Poliisiasiaa ja juoksentelua

Päivystysvapaani alkoi upeassa kelissä ja mahtavan ruskan aikaan. Koska kelit muuttuivat hetkeksi lämpimimmiksi (yön alin lämpötila 11*C ja päivän ylin 25*C tienoilla monta päivää putkeen), laitoin öljykattilan lepotilaan. Olen huomannut, että yläkerran naapurimme ei ole lämmityskauttaan vielä edes aloittanut ja olen lisääntyvästi ollut harmistunut siitä, että meidän lämmityksemme taitaa osittain huolehtia hänenkin tilanteestaan. Yritän muistuttaa itseäni, että eihän se hänen syynsä ole, mutta olen selvästi pieni ihminen.

Olen ollut hieman levoton viime aikoina. Syy voi olla lähestyvät vaalit. Tai se fakta, että alan herätä siihen todellisuuteen, että E:lla on yliopisto-opiskelujen viimeinen vuosi meneillään - vuoden päästä hän on Suomessa armeijassa - ja että Pikku-O:nkin High School ura on kääntynyt kohti aivan liian nopeasti lähestyvää loppuaan. Taidan käydä läpi jonkinlaista tyhjän pesän prosessia jo etukäteen. 

E:n asioita

E:n Princeton kilpailu meni hyvin, mutta sijoitus ei häntä tyydyttänyt. Ajalla 24:55:06 min (8k) hän tuli kilpailun 152. sijalle 227 maaliinpäässeestä, ollen 8 nopein BC:n pojista. Aika on hänen toiseksi parhaansa ikinä, mutta muilla meni vielä paremmin. Toistaiseksi ei ole selvää, mitä sijoitus tarkoittaa edessä olevien kilpailujen osalta. Ensi perjantaina olisi Raleigh:ssa North Carolina:ssa Duke-yliopiston järjestämä kilpailu, ja siitä kahden viikon päästä Hopkintonissa New Hampshiressa Regionals.

Viikonloppuna E tuli yllättäen iltapäiväksi tekemään töitään, otti auton kauppareissuaan varten, ja lopuksi ajoi Bostoniin elokuviin. Sunnuntaisin on ilmaista parkkeerata Bostonissa, mikä teki ratkaisusta aika helpon, vaikka pääseehän täältä toki helposti julkisillakin.

Näin E:n aamulenkilläni Chestnut Hill:in päällä. Hän oli juossut jo 7 mailia ja oli suuntaamassa kohti kaukana olevaa paloasemaa ja Wellesley:ä, kun minä olin juossut vasta 2 ja suunnittelin viimeisen mailini juoksemista. Kukin kykyjensä mukaisesti. Jalkani olivat tapaamisen jälkeen selvästi keveämmät.

Iso-O:n tapahtumia

Iso-O:lla oli Parent Weekend, johon en osallistunut. Hänellä oli kavereidensa kanssa ollut aivan tavallinen viikonloppu - moni muukaan ei saapunut. Hassultahan nämä vanhempien viikonloput suomalaisesta tuntuvat, yliopisto-opiskelijoita kun ovat.

Iso-O:sta ei ole paljon lyhyitä viestejä lukuunottamatta kuulunut. Midterm testit ja paperit ovat olleet työn alla. Hyvällä mielellä hän on kuitenkin vaikuttanut olevan. Marthakin on juuri matkalla Australiasta tähän suuntaan, mikä nostaa mielialaa entisestään. Viikon päästä Iso-O saapuu ystäväänsä tapaamaan tähän suuntaan.

Pikku-O:n tapahtumia

Pikku-O:n Team Dinner:it ovat jatkuneet. Hän oli luvannut kyydin kahdelle sophomore-pojalle, jotka olivat treenien jälkeen jääneet South:ille odottamaan. Mikäpä siinä. Hauska oli kuunnella nuorten amerikantaiwanilaisten juttelua niin Yhdysvaltain kuin maailmanpolitiikastakin lyhyen ajomatkan aikana. Varsinkin toinen heistä oli erittäin puhelias. Hänen isänsä on kuulemma kuuluisa elokuvaohjaaja, jonka tilanne on ollut aika tukala poliittisista syistä johtuen.

Pikku-O:n kaveriporukkaan ovat jo hetken kuuluneet Dashiel, Nathan, Jake, Oliver, ja Rohan. James on uudempi jäsen. Pikku-O on usein kokoonkutsujana, ja pojat ovat melkein viikottain meillä. Muita toistuvia paikkoja ovat Nathan ja Jake, muiden luona ollaan harvemmin. Hauskaa, että pojat ovat löytäneet meidän, nyt hieman kauempana sijaitsevan kotimme kokoontumispaikaksi. Yläkerran naapuri ei tosin varmaan arvosta aivan samalla tavalla. Sen verran äänekästä on välillä. Elokuvien katsomisen lisäksi lukuisat lautapelimme ovat taas kovassa käytössä. 

Viikonloppuna upean kesäisen kelin johdosta Pikku-O kävi taas pitkällä polkupyöräreissulla Dashielinin kanssa. Tällä kerralla James liittyi joukkoon. Reissu vei ison osan päivästä, mikä on hienoa. Sisällä tulee koulun ja tietokoneen johdosta istuttua.

DCL-kilpailu Franklin Park:issa Bostonissa oli tänään 25. lokakuuta. DCL (=Dual County League) isoja kouluja ovat Acton-Boxborough, Concord-Carlisle, Lincoln-Sudbury, Westford Academy, Newton South, ja Cambridge High School. Pieniä kouluja samassa liigassa ovat Wayland, Weston, Waltham, Bedford ja Boston Latin. Nämä kaikki osallistuivat kisaan. Ensin juoksivat JV-pojat. Sitä seurasi Varsity tytöt, Frosh tytöt ja pojat yhdessä (3k), sitten Varsity pojat ja lopuksi JV-tytöt. Pikku-O juoksi upean juoksun JV-sarjassa tullen toiseksi omalla kaikkien aikojen parhaalla ajallaan 17:32.07 min (5k) 131 maaliinpäässeestä, ja oli kaikista Southin pojista (myös Varsity) kahdeksanneksi nopein. Southin pojat voittivat sekä JV- että V-sarjat.

Minuun liittyvää

Monen vuoden tauon jälkeen poliisi pysäytti minut kotiin ajaessani. Liikennevalo oli juuri vaihtunut punaiseksi, kun ajoin jonon viimeisenä risteyksen läpi. Kuulin takaani poliisisireenin ja näin välkkyvät siniset valot. Ajoin sivuun ja ymmärsin aika nopeasti, että minullehan ne välkkyivät. Otin ajokortin ja rekisteriotteen valmiiksi, avasin ikkunan, ja jäin odottamaan. Nuori poliisi saapui taskulampun kanssa. Totesin rikokseni, pyysin anteeksi - ja papereiden lyhyen tsekkaamisen jälkeen sain hyvän illanjatkon toivotuksen ilman sakkoa tai edes huomautusta. "All set, you can go", hän sanoi, kun suunnilleen tarjosin ranteitani ikkunan läpi käsiraudoitettaviksi. Tämä oli minun viides kertani poliisin kanssa kommunikoidessani erilaisten liikennerikkeiden johdosta. Huomaan, että pärjään paremmin ihmisten kuin automaattikameroiden kanssa. Ainoat sakot olen saanut kameroilta.

Olen kahdesti muutaman kuukauden sisään osallistunut ns. Honor Walk-tilaisuuteen sairaalaalla. Elinluovutukseen menevä aivokuollut ihminen kuljetetaan teho-osastolta läheisten saattamana sairaalan työntekijoiden muodostaman kujan läpi leikkaussaliin. Tosi amerikkalaista. Samalla kuitenkin hieno ele ihmisyydelle. Nieleskelin molemmilla kerroilla kyyneleitä. 

Viivytystaistelun ja moniulotteisen selvittelytyön jälkeen maksoin vuosittaisen autovakuutuksen. Se on nuorten kuljettajien kanssa niin kallis, että hinnalla saisin itselleni toisen auton. Ei ehkä maailman parasta menopeliä, mutta kuitenkin. Nuori kuljettaja on kallis kuuden ensimmäisen vuoden ajan. Jokainen vuosi plakkarissa helpottaa heitä jatkossa selvästi. 

Tein pinaattilettuja Pikku-O:n toivomana pitkän tauon jälkeen. Kahden litran taikina riitti alle 24 tunnin ajaksi. Sain positiivisen palautteen. Täytyy tehdä vähän useammin.

Jatkan päivystysvapaaviikkoni nauttimista. Huomenna menen elämäni ensimmäiseen Baby Shower-tilaisuuteen. Kulttuurikokemus, oletan.