11 tuntia 43 minuuttia kesti valamiesten tuomioon päätyminen Trumpin ensimmäisessä ja heikoimmassa rikosoikeudenkäynnissä ja valmistui 30. toukokuuta klo 16.37. Sen jälkeen meni noin puoli tuntia odotellessa television äärellä. Kutsuin Pikku-O:nkin seuraksi tähän historialliseen tapahtumaan. CNN:n Jake Tapper alkoi lukea 34 kertaa peräkkäin syytteen ja sen jälkeen "guilty". Kameroita ei salissa saanut olla lainkaan. Asiaa on luonnollisesti puitu uutisissa; "mainstream media" eli enemman neutraali tai vain hieman demokraattipainotteinen on tuonut asian esiin sen historiallisuuden ja oikeussysteemin toimivuuden kannalta, ja "right wing media" eli konservatiivi, erityisesti äärikonservatiivimedia, hyvänä esimerkkinä Fox News on jatkanut Trumpin toistamia fraaseja oikeussysteemin aseistamisesta poliittista vastustajaa vastaan, oikeussysteemin korruptiosta ja Trumpin uhrina olemisesta.
Olemme saaneet laitettua tavaroita pois isolla kädellä, mutta kyllä sitä vielä riittää. Olen kiitollinen vuoden 2021 itselleni, sillä vain muutamassa paikassa eteeni on tullut 15 vuoden takaa tavaraa; sen verran hyvin olin saanut paikkoja tyhjemmäksi. Hassuin löytö oli 6 IKEA:n sinistä kassia, täysin käyttämättömiä, ullakon perukoilta. Nyt niille tuli oikein hyvä käyttö.
Pikku-O:n kanssa pakkasimme autonperän täyteen lähinnä hänen tavaroitaan, sillä hän oli ne niin hienosti kasannut kokoon. Lähdimme lauantaina 1. kesäkuuta, heti ensimmäisenä mahdollisena muuttopäivänä klo 9 ajamaan kohti uutta kotiamme. Hän hetken mietti, minkä huoneen itselleen haluaa, ja päätyi kadunpuoleiseen. Luulen, että se on oikein hyvä valinta. Kannoimme kamat huoneisiin, joihin ne lopulta päätyvät, ja ajoimme kotiin. Hän lähti heti sitten Dashielinin luo tuntikausiksi valmistautumaan heidän tulevan viikonlopun vaellukseensa (lisää alla). Minä sillä välin täytin autonperän uudelleen, ja herätin itselleni autonkuljettajan. Iso-O ajoi meidät kaksi kertaa edestakaisin täyden autonperän kanssa. Muutto oli virallisesti alkanut.
Sama sapluuna toistui sunnuntaina sillä erotuksella, että E tuli mukaamme laittamaan kaikki omat kamansa kasaan, ja kaikkina alkuviikon iltoina sillä vaikutuksella, että meiltä alkaa loppua kaikki helposti siirrettävä. Illat ovat olleet pitkiä, ja olen ollut tavoilleni uskollisena aika "overwhelmed" aina uuden täyden kaapin avatessani ja varsinkin Iso-O:n huonetta ja yläkerran taidehuonetta katsoessani, mutta ihmeitä on tapahtunut ja homma on voiton puolella.
Alicen myyntivälittäjä kävi viikko sitten korjausmiehensä kanssa katsomassa muutamaa kohtaa. Ajatuksena oli keittiösyvennyksen katon, ala-aulan kaapin katon, keskikerran vessan katon, ja Iso-O:n huoneen katon maalaamiset, ja kellarin sekä ullakon siivoaminen. Erityisesti vessan katon maalaamisen koen huijausjuttuna - hometäplät peittoon vaan. Välittäjä sinänsä oli oikein mukava ja anteeksipyytäväkin. Ymmärrän myös paremmin, miksi kiirehtivät myyntiinlaittamista. Heinäkuun alussa kauppa kuulemma aina selvästi hidastuu.
Korjausmies tuli tänään tekemään hommiaan ja tulee huomenna jatkamaan. Pihafirma kävi leikkaamassa pensaat geometrisesti, nurmikon golfgreenimäisesti ja trimmerillä vielä viimeistelivät kaikki mahdolliset nurkat. Maanantaina on odotettavissa siivousfirman siivous - tämän otan mielelläni vastaan, sillä se suunnattomasti helpottaa meidän loppusiivoustamme - ja tiistaina on valokuvaus myyntiä varten. Alice itse saapuu 20. kesäkuuta, juuri epäsopivasti vain muutama päivä ennen meidän isoa muuttoamme.
Alicesta puheenollen. Hän on lähettänyt viestiä toisensa jälkeen jos vaikka mihin liittyen. Yksi typerä pyyntö häneltä oli se, että yläkerran huoneessa olevan pikkuoven takaa hänen itsensä vuosia sitten poistama täyte piti nyt sitten laittaa sinne takaisin. Hän teippasi oven tuolloin kiinni, kun Pikku-O oli ilmeisesti käyttänyt sitä piilopaikkanaan. Sieltä oli kuulemma löytynyt lelujakin. No, ullakon tyhjentämisen jälkeen löysin tämän täytepussin, joka oli vuosien mittaan hapertunut niin pahasti, ettei sitä voinut nostaa lainkaan. Minun piti pahvinpalan päällä raahata se ullakolta huoneeseen ja siellä kaataa pikkuoven takana olevaan tilaan. Teippi piti Alicen mukaan ottaa varovasti pois, ja jos se olisi alkanut murtaa maalia, leikata se sen sijaan siististi. Lähti helposti. Mutta siis, tällaisia asioita hänen kanssaan on näperrelty.
Koulun tai oikeammin ranskan kanssa ei mene hyvin. Hän on yrittänyt tehdä läksyjä paremmin ja sanoi jopa käyttäneensä 45 minuuttia illassa "Le Petit Prince"-kirjan analyysiin vain saadakseen opettajalta maininnan:"wrong interpretation". Arvosana uhkasi pudota C:ksi. Hän mietti tosissaan, että jättäytyisi sittenkin alemman tason ranskaan ensi vuonna. Minulla ei olisi sitä vastaan mitään, mutta ongelma on se, etta Honors French-opettaja on kiva ja alemman ACP-tason opettaja tämä sama, jonka kanssa Pikku-O:lla ei ole yhteistä säveltä. Kun hän löysi yhden lähettämättä jääneen kotitehtävänsä (*huoh!), oli arvosana kuitenkin sitten noussut tasolle B-, minkä johdosta hän kokeen mahdolliseksi pysyä suosituksessa ja jatkaa Honors-tasolla ensi vuonnakin. Hän totesi:"Mitä, jos en ranskan johdosta pääse haluamaani collegeen?" Niin. Olen toki miettinyt asiaa.
Iso-O:lla oli työhaastattelu torstaina 30. toukokuuta aamusta - ja tunti myöhemmin hän oli saanut paikan! Hänelläkin siis tärppäsi. Täytyy sanoa, että olipa aika hankala prosessi nuorilla saada kesätöitä tänä vuonna, mutta ahkeruus palkittiin. Kyseessä on markkinointifirma. Iso-O nauroi jo edeltävästi, että loppuarvio on seuraavanlainen:"Iso-O, zero sales", mutta katsotaan. Kokemusta ainakin siitä kertyy.
Samana päivänä, kun hän oli kuullut kesätyöstään, Iso-O:lle tarjottiin mahdollisuutta hakea kampustyötä, hauskasti STEM-alalta (STEM=Science, Technology, Engineering, Mathematics). Environmental Lab tarvitsee avustajaa, ja koska Iso-O, jonka piti tehdä yksi luonnontiedekurssi, oli niin hyvä laboratoriossa - vaikka ei tykännyt siitä lainkaan - että hänelle tarjottiin sitä suoraan. Aika hienoa. Hän saa siitä pientä korvausta, ja mikä tärkeämpää, pystyy hakemaan itselleen yhdysvaltaisen sosiaaliturvanumeron. Tämä on iso asia, sillä se tekee monen asian helpommaksi.
Hammaspuolellakin on ollut ihan liikaa aktiivisuutta. Iso-O:n kohdalla ei minulla nyt niin paljon ole valitettavaa - hänen täytyikin käydä otattamassa muotit pitkäaikaista yötukea (?; englanniksi retainer) varten. E:n kohdalla kävi köpelösti. Hänelle oli sanottu, että hammaslankaa pitää käyttää enemmän ja että yhtenä syynä, miksi sen käyttö ei onnistu, on hampaiden takana oleva vaijeri. Hammaslääkäri sanoi, että se pitaa poistaa ja lähetti hänet oikomishoitolääkärille sitä varten. Tai näin E oletti. Sen sijaan häneltä olikin paikattu neljä hammasta ja vaijerinpoistoa varten piti mennä päivä myöhemmin. Tämä harmittaa minua oikeasti aika paljon, sillä hammashuolto Yhdysvalloissa ei ole terveydenhuoltoa toisin kuin Suomessa vaan melkein pelkkää bisnesta, ja olen tullut vuosien mittaan huomaamaan, kuinka pieniä asioita lähdetään tarpeettoman aikaisin hoitamaan ja kustannutkset kasaantuvat. Toki oikeat reiät pitää paikata, mutta olisi kiva luottaa, että ovat sellaisia. Nyt sitten tuli tästä(kin) iso rahallinen takapakki. Tämä kuukausi on kyllä ollut aivan omaa luokkaansa!
E totesi reissusta saavuttuaan, että tietokone ei mennyt päälle. Hän laittoi kotivakuutukseen korvauspyynnön, ja sai muutama päivä myöhemmin kuulla, että eivät korvaa. Hän googlasi vähän vaihtoehtoja, ja päätyi uuden hankintaan. Hän sai pienen opiskelija-alennuksen, ja kun minulla oli vielä viime vuodelta Iso-O:n läppärin oston johdosta saamani $150 lahjakortti jäljellä, kokonaiskustannus uudesta ($805) jäi pienemmäksi kuin vanhan korjaaminen. Sen hän sai heti samana päivänä hakemalla läheisestä AppleStoresta.
Minulla oli työkaverini järjestämä illanvietto hänen asuntokompleksinsa yhteistiloissa Burlingtonissa, ja vaikka en yhtään olisi jaksanut mennä, menin, kun arvasin sen olevan tarkeää. Hän on minulle UMASS-ajoista tuttu, kaksi vuotta myöhemmin valmistunut iranilaismies, joka aloitti Lahey:ssa vuosi sitten, ja kutsui juhlaan lähimmät työkaverinsa neurofysiologian alalta sekä meidät kaikki, joilla oli UMASS-historia. Olin ainoa heistä, joka tuli paikalle, ja koska tiesin useiden erikoistuvien tulevan, halusin mennä. Iso-O, joka oli saanut upeaa itsevarmuutta ajamisensa kanssa, halusi tulla minua sinne viemään, vaikka vaarana oli se, että hän joutuisi odottamaan autossa koko juhlan ajan. Hän ei pitänyt sitä ongelmana, vaan otti mukaansa kirjan ja suunnitteli lukevansa sitä autossa. Huomasin kuitenkin aika pian, että Iso-O voi helposti tulla tilaan mukaan, ja tuli. Sen sijaan, että hän olisi ottanut yhden tarjolla ja syrjässä olevan nojatuolin ja lukenut siellä, hän jäi juhlaan sen jäsenenä, ja otti tilan haltuunsa. Hänella meni erityisen hyvin kreikkalaiserikoistujani kuubalaistyttöystävän kanssa, mutta juttua riitti myös minun ikäiseni tsekkimiehen kanssa, sillä tämä mies oli läheinen perheystävä Iso-O:n Mainessa asuvan LobsterBoy:n perheen kanssa. Parin tunnin juhlan jälkeen lähdimme takaisin. Minulla oli hyvä mieli, että menin ja että Iso-O:lla itse asiassa ei ollut tylsää lainkaan. Hän sai lisäksi loistavaa 4-kaistaisen moottoritien ajoharjoitusta oikein urakalla.
Trumpin oikeusongelmien lisäksi Hunter Bidenin oikeudenkäynti alkoi tällä viikolla. Häntä syytetään valehtelusta aseenoston yhteydessä. Ihmeellinen on tämä maa.
No comments:
Post a Comment