juuri sopivasti jätettyä saapumatta vastaanotolleen), ja on etenemässä sekä Floridassa parin viikon päästä olevaan ACC-kisaan että mahdollisesti jopa New Yorkin Bronxissa marraskuun alussa olevaan NCC Regionals-kisaan. Olen kohtuullisen ylpeä ja suunnittelen jo matkaamme New Yorkiin. Suunnittelisin Floridaankin, mutta se ei ole työaikatauluni johdosta lainkaan mahdollinen.

Terveysasioita

Kävin omassa lääkärintarkastuksessani ja varasin jo uuden vuoden päähän oman tuonaikaisen aikatauluni täydestä epäselvyydestä huolimatta. Avustaja mainitsi minun useaan otteeseen olevan nuori. Nauroimme yhdessä, sillä en enää millään pysty ikäni johdosta välttämään kolonoskopiaa. Seulonnat alkavat täällä oikeasti jo 45-vuotiaana, mutta onnistuin työntämään oman alkuni vanhaan seulontaikaan inaktiivisuuteni johdosta. Tämä hirvitys on nyt sitten edessäni keväällä. Laboratoriokokeet kävin samalla otattamassa, ja ilokseni totesin, että ruokavalioni suboptimaalisuudesta huolimatta kolesteroli oli laskenut aika selvästi parin vuoden takaisesta mittauksesta todennäköisesti juoksemisen johdosta. Sain myös aloitettua maskin aiheuttaman ihottuman hoitamisen ilman suurta läpimurtoa viikon hoidon jälkeen. Voi olla, että saan lähetteen ihotautilääkärille. Oma lääkärini nimittäin antoi minulle vain yhden mahdollisuuden pyytämäni reseptin kanssa; jos ei toimi, tarvitsen erikoislääkärin apua. Tämä on tyypillistä Yhdysvalloissa. Yleislääkärit - ja varsinkin usein heidän työtään hoitavat NP:t (Nurse Practitioner) - lähettävät todella helposti ihmisiä eteenpäin erikoissairaanhoidon puolelle.

E sai jo omansa syyskuun puolella, me kävimme Pikku-O:n kanssa torstai-iltana, ja Iso-O:lla on varattuna influenssa- ja koronarokotukset vähän yli viikon päähän. Vain minun oli pakko ottaa, ja tänä vuonna vain influenssarokote, mutta miksipä ei. Kumpikaan ei ole kiva tauti, vaikka perusterveitä kai olemmekin. Pojat eivät saaneet minkäänlaisia reaktioita, mutta minulla oli (ja on hieman vieläkin) olkapää tosi kipeä ja tunsin oloni sen verran hakatuksi perjantain työpäivän jälkeen, että otin ibuprofeenilääkityksen ja painuin pehkuihin tavanomaistakin aiemmin. 

Kotona tapahtuu

Autotallin ovi on nyt korjattu, liesituulettimen pärinä loppunut, ja Alice-varoitus annettu. Hän on saapumassa remonttiarvioitaan varten marraskuun puolivälin tienoilla. Kellarinkatto on vielä maalaamatta ja takarappuset käsittelemättä, mutta ne eivät minua haittaa. Saa remonttimies keskustella suoraan hänen kanssaan. Se, mikä minua kyllä harmittaa on se, että minun on parasta pestä eturappuset ja leikata etupensaat ennenkuin hän saapuu, vaikka en muuten niitä tekisikään. Ikkunatkin lienee pakko pestä, vaikka voisin oikein helposti odottaa ensi kevääseen.

Waltham Services kävi sekin laittamassa hiirenloukkuja ja myrkyttämässä talon sivustat ötököitä vastaan. Viimeaikoina kutsumattomia vieraita ei ole näkynyt, mutta kylmemmät kelit saattavat ne taas sisätiloihin ajella. Parasta olla varautunut.

Minä vietin nyt jo takanani olevan päivystysvapaani 'hoitaen asioita' (toisin sanoen sain varatuksi erilaisia vastaanottoja itselleni sekä lapsille ja autonhuollon sekä maksettua erilaisia vuosimaksuja ja suunnittelemalla matkoja ja konferensseja), mutta erityisesti jäämällä kiinni Netflixin Virgin River-sarjaan. Olen itse asiassa sen avulla käytännössä onnistunut kokonaan välttämään uutisten katsomisen. Jäin sarjaan niin kiinni, että katsoin sen kokonaan läpi. Joku voisi ajatella, että tuhlasin aikaani.

Rokotukset on otettu, viikonloppu meneillään, ja edessä tapahtumaköyhä viikko. Elämä on siis aika mallillaan.