Covid 19 - Uuden alussa

Hurrikaani Henri oli ensimmäinen hurrikaani 30 vuoteen, joka saapui New Englannin alueelle. E:lle tällä oli sellainen vaikutus, että joukkueen  matka Cape Codille siirtyi. Itse myös mietin, josko kauden ensimmäiset kisat New Yorkin Long Islandilla toteutuvat viikon päästä. 

Ennakoin myrskyn vähän jälkijunassa. Rankkasade oli jo alkanut, kun Maid of Mist-muovipussi päälläni siirsin kaikki ulkokalusteet turvaan, ajoin auton paikkaan, jossa ajattelin puiden kaatumisen aiheuttavan vähiten haittaa sekä raahasin kaikki vettyneet sisäkasvit takaisin sisälle. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin tehnyt tämän päivä aiemmin. Tai oikeammin, jättänyt kokonaan tekemättä, sillä hurrikaani osoittautui Newtonissa aika mitättömäksi ja omasta riehumisestani johtuen sain niskaani jokseenkin sen pahimmat ropsaukset. Nauratti jälkikäteen.

Huonejärjestyksemme on vaihtunut. Pikku-O muutti entiseen työhuoneeseen, minä muutin entiseen poikien huoneeseen, josta tuli myös työhuone, ja minun entisestä huoneestani tuli E:n huone sekä ylimääräinen huone vieraille, jos E ei ole samaan aikaan käymässä. Aikamoinen urakka se oli, hiki virtasi, ja ponnistelu jatkui viikolla aina tähän viikonloppuun saakka. Meillä on ihan hirveästi kamaa! Sitä löytyi laatikoista ja kaapeista ihan käsittämättömiä määriä. 12 vuodessa on ehtinut kertyä vaikka mitä, pienten tyyppien askarteluista, koulukamoista ja vaatteista monien vuosien vero-ja viisumipapereihin. Muutaman huonekalun ja tavaran laitoin Craigslistin kautta myyntiin. Yksi yöpoytä on löytänyt uuden kodin, muut vielä odottavat siististi meidän etuverannallemme pakattuina. Kauhistelen sitä päivää, jolloin tämä talo pitää tyhjentää. 

Pikku-O on ollut menossa Cody-kaverinsa kanssa ja ainakin toistaiseksi viihtyy paremmin heillä kuin meillä. Meillä ei kuulemma oli mitään tekemistä. Toivottavasti ajatukset muuttuvat. Tykkään, kun Iso-O tuo kavereitaan meille ja olisi kiva, että Pikku-O:kin oppisi niin tekemään.

Cody-koira lähti pois viikko sitten ja se tuntui meistä kaikista, koira mukaan lukien, haikealta. Se oli uikuttanut kotimatkalla autossa ja näyttänyt surumieliseltä kotiinsa saavuttuaan. Iso-O ja Pikku-O saivat kahdesta koiranhoitoviikostaan yhteensa $750. Aikamoinen palkka erittäin mieluisasta hommasta. Vain muutama päivä myöhemmin Pikku-O sai mennä pitämään Codylle seuraa. Se oli ollut ihan hirmuiloinen. Sitten tuli tarve huolehtia Hollyn aamu-ja iltapäiväkuljetuksista. Pikku-O ratkaisi tämän siten, että toi Hollyn väliajaksi meille. Sain töihin kuvan koirasta olohuoneessamme.

Iso-O:n maastojuoksukausi alkoi maanantaina. Sen lisäksi hän on ollut päivittäin lastenvahtina Ryanille. Olen hänet sieltä hakenut oman työpäiväni jälkeen tai aamulla vienyt, mikäli oma aikatauluni on antanut myöden. Palkka on aika paljon huonompi kuin ravintoloissa ja kaupoissa työskentelevillä kavereilla, mikä on hieman vaikuttanut hänen motivaatioonsa. Soleil vielä mainitsi mahdollisuudesta mennä hänen työpaikalleen laittomana työntekijänä. Juttelimme moisen ajatuksen hankaluuksista. Keskustelu oli taas minulle hyvä muistutus siitä, että viisumitilanteeni on pakko ratkaista tavalla tai toisella ja mielellään pian. Keskustelun aiheuttaman pettymyksen jälkeen hän on taas ollut ihan iloinen, sillä häntä pyydettiin Ryanin kautta taas uuteen perheeseen, ja he maksavat paremmin.

E:lla on ollut aavistuksen kivinen alkutaival niinkuin uumoilin edeltävästi. Meal Plan alkaa virallisesti toimia vasta ensimmäisenä opiskelupäivänä 30. elokuuta (eli huomenna). E sai kuitenkin kortin aktivoitua ja se nyt toimii. Kun hän oli käyttänyt sitä kahteen ateriaan, tuli perjantai-iltapäivänä klo 17 aggressiivinen  viesti, ettei sitä saa käyttää. E siihen sitten heti asianmukaisesti vastasi, että mitä heidän sitten kuuluisi tehdä, kun ovat yliopiston pyytäminä paikalla jo ennen kurssien alkua. Vastausta ei sinä viikonloppuna enää tullut ja se häntä huoletti. Juttelimme ja totesin, että käyttää vaan. Sitä vartenhan siitä on iso raha maksettu. Seuraavaksi kävi ilmi, että jääkaapissa pitäisi olla jotain täytettä ja kaupat ovat niin kaukana. Pakkasin ison kassin täyteen ruokaa ja polkupyörän takaboksiin ja ajoin Iso-O:n kanssa kampukselle. Nyt hänellä on oma menopeli sitä varten, että sinne jääkaappiin saa täytettä. Ihana, opetteleva aikuinen. En ollut pahoillani tästä ylimääräisestä retkestä.

E:lla oli ollut myös ensimmäinen "Long Run" joukkueen kanssa. Juoksivat 12 mailia keskivauhdilla 6:23 min/mile, muutama maili meni alle 6 minuuttiin. Oli ollut melkoinen tekeminen. Hän oli myös saanut aika paljon New Balancen juoksukamaa ja kaikenlaista edustuskamaa. Ei siis tarvitse äidin huolehtia enää lenkkaraiden hankkimisesta muutaman kuukauden välein. Saimme myös Iso-O:n kanssa ensimmäiset tunnelmat joukkuekavereista. Brian Roommate on onneksi kiva. Muutama yhteensä 7 freshman-juoksijasta on ensivaikutelmaltaan aavistuksen outoja, mutta vanhemmista löytyy tosi "cool":eja tyyppejä. Mm. italialainen viidennen vuoden opiskelija, Barilla (pasta) perheen perillinen. Nauroimme, että E:lla on nyt mahdollisuus päästä haaveilemiinsa todellisen yläluokan piireihin.

E lähti joukkueineen Cape Codille päivän aiottua myöhemmin aiemmin mainitun hurrikaanin vuoksi. Reissu oli ollut hänelle todella vaikuttava, vaikka hän olikin jäänyt joukkueen ihan viimeiseksi treeneissä, joissa juostiin vauhtia 5:30 minuuttia/maili. Vauhti on sellainen, etten itse pysty siihen edes sadalla metrillä. Iso-O:n kanssa kävimme häntä tervehtimässä hänen kotiuduttuaan reissulta sillä verukkeella, että seinäkollaasi piti viedä kiinnitettäväksi. E oli iloisella mielellä. Talo oli täynnä muita asukkaita, kun viralliset muuttopäivät kaikille muille olivat viikolla.

Juoksin lauantaina 8 mailia, mistä olen todella ylpeä. Lisäksi mieleni on iloinen, sillä koti on puhdas ja huonejärjestyksen muuttamisen jälkeen tuntuu kuin olisin uuden alussa. E on muualla, mutta kuitenkin niin lähellä. Nuoremmilla on vielä 1.5 viikkoa lomaa. 

Covid 19 - E:n viimeinen lapsuudenkodissa vietetty viikko

Uutiset ovat olleet täynnä Afganistania ja Yhdysvaltain katastrofaalista poistumista sekä siihen liittyen Bidenin hallinon kärjekästä kritiikkiä, Haitin maanjäristystä sekä vanhempien täysin käsittämätöntä raivoa koulujen maskienkäyttöä koskien. 

Heti ensimmäisenä työpäivänäni koronatodellisuus iski kasvoille. Neurologian klinikan suunniteltu, perheiden yhteinen tapahtuma oli peruttu. Massachusettsin päivittäiset koronaluvut ovat taas reippaasti 1000 huonommalla puolella. Sairaalassa tai ainakaan poliklinikan puolella muutoksia ei kyllä näy. Maskit ovat edelleen samalla tavalla käytössä koko sen ajan, kun sairaalan ovesta astuu sisälle niin työntekijöillä kuin vierailijoillakin. Sairaalaorganisaatiolta tuli virallinen ilmoitus, että koronarokotus on pakollinen työsuhteen jatkumiseksi kaikilla työntekijöillä potilaskontakteista riippumatta. FDA erittäin todennäköisesti hyväksyy kolmannen annoksen tulevalla viikolla, ja olen aika varmasti omani sitten saamassa melko pian, kun edellisistä on aikaa yli 8 kuukautta.

Pikku-O on nukkunut Cody-koiran kanssa olohuoneen sohvalla. Cody liikkuu koko talossa, mutta yöt oli helpompi ratkaista näin. Aamuherätyksetkin ovat olleet Pikku-O:lle mieluisia, vaikka aikamoinen pörröpää sohvalta on noussut. Cody on saanut erityishuomiota Pikku-O:lta siten, että jopa hänen peliaikoinaan koira on saanut olla hänen kanssaan. Tänään se lähtee takaisin omaan kotiinsa ja luulen, että minullakin tulee sitä ikävä.

Iso-O leipoi Marthan kanssa omenapiirakkaa ja kirsikkapiirakkaa ja meni juoksutyttöjen kanssa grillaamaan ennenkuin kolme heistä (Maya, Ali ja Emily) lähtivät viikon mittaiselle juoksuleirille Berkshireen. Iso-O oli minulta kysymättä jättänyt leirille ilmoittautumisen väliin siksi, että tuossa vaiheessa loma Suomessa oli teoreettisesti mahdollinen.

Iso-O teki itselleen kaksi kukkataulua kuivatuista kukista ja kiinnitti seinälleen niiden lisäksi ison taulun. Se oli hienosti seinällä, kun tulin töistä. Ruuvinjälkiä oli neljä kahden tarvitun sijaan. Ensimmäinen oli osunut jonkinlaiseen liian pehmeään kohtaan ja toinen sähköjohtoon. Sitten hän levitti ison määrän lehtileikkeitä lattialle tehdäkseen E:lle seinäkollaasin. Nämä levisivät ensin yläkerran aulaan. Seuraavana päivänä hän soitti minulle töihin:"Kun tulet kotiin, muista äiti, että olen sinun favorite daughter". Projekti oli levinnyt ruokasalin pöydälle ja lattialle siten, että olohuoneessakin oli paperia.

E:n muuttovalmistelut siirtyivät aivan viimeiseen päivään. Hän tilasi itselleen neljä isoa, seinälle laitettavaa valokuvataulua. Hän koki olonsa surumieliseksi, kun illanvietto Saylorin, Alexan, Kritin ja Collinin kanssa peruuntui sunnuntailta, mutta pääsi kuitenkin kahtena seuraavana päivänä näkemään heitä ja muutamaa muuta samaan aikaan Newton Centerissa ollutta luokkakaveriaan, mikä helpotti surumielisyyttä. Isosta asiasta on kyse. E on kanssani samanlainen siinä mielessä, että muutos jännittää ja surettaakin. Kiva, että järjestyivät nämä viimeisten päivien sosiaalisuudet. Ja onneksi tämä muutos on positiivinen.

E:n muuttopäivänä minulla oli aamupäivän ajan etävastaanottopäivä kotona. E sillä välin pakkasi auton täyteen tavaroitaan, mukaan lukien sen jääkaapin, pikkusisarustensa avulla, vaikka satoi kaatamalla, oikein trooppisella tavalla saavista kaataen. Ajoin ensin E:n kanssa kahdestaan BC:n pääkampukselle, jossa hän sai monitoimikortin, jonka avulla voi tunnistautua, lainata kirjoja, päästä sisään omaan huoneeseen, maksaa aterioita ja pyykkitupaa, muun muassa. Hänestä otettiin koronatesti, joka osoittautui onneksi negatiiviseksi. Sitten ajoimme Newtonin kampukselle ja siellä sijaitsevan E:n uuden kodin luo. Nostimme kahdestaan kaikki kamat talon ulkokatokseen, johon E jäi odottamaan pikkusisarustensa saapumista. Minulla meni 7 minuuttia suuntaansa autolla (kyllä, mittasin). Tapasimme lyhyesti E:n Roommate Brianin ja hänen perheensä ennenkuin he lähtivät oman perheensä aterialle ja me saimme huoneen käyttöömme sisäänmuuttoa varten. Koko talossa ei ollut ketään muuta, sillä viralliset muuttopäivät ovat vasta ensi viikolla. Aikaa meni pari tuntia, minkä jälkeen tulimme kaikki kotiin syömään. Iso-O jatkoi megalomaanista seinätaideteostaan E:lle, kun hänellä oli nyt tarkemmat mitat taideteoksen rajoituksiin tiedossaan. Pikku-O halusi aivan välttämättä tehdä Chocolate Chip Cookies E:lle mukaan, vaikkei siihen oikein olisi ollut aikaa. Sitten veimme kaikki E:n takaisin uuteen elämänvaiheeseensa ja tulimme takaisin elämään meidän uuttamme. Aikamoista! Pikku-O totesi, että hänestä tuntuu kuin E olisi vain kavereidensa kanssa menossa, eikä kokonaan muuttanut pois. Taidamme kaikki käydä läpi omaa prosessiamme.

 

Covid 19 - Oman lomani kotiviikko

Lomani kotiviikko on ollut tapahtumarikas, niinkuin kolmen vauhdikkaan nuoren kanssa oletusarvo on. Itse sain osani laiskasta ajasta, mikä on tärkeää. Huomenna minulla alkaa arki. E muuttaa pois torstaina ja aloittaa uuden elämänvaiheensa. Nuoremmilla loma jatkuu vielä reippaasti syyskuun puolelle.   

E:n asioita ja aktiviteetteja 

Maksoin E:n ensimmäisen yliopistomaksun. Huh! Nyt asiaa ei tarvitse miettiä ennen joulukuuta, kun kevään maksu tulee ajankohtaiseksi. Aion tehdä juuri niin.

E sai postissa Social Security Denial Letterin. RMV:lle on edelleen varattuna aika kuun lopulle, mutta E halusi yrittää puikahtaa sisään aiemmin. Ei onnistunut, ajanvaraus täytyi olla.  Sain tuntien ajan netissä väijymällä hänelle kolme peruutusaikaa eri toimistoihin, yhden jo seuraavalle päivälle. Menimme taas. Takaisin tuli pettynyt mies - muut paperit olivat kunnossa, mutta kun häntä ei pystytty tunnistamaan ilman uusia viisumipapereita, pysähtyi asia seinään. Kiitos Trump, kun muutit asian näin monimutkaiseksi! Näyttää pahasti siltä, että ajokortin hankkiminen siirtyy hänellä armeijan jälkeiseen aikaan, mutta katsotaan.

Armeijasta puheen ollen. E sai kutsuntapaperinsa lähtemään taklattuaan aika pitkään hakemuslomakettaan läpi. Yritys on uudelleen urheilujoukkoihin, mutta nyt hän laittoi muitakin vaihtoehtoja (Porin prikaati ja Erikoisjääkärijoukot). Hetken hän mietti laskuvarjojääkärijoukkoja ja lentäjäkoulua, mutta päätyi kuitenkin lopulta siihen johtopäätökseen, että häntä pelottaisi liikaa. Peukut ovat pystyssä, että hän pääsisi urheilukouluun. Se olisi hänelle ehdottomasti paras paikka. Toivottavasti ymmärtävät hänet sinne ottaa.

E sai tilattua itselleen perusvaatteita ja kengät pitkän suunnittelun jälkeen. Ne saapuivat sopivasti ennenkuin hän muuttaa pois. Ei sillä, etteikö hän voisi niitä tulla kotoa hakemaan ennen Kiitospäivän lomaansa, kun ihan hirveän kauas nuorimies ei ole muuttamassa - matkaa on alle 3 km (*suunnittelee omien lenkkipolkujensa uutta kulkua).

E:lla oli aika BC:n terveystarkastukseen, jossa hänestä otettiin EKG ja tarkastettiin kaikki rokotustiedot ym. Kävi ilmi, että hänen MPR-rokotteensa oli annettu 14 päivää liian aikaisin (=14 päivää ennen 1-vuotissyntymäpäivää), ja aiheutti hänelle uhkan siitä, ettei hän saa aloittaa opintojaan. Tunnetta oli paljon ilmoilla. Kehotin ottamaan syvän henkäyksen, soittamaan lastenlääkäriasemalle ja varaamaan itselleen rokotusajan. Hän sai sen seuraavalle päivälle. Sinänsä tietysti naurettavaa pilkunviiilausta, mutta olen täkäläisten paperiasioiden kanssa jonkun verran kokemusta saaneena oppinut, että on helpointa vain mennä määräysten mukaan. Tämä tietysti asioiden kanssa, jotka eivät aiheuta terveysuhkaa kuten vaara joutua käyttämään TB-estolääkettä 9 kuukauden ajan tarpeettomasti. Rokotus meni hyvin ilman reaktiota, ja nyt hänet on virallisesti todettu sekä akateemisesti että fyysisesti kelpoiseksi aloittamaan ura opiskelijana ja amatööriurheilijana D1-tasolla.

Eräänä iltana hän lähti pelaamaan monopolia Saylorille. High Schoolin alkupuolelta lähtien yhdessä ollut porukka, Saylor, E, Kriti ja Collin, pelasivat todennäköisesti viimeisen kerran yhdessä. Hän sai omien sanojensa mukaan pronssimitalin, eikä tullut toiseksi viimeiseksi. Saman porukan Alexalla lisättynä oli tarkoitus tavata toisensa vielä tänään illalla ennenkuin Saylor lähtee kohti University of Vermontia, Kriti kohti UMASS Amherstia, Collin kohti Wesleyan Collegea ja Alexa Colby Collegea, mutta Collinilla olikin jotain muuta. 

Auringonlaskua hän lähti rannalle kokoonpanolla E ja tytöt (Saylor, Kriti ja Alexa), josta sitten yökylään Saylorille. Sain kuvan isosta teltasta sekä aamulla viestin, että hän nukkuu vielä hieman ennenkuin menee tapaamaan toisia kavereitaan, Taliaa ja Adelea, jotka molemmat ovat suuntasivat jo nyt viikonloppuna etelään opintoihinsa. Talia menee New Orleansin Tulane-yliopistoon ja Adele Washington DC:n American University:iin.

Penkkiurheilusta oli muutaman päivän tauko ennenkuin Premier League alkoi. Televisio on ollut auki taas ihan riittävästi. Hän on lisäksi yrittänyt varmistaa itselleen tavan katsoa pelejä myös poismuuttamisen jälkeen. Tärkeää on selvästi.  

Iso-O jatkaa sosiaalisena 

Iso-O on jatkanut sosiaalista elämäänsä Mayan ja muiden juoksijatyttöjen kanssa sillä seurauksella, että heidän aiemmin sopima kilpailunsa Maya/Iso-O vs Ali/Emily ei enää oikein toimi, kun he ovat juosseet erilaisilla kombinaatioilla. Maya tuli meille leipomaan omenapiirakkaa ja Iso-O meni hänen kanssaan Treetops-kiipeilypaikkaan. Abby tuli takaisin Israelista ja häntä piti nähdä jokseenkin ensimmäisenä iltana. Itseäni hieman mietitytti koronariski, mutta en lähtenyt rajottamaan - rokotettuja kun ovat kaikki. Paljon oli ollut jaettavaa - teinidraamaa leirillä - jonka Iso-O hyvänä ystävänä jätti edelleen jakamatta äidilleen. Marthakin saapui sirkusleiriltään, joten kaikki lähimmät kaverit ovat nyt koossa. 

Iso-O:lla on ollut monia ompelu- ja virkkausprojekteja viimeistelyä vaille valmiina jo pitkään. Väliin aina tulee jotain, kuten yhtäkkinen tarve tehdä asuunsopiva hattu tms. Nyt hän kuitenkin on lähestymässä yhden projektin loppua. Kymmenistä neliöistä koottava villatakki on melkein valmis. Paino sanalla 'melkein'.

Ensimmäiset maastojuoksukauden kapteenitreenit olivat 11. elokuuta. Kausi itsessään alkaa kuun loppupuolella ja koulu vasta torstaina syyskuun 9. päivä, sillä Rosh Hashanah vie tiistain ja keskiviikon maanantaisen Labor Dayn lisäksi. Treeneissä oli ollut kaksi kapteenia ja Iso-O:n juoksukaverit.

Meillä on Iso-O:n kanssa menossa meidän yhteisen Netflix-sarjamme katsominen, vuosia vanha Downton Abbey löytyi ja koukuttaa. Kivoja hetkiä ovat ne oleet hänen kanssaan. Muutoin hän on niin paljon menossa. 

Pikku-O on nauttinut koiravieraista ja valmistautunut maratoniin

Marthan Holly-koira tuli meille 7. elokuuta ja oli heti kuin kotonaan. Jopa lenkeiltä se kääntyi meillepäin toisin kuin aiemmin. Eikä sita edes pelottanut keittiön tai eteisen lattioiden kuviot kuten ensimmäisellä kerralla. Iso-O ja Pikku-O jakoivat vastuun siten, että aamuheräämiset tulivat nuoremmalle ja iltahoidot vanhemmalle tosin hoidosta kyllä kokonaisuudessaan vastasi enemmän nuorempi, joka istui Hollyn kanssa sohvalla silittäen ja rapsuttaen. Holly lähti takaisin omaan kotiinsa 13. perjantaina. Mayan Cody-koira saapui heti seuraavana päivänä. Cody on paljon energisempi ja sen kanssa on ollut eemmän opettelua mm. yörauhan varmistamiseksi. Kodin imurointi on siirretty Codyn lähdön jälkeiseen aikaan.

Pikku-O valmisteli polkupyörämaratoniaan ja varmisti minullekin menopelin fiksaamalla Iso-O:n pyörän samalla kun minä katsoin, josko E:n pyörä toimisi paremmin. Valitsin E:n. Koska tiedossa oli todella kuuma päivä (jo aamusta klo 8 oli 30*C), lähdimme kotoa autolla Charles Riverin rantaan hieman klo 8 jälkeen. 26,2 mailin lenkkimme alkoi rannan isolta parkkipaikalta, aika läheltä Allston/Brighton-melontapaikkaa. Meni ihan hyvin, sillä kuumuudesta huolimatta oli ilmanvire ja tilaa hengittää. Vauhti ei päätä huimannut, mutta ilman hankaluuksia tuli maratonin verran matkaa taitettua.

Pikku-O:n ilme kirkastui, kun Cody kutsui kaverit heille kotiin hengalemaan. Edes liian lyhyeksi leikattu tukka ei harmittanut.

Pikku-O:lle tilattiin posteri itseotetusta kukkakuvasta ja pöytälamppu löytyi Targetista. Pyysin myös tyhjentämään kaapeista ja laatikoista pois kaiken tarpeettoman, sillä edessä on muutto uuteen huoneeseen. Suunnitelmaan liittyy joistain huonekaluista luopuminen.

Yhdessä tekemistä

Menimme melomaan Paddle Bostonin Allston/Brighton-lähtöpaikasta. Ajattelin, että tasapuolisuuden mukaisesti menen E:n kanssa samaan, kun oli aiemmn ollut molempien nuorempien kanssa. Se meni todella hyvin meidän kahden osalta (tiiminimemme oli "Muscle Boat"), mutta jätti täysin huomiotta sen, että Iso-O ja Pikku-O eivät kombinaationa (tiiminimi "Double O Seven" tai "007") pysty samaan. E:n kanssa pääsin helposti Bostonin nimikkosillalle saakka. Pikku-O ja Iso-O jäivät soutelemaan siksi ajaksi Charles Riverin isoimmalle selälle kohtaan, josta näkyy hienosti Beacon Hill upeine rakennuksineen, Hatch Shell puistoalueineen sekä toisella puolella MIT ja Cambridgen ympäristö. Iso-O oli valmis lopettamaan melomisen jo ennen määräaikaa, mutta kaikille muille jäi hyvä mieli. Yläkropassa tuntui melottu 10.5 mailin matka.

O'Hara's-ravintolassa kävimme syömässä lomani loppumisen sekä E:n uuden elämänvaiheen alkamisen kunniaksi. Tarjoilijana oli E:n luokka- ja Iso-O:n joukkuekaveri, mitä eivät onneksi kokeneet hankalana. E otti yksinään Leone Pizzan, sillä Iso-O päätyi ottamaan jotain itselleen uutta listalta (tämä on hänelle aina hieman hankalaa, joten olin ylpeä) ja otti Eggplant Parmesanon. Pikku-O otti taas Montreal Burgerin ja minä Steak Tips, mikä oli pieni pettymys. Wormtown Be Hoppy IPA kyllä maistui.

Kävimme Newton Swap Shopissa viemässä auton takakontillisen verran meille tarpeettomaksi jäänyttä kamaa ja toimme hieman tavanomaista vähemmän takaisinpäin erityisesti siksi, että 'erehdyimme' ottamaan E:n mukaan. Hän löysi krittiikkiä pikkusisarustensa löydöistä. Mm. Iso-O:n erilaiset lasipurkit ja -pullot meinasivat olla hänelle aivan liikaa.

E juoksi 50 mailia tämän viimeisimmän viikon aikana. Minä juoksin viidesosan siitä. Olen silti ylpeä itsestäni. Olen kuin olenkin pysynyt tavoitteessani yli 10 mailia juoksua viikossa ja täynnä on 120 mailia kesäkuun puolivälin jälkeen. Hyvä minä! 

Tylsä lomalle osunut asiat oli auton pakollinen huolto, sillä 65k tuli jo täyteen. Viime vuoden ajamattomuus on muisto vain. Ei kiva.

Kohti uusia seikkailuja.