Tiilitalossa

Asun tiilitalossa. Se on ollut minun pitkäaikainen unelmani <3. Minulla on myös ensimmäistä kertaa 9 vuoteen makuuhuone, joka toimii vain ko. tarkoituksessa. Sekin on iso juttu.

Talossa

Swap Shopissa kävimme jo kolmatta kertaa peräkkäin. Vein kaikki taulut ja kuvat, jotka eivät löytäneet paikkaansa seiniltä mukanani. Takaisin toimme pienen pöydän pyykinpesua varten kellariin, jälleen muutaman taulun, säilytyskoreja ("äiti ja äidin korit", minulle todettiin useaan otteeseen), kirjoja, ja Iso-O löysi joitain vaatteita. 

Sohvat ovat saaneet uuden ilmeen. Istuinosat sekä käsinojat ovat ruskeat (käsin ompelin), selkätyynyt sekä sohvan muut osat vaaleat. Ne näyttävät kivoilta. Ja, niissä on edelleen oikein mukava kököttää. Keittiöön saapui pieni hyllykkö ja etuaulassa on penkki. Koti alkaa näyttää kodilta. 

Vuokraisäntä ilmoitti, että etuovi vaihdetaan. Ymmärrän myrskyoven vaihtamisen - sen mekanismi oli mennyt rikki, ja uusi näyttää toimivalta. Mutta itse iso ovikin vaihdetaan. En vastusta. 

Pieni harmistuskin jo tuli eteeni. E oli yrittänyt löytää itselleen jotain syötävää, avannut alalaatikon, jossa oli useita paketteja keksejä, ja huomannut, että yhdessä oli reikä ja paketin päällä pieniä hiirenpapanoita. Huoh! Muuttamalla emme siis päässeet kutsumattomista vieraista eroon. Siivosin laatikon, nostin keksit korkeammalle, paikkasin laatikon alla olevan lattian pienen kolon, ja ilmoitin vuokraisännän tytölle (vuokraisäntä on vaimonsa kanssa Englannissa). Toivottavasti hoitavat asian kuntoon - olisi kiva elää ilman hiirulaisia, kun emme kuitenkaan mökillä ole.

Toinen harmistus ilmaantui sopivasti lähtöpäiväni aamuna. Kävin kellarissa laittamassa vesivaraajan loma-asetukseen ja samalla huomasin, että pesukoneen vierellä ja takana on vettä. En ehtinyt tuossa vaiheessa itse asiaa selvittää, ja pyysin E:lta apua. Hän kävi pyöräyttämässä koneellisen, eikä varmuudella löytänyt ongelmaa. Päädyin itse yrittämään juuri ennen lähtöä, ja totesin, että ongelma ei ole koneessa, eikä putkistossa. Hyvä uutinen tietysti. Mutta, syy veden ilmestymisen selvittämiseen jäi reissuni jälkeiseen aikaan.

Naapuritalossamme asuu ilmeisesti perhe, johon kuuluu useampi sukupolvi. Vanha pariskunta, jotka puhuvat jotain muuta kieltä (ei vielä täysin selvä, mitä) huutaa toisilleen epäsopiviin aikoihin. Pappa on aina pihalla, mummo sisällä.

Uudesta kodista lyhyesti vanhaan. Näyttää siltä, että joku on sen jo ostanut. Onnea heille. Hommaa riittää.

E:a on näkynyt tavanomaista useammin

E on käynyt pyörähtämässä melkein päivittäin, usein minun töissäollessani, kun pyörähtäminen on nyt niin helppoa. Olohuoneen ikkunastamme näkyy Boston Collegen Gasson Hall:in tornit, vaikka on kesä ja lehdet peittävät paljon. Mukava niin. Toivottavasti pyörähtäminen jatkuu syksylläkin. 

Yhdellä käynnillä E esitteli minulle ystävänsä Ashleyn, kun tuli töistä aiottua aiemmin. Saatamme kuulla hänestä jatkossa hieman enemmän.  

Toisilla käynneillä hän oli levähtänyt minun sängyssäni (*päiväunet), tehnyt töitään, ja tehnyt pizzataikinan valmiiksi perjantaille suunnittelemaansa illanistujaista varten. "Housewarming Party", hän kertoi.

Iso-O liikkui ympäriinsä, huone jäi järjestämättä

Iso-O todella oli menossa. Neljän päivän mittainen Montreal-matka Willan, Ianin ja Ianin hiihtokaverin kanssa oli mukava. Tulliinkaan hän ei jäänyt, kun kaikki tarvittavat paperit olivat mukana. Edeltävästi hänellä oli hankaluuksia hahmottaa, että Montreal, joka on aika lähellä, on eri maassa, mikä tietysti piti ottaa valuutan ja maksamisen kanssa yleensä, ja puhelimenkäytön osalta huomioon. Hyvin oli mennyt, ja hauskaa ollut.

Colinin kanssa hän kävi Bostonissa kävelemässä Freedom Trailin, ja ilmoittautui tulevansa heille syömään Martha-äidin saavuttua omalta Minnesota-reissultaan kaksi päivää myöhemmin, ja meni, vaikka äidin saapuminen viivästyi. Maya-kaverinsa kanssa hän kävi "viimeistä kertaa" (*ennen seuraavaa kertaa) kävelemässä meidän lähiympäristössämme, ja he aloittivat pienen vaellusreissun suunnittelun Iso-O:n Suomi-loman jälkeiselle ajalle, samalle, jolle Iso-O oli jo suunnitellut reissua Jackin luokse länsi-Massachusettsiiin. Aivan hengästyttävää.

Kotona ollessaan, oman huoneen järjestämisen sijaan hän levittäytyi olohuoneeseen ja ruokasaliin tekemään lahjakollaasiaan. Muutaman päivän tilannetta seurattuani jouduin tiukentamaan äänensävyäni, jotta levähtäminen kutistuisi edes oman huoneen sisäpuolelle ennen hänen Suomeen lähtöään. Kutistui, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että yksi kotimme huoneista on aika täynnä tavaraa ja ei oikein missään järjestyksessä. Iso-O sanoi, että laita ovi kiinni vaan.

Iso-O:lle on nyt virallisesti varattu aika ajotestiin. Hän on aivan hyvä jo. Kokemusta on tullut paljon hankalissakin paikoissa, kuten monikaistaisilla moottoriteillä ruuhka-aikaan ja Bostonissa. Kunhan tulemme Suomesta, pitää harjoitella vielä taskuparkkeeraamista, mutta muuten homman pitäisi olla aika hyvällä tolalla. Minulle se tietysti tarkoittaa ihan hirveää autovakuutuslaskua (uusi kuljettaja on kammottavan kallis ensimmäisen 6 vuoden ajan, puhumme tuhansista dollareista).

Pikku-O:n loman alkua

Pikku-O puunasi auton siistiksi monen päivän aikana. Yhtenä kimmokkeena oli varmasti se, että hän 'joutui' peruuttamaan auton ulos autokatoksesta ja ajamaan takaisin session päätteeksi. Hän oli lopputuloksesta todella ylpeä ja minä olen iloinen, kun auto on siisti pitkän vähemmän siistin kauden jälkeen. 

Pikku-O on useaan otteeseen lähtenyt täältä meidän kukkulaltamme alas kavereiden luo valittamatta lainkaan matkan rasittavuutta. Nathanilla pääsee kivasti aina uimaan Crystal Lake-lampeen, mikä hikisinä kesäpäivinä on ollut iso juttu.

Pikku-O:n loppuarvosanat saapuivat. Totesin hänelle, että Sophomore-vuosi ei mennyt aivan tavoitteiden mukaisesti, minkä hän hyväksyi. Arvosanat olivat seuraavanlaiset. Kaksi A:ta (International Cuisine ja Wellness), kolme A- (History, Chemistry ja Woodworking), kaksi B+ (Math ja English), ja yksi B (French). Ei mennyt huonosti, ja ehdottomasti vastaavat hänen panostustasoaan, mutta harmittaa, kun tiedostan, etten onnistunut hänen kanssaan löytämään yhteistä säveltä asian kanssa.  Hän on kuitenkin nyt - ehkä - löytämässä jonkinlaista omaa tapaa muuttaa tilannetta ensi vuoden osalta, mutta luulin niin viime kesänäkin.

Kesätyötä varten tarvittua Suomen verokorttia hain Pikku-O:lle käyttämällä omia tunnuksiani, kun yllättäen hänen OP-tunnuksensa eivät enää toimineetkaan. Iso-O:lle haimme hänen omillaan. Kummankaan kohdalla ei jäänyt fiilistä, että homma meni jouhevasti ja virheettömästi. Eikä se sitten kovin jouhevasti mennytkään. Huoh! Sivumennen sanoen. Miten voi kestää 3-5 viikkoa(!) tehdä virallinen osoitteenmuutos Suomessa?

Kaksikko Iso-O ja Pikku-O lähtivät Suomeen 2. heinäkuuta. Iso-O ajoi meidät kentälle. Sanoimme heipat autossa, mutta jäin odottamaan heiltä signaalia, että ovat ensin saaneet laukkunsa jätettyä ja sitten vielä turvatarkastuksesta päässeet läpi ennenkuin lähdin ajamaan takaisin kotiin. Ei tarvinnut kauan odottaa. Erikoista, mutta Loganilla on nyt jo vuosien ajan tämä prosessi sujunut todella nopeasti. Herättää siis kysymyksen, miksi lentokentällä pitää olla niin paljon aiemmin. He olivat aivan yliaikaisin.

Harmillinen asia tapahtui Pikku-O:n verokortin kanssa. Luulen, että olen siihen syyllinen. Hänet katsottiin henkilöksi, joka maksaa veronsa muualle (no ei maksa, kun ei ole tuloja), ja hänelle lyötiin 35% verot Suomeen hänen pienestä kesätyötulostaan. 

Minun juttujani

Sain edellisenä viikonloppuna nukuttua 12 tuntia putkeen. Sen jälkeenkin olen panostanut yöunen pituuteen, ja voinut paremmin. Uni on tärkeää. Uni on erityisen tärkeää siksikin, että asentohuimaukseni alkoi puolen vuoden tauon jälkeen uudelleen. Tällä kerralla aina oikealle kääntyessäni. Tunne on niin kamala, että ymmärrän, miksi ihmiset hakeutuvat päivystykseen.

Fourth of July-päivää, joka minulla oli mukavasti vapaana ennen klo 17 alkanutta päivystysviikkoa, vietin juoksemalla - tai oikeammin köpöttämällä - 7 mailin lenkin lähiympäristossämme, mikä tarkoittaa aina isoja mäkiä ensin alas ja lopuksi ylös. Ilma oli helteinen ja kostea, ja meinasin pyörtyä. Jouduin ottamaan pienen hengittelyhetken ennenkuin lähdin muutaman korttelin päässä meistä asuvan Nicols-perheen grillijuhlaan. 

Uutisissa

Bidenin tilannetta on puitu huonosti menneen, kesäkuun lopulla olleen vaaliväittelyn jälkeen päivittäin. Kaikki tuntuvat huomanneen 'yllättäen', kuinka hänen neurologinen tilanteensa on muuttunut "helmikuun jälkeen". Kävin läpi omia kirjoituksiani. Itse laitoin asiasta maininnan marraskuussa 2021. En ajatellut tuolloin tilanteen olleen uusi. Diagnoosi minulla oli virkavalatilaisuuden aikaan mielessani hänen 'hölkkäämistään' katsoessani. Outoa, ettei siitä muka ole hänen lähipiirillään ja lääkäreillään ollut mitään tietoa. Minulla kävi samalla tavalla Bruce Willisin kanssa. Luulin, että hänen diagnoosinsa oli tiedossa jo ainakin vuoden ennenkuin se uutisoitiin. 

Minä lähden nyt Suomeen. E seuraa perässä viikon päästä. Kohta nähdään!