Olen ollut hieman levoton. Luulen sen johtuvan siitä, että muuttoon liittyvien konkreettisten haasteiden lisäksi olen kamppaillut henkisen puolen kanssa. Ikäänkuin olisin kääntämässä ison sivun elämässäni. Se tuntuu sekä hyvältä että - no, levottomalta. Olen aina ollut henkilö, jolle muutos on hankalaa, vaikka kyseessä olisi hyvä sellainen.
Autotallista löytyi myös kaksi autonrengasta, joiden historiaa en muista, mutta tiedostin niiden olevan meidän ongelmamme. Nopeasti kävi ilmi, että autonrenkaita ei oteta Newtonin kierrätys/roskakeskukseen. Niistä pitäisi päästä eroon uusia ostaessa. Mutta enhän minä ole uusia ostamassa. Ne saa laittaa roskikseen pilkottuna. Mutta pilkkominen on hankalaa. Niinpä nostin ne autotallin seinälle ja toivoin, että Alice ei niitä huomaa tarpeeksi ajoissa. Ei huomannut.
Kun parin viikon yrittämisen jälkeen kukaan ei halunnut ulkopöytäämme tuoleineen, turvauduin luottomieheeni Pikku-O:hon, joka tykkää pyytämästäni aktiviteetista. Ne piti pilkkoa niin pieniksi, että mahtuivat roskikseen ja kierrätyslaatikkoon. Hän onnistui.
Ennen saapumistaan Alice lähetti pitkiä viestejä monien kysymysten ja vaatimusten kanssa. Talosta luopuminen on hänelle iso asia. Hänen puheestaan ei meinannut tulla loppua, kun hän kävi läpi tapahtumia talolla heidän täällä asuessaan. Hänellä on samansorttinen tilanne kuin meillä pari vuotta sitten Oulun varastoa tyhjentäessämme. Moni tosi käyttökelpoinen tavara on muuttunut pelkäksi harmiksi. Hän aikoo käyttää välittäjän palvelua tavarasta eroon pääsemiseksi, ja tarjosi kaikkea meillekin. Tartuin tarjoukseen teepannun, sokerikko/kermakon, viinilasien, parin ison kulhon, hyväkuntoisen pannun ja kivan lampun osalta.
Yksi Alicen vaatimus oli edelleen "professional cleaning". Periaatteesta en siihen lähtenyt, olimmehan asuneet jo kaksi viikkoa käyttämättä laatikoita, kaappeja hyllyineen ja mm. uunia. Siivooja oli pessyt ikkunat, mutta useissa oli pyyhintäjälkiä. Niinpä kävin kerros kerrallaan ikkunat läpi kuivalla pyyhkeellä. Huomasin Iso-O:n kyytikeikalle lähtiessäni, etta olin unohtanut keittiön 9-lasisen oven, ja totesin:"Voi ei, vielä 18 lasia pyyhkimättä!" Pikku-O kuuli tämän valmistautuessaan iltalenkkiinsä. Kun tulin vientireissulta, Pikku-O oli vielä lenkkikamppeet päällään keittiössä ja totesi:"Pesin ikkunat". Hän oli tosiaan pessyt ne ja viimeistellyt kuivalla pyyhkeellä. Vaikea kuvailla tunnettani. Hän lähti siitä sitten myohästyneelle lenkilleen ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunut.
Nurmikko ja pensaat kuuluivat vuokrasopimuksen mukaan pitää siisteinä. Leikkasin ne viimeistä kertaa 18. kesäkuuta ja totesin tämän epäsuorasti Alicellekin, jonka mukaan velvollisuuteni jatkuisi aina 30. kesäkuuta saakka, vaikka poistuimme paikalta kokonaan jo 23. päivä, ja vaikka hänen myyntijoukkonsa on jo ottanut paikan haltuun.
Pikku-O halusi mennä Swap Shopiin uudelleen 22. päivä, sillä hänelle oli luvattu pino Tin Tin-sarjakuvakirjoja. Niitä ei löytynyt, mutta mukaan tuli jälleen muutama taulu sekä useita koreja kellariin. Olisin ilahtunut penkistä eteiseen tai hyllykostä kellariin, mutta niin onnekas en ollut.
Pesukone ja kuivausrumpu saapuivat 19. päivä aikaikkunan 11-15 ulkopuolella. Sain soiton klo 10.35. Olin onneksi paikalla, vaikka hieman huolettikin ajaessani Hinghamista (katso alla). Kolme miestä sai koneet kapeaa talonvieruspolkua pitkin kellarin ovelle, siitä sisään, jyrkät rappuset alas, ja paikoilleen. He myös asensivat ne käyttövalmiiksi. Koska pesukoneen vesiletku oli melko lyhyt, heidän piti asettaa ne hieman erikoisesti vesipisteen eteen. Saa nähdä, tuleeko sanomista, sillä luulen vuokraisannän, joka huolehtii pihatöistä, käyttävän juuri ko. vesipistettä. No, hän saa opetella käyttämään yläkerran naapurimme vastaavaa. Nyt on hienot!
Vuokraisännästä puheenollen. Aiheutin aikamoisen hässäkän. Uunin lasi oli lasien välistä tosi likainen. Youtubesta opiskelin, miten sen saa puhtaaksi. Onnistuin. Noin tunti puhdistamisen jälkeen kuulin keittiöstä pamahduksen ja lasin sirpaloitumisen. Etulasi oli käytännössä räjähtänyt ja levinnyt ympäriinsä. Laitoin heti vuokraisännälle kuvat ja tiedon asiasta. En kuullut hänestä mitään yli vuorokauteen, mikä huoletti hieman. Sitten tuli viesti, ettei hän ymmärtänyt viestiäni ja halusi tulla katsomaan. Aika nopeasti tilanteen nähtyään hän päätyi uuden hankkimiseen sen sijaan, että olisi vaihdattanut lasin. En ollut pahoillani, sillä liesi/uunikombinaatio oli mallia Amerikka ja selvästi jo aikaa nähnyt. Nyt meille tuli rosterinen, nykyajan mukaisesti sellainen, johon on erillinen appikin tarjolla.
Tavaroita ennen isoa muuttoa laitoimme paikoilleen erilaisilla prioriteeteilla luonteisiin sopien. Koska edelliset asukkaat olivat opiskelijoita, oli loppusiivous tehty vähemmän professionaalisesti. Pääsin siis aloittamaan ikkunoiden sekä kodinkoneiden pesemisestä, mutta tein sen ihan mielelläni.
Stop and Shop:in tilasin ensimmäisen kerran uuteen kotiimme 21. kesäkuuta kuunneltuani päivien ajan erityisesti Pikku-O:n kritiikkiä siitä, ettei meillä ole ruokaa. En ottanut kritiikkiä vastaan, sillä olin tarjonnut mahdollisuutta käydä WholeFoodsista hakemassa puuttuvia tuotteita. Ruokaa meillä tietysti oli, ei vaan ehkä juuri 'oikeita' tuotteita, kun yritin optimoida määrän, joka pitää siirtää paikasta toiseen. No, Stop and Shop toi lastinsa onnistuneesti, joskin huomattavasti aikaikkunaa myöhemmin kaatosateessa uuden kodin eteiseen. Jääkaappi oli täyttynyt ja Pikku-O iloinen. Aamupalaksi oli maistunut Ben and Jerry's jäätelö.
Iso muutto oli aikataulujen yhdistämishankaluuksien johdosta sunnuntaina 23. kesäkuuta. Meinasin hieman hermostua päivä aiemmin, kun kuulin kritiikkiä muuttoauton hakuaikataulusta (klo 9). Nuorille 'koko päivän varaaminen muuttoon' oli tarkoittanut päivän alkamista tunteja myöhemmin. No, selvensin asian ja totesin, että tämä on ainoa päivä, jonka olin heiltä velvottanut, joten mielipiteet alkuajankohdasta sopii pitää itsellään. Selvennyksen jälkeen kaikki olivat aivan hyvällä mielellä, kun klo 8.30 olin Iso-O:n kanssa hakemassa E:a mukaamme muuttoauton hakumatkalle. Sain meille 20' pitkän UHaul-auton. E ajoi meidän automme edeltävästi vanhalla kodilla odottavan Pikku-O:n luokse. Minä ja Iso-O kiipesimme ison auton ohjaamoon. Koska polkimia oli kolme, luulin ensin, että kyseessä oli vaihdeauto. Kun en heti keksinyt kaikkien nappuloiden ja puikkojen käyttötarkoitusta, muutuin sen verran hermostuneeksi, että oikea jalkani tärisi jarrupolkimella. Sain Iso-O:lta määräyksen pysäyttää auton. Toinen hyvä syy tähän oli se, että etupaneeli ilmoitti käsijarrun olevan päällä. Iso-O googlasi, kuinka sen saa pois päältä, ja pääsimme uudelleen liikkeelle. Sen jälkeen ajaminen - varsinkin kun päädyin jo edeltävästi, että ajan vain eteenpäin - sujui oikein hyvin.
Kahdella edestakaisella lastilla saimme kaikki patjat, Iso-O:n isot kollaasit, isot huonekasvimme, autotallissa odottaneet isot kamat, ruokapöytämme sekä sohvamme paikasta toiseen. Kolmenistuttavan sohvan kanssa oli oikea huoli siitä, ettei se ehkä mahdu ovista sisään. Mahtui, mutta jo edeltävästi kamalannäköinen sohva näyttää nyt vieläkin hirveämmältä. Sen päällystäminen on yksi prioriteeteistani.
Viimeisen kuorman jälkeen ajoin Pikku-O:n kanssa muuttoauton takaisin vuokraamoon - ja jätin molempien asuntojen avaimet ohjaamoon. E ja Iso-O hakivat meidät ja palasimme vanhalle kodille tekemään Alicen toivoman "professional cleaning"-siivouksen. Tuossa vaiheessa huomasin avainten puuttumisen ja soitin UHaul-numeroon. Puhelimeen vastannut henkilö ei ollut ko. paikassa, eikä saanut sieltä ketään kiinni, ja ehdotti takaisin ajamista ja avainten etsimistä itse. Koska siivoushommaa ei varsinaisesti riittänyt kaikille, E lähti hoitamaan tätä asiaa - onnistui - ja me muut imuroimme, pesimme vessat, keittiön ja lattiat sekä raahasimme täydet roska-astiat jälleen tienvarteen. Jokainen kävi vuorollaan suihkussa, minkä jälkeen annoin määräyksen poistua talosta ulos odottamaan, mikä oli hieman kohtuuton pyyntö, sillä lämpötila oli tuossa vaiheessa kohonnut yli +30*C ja kosteusprosentti oli varmaan 1000, mutta toimi hyvin. Minä viimeistelin ja painoin oven perässäni kiinni.
Lähdimme siitä sitten kävellen kohti O'Hara's-ravintolaa, jossa söimme 2-3 ruokalajin päivällisen jokainen. Kello oli tuossa vaiheessa noin 15, mikä oli mielestäni aika onnistunut asia. E vietiin asunnolleen ja me kolme muuta saavuimme uudelle kodillemme, jossa oli tietysti paljon viimeisteltävää. Iso-O sanoi (*suora lainaus):"Mom, you found us a very nice place!" ja jatkoi hieman myöhemmin:"Thank you mom for being so organized! Think about me being mom and needing to do this!!" Sitten hän pyöräytti silmiänsä selvyydeksi siitä, miten ko. skenaario olisi mennyt. Nauroimme molemmat. Sanoin, että hän voi aina hälyttää minut paikalle. Hän sanoi tähän, että voi tuolloin lohduttaa lapsiaan (*jälleen suora lainaus):"Don't worry, grandma is coming!"
Television ja netin asennus tapahtui 24. päivä. E lupautui kotimieheksi, kun minulla oli työpäivä. Se oli mennyt ihan hyvin, mutta tyypilliseen tapaan aina jotakin pitää jälkikäteen säätää. Televisio jostain syystä johtuen pomppaa aina ensin HDMI1-asetukseen ja se pitää sitten vaihtaa oikeaan HDMI2-asetukseen. Toinen selvitettävä oli ylimääräinen $80 maksu, mistä pääsin eroon, mutta minkä olisin toivonut olevan ilmestymättä minun selvitettäkseni.
Uusi liesi/uuni saapui sekin heti 25. päivä, ja E oli jälleen apulaisena. Se toimii hienosti ja meni helposti. Astianpesukoneen kanssa sen sijaan piti hieman mietiskellä. En heti keksinyt, että noin metrin verran muualla sijaitseva sähkökytkin pitää olla päällä ennenkuin sen saa käyntiin. Olin jo aloittanut käsipesun, kun puolivahingossa käänsin kytkimen päälle, ja havaitsin astianpesukoneen valon syttyvän. Nyt se toimii oikein hyvin.
Pikku-O halusi lunastaa joululahjansa ja pestä auton. Hän peruutti sen hieman autokatoksesta ulos. Minulta neuvoa kysymättä (=tavanomaista) hän päätti tehdä oikein hyvää työtä, ja kasteli matot ensin, ja sitten imuroi uudella imurillamme likaveden imuriin. Auts! Onneksi keli muuttui yhtäkkisesti ukkosmyrskyksi ja hän lopetti homman kesken. Kun hän iloisena kertoi minulle omasta projektistaan, nopeasti avasimme imurin ja otimme kaikki osat erilleen. Pikku-O pääsi imurin osien pesuhommaan ja minä huolehdin itse moottoriosasta ja suodattimista. Luulen, että nopea toimintamme aiheutti vain säikähdyksen, ja imuri on edelleen toimintakykyinen. Pikku-O:kin oppi jotain. Hän pyysi nätisti anteeksi ja minä siihen harmistukseni niellen totesin, että miten voi tietää jonkin asian, jos kukaan ei ole koskaan sitä opettanut.
Tavarat ovat ilta kerrallaan menneet paikoilleen, mutta edelleen hommaa riittää ainakin loppuviikoksi. Yritän olla itselleni armollinen ja sietää tätä hidasta prosessia. Meille on tulossa oikein kivannäköinen koti.
Pikku-O:n vuosittainen lääkärikäynti osoittautui hankalaksi toteuttaa. Olin varannut sen yli puoli vuotta sitten. Se osui sen ainoan päivän kohdalle, jossa Pikku-O:lla oli lopputentit kahdessa aineessa. Keksin tämän kiusallisesti viikonloppuna ennen maanantaista käyntiä, mikä hermostutti, sillä peruuttaminen kuuluu tehdä yli 24 tuntia ennen vastaanottoa ja puhelinpalvelu ei antanut mahdollisuutta jättää viestiä. Peruuttaminen viestitse kuitenkin onnistui ilman ongelmia. Uuden ajan varaaminen ei sekään ollut ylimääräisen hankalaa. Sain uuden juuri ennen kouluvuoden alkua, mikä on tärkeää, sillä urheiluja varten tarvitsee vuosittaisen lääkärintodistuksen. Menemme siis elokuun lopussa. Siihen saakka pitää odottaa ennenkuin selviää, kuinka paljon Pikku-O on kasvanut.
Iso-O kävi Mayan ja Allyn kanssa Mount Monadnockilla vaeltamassa ja illalla Allyn luona kannustamassa Celticsin (Bostonin koripallojoukkue) voittoon. Mayan kanssa hän kävi subbaamassa yhtenä huippukuumista päivistä. Hänen Georgetown ystävänsä Jack oli Bostonissa käymässä ja ajoi katsomaan Iso-O:ta iltamyohällä pihatiellemme. Iso-O oli ehdottanut hyppäämistä kyytiin, jotta heillä olisi ollut enemmän aikaa yhdessä Jackin ajaessa takaisin Bostoniin siskoaan hakemaan, mutta Jack ei suostunut tähän, kun se olisi tarkoittanut Iso-O:n matkustamista itsekseen metrolla takaisin. Emme kumpikaan ymmärtäneet, mikä ongelma olisi ollut, mutta Jack herrasmiehenä ja pienestä Massachusttsin kylästä kotoisin olevana näki suunnitelman pelkästään vaarallisena. Heillä oli mennyt iso osa tapaamisestaan tämän asian puimiseen. Hassut. Nyt Iso-O on Montrealissa Willan, Ianin ja Ianin kaverin kanssa nelipäiväisellä reissulla. Sosiaalista aktiviteettia on tällä matamilla riittänyt.
E ja Iso-O menivät Hinghamiin E:n ystävän Ashleyn talolle ja rannalle. Koska 1. autotilanteemme on tasan yksi, 2. en hirveästi tykännyt ajatuksesta Iso-O ajaa ja E on apukuljettajana, ja 3. koska kaverin (Fox) autolla ajamisessa on omat riskinsa, päädyimme hieman outoon järjestelyyn. Iso-O toimi kuljettajana vanhasta kodista E:n kautta Hinghamiin. Sieltä minä ensin ajoin itsekseni uuteen kotiin vastaanottamaan pesukone/kuivausrumpuyhdistelmää, ja palasin vanhaan kotiin lähteäkseni itse illanviettoon Burlingtoniin (alla). Sopimuksemme mukaan olin tarjoutunut hakijaksi joko yöllä tai seuraavana iltapäivänä. Iso-O soitti klo 23 kyydin saadakseen. E jäi yöksi ja saapui vasta seuraavana päivänä.
Viikko myöhemmin E pyysi autoa uudelleen lainaksi päästäkseen itsekseen takaisin Hinghamiin. Hän lähti vasta minun kotiin klo 19.30 aikoihin saavuttuani ja palasi kolmen aikaan yöllä. Hän oli käynyt tankkaamassa auton, ja löytyi Iso-O:n sängystä aamulla. Tämä viimeksi mainittu johtui siitä, että hänen oma huoneensa, meidän työhuoneemme, oli tuossa vaiheessa vielä viimeistelemättä.
Iso-O ja E suunnittelivat käyvänsä Bostonissa Celtics-paraatia katsomassa yhdessä. E kuitenkin viivästytti lähtöä sen verran, että Iso-O lähti edeltä itsekseen, ja lopulta meni suoraan Boston Public Library:iin kirjoittamaan pitkää kirjettä ja skippasi koko paraatin. E meni paraatiin, ja tunnelma oli ollut korkealla, ainakin SnapChatistä päätellen.
Neurology Social, yllämainitun ympäriinsä ajelun aikaan, oli Tuscan Kitchen ravintolassa. Syy siihen oli kahden iäkkäämmän työntekijän eläkkeelle lähteminen. Klinikan johtaja muutenkin pitää tärkeänä, että vähintään kerran vuodessa on koko klinikan yhteinen, työpaikan ulkopuolinen tapahtuma. Se oli oikein mukava välitapahtuma muuttohässäkän keskellä.
Toinen samanlainen ajatukset muutosta muualle siirtänyt tapahtuma oli Tavern-ravintolassa seuraavalla viikolla, kun meillä oli stroke-ryhmämme epävirallinen tapaaminen. Meidän piti päättää, otammeko vastuullemme kahden muun sairaalan päiväaikaiset konsultaatiot. Hyvänä asiana olisi samana pysyvä palkka ja erittäin kevyt työ, mutta huonona se, että jo nyt monimutkainen aikataulumme muuttuisi mahdottomaksi. Päädyimme olutlasien äärellä yhdessä sanomaan ei. Se, että ylipäänsä mietimme asiaa, johtuu siitä, että iso osa ryhmästämme ei tykkää poliklinikasta ollenkaan, ja tämä järjestely olisi sitä vaatimusta vähentänyt huomattavasti. Minä itse tykkään, joten tämä sopii hyvin. Kun vielä satun olemaan meidän päivystysaikataulujemme tekijä, arvostin päätöstämme erityisen paljon.
Koen, että olemme - tai ainakin minä olen - siirtynyt kohti uutta. Levottomuus on helpottamassa ja tulee varmasti häviämään, kun olen saanut kaiken paikalleen. Hienoa minä ja me!
Aivan lopuksi vielä välittäjän nettiin lataama edellisen kotimme myyntiteksti alla kopioituna. Hintapyyntö on $1,275,000. Se on vähemmän kuin seudulla yleensä, mutta korkea huomioiden isot korjaustarpeet. Kuvat netissä ovat käsiteltyjä ja näyttävät upean, auringossa kylpevän talon ilman ongelmia. Joku sen varmasti erehtyy ostamaan.
Discover an enchanting sun-splashed Victorian single-family home located in Newton Highlands. Step inside to find a wealth of period detail including natural Butternut woodwork and high ceilings. Large foyer with coat closet and French doors to living room. The dining room features a basketweave floor and a fireplace adorned with antique tiles. Spacious bedrooms upstairs, hardwood floors throughout. The property's expansive, flat lot boasts a large yard and ample parking, ideal for outdoor activities and enjoying the peaceful surroundings. Updates to the house include chimney, some updated appliances, tilt-in replacement windows. Expansion potential and space to add bathroom upstairs. A prime location near the T (D line), shopping, and excellent restaurants. Wholefoods, Crystal Lake, and Cold Spring Park nearby. Don't miss the opportunity to make this exceptional Victorian your own, and enjoy a residence in Newton Highland.
No comments:
Post a Comment