Covid 19 - E:n kaikki hakemukset on lähetetty ja johonkin on päästy

Isoin uutinen perheemme kannalta on se, että E valittiin Johns Hopkins yliopistoon. Hakijoita oli yli 33000, sisään valittiin 2476 eli 7%. Upeaa E! Vain viikko myöhemmin sama tieto saapui Boston Collegesta. Sinne hakijoita oli melkein 40000 ja sisään valittiin noin 2400 eli 6%. Tähän mennessä siis tiedämme, että University College London, Johns Hopkins ja Boston College tarjoavat opiskelumahdollisuuden ja että University of Chicago ottaa E:n varasijalta sisään, mikäli tarpeeksi moni jo valittu päätyy ottamaan vastaan jonkin toisen paikan. Kaikki muu on vielä kysymysmerkkiä, mukaan lukien armeija. Ja jee! E sai Ranska-hakemuksensa lähtemään! Nyt on kaikki hakemukset lähetetty (15 Yhdysvaltoihin, 5 Brittein saarille, 8+12 Ruotsiin, yksi(!) Suomeen ja 5 Ranskaan).

Perhepiirin ulkopuolisiin uutisiin ovat kuuluneet erityisesti Georgiassa tapahtunut 8 ihmisen hengen vaatinut ampumavälikohtaus aasialaisomisteisissa kylpylöissä. Väkivaltaisuudet aasialaislähtöisiä kohtaan ovat lisääntyneet Yhdysvalloissa koronan aikana monesta syystä johtuen, mutta erityisesti Trumpin vahvistaman retoriikan johdosta. On tullut hyväksytyksi käyttäytyä huonosti toisia kohtaan ja olla rasisti sekä sanoiltaan että teoiltaan.

Toinen iso asia on äänestämisen vaikeuttamiseen suuntaavat lakiesitykset 43 osavaltiossa; Georgiassa yksi jo allekirjoitettiinkin. Kongressissa on käsitettelyssä esitys, jolla äänioikeutta laajennettaiisiin. Jos se ei mene läpi, on vaarana äänestystilanteen meneminen yli 50 vuodella taaksepäin. Yksinkertaistettuna, äänioikeutta halutaan rajata vaikeuttamalla erityisesti vähemmistöjen pääsyä uurnille, sillä mikäli kaikki kansalaiset saavat äänestää, eivät republikaanit pysty voittamaan, sillä valkoihoisten osuus on jatkuvasti vähenemässä ja he omalla politiikallaan aiheuttavat vähemmistöjen hakeutumisen demokraattien leiriin. 

Kolmas iso asia on Boulderissa Koloradossa tapahtunut 10 ihmisen hengen vaatinut massamurha, taas AR-15 puoliautomaattikonekiväärillä. Uutisissa puhutaan, kuinka tämä on uniikki ongelma Yhdysvalloissa. Niin. Vuosikymmenien ajan on tätäkin asiaa yritetty vääntää. Aselakien uudistaminen juuttuu aina senaattiin, joka on täynnä vanhoja miehiä alueilta, joissa vannotaan vapaan aseenkantamisen nimeen.  

Uutisista meidän pienempiin piireihimme. Rekisteröin lapset koronarokote-jonoon. Massachusettsissa kaikki yli 16-vuotiaat tulevat rokotekelpoisiksi huhtikuun puolivälissä. Laitoin silti Pikku-O:nkin jonoon, kun jossain välissä nuorempiakin rokotetaan. Minulla on tässä oma lehmä ojassa, myönnän. Toivon nimittäin, että todistus rokotteesta antaisi jonkinlaista vapautta matkustamiseen. Ei sillä, että oikeasti on hirveää hinkua matkustaa, mutta kun olisi aika hyvä ja tärkeä päästä Suomessa käymään todella monesta syystä johtuen.  Minulle tulee ilmoitus sähköpostiin ohjeineen, mihin ja miten mennä rokotettavaksi. Pitänee harkita Floridan rokotehuijarityyliä ja pukea Pikku-O pappavaatteisiin, jotta hänkin saa rokotteen, vaikkei vielä kohderyhmään kuulukaan. Heh heh.

Kouluihin pitää sitovasti ilmoittaa, miten kukakin haluaa loppukouluvuotensa kuluvan. Pikku-O:lla on huhtikuun 28. päivä jälkeen mahdollisuus kokonaan koululla tapahtuvaan opetukseen tai kokonaan etänä sujuvaan. Iso-O:lla ja E:lla vaihtoehtoina ovat suunnilleen samoihin aikoihin alkaen 4 päivää koululla, yksi etänä tai kokonaan etänä. Taitavat kaikki valita koululla-vaihtoehdon, vaikka Iso-O eniten miettiikin etäkoulun etuja. 

E:n juttuja

E opiskelee neurobiologiaa ja on ollut aika innoissaan. Minullekin on ollut hauska huomata, kuinka hän on yhtäkkisesti ymmärtänyt asioita, joita olen heille aivojen ja hermojen toiminnasta aiemmin kertonut. Hän on erityisen innoissaan erilaisten huumeiden aivovaikutuksista, mikä on tietysti hieman huolestuttavaa, mutta luulen, että opiskelu niiden oikeista haitoista hieman vähentää kiinnostusta. Olen tarkoituksella kertonut potilastapauksista - luonnollisesti anonyymisti - jotka ovat huumeiden johdosta saaneet pysyviä vaurioita (=pelottelutaktiikka). Hänen piti tehdä yhdessä parin muun oppilaan kanssa esitys 5 erillisestä huumausaineesta. Hän teki ison työn, koska oli aika innoissaan. Koko ryhmä arvioidaan yhdessä ja myöhästyneestä palautuksesta oli uhkana 10% arvosanamenetys. Esitys piti palauttaa keskiviikkona klo 16. Klo 16.10 E huomasi, että yksi ryhmän jäsen ei ollut tehnyt omaa osuuttaan. Hän kiireesti opiskeli ko. aineen yksityiskohdat ja liitti ne esitykseen. Autossa kotiinpäin ajaessa oli aika paljon tunnetta pelissä, kun hän kuvaili tilannetta ja erityisesti tätä toista oppilasta.

 

Puolustusvoimilta tuli E:lle ilmoitus asevelvollisuudesta ja mikä nauratti meitä eniten, suunnilleen toisessa virkkeessä todettiin hänen joutuvan etsintäkuulutetuksi vuoden vaihteessa, ellei hän saa kutsuntoja ja/tai aloita armeijaa ennen sitä. Suomessa ei liikaa harrasteta asioiden kuorrutusta tai Small Talkia.  

 

Iso-O:n juttuja

Ensi vuoden kurssien valitseminen High Schoolin puolella on ajankohtainen. E oli tunteen palossa, kun hän kävi läpi syitä, miksi Iso-O:n ei kannata ottaa niin paljon kursseja. Iso-O haluaisi aloittaa venäjän opiskelun ranskan ja latinan lisäksi, mutta tämä aiheuttaisi hänelle liikaa koulua yhden neljästä jaksosta ajaksi, kun Wellness (eli jonkinlainen terveystiedon ja liikunnan risteytys) pitäisi mahduttaa koulunalkua edeltäväksi. Sen pystyy tekemään, mutta E:n mukaan aamu-uninen Iso-O ei siihen kyllä pysty. E:n muita argumentteja olivat Iso-O:n organisointikyvyttömyys, jo nytkin pitkät illat ja ensi vuodelle tulevat ylimääräiset haasteet SAT- ja ACT-testit. Iso-O tätä mietiskeli, ja totesi E:lle parin päivän päästä, että isoveljen kommentit ovat "fair" ja hän päätyi jättämään venäjän pois.    

Iso-O asui Marthalla koiravahtina viikonlopun, jota edeltävästi paikallisuutissa sanottiin, että meidän alueellamme oli tapahtunut 8 asuntomurtoa. Hui. Hyvin hänellä oli mennyt, vaikka muutamaan otteeseen soittikin työpuhelimellani (oma oli mennyt rikki) vain jutustellakseen. Kävi hän päivittäin kotonakin. Ja yöllä hän oli kuin olikin osallistunut riparitapaamiseensa jumalanpalveluksineen, ja kokemus oli ollut aivan positiivinen. 

Rikkimenneestä puhelimesta puheen ollen. Iso-O:n puhelimen näyttö meni pimeäksi, eikä sitten millään enää kirkastunut. Opiskelimme yhdessä tapoja, joilla sen ehkä olisi voinut elvyttää, muttei onnistunut. Erittäin harmillista! Tämän tyyppisten asioiden hoitamisen jättäisin todella mielelläni jollekin toiselle. Minulla kun on tapana viedä se aina ihan omalle tasolleen.Iso-O otti väliaikaisesti minun vanhan puhelimeni käyttöönsä, mutta kyllä se nyt on vaan ajan kysymys ennenkuin taas uusi elektroninen laite pitää hankkia. :(

Pikku-O:n juttuja

Pikku-O lähti iloisena tapaamaan ystäviään Cold Spring Parkiin, mikä on kiva, sillä ruutuaika hänen kohdallaan on ollut ihan todella haastava pitää aisoissa. Hän lisäksi viimein aloitti juoksemisen uudelleen tavoitteenaan se, että yleisurheilukausi ehkä toteutuu.

Pikku-O ilahtui, kun tulin töistä suoraan kotiin, kun ketään ei pitänyt hakea treeneistä ja ehdotti leipomista arki-iltana. Puolivahingossa sitten teimme suklaakeksejä ja amerikkalaista omenapiirakkaa. Piirakka syntyi melko kepeästi siksi, että olin viikonloppuna tehnyt E:n Chicken Pot Pie-ruokaa varten taikinan, jota jäi hyvin yli tätä yllätysleivontaa varten. E:n piirakkaa sitäkin söimme kaksi päivää putkeen ja toinen samankokoinen löytyy pakkasesta.

Pikku-O:n ääni on vielä melko korkea, mutta siihen on tullut voluumia oikein vatsanpohjasta lähtien. Luulen, ettei mene kauan, ennenkuin hänkin todenteolla muuttuu nuoreksi mieheksi. Mielipiteet ovat terävöityneet ja tyyli on helposti hyökkäävä.

Minun juttujani ja kotiin liittyvää

Otin ulkopöydän ja tuolit sekä puutarhaletkun esille maaliskuun 20. päivä. Olen valmis kesään. Kelit ovat kivat, mutta ehkä istuskelu ulkona varsinkin pidempään ja erityisesti kesävaatteissa saa vielä hetkosen odottaa.

Hurja tilanne sattui, kun pikkupakkasemme meni liian täyteen aiheuttaen koko hökötyksen (myös jääkaaappi) ylikuumemisen ja - hetken luulin - rikkimenemisen. Ehdin jo soittaa korjauspaikkaan, mutta en sopia itse korjausaikaa ennenkuin pojat huusivat minut takaisin keittiöön kuuntelemaan jääkaapin hurinaa. Sille oli selvästi riittänyt lyhyehkö hengähdysaika. Huh. Meille oli juuri saapunut ruokakuorma Stop and Shopilta ja ulkona ei ole enää tarpeeksi kylmä edes jääkaappikamoille, pakastimesta puhumattakaan. Oli vähän tiukat paikat.

Telestroke-palvelu on alkamassa sairaalallani. En yhtään tykkää - se oli Fellowship-aikani epämiellyttävin osuus. Huhtikuun alussa alamme tarjota palvelua kahdelle sairaalalla, mutta isolla todennäköisyydellä se on vasta alkusoittoa. Tämän alkamiseksi on tarvinnut tapahtua paljon taustatyötä. Oma osuuteni on alkanut vasta aivan viime viikkojen aikana, jolloin ensin piti todistaa osaavansa käyttää ohjelmaa ja sitten opetella yhteistyötä etäyhteyksien kanssa. Toin läppärit kotiin treenausta varten. Pikku-O oli innoissaan kanssani treenaamassa videoyhteyksiä Kaliforniassa sijaitsevaan treenilaboratorioon. Nopeasti katkaisimme yhteyden, kun laboratoriosta kuului siellä käveleskelevän miehen viheltelyä. Nauroimme. Kiva, sillä Telestroke tulee olemaan hyvin vähän iloa aiheuttavaa, luulen.

Viikonloppu on alkanut. Tykkään.