Covid 19 - E:n kaikki hakemukset on lähetetty ja johonkin on päästy

Isoin uutinen perheemme kannalta on se, että E valittiin Johns Hopkins yliopistoon. Hakijoita oli yli 33000, sisään valittiin 2476 eli 7%. Upeaa E! Vain viikko myöhemmin sama tieto saapui Boston Collegesta. Sinne hakijoita oli melkein 40000 ja sisään valittiin noin 2400 eli 6%. Tähän mennessä siis tiedämme, että University College London, Johns Hopkins ja Boston College tarjoavat opiskelumahdollisuuden ja että University of Chicago ottaa E:n varasijalta sisään, mikäli tarpeeksi moni jo valittu päätyy ottamaan vastaan jonkin toisen paikan. Kaikki muu on vielä kysymysmerkkiä, mukaan lukien armeija. Ja jee! E sai Ranska-hakemuksensa lähtemään! Nyt on kaikki hakemukset lähetetty (15 Yhdysvaltoihin, 5 Brittein saarille, 8+12 Ruotsiin, yksi(!) Suomeen ja 5 Ranskaan).

Perhepiirin ulkopuolisiin uutisiin ovat kuuluneet erityisesti Georgiassa tapahtunut 8 ihmisen hengen vaatinut ampumavälikohtaus aasialaisomisteisissa kylpylöissä. Väkivaltaisuudet aasialaislähtöisiä kohtaan ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa koronan aikana monesta syystä johtuen, mutta erityisesti Trumpin vahvistaman retoriikan johdosta. On tullut hyväksytyksi käyttäytyä huonosti toisia kohtaan ja olla rasisti sekä sanoiltaan että teoiltaan.

Toinen iso asia on äänestämisen vaikeuttamiseen suuntaavat lakiesitykset 43 osavaltiossa; Georgiassa yksi jo allekirjoitettiinkin. Kongressissa on käsitettelyssä esitys, jolla äänioikeutta laajennettaiisiin. Jos se ei mene läpi, on vaarana äänestystilanteen meneminen yli 50 vuodella taaksepäin. Yksinkertaistettuna, äänioikeutta halutaan rajata vaikeuttamalla erityisesti vähemmistöjen pääsyä uurnille, sillä mikäli kaikki kansalaiset saavat äänestää, eivät republikaanit pysty voittamaan, sillä valkoihoisten osuus on jatkuvasti vähenemässä ja he omalla politiikallaan aiheuttavat vähemmistöjen hakeutumisen demokraattien leiriin. 

Kolmas iso asia on Boulderissa Koloradossa tapahtunut 10 ihmisen hengen vaatinut massamurha, taas AR-15 puoliautomaattikonekiväärillä. Uutisissa puhutaan, kuinka tämä on uniikki ongelma Yhdysvalloissa. Niin. Vuosikymmenien ajan on tätäkin asiaa yritetty vääntää. Aselakien uudistaminen juuttuu aina senaattiin, joka on täynnä vanhoja miehiä alueilta, joissa vannotaan vapaan aseenkantamisen nimeen.  

Uutisista meidän pienempiin piireihimme. Rekisteröin lapset koronarokote-jonoon. Massachusettsissa kaikki yli 16-vuotiaat tulevat rokotekelpoisiksi huhtikuun puolivälissä. Laitoin silti Pikku-O:nkin jonoon, kun jossain välissä nuorempiakin rokotetaan. Minulla on tässä oma lehmä ojassa, myönnän. Toivon nimittäin, että todistus rokotteesta antaisi jonkinlaista vapautta matkustamiseen. Ei sillä, että oikeasti on hirveää hinkua matkustaa, mutta kun olisi aika hyvä ja tärkeä päästä Suomessa käymään todella monesta syystä johtuen.  Minulle tulee ilmoitus sähköpostiin ohjeineen, mihin ja miten mennä rokotettavaksi. Pitänee harkita Floridan rokotehuijarityyliä ja pukea Pikku-O pappavaatteisiin, jotta hänkin saa rokotteen, vaikkei vielä kohderyhmään kuulukaan. Heh heh.

Kouluihin pitää sitovasti ilmoittaa, miten kukakin haluaa loppukouluvuotensa kuluvan. Pikku-O:lla on huhtikuun 28. päivä jälkeen mahdollisuus kokonaan koululla tapahtuvaan opetukseen tai kokonaan etänä sujuvaan. Iso-O:lla ja E:lla vaihtoehtoina ovat suunnilleen samoihin aikoihin alkaen 4 päivää koululla, yksi etänä tai kokonaan etänä. Taitavat kaikki valita koululla-vaihtoehdon, vaikka Iso-O eniten miettiikin etäkoulun etuja. 

E:n juttuja

E opiskelee neurobiologiaa ja on ollut aika innoissaan. Minullekin on ollut hauska huomata, kuinka hän on yhtäkkisesti ymmärtänyt asioita, joita olen heille aivojen ja hermojen toiminnasta aiemmin kertonut. Hän on erityisen innoissaan erilaisten huumeiden aivovaikutuksista, mikä on tietysti hieman huolestuttavaa, mutta luulen, että opiskelu niiden oikeista haitoista hieman vähentää kiinnostusta. Olen tarkoituksella kertonut potilastapauksista - luonnollisesti anonyymisti - jotka ovat huumeiden johdosta saaneet pysyviä vaurioita (=pelottelutaktiikka). Hänen piti tehdä yhdessä parin muun oppilaan kanssa esitys 5 erillisestä huumausaineesta. Hän teki ison työn, koska oli aika innoissaan. Koko ryhmä arvioidaan yhdessä ja myöhästyneestä palautuksesta oli uhkana 10% arvosanamenetys. Esitys piti palauttaa keskiviikkona klo 16. Klo 16.10 E huomasi, että yksi ryhmän jäsen ei ollut tehnyt omaa osuuttaan. Hän kiireesti opiskeli ko. aineen yksityiskohdat ja liitti ne esitykseen. Autossa kotiinpäin ajaessa oli aika paljon tunnetta pelissä, kun hän kuvaili tilannetta ja erityisesti tätä toista oppilasta.

 

Puolustusvoimilta tuli E:lle ilmoitus asevelvollisuudesta ja mikä nauratti meitä eniten, suunnilleen toisessa virkkeessä todettiin hänen joutuvan etsintäkuulutetuksi vuoden vaihteessa, ellei hän saa kutsuntoja ja/tai aloita armeijaa ennen sitä. Suomessa ei liikaa harrasteta asioiden kuorrutusta tai Small Talkia.  

 

Iso-O:n juttuja

Ensi vuoden kurssien valitseminen High Schoolin puolella on ajankohtainen. E oli tunteen palossa, kun hän kävi läpi syitä, miksi Iso-O:n ei kannata ottaa niin paljon kursseja. Iso-O haluaisi aloittaa venäjän opiskelun ranskan ja latinan lisäksi, mutta tämä aiheuttaisi hänelle liikaa koulua yhden neljästä jaksosta ajaksi, kun Wellness (eli jonkinlainen terveystiedon ja liikunnan risteytys) pitäisi mahduttaa koulunalkua edeltäväksi. Sen pystyy tekemään, mutta E:n mukaan aamu-uninen Iso-O ei siihen kyllä pysty. E:n muita argumentteja olivat Iso-O:n organisointikyvyttömyys, jo nytkin pitkät illat ja ensi vuodelle tulevat ylimääräiset haasteet SAT- ja ACT-testit. Iso-O tätä mietiskeli, ja totesi E:lle parin päivän päästä, että isoveljen kommentit ovat "fair" ja hän päätyi jättämään venäjän pois.    

Iso-O asui Marthalla koiravahtina viikonlopun, jota edeltävästi paikallisuutissa sanottiin, että meidän alueellamme oli tapahtunut 8 asuntomurtoa. Hui. Hyvin hänellä oli mennyt, vaikka muutamaan otteeseen soittikin työpuhelimellani (oma oli mennyt rikki) vain jutustellakseen. Kävi hän päivittäin kotonakin. Ja yöllä hän oli kuin olikin osallistunut riparitapaamiseensa jumalanpalveluksineen, ja kokemus oli ollut aivan positiivinen. 

Rikkimenneestä puhelimesta puheen ollen. Iso-O:n puhelimen näyttö meni pimeäksi, eikä sitten millään enää kirkastunut. Opiskelimme yhdessä tapoja, joilla sen ehkä olisi voinut elvyttää, muttei onnistunut. Erittäin harmillista! Tämän tyyppisten asioiden hoitamisen jättäisin todella mielelläni jollekin toiselle. Minulla kun on tapana viedä se aina ihan omalle tasolleen.Iso-O otti väliaikaisesti minun vanhan puhelimeni käyttöönsä, mutta kyllä se nyt on vaan ajan kysymys ennenkuin taas uusi elektroninen laite pitää hankkia. :(

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O lähti iloisena tapaamaan ystäviään Cold Spring Parkiin, mikä on kiva, sillä ruutuaika hänen kohdallaan on ollut ihan todella haastava pitää aisoissa. Hän lisäksi viimein aloitti juoksemisen uudelleen tavoitteenaan se, että yleisurheilukausi ehkä toteutuu.

Pikku-O ilahtui, kun tulin töistä suoraan kotiin, kun ketään ei pitänyt hakea treeneistä ja ehdotti leipomista arki-iltana. Puolivahingossa sitten teimme suklaakeksejä ja amerikkalaista omenapiirakkaa. Piirakka syntyi melko kepeästi siksi, että olin viikonloppuna tehnyt E:n Chicken Pot Pie-ruokaa varten taikinan, jota jäi hyvin yli tätä yllätysleivontaa varten. E:n piirakkaa sitäkin söimme kaksi päivää putkeen ja toinen samankokoinen löytyy pakkasesta.

Pikku-O:n ääni on vielä melko korkea, mutta siihen on tullut voluumia oikein vatsanpohjasta lähtien. Luulen, ettei mene kauan, ennenkuin hänkin todenteolla muuttuu nuoreksi mieheksi. Mielipiteet ovat terävöityneet ja tyyli on helposti hyökkäävä.

Minun juttujani ja kotiin liittyvää

Otin ulkopöydän ja tuolit sekä puutarhaletkun esille maaliskuun 20. päivä. Olen valmis kesään. Kelit ovat kivat, mutta ehkä istuskelu ulkona varsinkin pidempään ja erityisesti kesävaatteissa saa vielä hetkosen odottaa.

Hurja tilanne sattui, kun pikkupakkasemme meni liian täyteen aiheuttaen koko hökötyksen (myös jääkaaappi) ylikuumemisen ja - hetken luulin - rikkimenemisen. Ehdin jo soittaa korjauspaikkaan, mutta en sopia itse korjausaikaa ennenkuin pojat huusivat minut takaisin keittiöön kuuntelemaan jääkaapin hurinaa. Sille oli selvästi riittänyt lyhyehkö hengähdysaika. Huh. Meille oli juuri saapunut ruokakuorma Stop and Shopilta ja ulkona ei ole enää tarpeeksi kylmä edes jääkaappikamoille, pakastimesta puhumattakaan. Oli vähän tiukat paikat.

Telestroke-palvelu on alkamassa sairaalallani. En yhtään tykkää - se oli Fellowship-aikani epämiellyttävin osuus. Huhtikuun alussa alamme tarjota palvelua kahdelle sairaalalla, mutta isolla todennäköisyydellä se on vasta alkusoittoa. Tämän alkamiseksi on tarvinnut tapahtua paljon taustatyötä. Oma osuuteni on alkanut vasta aivan viime viikkojen aikana, jolloin ensin piti todistaa osaavansa käyttää ohjelmaa ja sitten opetella yhteistyötä etäyhteyksien kanssa. Toin läppärit kotiin treenausta varten. Pikku-O oli innoissaan kanssani treenaamassa videoyhteyksiä Kaliforniassa sijaitsevaan treenilaboratorioon. Nopeasti katkaisimme yhteyden, kun laboratoriosta kuului siellä käveleskelevän miehen viheltelyä. Nauroimme. Kiva, sillä Telestroke tulee olemaan hyvin vähän iloa aiheuttavaa, luulen.

Viikonloppu on alkanut. Tykkään.

Covid 19 - Päivystysvapaallani tapahtuu

Uutisissa puhututtaa turvapaikanhakijoiden tulva, joka meinaa karata käsistä. Immigration Reform on kymmenien vuosien ajan todettu erittäin tarpeelliseksi, mutta poliittista tahtoa ei ole löytynyt. Nyt on yritystä sellaisen kokonaisvaltaisen tekemiseksi, mutta taitaapa taas tavoite jäädä saavuttamatta, kun poliittinen tilanne Yhdysvalloissa on sellainen kuin se nyt on. Toinen kovasti puitu juttu on New Yorkin kuvernööri Cuomon ongelmat. Monet ovat syyttäneet häntä seksuaalisesta häirinnästä ja koronapandemian alkuvaiheen vanhainkotikuolemien peittelystä. Häntä on kehotettu eroamaan, mitä hän ei ainakaan vielä aio tehdä, ja hän on todennäköisesti saamassa virkarikossyytteen ("Impeachment"). Puheissa on lisäksi ollut kesäaika/talviaika siirtelyt. Ymmärrettävästi, sillä siirryimme kesäaikaan 14.3. ja aamut ovat hankalia. Keskustelua koronapandemian ympärillä on tietysti koko ajan. Erityisesti on keskusteltu rokotusvastaisuuden vaikutuksesta pandemiasta selviämiseen, AstraZenecan ongelmista, lasten rokotustutkimusten käynnistyminsistä Moderna-rokotteen kanssa ja Euroopan pahenevasta koronatilanteesta, mikä on valitettavasti ollut luotettava ennuste Yhdysvaltain vielä paljon suurempaan aaltoon.

Olin Pikku-O:n kanssa kävelemässä. Hän lähti ensimmäisellä kerralla vapaaehtoisesti mukaan, sillä liikuntatunteihin oli liittynyt kehotus mennä ulos liikkumaan. Hän laittoi päälleen shortsit ja T-paidan. Itse lähdin farkuissa ja fleecessa, mutta hän taisi olla enemmän oikeassa, sillä tuli ihan hiki. Lämpötila oli luokkaa +16*C eli ei ihan hirveän kuuma, mutta laitoin kelloni mittaamaan kävelyamme, joten taisimme mennä vähän normaalia kävelyvauhtia nopeampaan. Ensimmäisen päivän innostuksen jälkeen häntä on jälleen tarvinnut motivoida mukaan. Harmittavaa. Toisaalta muistan kyllä isoveljenkin olleen aikamoinen kännykällä viihtyjä tuon ikäisenä ja oikein hyvä liikkuja hänestä tuli. Toivoa siis vielä on.

Iso-O:n ahkera treenaus näkyy. 1200 metrin aikamittauksessa hän voitti monen itseään aiemmin nopeamman juoksijan, ja päivä myöhemmin hänen valmentajansa Steve tuli oikein erikseen kertomaan E:lle, kuinka sisko oli kehittynyt. Hienoa, Iso-O! Vapaa-ajallaan hän tekee erilasia virkkauskaavoja itselleen ja valmistaa niiden mukaisia kuvioita erilaisiin tuotteisiin. Tällä hetkellä työn alla on liian iso villapaita liekkikuviolla. Tätä jättikokoista villapaitaa hän virkkasi koulupäivänä, jonka olisi pitänyt olla lähipäivä, mutta muodostuikin hänen toimestaan etäpaivaksi, kun 'vain' kaksi neljästä oppitunnista oli fyysisesti koululla. Hän sanoi jäävänsä etäpäivälle ja nukkui tunnin pidempään. Yritin piipittää vierestä, ettei se nyt ihan näin kuulu mennä, mutta piipitykseksi jäi. Kuulemma moni muukin tekee niin. Hmm. Tehkööt, mutta meillä kyllä mennään jatkossa koululle, kun sinne on tarkoitus mennä.

E sai University of Chicago:lta kuulla, että hänet oli "waitlisted". Toisin sanoen, hänet valitaan siinä tapauksessa, että tarpeeksi moni antaa paikkansa pois. Minkäänlaista käsitystä meillä ei ole, kuinka todennäköistä tämä on, mutta suhtaudun varauksellisen iloisena. Hienoa E! Tämä on kyllä tosi haastava vuosi hakea jatko-opintoihin, kun hakijoita on niin paljon enemmän ja viime vuodelta valittuja on heitäkin iso joukko aloittamassa vasta nyt.  Esimerkiksi Harvardin hakijamäärä on tänä vuonna 42% normaalivuotta suurempi, ja yhden yliopiston (Collage University, E ei hakenut) yli 100% korkeampi. Yliopistot laittavat odotuslistalle kuulemma enemmän hakijoita kuin mikä tulee olemaan koko Freshman-luokan koko. No, Ruotsi-hakemukset (yhteensä 12 kpl Tukholmaan, Uppsalaan ja Lundiin - 4 englanninkieliseen ja 8 ruotsinkieliseen ohjelmaan) on nyt lähetetty. Saa nähdä, minkälaisia kysymyksiä tulee E:n ruotsinkielentaidosta. Ranska-hakemukset edelleen työstyvät hitaaaaaaasti, ja Suomi-hakemukset eivät taida johtaa mihinkään, kun ne pääsykokeet on mahdotonta hoitaa alta pois etänä. Yhteen ohjelmaan tosin hän pääsisi hakemaan SAT-tuloksillaan, mutta siinä ongelmaksi tulee suomen kielen taidon todistamattomuus. Monta tapaa siihen tarjotaan, mutta yksikään niistä ei ole hänelle käyttökelponen.  Onpas tämä nyt vähän hassua tämä Suomen meininki.

E valittiin yhdeksi uuden rehtorikandidaatin haastattelijaksi hyvän koulumenestyksensä johdosta. Haastattelun jälkeen kaksi dekaania (Southilla on neljä, jokaiselle "House":lle omansa) kehui E:a hänen hienosta kysymyksestään, joka kuului jotenkin näin (vapaa suomennos):"Southilla on ensi syksynä kaksi luokkatasoa, Sophomoret ja Freshmanit, joilla ei ole mitään kokemusta Southin yhteisöllisyydestä. Se on puolet Southin oppilaista. Miten osaltanne huolehditte, että myös he kokevat tulevansa osaksi tätä yhteisöä?" Minunkin mielestäni tuo oli hyvä kysymys. 

Kävin maaliskuun puolivälissä E:n ja Iso-O:n kanssa ensimmäistä kertaa ajamassa. Menimme viikonloppuna tyhjälle teollisuusalueen parkkipaikalle, jossa ensin Iso-O sitten E saivat harjoitella normaaliajoa ja parkkeerausta. Iso-O oli yllättävän hyvä heti alkuun ja ihan tosi innoissaan. E:kin oli hyvä, mutta hänen kohdallaan minua huolettaa liiallinen itsevarmuus. Hän piti kyllä homman hallussa ja vauhdin kurissa, mutta saa nähdä, kuinka pitkään. Tarkoitus on tehdä tätä nyt melko säännöllisesti, jotta E saa ainakin yrittää kortinhankintaa toukokuun lopulla.

Pankissa kävin hommaamassa nuorimmallekin nettipankkitunnukset (pitaa olla 13), ja sain muistutuksen, että 18-vuotiaan kanssa pitää mennä luottokortti hakemaan toukokuussa. Minä tulen tämän täysi-ikäisen tilit näkemään ko. syntymäpäiän jälkeenkin ihan juuri niin pitkään kuin meille molemmille sopii. Ei siis käy niin kuin Suomessa, että vanhemmalta menee mahdollisuus nähdä täysi-ikäisen tilit. 

Päivystysvapaani on ohi. Huomenna etäpäivä, perjantaina erikoistuvien klinikan avustaminen ja koululaisilla komediaesitys koululla, viikonloppuna Iso-O:n koiravahtivuoro Marthalla (asuu siellä koko viikonlopun) ja riparitapaaminen keskellä yötä sekä meillä muilla ainakin toistaiseksi aika tapahtumavapaata. Mukava niin. Sunnuntaista "Stanley Tucci. Searching for Italy"-ohjelmaa odotellessa.

Covid 19 - Pandemian vuosipäivä

Vuosi sitten synttäriviikonloppunani olimme Cannonilla laskemassa. Rinteissä ja hissijonoissa oli jo väljää, mutta ravintola oli vielä tupaten täynnä. Maanantaina WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi ja saman viikon torstaina oli lasten viimeinen koulupäivä. E:lta peruuntui SAT lauantailta ja aiheutti suurta murhetta. Minulla oli tuon jälkeen vielä muutama päivä poliklinikkaa sairaalalla ennenkuin kaikki sulkeutui. Maskeja, visiirejä eikä oikein mitään suojavarustusta ollut edes aivan etulinjassa oleville. Hurjaa aikaa. Vuodessa on moni asia muuttunut. Maskeista ja varotoimenpiteistä on tullut arkea ja uusi tapa tavata ystäviä on kehittynyt. Koulut löysivät huomattavan alkukankeuden jälkeen tavan tavoittaa ainakin tämän talouden teinit ja hybridimalli on antanut mahdollisuuden saada kokemusta molemmista. Vuoteen on mahtunut myös kaikenlaista hyvää kuten kiireettömyyttä, yhdessätekemistä, ruuhkan loppuminen (vieläkin työmatkani sujuu erittäin jouhevasti ilman pysähdyksiä, mikä on ihan hirveän suuri muutos), ja paljon muuta. Pikku-O mm. spontaanisti sanoi, että kesäloma oli kiva. Piti oikein tarkistaa, että hän tarkoitti kesää 2020. Pieniä asioita on oppinut arvostamaan enemmän ja isojenkin asioiden kanssa pääsen nopeammin perspektiiviin. 

Koronavirus-rokotukset etenevät 2 miljoonan annoksen vauhtia päivässä ja tapausmäärät Yhdysvalloissa ovat tasaantuneet. Eivät ne ole enää laskussa, vaan nimenomaan tasaantuneet. Suomen kokoisessa Massachusettsissa on nyt hetki menty tasolla 1000-1600, mikä on toki paljon vähemmän kuin tammikuun 6000-7000 päivässä, mutta huolettaa kyllä. Erityisesti siksi, että Euroopassa Suomi mukaan lukien menee taas huonommin ja se saa kyllä minut miettimään, miten meidän kesälomamatkalle käy. Ja Iso-O:n riparille. Ja E:n armeija-ajatuksille. Onhan tämä kyllä aikamoista. Senkin ihmiset, kum ette osaa ottaa tätä tosissanne! Ja miten suurta tyhmyyttä osoittaa uhmaikäistyyppinen reaktio aikuisilta(!), jotka järjestävät maskienpolttotapahtumia lapsilleen.

Uutisissa ovat isoina asioina olleet pelkkien demokraattiäänien avulla hyväksytty 1.9 biljoonan (englanniksi trillion - 1,900,000,000,000) dollarin elvytyspaketti sekä Meghanin ja Harryn 2-tuntinen haastattelu, jota on puitu päivätolkulla sen monien perustavaa laatua olevien paljastusten johdosta. Isoimpina rasismiväitteet ja mielenterveysongelmien vähättely. Mielestäni haastattelun aiheuttama tunnereaktio on osoitus siitä, että maailma on muuttumassa monien samanaikaisten tapahtumien (ilmastonmuutos, pandemia ja toistuvat rasistiset tapahtumat) johdosta osittain arvaamattomalla tavalla suuntaan, josta paluuta entiseen ei ole. Mielenkiintoista.

E on viimein työskennellyt ahkerasti Ranska-hakemustensa äärellä. En ole yhtään pystynyt auttamaan, kun hakuohjelma on pelkästään ranskaksi ja on sekava ilman tätäkin yksityiskohtaa. Hän sai rajattua valintansa kymmenistä tuhansista mahdollisuuksista viiteen ohjelmaan, jotka kaikki ovat Pariisissa ja siellä olevassa kahdessa yliopistossa (Sorbonne ja Pariisin yliopisto). Enää pitää vastata kaikkiin viiteen, että miksi juuri sinne sekä laittaa arvosanat sisään. Deadline on jokseenkin nyt.

E pääsi lyhyellä varoitusajalla mukaan Blue Hills-vaellukseen (Senior Hiking) keskellä viikkoa, kun hän sai koulutehtävänsä puristettua edellisenä päivänä todettuaan, että hauskanpito seniorina ei saa mennä ohi, oli pandemia tai ei. Keli oli tosi kiva ja vaikka hänellä jäikin syöminen väliin, hän oli hyvällä mielellä. Pitkästä aikaa hän näki muiden lisäksi Saylorin, joka on ollut kaiken vapaa-aikansa laskuhommissa sekä Alexan, jonka piti toimia autonkuljettajana, sillä Saylor ajoi ylinopeutta ja nuoren ikänsä johdosta ("junior operator") sakon lisäksi kortti meni 3 kuukaudeksi hyllylle, hänen täytyy tehdä ajokoe uudelleen seka osallistua "road rage"-oppitunneille. Naurattaa ihan tämä tragikoomisuus. Jos hän olisi ollut pari kuukautta vanhempi (yli 18 vuotta), olisi hän selvinnyt pelkällä sakolla.

MCAS-testit ilmoitettiin tapahtuviksi ainakin Pikku-O:n kohdalla. Hän on ollut viimeaikoina murrosikäisen tyyliin herkkä loukkaantumaan. Tästä esimerkkinä tilanne, jolloin hän oli ensin tosi iloinen siitä, että oli saanut matematiikka-testinsä tehtyä todella nopeasti, mutta olikin sitten heti muistanut minun sanoneen, ettei saa kiirehtiä koulutehtävien kanssa, ja pahoitti mielensä. Meillä oli pitkä keskustelu tästä ja loukkaantumistaipumuksesta ylipäänsä ja luulen, että opimme molemmat jotain. Erilaiset omatoimiset projektit myös jatkuvat. Hän tuli kertomaan, että hänelle oli käynyt pieni virhearvio. Hän oli laittanut kylmään lasipurkkiin kiehuvaa vettä, ja se halkesi. Vesi oli valunut ihan joka paikkaan keittiössä. Sain kuulla tästä vasta sen jälkeen, kun kaikki oli siivottu. 

Iso-O teki meille päivällisen. Söimme wokkinuudeleita. Tosi hyviä! Jopa Pikku-O antoi hänelle arvosanan A, vaikka yleensä kritisoikin vahvasti maustettua ruokaa. Hän päätti osallistua riparitapaamiseen, mikä jarjestyy etänä Suomen koronaongelman vuoksi, mutta tulee olemaan melko epäsopivaan aikaan (klo 3.30-9). Onneksi meidän kellomme on tuolloin jo siirtynyt (tämä tapahtuu tänä viikonloppuna) ja Suomen ei vielä, sillä muuten olisi ollut vielä tunnin huonompi ajoitus.

Iso-O halusi järjestää minulle syntymäpäiväviikonlopun pelkän syntymäpäivän sijaan ("Birthday Extravaganza", sanoi hän). Lauantaina hän teki meille poikien avustamana tofu-pinaatti-riisiruokaa (sitä, joka kesallä aiheutti kaikkien kolmen istumisen takarappusilla odottamassa minua kotiin), ja sunnuntaina E oli valmistellut minun hienon treenikelloni käyttökuntoon. Iso-O leipoi porkkanakakun, E teki Fetucchini Alfredon ja Pikku-O salaatin. Ilahdutti. Minut lisäksi todella yllätettiin Marthan perheen toimesta, kiitos Iso-O:n. Ovikello soi. Menin avaamaan vain nähdäkseni, että talon edessä  oli pöytä, jonka päällä oli iso paketti, jonka päällä oli pieni muffinssi kynttilän kanssa. Koko perhe vanhinta poikaa lukuunottamatta seisoi pöydän takana ja lauloi minulle syntymäpäivälaulun. Paketista löytyi 15 tölkkiä Harpoons-olutta. Ihania ihmisiä! 

Hienoa treenikelloani olen käyttänyt ihan koko ajan syntymäpäiväni jälkeen sekä päivällä että yöllä (kun se mittaa unenkin tehokkuutta). E oli laittanut oletusaktiivisuustasokseni matalimman mahdollisen, jotta saisin positiivista palautetta, kun pääsen päivittäin tavoitteeseeni. Hassu. Kellon johdosta olen jo muuttanut - hieman - tottumuksiani ja olen saanut sairaalalla portaiden ylös-alas-kulkemisella askelia ihan hurjia määriä. Lenkkeily vielä hieman odottaa. Tosin ei ehkä hirveän pitkään, sillä kelit yhtäkkiä muuttuivat oikein mukaviksi (+15-20*C) ja tekosyyni katoavat.

Viisumiurakka alkoi taas oikein kunnolla. Olen aika väsynyt hommaan. Tuntuu ihan tosi tyhmältä kerätä papereita ja todistuksia omasta erinomaisuudestani vain paperinkeräämisen vuoksi. Koen myös hirveän kiusalliseksi vaivata itseäni korkempitasoisia ihmisiä todistuspyyntöjen johdosta.

Minulla oli "Super Woman"-hetki, joka ei kestänyt kovin pitkään, mutta teki minut kyllä iloiseksi. Tunne oli aika vahva, ja sisälsi seuraavat onnistumiset. Olin selvinnyt kiireisen päivystyspäivän, lähettänyt viisi suosituskirjepyyntöä ja kymmeniä tiedostoja viisumishakuprosessiin liittyen, saanut päivällisen uuniin, hakenut urheilijat harjoituksistaan, valmistellut perunarieskat ja kattanut pöydän. Hyvä tunne. Sitten otin perunarieskat uunista ja eiväthän ne olleetkaan onnistuneet. Muutama potilastekstikin piti vielä tehdä. Tunne meni ohi. Palasin takaisin reaalimaailmaan.

Kävin silmälääkärillä. Voisin jo siirtyä moniteholaseihin lähinnä oikean silmän heikentymisen johdosta. Toisaalta, muutos on niin pieni, että voin jatkaa lukulasien kanssa. Täytyy tosin hommata niitä vähän enemmän ja opetella pitämään niitä aina mukanani. Iso muutos ihmiselle, jolla silmälasimaailma on uusi.

Päivystysvapaani alkoi. Perjantaikin vielä. Ja keli upea. Mukavaa.

Covid 19 - Talvikelit jatkuvat

Lumi on pysynyt maassa nyt tosi pitkään ja edelleen jatkuu. Kylmää on ollut ja myrskyistäkin. Oli ihan pelottavan tuulista yhtenä yönä. En melkein nukkunut, kun pelkäsin isojen puiden kaatuvan talon päälle. Aikamoista tuhoa nimittäin aiheuttaisivat, kun ovat jättimäisiä. Minä olen todella valmis leppoisiin kevätkeleihin.

 

Uutisissa tapahtuu

Amerikkalaiseen tyyliin Tiger Woodsin auto-onnettomuus 23. helmikuuta oli päivän ainoa uutinen tuon päivän ja yksi tärkeimmistä uutisista monta päivää sen jälkeen. Vieläkin asiaan palataan vähintään kerran päivässä. Surullista tietysti. Mutta kun on maailmassa muitakin tapahtumia.

Trump piti ensimmäisen julkisen puheensa virasta luopumisensa jälkeen CPAC-tapahtumassa ja jatkoi samalla linjalla. Pence osallistui omalta osaltaan retoriikan levittämiseen muutama päivä myöhemmin kirjoittamalla pitkän hiljaisuuden jälkeen Op-Ed julkaisun, jossa hän vain vahvisti "Dear Leader"-tyylillä valheita vaaleista ja tammikuun 6. päivän tapahtumista, vaikka oli tuolloin oikeassa hengenvaarassa. Kongressi suljettiin 4. maaliskuuta todellisen uhan johdosta. QAnon valmistautui Trumpin uudelleensaapumiseen ja oikeaan virkaanasettamiseen Yhdysvaltain 19.(!) presidenttinä. Pitkä juttu, salaliittoteoria, hoh hoijaa. Bidenin hallinto yrittää saada 1.9 biljoonan dollarin paketin hyväksytyksi koronaviruksen aiheuttamien monitasoisten tuhojen korjaamiseksi, mutta iso osa ajasta menee edelleen me vs muut-retoriikkaan ja todella väsyttävään poliittiseen peliin. Nyt on juuri yhden pellen (Ron Johnson) vaatima paketin läpiluku meneillään. Se kestää odotusten mukaisesti 10 tuntia.  

 

Koronan kanssa menee ihan hyvin, mutta uusien tapausten määrä on stabiloitunut tasolle, mikä on liian korkea. Lisäksi variantteja löytyy liikaa. Näistä huolestuttavista signaaleista huolimatta Teksas ja 15 muuta osavaltiota poistavat maskimakkonsa ja jotkin niistä kaikki rajoitukset. Yllätys, että ovat kaikki republikaanivoittoisia. Olen kyllä tosi vihainen, jos saavat tilanteen taas karkaamaan käsistä nyt kun oikeasti on mahdollista, että kaikille aikuisikäisille on rokote tarjolla toukokuun loppuun mennessä.

 

E:n hakuasioita

E:n Duke haastattelu oli kuulemma hieman ärsyttävä hankaline kysymyksineen, kuten "What are the challenges you have experienced in your life" tai "Describe yourself in a way you have not yet done", mutta aivan hyvässä sävyssä se oli sujunut. Haastattelijana oli sellainen "sinun ikäinen, keski-ikäinen, nainen".

 

Iso juttu oli se, että E sai hyväksymiskirjeen University College Londonista. Hänet valittiin lakitieteellisen puolelle, muttei siihen erikoisohjelmaan, jossa olisi ollut vuosi Ranskassa. Ei kuulemma ranskankielentaito tähän riittänyt. Hmm. Kuulin hänen haastattelunsa ja se meni oikein hyvin. Häntä parempi olisi äidinkieleltään ranskankielinen. Onko heillä siis muka niin monta sellaista? Kysyin E:lta, että jättääkö hän nyt Ranskan hakemuksensa lähettämättä, kun yksi paikka Euroopassa on varmistunut. Sanoi, että hakee silti, koska ei osannut sanoa, menisikö mielummin Englantiin vai Ranskaan. No, hienoa, jos lähettää. Hakemusten kanssa kun on taas kulunut aikaa. Ei siksi, että oikeasti olisi kulunut vaan siksi että hän on siirtänyt ja siirtänyt niiden viimeistelyä itselleen tyypillisesti.  Maaliskuun puolivälissä eteentulevat Suomen ja Ruotsin hakemukset jäänevät minimaaliselle huomiolle. No, onhan E:lla sentään yksi hakemus sisällä Suomeen ja ainakin pari päivää sitten se oli vielä käsittelyssä ilman lopullista tuomiota.

E sai puhelun BC:n valmentajalta, joka sanoi, että pyrkijöitä on tänä vuonna niin paljon, että E:n tilanne käytännössä varmasta sisäänpääsystä on muuttunut epävarmemmaksi. Hän olisi voinut muuttaa sen takaisin 'varmaksi', jos olisi sanonut, että sisäänpäästessään hän varmuudella ottaa paikan vastaan. Hän mietti hetken - ja sanoi ei. Saman viestin hän sanoi Johns Hopkinskin valmentajalle. Pelaa siis upporikasta tai rutiiköyhää. Ei vaan, hänellä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa, kun se armeija-asiakin pitää ratkaista.

Iso-O:n kaikenlaisia

Sisähallikausi molemmilla alkoi 22. helmikuuta kaatosateessa. Jouduin Iso-O:n johdosta harmilliseen välikäteen. Noin kuukausi aiemmin totesin hänelle, että emme enää voi jatkaa Abbyn kanssa kyytien jakamista, sillä Abby on eri hybridissä. Olin sanonut hänelle monta kertaa, että asia pitää keskustella, jotta se on selvää kaikille. Eipä ollut. Minä jouduin henkilöksi, joka 'kieltäytyi' kuljettamasta Abbya kauempana olevaan kotiinsa. Harmitti aika paljon. Tilanne hieman helpottui, sillä Iso-O:n joukkueen ohjatut harjoitukset ovat vain ma, ke ja pe, ja ti/to harjoitellaan omatoimisesti. Iso-O juoksee nuo päivät sekä lauantain saman 6 tytön porukkansa kanssa.

 

Iso-O:lla oli hiihtojoukkueen kaudenlopettajaisillanvietto Needhamissä olevan ravintolan parkkipaikalla. Hän sai Varsity Letter-tunnustuksen hienosta kaudesta.  Vuokralla olleiden suksien palauttaminen oli tarkoitettu tehtäväksi maaliskuun alkuun mennessä, mutta ostinkin koko paketin hänelle, kun kerran sen verran varmaksi hän on hiihtoharrastuksestaan tullut. Vuodessa tietysti ehtii tämän matamin kanssa vielä moni asia muuttua, joten voi olla, että meillä vain on kalliit sukset oheistuotteineen autotallissa homehtumassa.

Abby, jonka kanssa onneksi saimme epäselvyydet avoimesti puhumalla pois päiväjärjestyksestä, laittoi minulle viestin suunnittelemistaan Iso-O:n yllätyssynttäreistä. Yllätys todellakin, sillä ne järjestettiin kuukautta liian aikaisin. Tämän taustalla on Iso-O:n ja Abbyn hyväntuulinen väittely siitä, kumman johdosta Iso-O:n synttäripäivä on Abbyn mielestä maaliskuussa. Abby väittää alakouluikäisen Iso-O:n niin hänelle sanoneen, Iso-O taas 'tietää' Abbyn vain niin ymmärtäneen. Mutta siis, keskiviikkona maaliskuun 3. päivänä Pikku-O päästi 5 maskinaamaista tyttöä meille sisään valmistelemaan ja Abby sitten saapui Iso-O:n kanssa muutama minuutti myöhemmin ("Surprise!) ennen kuin minä E:n kanssa olin edes saapunut kotiin. Iso-O laittoi minulle viestin:"The whole running crew is here", "btw" ja "they'll be leaving soon". Paikalla olivat Abbyn ja Iso-O:n lisäksi Maya, Ali, Emily x 2, ja Mina. Viihtyivät pari tuntia mukanaan tuomansa jäätelökakun ja ilmapallojen äärellä. Iso-O oli ihan hirmuisen iloinen koko illan. Hyvä mieli tuli minullekin, vaikka juhlat tarkoittivat minun ja poikien pysymisen yläkerrassa.

Pikku-O:n tunteita

Pikku-O:n kanssa on päivittäin väännetty nukkumaanmenoajoista. Hänellä on ollut lisäksi taipumuksena lähestyä asioita nagatiivisella asenteella, mikä on minulle vähän raskasta ja vaikeaa sietää. Löytyy häneltä empatiaakin vielä. Hän nimesi vessassa asustaneen hämähäkin "Alex" ja vei sen kellariin ulosviennin sijaan. Muutama päivä myöhemmin hän suri sitä, että kellarissakin saattaa olla Alexille liian kylmä, eikä hän enää edes löytänyt sitä.

 

Minullakin on ollut kaikenlaista

Minulla oli ensimmäinen etätyöpäiväni kotona siten, että kaikki muut olivat poissa. Outoa. Kävin keskustelun UMASSin entisen Stroke Fellowship-johtajan kanssa, sillä minulle epävirallisesti tarjottiin samaa hommaa Laheyssa. Hienoa tietysti. Ongelma on se, että ohjelma pitäisi aloittaa nollasta ja lähtisi oikeasti toimimaan vasta siinä vaiheessa, kun minun pitää tehdä jokin oikea ratkaisu viisumini kanssa. Olen siis kallistumassa suuntaan "ei" ja juttelen oman pomoni kanssa siitä naamatusten ensi viikolla.

Olin myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Lähetin Massachusettsin kuvernöörille kysymyksen viisumilla maassa olevien ajokorteista. Sekä E että Iso-O voisivat saada korttinsa ja alan lämmetä ajatukselle itse. Erityisesti tietysti E:n kohdalla, joka kohta voisi saada ajokortin Suomessakin. Vastausta vielä odottelen. Massachusettsissa nimittäin on tulossa käsittelyyn esitys, jonka mukaan ajokortin voisi saada ilman virallisia papereitakin. Kuvernööri itse on ainakin toistaiseksi ilmoittanut estävänsä sen veto-oikeudellaan.

 

Sain Yhdysvaltain verotuksen valmiiksi ja lähtemään. Sain tänä vuonna vähän takaisin rahaa, kun nostin veroprosenttini viime vuoden katastrofin jälkeen, kun tuolloin konkreettisesti tajusin, kuinka Yhdysvalloissa on parempi olla perusperhe kuin yhden aikuisen talous. Kaikki on nyt valmiina Suomenkin verotusta varten, kunhan tuo aukeaa.

Pääsin taas Marthan vanhempien, nyt hieman isompaan, mutta edelleen heidän takaterassillaan tapahtuneeseen sosiaaliseen iltapäivätapahtumaan. Tarjolla oli chili-con-carnen lisäksi erilaisia herkkuja ja kaikenlaista juotavaa. Mukana olivat heidän lisäkseen taas Tierneyn ja Soleilin vanhemmat, ja pariskunta Bostonista sekä hieman lähempää (molemmat minullekin tuttuja). Mukavaa.

 

Tilasin itselleni aivan liian hienon treenikellon. En yleensä hanki itselleni oikeastaan mitään, joten koen onnistuneeni harhauttamaan itseni. Tulin tilanneeksi sen itselleni syntymäpäivälahjaksi, koska ajattelin ilahtuvani siitä. Se saapuukin juuri sopivasti päivää ennen. Teinit auttoivat valinnassa. Polar Vantage V2. Aikamoinen. Joudun nyt ehkä nousemaan sohvannurkastani, jotteivät tulokset näytä liian säälittäviltä. Kunhan kelit vähän lämpenevät. Eli ei ihan vielä.