Halloween aikaa

Pikku-O kaiversi meille kurpitsan (kuva). Koska ajattelin jälleen olevani todella tylsä, emme laittaneet sitä eturappusille. Se tuijottaa meitä ruokasalin pöydältä olohuoneeseen niin kauan kunnes se alkaa pahentua. 

Halloween-juhlaa Pikku-O kävi  edeltävästi viettämässä kavereidensa kanssa Nathanilla viikonloppuna ennen oikeaa juhlapäivää, joka osuu taas viikolle ja on huomenna. Minullakin oli mini-Halloween, kun ehdin sunnuntaikierrolta Soleilin talolle aikuisten Halloween-brunssille. Olin noin tunnin muiden jälkeen paikalla, mutta ehdin kuitenkin istahtaa parin tunnin verran minäkin. Mukana olivat Soleilin, Tierneyn ja Marthan vanhemmat. Marthan äiti oli nähnyt edellisenä yönä unen, jossa minulla oli ollut lemmikki-kameli. Sellainen, joka seurasi minua joka paikkaan hyvin ihastuneena. Nauratti aika paljon.

Pikku-O:n asioita erikseen

Pikku-O:n ranska on menossa ihan penkin alle. Testistä tuli 1.5/5. Hän kertoi sen ikäänkuin ohimennen ja hermostui sitten, kun jatkoin keskustelua. Asialle ei enää voi tehdä mitään - jakso päättyy perjantaina. Kun kysyin, kävikö hän juttelemassa opettajan kanssa, hän sanoi "joo", ja kun jäin odottamaan jatkoa, hän totesi, ettei ollut käynyt. No, seuraavassa jaksossa sitten.

Illalla ennen DCL-kilpailua hän lähti jälleen Cold Spring Park:in salaiseen Cross Country-joukkueen kynttilätapaamiseen. Tällä kerralla poliiseja ei kukaan kutsunut paikalle.

DCL-Meet oli Franklin Park:issa Bostonissa perjantaina 27.10. En päässyt paikalle, mikä harmitti kovasti. Kilpailua ei myöskään ollut mahdollista seurata etänä, vaikka isosta, 11 koulun kisasta olikin kyse. Keli oli kuuma, mikä vaikutti kaikkien suoritukseen. Pikku-O ei ollut alkuun tyytyväinen, kun aika, 18:08 min (5k), oli huomattavasti hitaampi kuin mihin hän tähtäsi, mutta hetken mietittyään sijoitustaan - JV-kilpailun 4. nopein - hän alkoi asiaa mukavasti arvostaa. Hän on ollut koko kauden ajan Southin joukkueen 13. nopein, mikä todennäköisesti tarkoittaa ensi vuonna V-joukkueessa kilpailua. Ainakin 5 senioria lähtee pois hänen edeltään ja hän ei ole tietoinen 8.-luokalla tällä hetkellä olevista nopeista juoksijoista. Tulevana lauantaina on hänen kauden viimeinen kisansa, Wrenthamin Invitational.

Eero kävi, matkusti ja juhli

E tuli käymään viikko sitten sunnuntai-iltana. Täysin pyyteettömästä "tulen katsomaan veljeä ja äitiä"-tapaamisesta ei ollut kyse; hänen täytyi pestä pyykkiä (hän oli lukenut kokonaisen käsikirjan läpi, kuinka olisi saanut tehtyä saman ilmaiseksi heidän koneellaan, mutta yrityksestä huolimatta se ei ollut onnistunut), ja täydentää ruokavarastojaan. Aivan heidän lähellään ei ole kauppaa, eikä pojilla ole autoa käytössään, joten ruoan hakeminen on aina pieni projekti. Projekti oli nyt auton ja äidin kanssa helpompi hoitaa. Valmis illallinenkaan ei tietysti haitannut.

Keskiviikkona hän lensi joukkueen kanssa Tallahassee-kaupunkiin Floridaaan. Siellä oli ACC Championship-kisa perjantaina 27.10. E ei ollut alkuun tyytyväinen, kun oli joukkueen 6. nopein ajalla 25:32 min (8k), mutta asiaa mietittyään, mieli muuttui; hyvin se meni. Boston College sijoittui joukkuvertailussa 13. sijalle. Tällä on sellainen hölmö vaikutus, että kisasta takaisin perjantai-iltana saavuttuaan pojilla oli ns. ACC challenge. Se tarkoittaa niin monta juomaa kuin joukkueita oli edellä. (*pyörittää silmiään). Challenge oli onnistunut ilman sen suurempia haavereita ja virtaa oli pojilla riittänyt vielä lauantain BC Football-otteluun sekä illan Halloween-juhlaan. Sunnuntaina E soitti ja kertoi olevansa kävelemässä kampukselle tekemään hommia, kun niiden kanssa oli ollut melkein viikon tauko. Sellaista opiskelijameininkiä.

Iso-O:stakin kuuluu

Iso-O:kin sai rokotteet, kun varasin hänelle ajan läheiseen CVS-apteekkiin. Häneltä oli nimittäin mennyt yliopiston tarjoamat ajat ohi. Seuraavana päivänä oli joko rokotteesta johtuen - tai vain päivä ennen poislähteneen viikonloppuvieraan Marthan johdosta, tarina ei kerro - sen verran väsynyt olo, että hän oli päätynyt skippaamaan luennon.

Marthan kanssa juostuaan hän oli innostunut sen verran, että oli käynyt itsekseen yleisurheiluradalla treenaamassa sillä seurauksella, että polvi kipeytyi. Hänen oli jälleen Iso-O:maisesti isot ajatukset polvikivun syystä. Rauhoitin, ja sanoin, että kannattaa ehkä tauon jälkeen välttää yhtäkkisiä 15 mailin matkoja ja lisätä määrää maltillisemmin.

Tänään hän soitti hassun puhelun ollessaan viime tipassa valmistelemassa aivan liian isoa projektia, jonka aloittamista hän oli siirtänyt ja siirtänyt eteenpäin. "I need mom to get me organized", hän totesi. Vastasin, että virheistä sitä oppii parhaiten.

Kotona ja minun elämässäni

Takarappuset on käsitelty öljyllä ja hajoamispisteessä olevat kaiteet maalattu kasaan. Kellarinkatto on myös maalattu. Autotallin ikkuna sekä liesituulettimen alaosan puinen lisäkappale tullaan korjaamaan/maalaamaan muutaman päivän sisään, kai. Ja, Alicelta tuli viesti, ettei hän saavukaan. Etuportaidenpesu meni siis hukkaan. Sen sijaan ikkunoiden ja keittiön syväpesun kanssa voin huoletta odottaa kevääseen. Jee! 

Minun käsivarteni on olkapäästä aina käteen ja toisaalta olkapäästä kohti niskaa tosi kipeä. Tiesin, että rokottaja osui hermoon, mutta vuoden 2017 jälkeen kyseessä on taas Värttinähermo (Radial Nerve), joka minulla kulkee tavanomaista lähempänä pintaa, olen valitettavasti tullut huomanneeksi. 2017 ongelma kesti monta kuukautta. Nyt on vasta 2,5 viiikkoa takanani, mutta ongelma on menossa huonompaan suuntaan. Kun mainitsin asiasta pomolleni tänään - hän sattuu olemaan neurofysiologi suppealta erikoisalaltaan - hän käski minun tulevan erikseen hänen huoneeseensa tutkittavaksi. Toistaiseksi vain seuraamme asiaa. Olen nukkunut käsi ylimääräisen tyynyn päällä, kun vain tietty asento on mukava.

Olen joutunut laatimaan useamman suosituskirjeen sekä lääketieteen opiskelijoille, joilla erikoistumishaku on päällä, että kolmannen vuoden erikoistujillemme, joiden Stroke Fellowship-haku lähestyy sekin. Työhon kuuluvien, jatkuvien erikoistujien arvioiden lisäksi aikaa siis on kulunut näihinkin. Ei sillä, että olisin ollut ylikiireinen, mutta kuitenkin. Yhden suosituskirjeen kirjoitin mielelläni. Meillä on kreikkalainen nuorimies erikoistumassa. Sen lisäksi, että hän on hauska tyyppi, hänellä on aivan ylihassu aksentti. En maininnut siitä suosituskirjeessäni, mutta laitoin kyllä sähköpostiin, jonka lähetin BIDMC:n Fellowship-vastaavalle. Hän on myös kreikkalainen ja sattui tuntemaan tämän erikoistujamme oikein hyvin. Maailman pienuus jaksaa minua aina hämmästyttää.

Suosituskirjeiden lisäksi viimeaikoihin on mahtunut myös aina loppuvuonna eteentulevat pakolliset 'opinnot' (Mandatory training). Ne ovat kymmenien minuttien mittaisia videopätkiä; jokaisen jälkeen on 5-10 kysymystä sisällöstä, käsitellen kaikkea diversiteetistä, työpaikkaturvallisuudesta, lakiasioista, infektioista, vanhusten kunnioittamisesta aina ilmoitusvelvollisuuksiin saakka. Ajatuksena hyvä, mutta saman saisi mahtumaan murto-osa-aikaan, mikä vähentäisi ainakin omaa turhautuneisuuttani.

Uutisissa

Uutisissa on jatkunut massiivinen Israelin sodan uutisointi lähes kaiken muun kustannuksella. Yliopisto toisensa jälkeen on hankaluuksissa opiskelijoidensa erilaisten, erityisesti Israelin vastaisten mielenilmaisujen johdosta, ja ne tulevat jatkumaan.

Sotauutisten läpi mahtui näyttelijä Matthew Perryn kuolema. Siitä on ollut mainintaa aina ko. päivästä 28.10.2023 lähtien. Sen avulla on saatu jotain hyvääkin aikaiseksi - mielenterveysongelmat ja alkoholin- sekä huumeidenkäytön ongelmat kun ovat lisääntyneet valtavasti - niistä puhuminen julkisuuden henkilön osalta saattaa ehkä auttaa jotain omassa kamppailussaan.

Huomenna on Halloween. Hyvää nimipäivää kummipojalle!