Pullisteluja ja pyllistelyjä

Ruska etenee ja minä pullistun lähestyvän Halloweenin kunniaksi oikeaksi juhlakurpitsaksi. Yhdistelmä sohva ja napostelu ei enää onnistu samaan tapaan kuin 30 vuotta sitten. Juoksukaan ei kykene kompensoimaan (Ismo Leikola - Calories). Pöh!

Pikku-O:n puuhailuja

Kun taas ihmettelin Pikku-O:n läksyjen pientä määrää verrattuna isosisarusten vastaaviin aikoihin High Schoolissa, sain kohtuullisen selkeän vastauksen:"Minä vain olen niin paljon parempi". Hmm. Tämä tyyppi on osannut puuhastella tutkan alapuolella koko elämänsä, isosisarusten selkien takana, ja on jäänyt minulle mysteeriksi. Vaikka hän kivasti saapuukin edelleen olohuoneeseen yhteiseen läksysessioomme, en oikeasti tiedä, mitä hän toisella sohvalla istuessaan puuhailee. Hän on tänä vuonna ottanut käyttöön isosiskonsa laskimen. Ymmärsin vasta sen hänelle antaessani, että Freshman-vuosi meni hänellä ilman laskinta. Hän ei tullut koskaan siitä maininneeksi, enkä minä huomannut kysyä. Se on aikamoinen saavutus Honors-tason matematiikan kurssilla.

Pikku-O:n kaverin Nathanin äiti lähetti minulle viestin, jossa kysyi neuvoa hiihtoklubiin liittymisen osalta. Pikku-O oli ilmoittanut Nathanille osallistuvansa tänä vuonna koulun hiihtotiimin lisäksi klubihiihtoon, ja Nathankin oli kiinnostunut. Ongelma oli se, että Pikku-O ei ollut varsinaisesti keskustellut asiasta minun kanssani. Sanoin palaavani asiaan keskustelumme jälkeen. Googlasimme tietoja, sillä Pikku-O:lla ei oikeasti ollut mitään konkreettista tiedossaan. Klubi on alkanut jo toukokuussa, harjoituksia on 4-6 kertaa viikossa, ja osallistumismaksu on $3000.  Kun tuon harjoittelumäärän - varusteista puhumattakaan (rullasukset, monet erilaiset sukset ym) - yrittää liittää nyt 6 kertaa viikossa olevaan juoksemiseen sekä hiihtokauden aikana hiihtämiseen, eivät resurssimme oikein riitä. Yhteistuumissa totesimme, että katsomme vielä tämän tulevan kauden 'pelkän' kouluhiihdon kanssa, mahdollisesti omatoimisesti enemmän harjoittelemalla, ja jos niikseen, palataan asiaan keväällä. Ilmoitin näin myös Nathanin äidille.

Team Dinnerille Pikku-O valmisti pravuuriaan "Pasta Alfredo", ja jatkoi juhlan jälkeen Jake:lle puoleen yöhön. Siitä johtuen hän taas päätyi skippaamaan lauantaitreenit. Kun aika vakavasävyisesti aloitin keskustelun ko. käytöksen epäasiallisuudesta, oli hänen ensimmäinen perustelunsa se, että treeneissä juostiin 'vain' 10 mailia; hän halusi juosta 14. No, oikea syy oli se, että hän ei jaksanut nousta niin aikaisin. Päivä oli todella sateinen ja myrskyinen, eikä hän lähtenyt juoksemaan. Yhtäkkiä hän ilmestyi yläkerrasta alakertaan, ja kertoi lähtevänsä Nathanille kavereiden kanssa iltaa viettämään. Ajattelin, että juoksu jää nyt sitten kokonaan. Hän saapui kotiin hieman ennen klo 23. Aamulla huomasin lenkkarit pikkueteisen lattialla - hän oli siis käynyt yöllä lenkkinsä suorittamassa. Jääräpäinen hän on.

Iso-O:aan liittyvää

Sain kerättyä Iso-O:n kamat kasaan Marthalle viemistä varten, kun Martha jo kyseli niiden perään, ja minä aktivoiduin lähettämällä Iso-O:lle viestin tarvitsevani listan "jokseenkin NYT". Hän soitti perään videon kanssa, ja saimme kasaan kummallisen näköisen paketin - talvivaatteiden kanssa paketilla oli hyvin vähän tekemistä. No, sain sitten vietyä paketin Marthalle ja asia oli hoidossa noin 5 päivää ennen Marthan matkaa.

Iso-O soitti ystäväänsä lentokentällä odotellessaan, ja laittoi monia hyväntuulisia viestejä viikonlopun kuluessa. Ikävä ystävää oli selvästi ollut iso. Tytöt olivat myös päättäneet, että vietämme Thanksgiving-illallisen jälleen perheidemme kesken. Colin lähestyi minua kysymyksillä missä ja miten asia hoidetaan. Tämä on vielä auki, mutta se on selvää, että meillä on jo kolmas peräkkäinen Thanksgiving Marthan perheen kanssa. Todennäköisesti viimeinen myös, sillä vuoden päästä Martha itse ei tule olemaan paikalla Austraaliaan muuton johdosta.   

Aiemmin viikolla Iso-O oli osallistunut keskustelutilanteeseen Israelin sotaan liittyen ja soitti tuohtuneena. Keskustelimme tilanteen kompleksisuudesta ja kehotin ottamaan rauhallisesti mielipiteidensä kanssa, mikä on tälle mielenosoittajalle aina aikamoinen haaste.

E:n asioita

E:lla on ollut opinnoissaan jo yli kolmiviikkoinen projekti Israelin ja Palestiinan suhteista. Projektista tuli yllättäen aika paljon ajankohtaisempi. Koska kyseessä on hänen vaikein kurssinsa, nauroimme yhdessä mahdollisuutta, jossa hän ratkaisisi suhteiden vuosikymmeniä vaivanneen ongelman - ja saisi arvosanakseen B+. Hän nimittäin soitti minulle valittaakseen liiallista kiirettä elämässään. Ihana, kun soittaa.

Nurmikko, pensaat, eturappuset, ja pihaletkun talviteloillelaitto menivät itselläni samalla työnnöllä lenkiltä saavuttuani. Iloisen yllätyksen tuotti se, että pyllistäessäni tiellepäin portaita pestessäni kuulin tutun äänen ja käännyttyäni näin E:n. Hän oli lenkillä ("enää 7 mailia jäljellä", suora lainaus). Olisi muuten vain juossut ohi, mutta kun satuin olemaan ulkona, jutustelimme hetken. Ei harmittanut portaidenpesu enää lainkaan niin paljon.

Tulevalla viikolla E lähtee Floridaan. Kisat ovat perjantaina. Jännää!

Kotihommia

Meidän nettimme ei ole toukokuisen vaihdoksen jälkeen toiminut hyvin. Tai, se on toiminut aivan hyvin olohuoneessa sekä työhuoneen isolla koneella, mutta mikään pienempi kone tai kännykkä ei ole luotettavasti toiminut missään muualla kuin olohuoneessa. Syynä on aika todennäköisesti ollut se, että emme Pikku-O:n kanssa osanneet asentaa nettiä oikein. Olen muutamaan otteeseen yrittänyt erilaisia kikkoja, mutta aina olen hetken ilon jälkeen palannut lähtötilanteeseen. Tällä on ollut sellainenkin erittäin ärsyttävä vaikutus, että en ole etäpäivieni aikaan pystynyt hoitamaan töitäni työhuoneessa, kun videoyhteys läppärin tai edes työkännykän kautta ei ole toiminut, vaan olen joutunut siirtymään olohuoneeseen. Päivystysöinäni en myöskään ole voinut hyödyntää läppäriäni sängynvierellä, vaan olen joutunut avaamaan ison koneen kuvienkatsomista varten, mikä on vaikuttanut elämänlaatuuni. Oli siis aika viimeinkin tehdä jotain. Tämä 'tehdä jotain' kuuluu osastoon 'olisipa elämä helppoa, kun osaisi kaiken'. Ensimmäinen askel projektissa oli tuoda ns. Extender alakertaan. Alkuperäisenä ajatuksenani oli aloittaa kaikki alusta, mutta ihmeekseni huomasin, että netti alkoi toimia ilman Extenderiä paljon luotettavammin. Itse reititäjä siis onkin ollut ok. Koska tilanne on nyt hyvä, saatan jättää koko Extenderin olemaan ellen sitten jossain välissä löydä uutta intoa tai saa apua joltain, joka oikeasti ymmärtää.

Tein vuosittaisen Pumpkin bread-kuivakakkuni, josta toisen annoin Pikku-O:lle heti syötäväksi, ja toisen pakastin Thanksgivingia varten. Pikku-O kuitenkin tykkäsi siitä niin paljon, että tällä hetkellä pakasteesta löytyy vain puolikas. Hänen selityksensä on, että kakku on parhaimmillaan juuri tehtynä. Minun pitää hänen mukaansa tehdä uusi kuukauden päästä. Tein myös uudelleen Jennin Focaccia-leipää, mutta opin, ettei kannata liikaa modifioida alkuperäistä reseptiä; oliivit eivät tykkää uunista. Munakasta pitkästä aikaa ruoaksi tehdessäni kävi ilmi, ettei se kuulu Pikku-O:n mieliruokiin. Hän ei myöskään riemuinnut, kun tein ruokaa, jossa oli banaania kanan lisäksi.

Ensi viikolla Pikku-O:lla on kaikenlaista lähestyvään Halloweeniin liittyvää sekä perjantaina DCL-kisa Franklin Park:issa. En pääse katsomaan, mikä harmittaa paljon. Hänellä on isot tavoitteet. Toivon, ettei tule pettymystä.