Uutisissa puhututtaa turvapaikanhakijoiden tulva, joka meinaa karata käsistä. Immigration Reform on kymmenien vuosien ajan todettu erittäin tarpeelliseksi, mutta poliittista tahtoa ei ole löytynyt. Nyt on yritystä sellaisen kokonaisvaltaisen tekemiseksi, mutta taitaapa taas tavoite jäädä saavuttamatta, kun poliittinen tilanne Yhdysvalloissa on sellainen kuin se nyt on. Toinen kovasti puitu juttu on New Yorkin kuvernööri Cuomon ongelmat. Monet ovat syyttäneet häntä seksuaalisesta häirinnästä ja koronapandemian alkuvaiheen vanhainkotikuolemien peittelystä. Häntä on kehotettu eroamaan, mitä hän ei ainakaan vielä aio tehdä, ja hän on todennäköisesti saamassa virkarikossyytteen ("Impeachment"). Puheissa on lisäksi ollut kesäaika/talviaika siirtelyt. Ymmärrettävästi, sillä siirryimme kesäaikaan 14.3. ja aamut ovat hankalia. Keskustelua koronapandemian ympärillä on tietysti koko ajan. Erityisesti on keskusteltu rokotusvastaisuuden vaikutuksesta pandemiasta selviämiseen, AstraZenecan ongelmista, lasten rokotustutkimusten käynnistyminsistä Moderna-rokotteen kanssa ja Euroopan pahenevasta koronatilanteesta, mikä on valitettavasti ollut luotettava ennuste Yhdysvaltain vielä paljon suurempaan aaltoon.
Olin Pikku-O:n kanssa kävelemässä. Hän lähti ensimmäisellä kerralla vapaaehtoisesti mukaan, sillä liikuntatunteihin oli liittynyt kehotus mennä ulos liikkumaan. Hän laittoi päälleen shortsit ja T-paidan. Itse lähdin farkuissa ja fleecessa, mutta hän taisi olla enemmän oikeassa, sillä tuli ihan hiki. Lämpötila oli luokkaa +16*C eli ei ihan hirveän kuuma, mutta laitoin kelloni mittaamaan kävelyamme, joten taisimme mennä vähän normaalia kävelyvauhtia nopeampaan. Ensimmäisen päivän innostuksen jälkeen häntä on jälleen tarvinnut motivoida mukaan. Harmittavaa. Toisaalta muistan kyllä isoveljenkin olleen aikamoinen kännykällä viihtyjä tuon ikäisenä ja oikein hyvä liikkuja hänestä tuli. Toivoa siis vielä on.
Iso-O:n ahkera treenaus näkyy. 1200 metrin aikamittauksessa hän voitti monen itseään aiemmin nopeamman juoksijan, ja päivä myöhemmin hänen valmentajansa Steve tuli oikein erikseen kertomaan E:lle, kuinka sisko oli kehittynyt. Hienoa, Iso-O! Vapaa-ajallaan hän tekee erilasia virkkauskaavoja itselleen ja valmistaa niiden mukaisia kuvioita erilaisiin tuotteisiin. Tällä hetkellä työn alla on liian iso villapaita liekkikuviolla. Tätä jättikokoista villapaitaa hän virkkasi koulupäivänä, jonka olisi pitänyt olla lähipäivä, mutta muodostuikin hänen toimestaan etäpaivaksi, kun 'vain' kaksi neljästä oppitunnista oli fyysisesti koululla. Hän sanoi jäävänsä etäpäivälle ja nukkui tunnin pidempään. Yritin piipittää vierestä, ettei se nyt ihan näin kuulu mennä, mutta piipitykseksi jäi. Kuulemma moni muukin tekee niin. Hmm. Tehkööt, mutta meillä kyllä mennään jatkossa koululle, kun sinne on tarkoitus mennä.
E sai University of Chicago:lta kuulla, että hänet oli "waitlisted". Toisin sanoen, hänet valitaan siinä tapauksessa, että tarpeeksi moni antaa paikkansa pois. Minkäänlaista käsitystä meillä ei ole, kuinka todennäköistä tämä on, mutta suhtaudun varauksellisen iloisena. Hienoa E! Tämä on kyllä tosi haastava vuosi hakea jatko-opintoihin, kun hakijoita on niin paljon enemmän ja viime vuodelta valittuja on heitäkin iso joukko aloittamassa vasta nyt. Esimerkiksi Harvardin hakijamäärä on tänä vuonna 42% normaalivuotta suurempi, ja yhden yliopiston (Collage University, E ei hakenut) yli 100% korkeampi. Yliopistot laittavat odotuslistalle kuulemma enemmän hakijoita kuin mikä tulee olemaan koko Freshman-luokan koko. No, Ruotsi-hakemukset (yhteensä 12 kpl Tukholmaan, Uppsalaan ja Lundiin - 4 englanninkieliseen ja 8 ruotsinkieliseen ohjelmaan) on nyt lähetetty. Saa nähdä, minkälaisia kysymyksiä tulee E:n ruotsinkielentaidosta. Ranska-hakemukset edelleen työstyvät hitaaaaaaasti, ja Suomi-hakemukset eivät taida johtaa mihinkään, kun ne pääsykokeet on mahdotonta hoitaa alta pois etänä. Yhteen ohjelmaan tosin hän pääsisi hakemaan SAT-tuloksillaan, mutta siinä ongelmaksi tulee suomen kielen taidon todistamattomuus. Monta tapaa siihen tarjotaan, mutta yksikään niistä ei ole hänelle käyttökelponen. Onpas tämä nyt vähän hassua tämä Suomen meininki.
E valittiin yhdeksi uuden rehtorikandidaatin haastattelijaksi hyvän koulumenestyksensä johdosta. Haastattelun jälkeen kaksi dekaania (Southilla on neljä, jokaiselle "House":lle omansa) kehui E:a hänen hienosta kysymyksestään, joka kuului jotenkin näin (vapaa suomennos):"Southilla on ensi syksynä kaksi luokkatasoa, Sophomoret ja Freshmanit, joilla ei ole mitään kokemusta Southin yhteisöllisyydestä. Se on puolet Southin oppilaista. Miten osaltanne huolehditte, että myös he kokevat tulevansa osaksi tätä yhteisöä?" Minunkin mielestäni tuo oli hyvä kysymys.
Kävin maaliskuun puolivälissä E:n ja Iso-O:n kanssa ensimmäistä kertaa ajamassa. Menimme viikonloppuna tyhjälle teollisuusalueen parkkipaikalle, jossa ensin Iso-O sitten E saivat harjoitella normaaliajoa ja parkkeerausta. Iso-O oli yllättävän hyvä heti alkuun ja ihan tosi innoissaan. E:kin oli hyvä, mutta hänen kohdallaan minua huolettaa liiallinen itsevarmuus. Hän piti kyllä homman hallussa ja vauhdin kurissa, mutta saa nähdä, kuinka pitkään. Tarkoitus on tehdä tätä nyt melko säännöllisesti, jotta E saa ainakin yrittää kortinhankintaa toukokuun lopulla.
Pankissa kävin hommaamassa nuorimmallekin nettipankkitunnukset (pitaa olla 13), ja sain muistutuksen, että 18-vuotiaan kanssa pitää mennä luottokortti hakemaan toukokuussa. Minä tulen tämän täysi-ikäisen tilit näkemään ko. syntymäpäiän jälkeenkin ihan juuri niin pitkään kuin meille molemmille sopii. Ei siis käy niin kuin Suomessa, että vanhemmalta menee mahdollisuus nähdä täysi-ikäisen tilit.
Päivystysvapaani on ohi. Huomenna etäpäivä, perjantaina erikoistuvien klinikan avustaminen ja koululaisilla komediaesitys koululla, viikonloppuna Iso-O:n koiravahtivuoro Marthalla (asuu siellä koko viikonlopun) ja riparitapaaminen keskellä yötä sekä meillä muilla ainakin toistaiseksi aika tapahtumavapaata. Mukava niin. Sunnuntaista "Stanley Tucci. Searching for Italy"-ohjelmaa odotellessa.
No comments:
Post a Comment