Poliisiasiaa ja juoksentelua

Päivystysvapaani alkoi upeassa kelissä ja mahtavan ruskan aikaan. Koska kelit muuttuivat hetkeksi lämpimimmiksi (yön alin lämpötila 11*C ja päivän ylin 25*C tienoilla monta päivää putkeen), laitoin öljykattilan lepotilaan. Olen huomannut, että yläkerran naapurimme ei ole lämmityskauttaan vielä edes aloittanut ja olen lisääntyvästi ollut harmistunut siitä, että meidän lämmityksemme taitaa osittain huolehtia hänenkin tilanteestaan. Yritän muistuttaa itseäni, että eihän se hänen syynsä ole, mutta olen selvästi pieni ihminen.

Olen ollut hieman levoton viime aikoina. Syy voi olla lähestyvät vaalit. Tai se fakta, että alan herätä siihen todellisuuteen, että E:lla on yliopisto-opiskelujen viimeinen vuosi meneillään - vuoden päästä hän on Suomessa armeijassa - ja että Pikku-O:nkin High School ura on kääntynyt kohti aivan liian nopeasti lähestyvää loppuaan. Taidan käydä läpi jonkinlaista tyhjän pesän prosessia jo etukäteen. 

E:n asioita

E:n Princeton kilpailu meni hyvin, mutta sijoitus ei häntä tyydyttänyt. Ajalla 24:55:06 min (8k) hän tuli kilpailun 152. sijalle 227 maaliinpäässeestä, ollen 8 nopein BC:n pojista. Aika on hänen toiseksi parhaansa ikinä, mutta muilla meni vielä paremmin. Toistaiseksi ei ole selvää, mitä sijoitus tarkoittaa edessä olevien kilpailujen osalta. Ensi perjantaina olisi Raleigh:ssa North Carolina:ssa Duke-yliopiston järjestämä kilpailu, ja siitä kahden viikon päästä Hopkintonissa New Hampshiressa Regionals.

Viikonloppuna E tuli yllättäen iltapäiväksi tekemään töitään, otti auton kauppareissuaan varten, ja lopuksi ajoi Bostoniin elokuviin. Sunnuntaisin on ilmaista parkkeerata Bostonissa, mikä teki ratkaisusta aika helpon, vaikka pääseehän täältä toki helposti julkisillakin.

Näin E:n aamulenkilläni Chestnut Hill:in päällä. Hän oli juossut jo 7 mailia ja oli suuntaamassa kohti kaukana olevaa paloasemaa ja Wellesley:ä, kun minä olin juossut vasta 2 ja suunnittelin viimeisen mailini juoksemista. Kukin kykyjensä mukaisesti. Jalkani olivat tapaamisen jälkeen selvästi keveämmät.

Iso-O:n tapahtumia

Iso-O:lla oli Parent Weekend, johon en osallistunut. Hänellä oli kavereidensa kanssa ollut aivan tavallinen viikonloppu - moni muukaan ei saapunut. Hassultahan nämä vanhempien viikonloput suomalaisesta tuntuvat, yliopisto-opiskelijoita kun ovat.

Iso-O:sta ei ole paljon lyhyitä viestejä lukuunottamatta kuulunut. Midterm testit ja paperit ovat olleet työn alla. Hyvällä mielellä hän on kuitenkin vaikuttanut olevan. Marthakin on juuri matkalla Australiasta tähän suuntaan, mikä nostaa mielialaa entisestään. Viikon päästä Iso-O saapuu ystäväänsä tapaamaan tähän suuntaan.

Pikku-O:n tapahtumia

Pikku-O:n Team Dinner:it ovat jatkuneet. Hän oli luvannut kyydin kahdelle sophomore-pojalle, jotka olivat treenien jälkeen jääneet South:ille odottamaan. Mikäpä siinä. Hauska oli kuunnella nuorten amerikantaiwanilaisten juttelua niin Yhdysvaltain kuin maailmanpolitiikastakin lyhyen ajomatkan aikana. Varsinkin toinen heistä oli erittäin puhelias. Hänen isänsä on kuulemma kuuluisa elokuvaohjaaja, jonka tilanne on ollut aika tukala poliittisista syistä johtuen.

Pikku-O:n kaveriporukkaan ovat jo hetken kuuluneet Dashiel, Nathan, Jake, Oliver, ja Rohan. James on uudempi jäsen. Pikku-O on usein kokoonkutsujana, ja pojat ovat melkein viikottain meillä. Muita toistuvia paikkoja ovat Nathan ja Jake, muiden luona ollaan harvemmin. Hauskaa, että pojat ovat löytäneet meidän, nyt hieman kauempana sijaitsevan kotimme kokoontumispaikaksi. Yläkerran naapuri ei tosin varmaan arvosta aivan samalla tavalla. Sen verran äänekästä on välillä. Elokuvien katsomisen lisäksi lukuisat lautapelimme ovat taas kovassa käytössä. 

Viikonloppuna upean kesäisen kelin johdosta Pikku-O kävi taas pitkällä polkupyöräreissulla Dashielinin kanssa. Tällä kerralla James liittyi joukkoon. Reissu vei ison osan päivästä, mikä on hienoa. Sisällä tulee koulun ja tietokoneen johdosta istuttua.

DCL-kilpailu Franklin Park:issa Bostonissa oli tänään 25. lokakuuta. DCL (=Dual County League) isoja kouluja ovat Acton-Boxborough, Concord-Carlisle, Lincoln-Sudbury, Westford Academy, Newton South, ja Cambridge High School. Pieniä kouluja samassa liigassa ovat Wayland, Weston, Waltham, Bedford ja Boston Latin. Nämä kaikki osallistuivat kisaan. Ensin juoksivat JV-pojat. Sitä seurasi Varsity tytöt, Frosh tytöt ja pojat yhdessä (3k), sitten Varsity pojat ja lopuksi JV-tytöt. Pikku-O juoksi upean juoksun JV-sarjassa tullen toiseksi omalla kaikkien aikojen parhaalla ajallaan 17:32.07 min (5k) 131 maaliinpäässeestä, ja oli kaikista Southin pojista (myös Varsity) kahdeksanneksi nopein. Southin pojat voittivat sekä JV- että V-sarjat.

Minuun liittyvää

Monen vuoden tauon jälkeen poliisi pysäytti minut kotiin ajaessani. Liikennevalo oli juuri vaihtunut punaiseksi, kun ajoin jonon viimeisenä risteyksen läpi. Kuulin takaani poliisisireenin ja näin välkkyvät siniset valot. Ajoin sivuun ja ymmärsin aika nopeasti, että minullehan ne välkkyivät. Otin ajokortin ja rekisteriotteen valmiiksi, avasin ikkunan, ja jäin odottamaan. Nuori poliisi saapui taskulampun kanssa. Totesin rikokseni, pyysin anteeksi - ja papereiden lyhyen tsekkaamisen jälkeen sain hyvän illanjatkon toivotuksen ilman sakkoa tai edes huomautusta. "All set, you can go", hän sanoi, kun suunnilleen tarjosin ranteitani ikkunan läpi käsiraudoitettaviksi. Tämä oli minun viides kertani poliisin kanssa kommunikoidessani erilaisten liikennerikkeiden johdosta. Huomaan, että pärjään paremmin ihmisten kuin automaattikameroiden kanssa. Ainoat sakot olen saanut kameroilta.

Olen kahdesti muutaman kuukauden sisään osallistunut ns. Honor Walk-tilaisuuteen sairaalaalla. Elinluovutukseen menevä aivokuollut ihminen kuljetetaan teho-osastolta läheisten saattamana sairaalan työntekijoiden muodostaman kujan läpi leikkaussaliin. Tosi amerikkalaista. Samalla kuitenkin hieno ele ihmisyydelle. Nieleskelin molemmilla kerroilla kyyneleitä. 

Viivytystaistelun ja moniulotteisen selvittelytyön jälkeen maksoin vuosittaisen autovakuutuksen. Se on nuorten kuljettajien kanssa niin kallis, että hinnalla saisin itselleni toisen auton. Ei ehkä maailman parasta menopeliä, mutta kuitenkin. Nuori kuljettaja on kallis kuuden ensimmäisen vuoden ajan. Jokainen vuosi plakkarissa helpottaa heitä jatkossa selvästi. 

Tein pinaattilettuja Pikku-O:n toivomana pitkän tauon jälkeen. Kahden litran taikina riitti alle 24 tunnin ajaksi. Sain positiivisen palautteen. Täytyy tehdä vähän useammin.

Jatkan päivystysvapaaviikkoni nauttimista. Huomenna menen elämäni ensimmäiseen Baby Shower-tilaisuuteen. Kulttuurikokemus, oletan.

 

Värkkäilyä

Hupsis. En ollutkaan ilmoittanut koululle uutta osoitettamme. Tai olin kyllä sekä urheilua varten että PTO:ta ja koulun kaikille jaettavaa luetteloa varten, mutta selvästi en virallisia reittejä pitkin. Sain nimittäin "Final Reminder"-sähköpostin koululta asian tiimoilta. Hoidin kuntoon. Saa nähdä, tuleeko selvityspyyntö koulun alueen ulkopuolella asumisesta. Veikkaan, että tulee.

Pikku-O

Pikku-O on alkanut tehdä musiikkia. Hänellä oli 3 kappaletta Youtube:ssa ennenkuin hän pyysi minua kuuntelemaan. Youtube-tiliä hän ei vielä jakanut, mutta halusi kappaleet minulle jakaa. Genre ei ole minun, mutta olen ylpeä, että hän on jatkanut oman tiensä kulkemista.

Vein hänet Team Dinner:ille Wabanin perukoille perjantai-iltana ennen pitkää viikonloppua. Siellä oli ollut niin "outoa" (*suora lainaus), että he olivat kaveriporukan kanssa päätyneet lähtemään Jaken luokse illanviettoon. Sieltä hän tuli kotiin Jaken isän kyydillä melko aikaisin. Todennäköisesti siksi, että Yom Kippur oli alkanut, ja sitä iso osa kavereistakin viettää.

Pikku-O kävi spontaanilla yölenkillä, kun lauantaitreenejä ei ollut, ja juoksi vaivaiset 17 mailia (28 km). Minulla taas oli erittäin suunniteltu, minulle edelleen liian pitkä 10 mailin (16 km) aamulenkki, kun laiskottelin koko alkuviikon ja päivystysviikon alkamisen johdosta päädyin juoksemaan koko viikon juoksut kerralla. 

Suhteemme Pikku-O:n kanssa on mielenkiintoinen. Tunnin sisään minut kohteliaan määrätietoisesti ohjattiin ulos hänen huoneestaan ilman vastauksia tuon hetken kysymyksiini - ja minun kanssani innokkaasti suunnitteltiin lähtöä juoksutapahtumaan:"äiti, sinä voit juosta ensimmäisen 10 k:n ja minä juoksen puolimaratonin". Pitää täysin paikkansa, että teinin kanssa pitää pysähtyä siihen hetkeen, jolloin heille tulee tarve avautua tai jotain jakaa, oli se sitten itselle sopiva hetki tai ei.

Pikku-O:n kilpailu Cold Spring Park:issa Concord Carlisle-koulua vastaan meni hänen mielestään hyvin. Hän jälleen hävisi kolmelle itseään aiemmin hitaammalle juoksijalle ja tuli JV-kisassa Southin poikien neljänneksi ajalla 18:10 min. Hänellä oli juoksun aikana kuitenkin ollut sen verran virtaa, että hän oli kahden CC-juoksijan takana laulanut 10 sekunnin mittaisen, itse kehittämänsä laulun aiheesta edessä olevat CC-juoksijat ja pian tapahtuva ohitus, ja sen jälkeen heidät ohitti. Hassu ihminen. Minä en ehtinyt mukaan, kun Varsity ja JV juoksivat samaan aikaan ja pojat taas ensin.

Olin Pikku-O:n kanssa ajamassa ensimmäistä kertaa hänen rosvoajelunsa jälkeen. Hyvin meni. Ehdotin jälleen, että hän hommaisi ajokortin virallisia reittejä pitkin, mutta hänen mukaansa siinä kestäisi liian kauan ja vaivaa pitäisi nähdä niin paljon, että hän mielummin käyttää aikansa muuhun ja käy hakemassa kortin kuljeksimasta 18-vuotta täytettyään. Jatkamme siis parkkipaikkaharjoittelua vielä yli vuoden.

Massachusettsin osavaltio teki korona-aikaisesta ilmaisesta koululounaasta pysyvän. Kun kuulin asiasta uutisista, muistui mieleeni, kuinka Lunch Box:eja piti täytellä ja kuinka vähän ideoita siihen itselläni oli. Aika paljon helpompi on tämä järjestely. Ilmainen kouluruokailu on kyllä aikamoinen juttu. Olisi hienoa, että suomalaiset osaisivat sitä asianmukaisesti arvostaa.

E urheilee

E:lla oli viisipäiväinen juoksuleiri Vermontin Stowe-vuoren ympäristössä viime viikonloppuna ja 48 tunnin Bostonissa olon jälkeen joukkue lähti kohti New Jerseyn Princetonia tänään aamusta. Siellä on iso ja tärkeä kilpailu nyt viikonloppuna (Princeton Fall Classic), ja minä sen harmillisesti missaan.

 

Iso-O vaeltaa ja värkkäilee

Iso-O liittyi vaellusklubiin ja pääsi yönylivaellukselle Shenandoah National Park:iin Virginiaan. Se oli ollut virkistävä kokemus ja johtanee uusiin samanlaisiin jatkossakin.

Hän soitti minulle tunteikkaan puhelun pankkitilinsa tilanteesta. Hän oli mielestään maksanut yhden laskun kolmesti. Loggasin itse hänen luvallaan tilille ja totesin, että kaikki oli juuri niinkuin kuuluikin. Hän oppi termin "katevaraus" ja yhdessä ihmettelimme, miksi luottokortin luottomäärä on normaalia pienempi tilanteessa, jossa itse on maksanut luottotilille enemmän kuin pyydetyn määrän rahaa. Olen huomannut sen aiemmin itse, enkä pysty sitä järjellä selittämään. Toisin sanoen, luottomäärä laskee täydestä saman verran alaspäin tilanteessa, jossa on maksanut $20 enemmän kuin jossa on tilille $20 velkaa. 

Iso-O:n sosiaaliturvatunnusviisumi-saaga on edennyt vaiheeseen, jossa pallo erinäisten vaiheiden jälkeen on heitetty takaisin social security toimistolle. Aikamoinen sotku on kyseessä. Kaikki vain siitä johtuen, että Iso-O:lla on Yhdysvaltain ulkomaalaistiedostoissa kahden viisumin tiedot saman aikaisesti, ja kukaan ei tunnu olevan oikea henkilö tai taho tuota korjaamaan. 

Koska tunne oli sen verran puhelun aikana päällä, soitin muutama tunti myöhemmin takaisin. Hän oli käynyt pienellä juoksulenkillä ja oli taas oma, ihana, hyväntuulinen itsensä. Juttelimme jälleen siitä, kuinka virallisten asioiden hoitamisen kanssa kannattaa vain opetella lehmän hermojen säilyttämistä ja pompauttaa asia aina vain ilman suuria tunteita eteenpäin. Kylla ne aina jotenkin järjestyvät. 

Minun värkättäviin asioihini kuuluu tällä hetkellä autovakuutuksen vuosimaksun pienentäminen. Olen saanut jättilaskua laskemaan isoimmasta summastaan $620 verran, mutta toivon nipistäväni vielä $150 lisää. Vähennyksiä nuorten kuljettajien aiheuttamasta isosta lisäyksestä saa, jos opiskelut menevät hyvin tai jos yliopisto on yli 100 mailin päässä. Ensinmainittu on ilmeisesti parempi kuin jälkimmäinen. Odotan varmistusta ja sitä, että Iso-O:n kohdallakin huomioidaan alennuksista parempi ennenkuin suostun laskun maksamaan.

Upea ruskanaika on saavuttanut Bostonin seudun. Lämpötilat liikkuvat oisin reippaasti alle +10*C ja päivällä on enää harvoin yli +15*C, joskin viikonloppuna mennään ilmeisesti vielä lähelle +25*C. Minulta se menee vähän ohi, sillä päivystysviikkoni on juuri alkamaisillaan.

 

Koulu- ja kotiasioita sekä matka Pennsylvaniaan

Pikku-O on ollut aika paljon kipeänä. Yhtenä päivänä päädyimme yhdessä kotipäivään. Kouluun asiasta poissaololomakkeen välityksellä ilmoittaessani meinasin hermostua, sillä lomakkeessa pääsi eteenpäin vain lupaamalla, että toimittaa lääkärintodistuksen "24 tunnin sisään". Klikkasin ja jätin huomiotta, aivan periaatteesta. Olen vieläkin toipumassa tunteesta, joka minulle keväällä tuli, kun asianmukaisesti ilmoittamani poissaolot kirjattiin Pikku-O:lle "Unexused" johtaen yhden neljänneksen opintopisteiden menettämiseen. Savua tulee korvistani, kun ajattelen, ja pienikin muistutus asiasta on selvästi minulle liikaa.

No, meillä oli kiva päivä kotona yhdessä, sillä minulla sattui olemaan päivystysvapaa. Katsoimme elokuvan ja teimme ruokaa yhdessä - harvinaista herkkua tämän teini-ikäisen omassa maailmassaan eläjän kanssa. Päivä kuitenkin riitti siihen, että hänellä oli kiire takaisin kouluun.

Vain muutama päivä myöhemmin, torstaina 3. lokakuuta, hänellä oli virallinen vapaapäivä Rosh Hashanahin johdosta. Edeltävästi suunnitellun juoksulenkin sijaan hän lähti Dashielin kanssa pitkälle pyöraretkelle. Olivat pyöräilleet 50 km pitkin Lexingtonin ja Actonin läpi meneviä reittejä. Illalla hän kutsui kaverinsa meille aikaa viettämään. Koska minä olen tehnyt itselleni kannettavan miniteatterin omaan makuuhuoneeseeni, voin vieraista välittämättä katsoa ihan mitä lystään. Kaikki voittavat!

Sekä ensimmäisen neljänneksen väliarviot (menee tavoitteiden mukaisesti), että Pikku-O:n viime kevään ja koko koulu-uran viimeiset MCAS-tulokset saapuivat seuraavin tuloksin:

Maksimipistemäärä molemmissa aineissa (englanti ja matematiikka) oli 560.

- 535 englannista (exceeding expectations - koulu 520, alue 520, osavaltio 504) 

- 560 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 526, alue 520, osavaltio 500)

Matematiikasta tuli siis täydet pisteet. Englantikin oli noussut hänelle tyypillisestä "meeting expectations" tasolle "exceeding expectations". Juniorivuoden matematiikka, Precalculus, on kuulemma koko kouluvuoden vaikein. Sen ensimmäisestä testistä Pikku-O sai arvosanan C+. Vaikea siis on, kun kaikille tarkoitetusta MCAS-testistä tuli niin helposti täydet.

Koulun aikana 1-2 viikossa toimivista klubeista Pikku-O osallistuu jälleen Red Cross Club:iin. Hänellä on jo kahden vuoden kokemus klubin sihteerinä olemisesta. Nyt tähtäimessä on varapresidentin rooli. Muut klubit hän jättänee väliin tänä vuonna.

Kilpailuja on parin viikon aikana ollut kaksi. Cold Spring Park-kilpailu Cambridgen koulua vastaan oli keskiviikkona 2. lokakuuta, vain kaksi päivää kotona vietetyn sairaspäivän jälkeen. EEE-viruksesta johtuen kisojen pitää olla ohi ennen hämärää, ja siksi Varsity ja Junior Varsity-joukkueet juoksivat yhdessä, matkana perinteinen kaksi kierrosta Cold Spring Parkin ympäri ja hieman nurmikentällä tehden kokonaismatkaksi tasan 5k. Pikku-O:n aika oli 18:49 min ja sijoitus 12., 8. nopein Southin pojista. Toipilaalle hyvä saavutus, vaikka alun vauhti selvästi hiipuikin.

Acton-Boxboro High Schoolin Nara Parkissa oli 4.5 km kilpailu 9. lokakuuta. Kolme normaalisti häntä hitaampaa JV-juoksijaa onnistui nyt häntä paremmin. Yritin päästä lähtemään töistä ajoissa, mutta en ehtinyt, kun harmillisesti juoksuttivat jälleen kaikki pojat yhdessä ja ennen tyttöjä. Hänen aikansa oli 15:24 min, mikä oli melkoinen parannus kahden vuoden takaiseen (17:36 min).

Ensi vuoden maastojuoksukapteeneja ollaan paraikaa valitsemassa tämän vuoden junioreiden joukosta. Ensimmäisen kierroksen yli 10 vaihtoehdosta valittiin 4 loppukilpailuun pääsijää. Näistä neljästä valitaan toisella kierroksella kaksi. Toiselle kierrokselle pääsivät Gavin, Jake, Dashiel - ja Pikku-O. Ylpeä äiti täällä taas.

Matka Pennsylvaniaan

Pakkasin Iso-O:n toivomat tavarat - kuten Isokoiran, pikkulapsikauden tärkeimmän pehmoeläimen - ja omat vaatteeni autoon, ja teippasin rikkimenneen kännykkäpidikkeen etupaneeliin Pennsylvania-matkaani varten lähtöpäivää edeltävästi. Lähdin suoraan töistä ajamaan. Ajomatka, noin 490 km, oli takkuinen, erityisesti New Yorkin tällä puolella, ja olin perillä vasta noin 7 tuntia myöhemmin. Ehdin kuitenkin majoittua kivaan ja siistiin AirB@B asuntoon ennenkuin hain Iso-O:n klo 23.25 saapuneelta bussilta. Hän hyppi ja pomppi ja halaili minut nähdessään itselleen tyypillisellä, ihanalla tavalla.

Aamulla lähdimme Iso-O:n ajamana kohti Betlehemissä sijaitsevaa LeHigh-yliopistoa, jonka alueella oli kaksipäiväinen Paul Short 2024-kilpailu. Perjantaina olivat High School-sarjat, lauantaina yliopistokilpailut. Sarjoja oli monta. Sekä miehillä, joilla matkana oli 8k, että naisilla (6k) oli 4 erillistä sarjaa, joista kaikkien kovimmassa juoksivat BC:n pojat. E:lla meni aivan hyvin, mutta perinteisesti ei omien tavoitteiden mukaisesti. Hän tuli ajalla 25:10:06 min (8k) maaliin 200. nopeimpana 1263:sta maaliinpäässeestä. BC:n pojista hän oli 6. nopein, mikä häntä hieman harmitti, sillä aikavertailuissa vain 5 nopeinta huomioidaan. Tästä on kuitenkin hyvä edetä kohti treenileiriä Vermontissa tänä viikonloppuna, kilpailuja Princetonissa New Jerseyssä ja Dukessa North Carolinassa ennen New Hampshiren Hopkintonissa tapahtuvaa isoa Regionals kilpailua marraskuun puolivälissä.

Kilpailun jälkeen lähdimme aika pian takaisin Philadelphiaan. Pidimme pienen tankkaustauon asunnolla, minkä jälkeen lähdimme hitaasti kävelemään kohti turistikohteita. Matkan varrella huomasin, että olin reteästi lähtenyt liikkeelle ilman lompakkoa tai ylipäänsä mitään maksuvälinettä ja henkilötodistusta. Menetin siis mahdollisuuden kaikkeen kritiikkiin Iso-O:n taipumukseen hukata tavaroita, varsinkin kun hän oli ladannut itselleen "löydä lompakko" toiminnon. Hän toimi siis meidän aktiviteettiemme maksunaisena.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Liberty Bell. Jonoa oli jonkin verran, mutta keli oli upea ja seurani mitä parhain, joten mikäpä sitä hetken odotellessa. Kellon ja siihen liittyvän näyttelyn näkemisen jälkeen yritimme päästä vielä Independence Hall-kiertokäynnille, mutta myöhästyimme päivän viimeisestä muutaman minuutin verran. Istuskelimme hetken sen puistossa miettien, mihin menemme syömään. Yllätys oli suuri, sillä iso osa keskustan ravintoloista oli kiinni, vaikka oli lauantai-ilta. Hieman googlaamalla löytyi kiva irlantilaispubi, Con Murphy's, jossa söimme oikein makoisan illallisen. Illallisen jälkeen kävelimme hitaasti puistoa pitkin kohti Philadelphia Museum of Art-rakennusta ja sen Rocky-elokuvasta tuttuja portaita nähden matkalla mm. LOVE- ja AMOR-merkit sekä mietiskelevän patsaan ("The Thinker").

Rauhallisen aamun jälkeen Iso-O hyppäsi bussiin klo 10.15, ja minä aloitin kotimatkani. Meni ihan hyvin, New York suorastaan jouhevasti, vaikka kyllä aikaa taas vierähti. Kotona olin noin klo 16.30.

Kotona tapahtuu

Minusta tuli WGBH-kuukausittainen tukija, kun varainkerääjä tuli ovellemme ja syyllisenä heti suostuin. Olen nimittäin ko. radiokanavan päivittäinen kuuntelija automatkoilla ja tiedän, että maan tavan mukaisesti julkiset palvelut(kin) saavat ison osan rahoituksestaan lahjoituksista. Minä olen nyt yksi sellainen.

Auton 100k huolto ja katsastus tapahtuivat samanaikaisesti lokakuun ensimmäinen päivä. Vein tarkoituksella vanhaan huoltamooni, sillä ajattelin pääseväni kuin koira veräjästä katsastuksen kanssa eettisesti kyseenalaisen toiminnan johdosta - korjaamo sekä korjaa että arvioi, hmm. Tarvitsin varmuuden tästä, sillä talvirenkaissani ei ole sensoreita tyhjentyneen renkaan osalta, minkä johdosta etupaneelissa palaa varoitusvalo koko ajan. Se olisi voinut olla syy hylkäykseen. Nyt pystyin selittämällä asian hoitamaan. Vaikka matkaa olikin nyt huomattavasti aiempaa enemmän, juoksin molempiin suuntiin, kun keli oli niin hyvä.

Lämmityksen laitoin pitkin hampain päälle 7. lokakuuta, kun yölämpotilat alkoivat pudota selvästi 10*c alapuolelle ja päivälläkin harvoin enää menee yli +20*C. Poltin, joka sijaitsee minun makuuhuoneeni alapuolella, pitää ihan hirveää meteliä, ja on herättänyt minut kaikkina päälläoloaamuinaan. Harmillista! Se ikäänkuin haluaa muistuttaa minua siitä, että poltan uusiutumattomia energiavaroja ilmastonmuutokseen suoraan vaikuttaen oman mukavuuteni johdosta. Ehkä hyväkin niin.

Uutisissa

Varapresidenttiväittelyssa Walsh ensin, Vance heti perään toi esiin Suomen koulujen turvallisuuden esimerkkinä siitä, kuinka maassa, jossa aseita on paljon, kouluampumisia on vähän. Niin. Itselleni kyllä muistuu mieleen useampikin tapaus, mutta ei tietysti samassa mittakaavassa kuin nykypäivän Yhdysvalloissa. Hauskaa silti oli kuulla Suomi mainituksi. 

Hurrikaani toisensa jälkeen on moukaroinut eteläisiä osavaltioita. Pahimpaa tuhoa ovat aiheuttaneet Helen ja Milton, viimeksi mainittu vain muutama päivä sitten. Taidan säätää sisälämpötilaa muutaman asteen alaspäin.