Covid 19 - Talvikelit jatkuvat

Lumi on pysynyt maassa nyt tosi pitkään ja edelleen jatkuu. Kylmää on ollut ja myrskyistäkin. Oli ihan pelottavan tuulista yhtenä yönä. En melkein nukkunut, kun pelkäsin isojen puiden kaatuvan talon päälle. Aikamoista tuhoa nimittäin aiheuttaisivat, kun ovat jättimäisiä. Minä olen todella valmis leppoisiin kevätkeleihin.

 

Uutisissa tapahtuu

Amerikkalaiseen tyyliin Tiger Woodsin auto-onnettomuus 23. helmikuuta oli päivän ainoa uutinen tuon päivän ja yksi tärkeimmistä uutisista monta päivää sen jälkeen. Vieläkin asiaan palataan vähintään kerran päivässä. Surullista tietysti. Mutta kun on maailmassa muitakin tapahtumia.

Trump piti ensimmäisen julkisen puheensa virasta luopumisensa jälkeen CPAC-tapahtumassa ja jatkoi samalla linjalla. Pence osallistui omalta osaltaan retoriikan levittämiseen muutama päivä myöhemmin kirjoittamalla pitkän hiljaisuuden jälkeen Op-Ed julkaisun, jossa hän vain vahvisti "Dear Leader"-tyylillä valheita vaaleista ja tammikuun 6. päivän tapahtumista, vaikka oli tuolloin oikeassa hengenvaarassa. Kongressi suljettiin 4. maaliskuuta todellisen uhan johdosta. QAnon valmistautui Trumpin uudelleensaapumiseen ja oikeaan virkaanasettamiseen Yhdysvaltain 19.(!) presidenttinä. Pitkä juttu, salaliittoteoria, hoh hoijaa. Bidenin hallinto yrittää saada 1.9 biljoonan dollarin paketin hyväksytyksi koronaviruksen aiheuttamien monitasoisten tuhojen korjaamiseksi, mutta iso osa ajasta menee edelleen me vs muut-retoriikkaan ja todella väsyttävään poliittiseen peliin. Nyt on juuri yhden pellen (Ron Johnson) vaatima paketin läpiluku meneillään. Se kestää odotusten mukaisesti 10 tuntia.  

 

Koronan kanssa menee ihan hyvin, mutta uusien tapausten määrä on stabiloitunut tasolle, mikä on liian korkea. Lisäksi variantteja löytyy liikaa. Näistä huolestuttavista signaaleista huolimatta Teksas ja 15 muuta osavaltiota poistavat maskimakkonsa ja jotkin niistä kaikki rajoitukset. Yllätys, että ovat kaikki republikaanivoittoisia. Olen kyllä tosi vihainen, jos saavat tilanteen taas karkaamaan käsistä nyt kun oikeasti on mahdollista, että kaikille aikuisikäisille on rokote tarjolla toukokuun loppuun mennessä.

 

E:n hakuasioita

E:n Duke haastattelu oli kuulemma hieman ärsyttävä hankaline kysymyksineen, kuten "What are the challenges you have experienced in your life" tai "Describe yourself in a way you have not yet done", mutta aivan hyvässä sävyssä se oli sujunut. Haastattelijana oli sellainen "sinun ikäinen, keski-ikäinen, nainen".

 

Iso juttu oli se, että E sai hyväksymiskirjeen University College Londonista. Hänet valittiin lakitieteellisen puolelle, muttei siihen erikoisohjelmaan, jossa olisi ollut vuosi Ranskassa. Ei kuulemma ranskankielentaito tähän riittänyt. Hmm. Kuulin hänen haastattelunsa ja se meni oikein hyvin. Häntä parempi olisi äidinkieleltään ranskankielinen. Onko heillä siis muka niin monta sellaista? Kysyin E:lta, että jättääkö hän nyt Ranskan hakemuksensa lähettämättä, kun yksi paikka Euroopassa on varmistunut. Sanoi, että hakee silti, koska ei osannut sanoa, menisikö mielummin Englantiin vai Ranskaan. No, hienoa, jos lähettää. Hakemusten kanssa kun on taas kulunut aikaa. Ei siksi, että oikeasti olisi kulunut vaan siksi että hän on siirtänyt ja siirtänyt niiden viimeistelyä itselleen tyypillisesti.  Maaliskuun puolivälissä eteentulevat Suomen ja Ruotsin hakemukset jäänevät minimaaliselle huomiolle. No, onhan E:lla sentään yksi hakemus sisällä Suomeen ja ainakin pari päivää sitten se oli vielä käsittelyssä ilman lopullista tuomiota.

E sai puhelun BC:n valmentajalta, joka sanoi, että pyrkijöitä on tänä vuonna niin paljon, että E:n tilanne käytännössä varmasta sisäänpääsystä on muuttunut epävarmemmaksi. Hän olisi voinut muuttaa sen takaisin 'varmaksi', jos olisi sanonut, että sisäänpäästessään hän varmuudella ottaa paikan vastaan. Hän mietti hetken - ja sanoi ei. Saman viestin hän sanoi Johns Hopkinskin valmentajalle. Pelaa siis upporikasta tai rutiiköyhää. Ei vaan, hänellä ei ole oikein muuta vaihtoehtoa, kun se armeija-asiakin pitää ratkaista.

Iso-O:n kaikenlaisia

Sisähallikausi molemmilla alkoi 22. helmikuuta kaatosateessa. Jouduin Iso-O:n johdosta harmilliseen välikäteen. Noin kuukausi aiemmin totesin hänelle, että emme enää voi jatkaa Abbyn kanssa kyytien jakamista, sillä Abby on eri hybridissä. Olin sanonut hänelle monta kertaa, että asia pitää keskustella, jotta se on selvää kaikille. Eipä ollut. Minä jouduin henkilöksi, joka 'kieltäytyi' kuljettamasta Abbya kauempana olevaan kotiinsa. Harmitti aika paljon. Tilanne hieman helpottui, sillä Iso-O:n joukkueen ohjatut harjoitukset ovat vain ma, ke ja pe, ja ti/to harjoitellaan omatoimisesti. Iso-O juoksee nuo päivät sekä lauantain saman 6 tytön porukkansa kanssa.

 

Iso-O:lla oli hiihtojoukkueen kaudenlopettajaisillanvietto Needhamissä olevan ravintolan parkkipaikalla. Hän sai Varsity Letter-tunnustuksen hienosta kaudesta.  Vuokralla olleiden suksien palauttaminen oli tarkoitettu tehtäväksi maaliskuun alkuun mennessä, mutta ostinkin koko paketin hänelle, kun kerran sen verran varmaksi hän on hiihtoharrastuksestaan tullut. Vuodessa tietysti ehtii tämän matamin kanssa vielä moni asia muuttua, joten voi olla, että meillä vain on kalliit sukset oheistuotteineen autotallissa homehtumassa.

Abby, jonka kanssa onneksi saimme epäselvyydet avoimesti puhumalla pois päiväjärjestyksestä, laittoi minulle viestin suunnittelemistaan Iso-O:n yllätyssynttäreistä. Yllätys todellakin, sillä ne järjestettiin kuukautta liian aikaisin. Tämän taustalla on Iso-O:n ja Abbyn hyväntuulinen väittely siitä, kumman johdosta Iso-O:n synttäripäivä on Abbyn mielestä maaliskuussa. Abby väittää alakouluikäisen Iso-O:n niin hänelle sanoneen, Iso-O taas 'tietää' Abbyn vain niin ymmärtäneen. Mutta siis, keskiviikkona maaliskuun 3. päivänä Pikku-O päästi 5 maskinaamaista tyttöä meille sisään valmistelemaan ja Abby sitten saapui Iso-O:n kanssa muutama minuutti myöhemmin ("Surprise!) ennen kuin minä E:n kanssa olin edes saapunut kotiin. Iso-O laittoi minulle viestin:"The whole running crew is here", "btw" ja "they'll be leaving soon". Paikalla olivat Abbyn ja Iso-O:n lisäksi Maya, Ali, Emily x 2, ja Mina. Viihtyivät pari tuntia mukanaan tuomansa jäätelökakun ja ilmapallojen äärellä. Iso-O oli ihan hirmuisen iloinen koko illan. Hyvä mieli tuli minullekin, vaikka juhlat tarkoittivat minun ja poikien pysymisen yläkerrassa.

Pikku-O:n tunteita

Pikku-O:n kanssa on päivittäin väännetty nukkumaanmenoajoista. Hänellä on ollut lisäksi taipumuksena lähestyä asioita nagatiivisella asenteella, mikä on minulle vähän raskasta ja vaikeaa sietää. Löytyy häneltä empatiaakin vielä. Hän nimesi vessassa asustaneen hämähäkin "Alex" ja vei sen kellariin ulosviennin sijaan. Muutama päivä myöhemmin hän suri sitä, että kellarissakin saattaa olla Alexille liian kylmä, eikä hän enää edes löytänyt sitä.

 

Minullakin on ollut kaikenlaista

Minulla oli ensimmäinen etätyöpäiväni kotona siten, että kaikki muut olivat poissa. Outoa. Kävin keskustelun UMASSin entisen Stroke Fellowship-johtajan kanssa, sillä minulle epävirallisesti tarjottiin samaa hommaa Laheyssa. Hienoa tietysti. Ongelma on se, että ohjelma pitäisi aloittaa nollasta ja lähtisi oikeasti toimimaan vasta siinä vaiheessa, kun minun pitää tehdä jokin oikea ratkaisu viisumini kanssa. Olen siis kallistumassa suuntaan "ei" ja juttelen oman pomoni kanssa siitä naamatusten ensi viikolla.

Olin myös yhteiskunnallisesti aktiivinen. Lähetin Massachusettsin kuvernöörille kysymyksen viisumilla maassa olevien ajokorteista. Sekä E että Iso-O voisivat saada korttinsa ja alan lämmetä ajatukselle itse. Erityisesti tietysti E:n kohdalla, joka kohta voisi saada ajokortin Suomessakin. Vastausta vielä odottelen. Massachusettsissa nimittäin on tulossa käsittelyyn esitys, jonka mukaan ajokortin voisi saada ilman virallisia papereitakin. Kuvernööri itse on ainakin toistaiseksi ilmoittanut estävänsä sen veto-oikeudellaan.

 

Sain Yhdysvaltain verotuksen valmiiksi ja lähtemään. Sain tänä vuonna vähän takaisin rahaa, kun nostin veroprosenttini viime vuoden katastrofin jälkeen, kun tuolloin konkreettisesti tajusin, kuinka Yhdysvalloissa on parempi olla perusperhe kuin yhden aikuisen talous. Kaikki on nyt valmiina Suomenkin verotusta varten, kunhan tuo aukeaa.

Pääsin taas Marthan vanhempien, nyt hieman isompaan, mutta edelleen heidän takaterassillaan tapahtuneeseen sosiaaliseen iltapäivätapahtumaan. Tarjolla oli chili-con-carnen lisäksi erilaisia herkkuja ja kaikenlaista juotavaa. Mukana olivat heidän lisäkseen taas Tierneyn ja Soleilin vanhemmat, ja pariskunta Bostonista sekä hieman lähempää (molemmat minullekin tuttuja). Mukavaa.

 

Tilasin itselleni aivan liian hienon treenikellon. En yleensä hanki itselleni oikeastaan mitään, joten koen onnistuneeni harhauttamaan itseni. Tulin tilanneeksi sen itselleni syntymäpäivälahjaksi, koska ajattelin ilahtuvani siitä. Se saapuukin juuri sopivasti päivää ennen. Teinit auttoivat valinnassa. Polar Vantage V2. Aikamoinen. Joudun nyt ehkä nousemaan sohvannurkastani, jotteivät tulokset näytä liian säälittäviltä. Kunhan kelit vähän lämpenevät. Eli ei ihan vielä.