Koulu- ja kotiasioita sekä matka Pennsylvaniaan

Pikku-O on ollut aika paljon kipeänä. Yhtenä päivänä päädyimme yhdessä kotipäivään. Kouluun asiasta poissaololomakkeen välityksellä ilmoittaessani meinasin hermostua, sillä lomakkeessa pääsi eteenpäin vain lupaamalla, että toimittaa lääkärintodistuksen "24 tunnin sisään". Klikkasin ja jätin huomiotta, aivan periaatteesta. Olen vieläkin toipumassa tunteesta, joka minulle keväällä tuli, kun asianmukaisesti ilmoittamani poissaolot kirjattiin Pikku-O:lle "Unexused" johtaen yhden neljänneksen opintopisteiden menettämiseen. Savua tulee korvistani, kun ajattelen, ja pienikin muistutus asiasta on selvästi minulle liikaa.

No, meillä oli kiva päivä kotona yhdessä, sillä minulla sattui olemaan päivystysvapaa. Katsoimme elokuvan ja teimme ruokaa yhdessä - harvinaista herkkua tämän teini-ikäisen omassa maailmassaan eläjän kanssa. Päivä kuitenkin riitti siihen, että hänellä oli kiire takaisin kouluun.

Vain muutama päivä myöhemmin, torstaina 3. lokakuuta, hänellä oli virallinen vapaapäivä Rosh Hashanahin johdosta. Edeltävästi suunnitellun juoksulenkin sijaan hän lähti Dashielin kanssa pitkälle pyöraretkelle. Olivat pyöräilleet 50 km pitkin Lexingtonin ja Actonin läpi meneviä reittejä. Illalla hän kutsui kaverinsa meille aikaa viettämään. Koska minä olen tehnyt itselleni kannettavan miniteatterin omaan makuuhuoneeseeni, voin vieraista välittämättä katsoa ihan mitä lystään. Kaikki voittavat!

Sekä ensimmäisen neljänneksen väliarviot (menee tavoitteiden mukaisesti), että Pikku-O:n viime kevään ja koko koulu-uran viimeiset MCAS-tulokset saapuivat seuraavin tuloksin:

Maksimipistemäärä molemmissa aineissa (englanti ja matematiikka) oli 560.

- 535 englannista (exceeding expectations - koulu 520, alue 520, osavaltio 504) 

- 560 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 526, alue 520, osavaltio 500)

Matematiikasta tuli siis täydet pisteet. Englantikin oli noussut hänelle tyypillisestä "meeting expectations" tasolle "exceeding expectations". Juniorivuoden matematiikka, Precalculus, on kuulemma koko kouluvuoden vaikein. Sen ensimmäisestä testistä Pikku-O sai arvosanan C+. Vaikea siis on, kun kaikille tarkoitetusta MCAS-testistä tuli niin helposti täydet.

Koulun aikana 1-2 viikossa toimivista klubeista Pikku-O osallistuu jälleen Red Cross Club:iin. Hänellä on jo kahden vuoden kokemus klubin sihteerinä olemisesta. Nyt tähtäimessä on varapresidentin rooli. Muut klubit hän jättänee väliin tänä vuonna.

Kilpailuja on parin viikon aikana ollut kaksi. Cold Spring Park-kilpailu Cambridgen koulua vastaan oli keskiviikkona 2. lokakuuta, vain kaksi päivää kotona vietetyn sairaspäivän jälkeen. EEE-viruksesta johtuen kisojen pitää olla ohi ennen hämärää, ja siksi Varsity ja Junior Varsity-joukkueet juoksivat yhdessä, matkana perinteinen kaksi kierrosta Cold Spring Parkin ympäri ja hieman nurmikentällä tehden kokonaismatkaksi tasan 5k. Pikku-O:n aika oli 18:49 min ja sijoitus 12., 8. nopein Southin pojista. Toipilaalle hyvä saavutus, vaikka alun vauhti selvästi hiipuikin.

Acton-Boxboro High Schoolin Nara Parkissa oli 4.5 km kilpailu 9. lokakuuta. Kolme normaalisti häntä hitaampaa JV-juoksijaa onnistui nyt häntä paremmin. Yritin päästä lähtemään töistä ajoissa, mutta en ehtinyt, kun harmillisesti juoksuttivat jälleen kaikki pojat yhdessä ja ennen tyttöjä. Hänen aikansa oli 15:24 min, mikä oli melkoinen parannus kahden vuoden takaiseen (17:36 min).

Ensi vuoden maastojuoksukapteeneja ollaan paraikaa valitsemassa tämän vuoden junioreiden joukosta. Ensimmäisen kierroksen yli 10 vaihtoehdosta valittiin 4 loppukilpailuun pääsijää. Näistä neljästä valitaan toisella kierroksella kaksi. Toiselle kierrokselle pääsivät Gavin, Jake, Dashiel - ja Pikku-O. Ylpeä äiti täällä taas.

Matka Pennsylvaniaan

Pakkasin Iso-O:n toivomat tavarat - kuten Isokoiran, pikkulapsikauden tärkeimmän pehmoeläimen - ja omat vaatteeni autoon, ja teippasin rikkimenneen kännykkäpidikkeen etupaneeliin Pennsylvania-matkaani varten lähtöpäivää edeltävästi. Lähdin suoraan töistä ajamaan. Ajomatka, noin 490 km, oli takkuinen, erityisesti New Yorkin tällä puolella, ja olin perillä vasta noin 7 tuntia myöhemmin. Ehdin kuitenkin majoittua kivaan ja siistiin AirB@B asuntoon ennenkuin hain Iso-O:n klo 23.25 saapuneelta bussilta. Hän hyppi ja pomppi ja halaili minut nähdessään itselleen tyypillisellä, ihanalla tavalla.

Aamulla lähdimme Iso-O:n ajamana kohti Betlehemissä sijaitsevaa LeHigh-yliopistoa, jonka alueella oli kaksipäiväinen Paul Short 2024-kilpailu. Perjantaina olivat High School-sarjat, lauantaina yliopistokilpailut. Sarjoja oli monta. Sekä miehillä, joilla matkana oli 8k, että naisilla (6k) oli 4 erillistä sarjaa, joista kaikkien kovimmassa juoksivat BC:n pojat. E:lla meni aivan hyvin, mutta perinteisesti ei omien tavoitteiden mukaisesti. Hän tuli ajalla 25:10:06 min (8k) maaliin 200. nopeimpana 1263:sta maaliinpäässeestä. BC:n pojista hän oli 6. nopein, mikä häntä hieman harmitti, sillä aikavertailuissa vain 5 nopeinta huomioidaan. Tästä on kuitenkin hyvä edetä kohti treenileiriä Vermontissa tänä viikonloppuna, kilpailuja Princetonissa New Jerseyssä ja Dukessa North Carolinassa ennen New Hampshiren Hopkintonissa tapahtuvaa isoa Regionals kilpailua marraskuun puolivälissä.

Kilpailun jälkeen lähdimme aika pian takaisin Philadelphiaan. Pidimme pienen tankkaustauon asunnolla, minkä jälkeen lähdimme hitaasti kävelemään kohti turistikohteita. Matkan varrella huomasin, että olin reteästi lähtenyt liikkeelle ilman lompakkoa tai ylipäänsä mitään maksuvälinettä ja henkilötodistusta. Menetin siis mahdollisuuden kaikkeen kritiikkiin Iso-O:n taipumukseen hukata tavaroita, varsinkin kun hän oli ladannut itselleen "löydä lompakko" toiminnon. Hän toimi siis meidän aktiviteettiemme maksunaisena.

Ensimmäinen varsinainen kohteemme oli Liberty Bell. Jonoa oli jonkin verran, mutta keli oli upea ja seurani mitä parhain, joten mikäpä sitä hetken odotellessa. Kellon ja siihen liittyvän näyttelyn näkemisen jälkeen yritimme päästä vielä Independence Hall-kiertokäynnille, mutta myöhästyimme päivän viimeisestä muutaman minuutin verran. Istuskelimme hetken sen puistossa miettien, mihin menemme syömään. Yllätys oli suuri, sillä iso osa keskustan ravintoloista oli kiinni, vaikka oli lauantai-ilta. Hieman googlaamalla löytyi kiva irlantilaispubi, Con Murphy's, jossa söimme oikein makoisan illallisen. Illallisen jälkeen kävelimme hitaasti puistoa pitkin kohti Philadelphia Museum of Art-rakennusta ja sen Rocky-elokuvasta tuttuja portaita nähden matkalla mm. LOVE- ja AMOR-merkit sekä mietiskelevän patsaan ("The Thinker").

Rauhallisen aamun jälkeen Iso-O hyppäsi bussiin klo 10.15, ja minä aloitin kotimatkani. Meni ihan hyvin, New York suorastaan jouhevasti, vaikka kyllä aikaa taas vierähti. Kotona olin noin klo 16.30.

Kotona tapahtuu

Minusta tuli WGBH-kuukausittainen tukija, kun varainkerääjä tuli ovellemme ja syyllisenä heti suostuin. Olen nimittäin ko. radiokanavan päivittäinen kuuntelija automatkoilla ja tiedän, että maan tavan mukaisesti julkiset palvelut(kin) saavat ison osan rahoituksestaan lahjoituksista. Minä olen nyt yksi sellainen.

Auton 100k huolto ja katsastus tapahtuivat samanaikaisesti lokakuun ensimmäinen päivä. Vein tarkoituksella vanhaan huoltamooni, sillä ajattelin pääseväni kuin koira veräjästä katsastuksen kanssa eettisesti kyseenalaisen toiminnan johdosta - korjaamo sekä korjaa että arvioi, hmm. Tarvitsin varmuuden tästä, sillä talvirenkaissani ei ole sensoreita tyhjentyneen renkaan osalta, minkä johdosta etupaneelissa palaa varoitusvalo koko ajan. Se olisi voinut olla syy hylkäykseen. Nyt pystyin selittämällä asian hoitamaan. Vaikka matkaa olikin nyt huomattavasti aiempaa enemmän, juoksin molempiin suuntiin, kun keli oli niin hyvä.

Lämmityksen laitoin pitkin hampain päälle 7. lokakuuta, kun yölämpotilat alkoivat pudota selvästi 10*c alapuolelle ja päivälläkin harvoin enää menee yli +20*C. Poltin, joka sijaitsee minun makuuhuoneeni alapuolella, pitää ihan hirveää meteliä, ja on herättänyt minut kaikkina päälläoloaamuinaan. Harmillista! Se ikäänkuin haluaa muistuttaa minua siitä, että poltan uusiutumattomia energiavaroja ilmastonmuutokseen suoraan vaikuttaen oman mukavuuteni johdosta. Ehkä hyväkin niin.

Uutisissa

Varapresidenttiväittelyssa Walsh ensin, Vance heti perään toi esiin Suomen koulujen turvallisuuden esimerkkinä siitä, kuinka maassa, jossa aseita on paljon, kouluampumisia on vähän. Niin. Itselleni kyllä muistuu mieleen useampikin tapaus, mutta ei tietysti samassa mittakaavassa kuin nykypäivän Yhdysvalloissa. Hauskaa silti oli kuulla Suomi mainituksi. 

Hurrikaani toisensa jälkeen on moukaroinut eteläisiä osavaltioita. Pahimpaa tuhoa ovat aiheuttaneet Helen ja Milton, viimeksi mainittu vain muutama päivä sitten. Taidan säätää sisälämpötilaa muutaman asteen alaspäin.