Lomani kotiviikko on ollut tapahtumarikas, niinkuin kolmen vauhdikkaan nuoren kanssa oletusarvo on. Itse sain osani laiskasta ajasta, mikä on tärkeää. Huomenna minulla alkaa arki. E muuttaa pois torstaina ja aloittaa uuden elämänvaiheensa. Nuoremmilla loma jatkuu vielä reippaasti syyskuun puolelle.
E sai postissa Social Security Denial Letterin. RMV:lle on edelleen varattuna aika kuun lopulle, mutta E halusi yrittää puikahtaa sisään aiemmin. Ei onnistunut, ajanvaraus täytyi olla. Sain tuntien ajan netissä väijymällä hänelle kolme peruutusaikaa eri toimistoihin, yhden jo seuraavalle päivälle. Menimme taas. Takaisin tuli pettynyt mies - muut paperit olivat kunnossa, mutta kun häntä ei pystytty tunnistamaan ilman uusia viisumipapereita, pysähtyi asia seinään. Kiitos Trump, kun muutit asian näin monimutkaiseksi! Näyttää pahasti siltä, että ajokortin hankkiminen siirtyy hänellä armeijan jälkeiseen aikaan, mutta katsotaan.
Armeijasta puheen ollen. E sai kutsuntapaperinsa lähtemään taklattuaan aika pitkään hakemuslomakettaan läpi. Yritys on uudelleen urheilujoukkoihin, mutta nyt hän laittoi muitakin vaihtoehtoja (Porin prikaati ja Erikoisjääkärijoukot). Hetken hän mietti laskuvarjojääkärijoukkoja ja lentäjäkoulua, mutta päätyi kuitenkin lopulta siihen johtopäätökseen, että häntä pelottaisi liikaa. Peukut ovat pystyssä, että hän pääsisi urheilukouluun. Se olisi hänelle ehdottomasti paras paikka. Toivottavasti ymmärtävät hänet sinne ottaa.
E sai tilattua itselleen perusvaatteita ja kengät pitkän suunnittelun jälkeen. Ne saapuivat sopivasti ennenkuin hän muuttaa pois. Ei sillä, etteikö hän voisi niitä tulla kotoa hakemaan ennen Kiitospäivän lomaansa, kun ihan hirveän kauas nuorimies ei ole muuttamassa - matkaa on alle 3 km (*suunnittelee omien lenkkipolkujensa uutta kulkua).
E:lla oli aika BC:n terveystarkastukseen, jossa hänestä otettiin EKG ja tarkastettiin kaikki rokotustiedot ym. Kävi ilmi, että hänen MPR-rokotteensa oli annettu 14 päivää liian aikaisin (=14 päivää ennen 1-vuotissyntymäpäivää), ja aiheutti hänelle uhkan siitä, ettei hän saa aloittaa opintojaan. Tunnetta oli paljon ilmoilla. Kehotin ottamaan syvän henkäyksen, soittamaan lastenlääkäriasemalle ja varaamaan itselleen rokotusajan. Hän sai sen seuraavalle päivälle. Sinänsä tietysti naurettavaa pilkunviiilausta, mutta olen täkäläisten paperiasioiden kanssa jonkun verran kokemusta saaneena oppinut, että on helpointa vain mennä määräysten mukaan. Tämä tietysti asioiden kanssa, jotka eivät aiheuta terveysuhkaa kuten vaara joutua käyttämään TB-estolääkettä 9 kuukauden ajan tarpeettomasti. Rokotus meni hyvin ilman reaktiota, ja nyt hänet on virallisesti todettu sekä akateemisesti että fyysisesti kelpoiseksi aloittamaan ura opiskelijana ja amatööriurheilijana D1-tasolla.
Eräänä iltana hän lähti pelaamaan monopolia Saylorille. High Schoolin alkupuolelta lähtien yhdessä ollut porukka, Saylor, E, Kriti ja Collin, pelasivat todennäköisesti viimeisen kerran yhdessä. Hän sai omien sanojensa mukaan pronssimitalin, eikä tullut toiseksi viimeiseksi. Saman porukan Alexalla lisättynä oli tarkoitus tavata toisensa vielä tänään illalla ennenkuin Saylor lähtee kohti University of Vermontia, Kriti kohti UMASS Amherstia, Collin kohti Wesleyan Collegea ja Alexa Colby Collegea, mutta Collinilla olikin jotain muuta.
Auringonlaskua hän lähti rannalle kokoonpanolla E ja tytöt (Saylor, Kriti ja Alexa), josta sitten yökylään Saylorille. Sain kuvan isosta teltasta sekä aamulla viestin, että hän nukkuu vielä hieman ennenkuin menee tapaamaan toisia kavereitaan, Taliaa ja Adelea, jotka molemmat ovat suuntasivat jo nyt viikonloppuna etelään opintoihinsa. Talia menee New Orleansin Tulane-yliopistoon ja Adele Washington DC:n American University:iin.
Penkkiurheilusta oli muutaman päivän tauko ennenkuin Premier League alkoi. Televisio on ollut auki taas ihan riittävästi. Hän on lisäksi yrittänyt varmistaa itselleen tavan katsoa pelejä myös poismuuttamisen jälkeen. Tärkeää on selvästi.
Iso-O:lla on ollut monia ompelu- ja virkkausprojekteja viimeistelyä vaille valmiina jo pitkään. Väliin aina tulee jotain, kuten yhtäkkinen tarve tehdä asuunsopiva hattu tms. Nyt hän kuitenkin on lähestymässä yhden projektin loppua. Kymmenistä neliöistä koottava villatakki on melkein valmis. Paino sanalla 'melkein'.
Ensimmäiset maastojuoksukauden kapteenitreenit olivat 11. elokuuta. Kausi itsessään alkaa kuun loppupuolella ja koulu vasta torstaina syyskuun 9. päivä, sillä Rosh Hashanah vie tiistain ja keskiviikon maanantaisen Labor Dayn lisäksi. Treeneissä oli ollut kaksi kapteenia ja Iso-O:n juoksukaverit.
Meillä on Iso-O:n kanssa menossa meidän yhteisen Netflix-sarjamme katsominen, vuosia vanha Downton Abbey löytyi ja koukuttaa. Kivoja hetkiä ovat ne oleet hänen kanssaan. Muutoin hän on niin paljon menossa.
Pikku-O valmisteli polkupyörämaratoniaan ja varmisti minullekin menopelin fiksaamalla Iso-O:n pyörän samalla kun minä katsoin, josko E:n pyörä toimisi paremmin. Valitsin E:n. Koska tiedossa oli todella kuuma päivä (jo aamusta klo 8 oli 30*C), lähdimme kotoa autolla Charles Riverin rantaan hieman klo 8 jälkeen. 26,2 mailin lenkkimme alkoi rannan isolta parkkipaikalta, aika läheltä Allston/Brighton-melontapaikkaa. Meni ihan hyvin, sillä kuumuudesta huolimatta oli ilmanvire ja tilaa hengittää. Vauhti ei päätä huimannut, mutta ilman hankaluuksia tuli maratonin verran matkaa taitettua.
Pikku-O:n ilme kirkastui, kun Cody kutsui kaverit heille kotiin hengalemaan. Edes liian lyhyeksi leikattu tukka ei harmittanut.
Pikku-O:lle tilattiin posteri itseotetusta kukkakuvasta ja pöytälamppu löytyi Targetista. Pyysin myös tyhjentämään kaapeista ja laatikoista pois kaiken tarpeettoman, sillä edessä on muutto uuteen huoneeseen. Suunnitelmaan liittyy joistain huonekaluista luopuminen.
O'Hara's-ravintolassa kävimme syömässä lomani loppumisen sekä E:n uuden elämänvaiheen alkamisen kunniaksi. Tarjoilijana oli E:n luokka- ja Iso-O:n joukkuekaveri, mitä eivät onneksi kokeneet hankalana. E otti yksinään Leone Pizzan, sillä Iso-O päätyi ottamaan jotain itselleen uutta listalta (tämä on hänelle aina hieman hankalaa, joten olin ylpeä) ja otti Eggplant Parmesanon. Pikku-O otti taas Montreal Burgerin ja minä Steak Tips, mikä oli pieni pettymys. Wormtown Be Hoppy IPA kyllä maistui.
Kävimme Newton Swap Shopissa viemässä auton takakontillisen verran meille tarpeettomaksi jäänyttä kamaa ja toimme hieman tavanomaista vähemmän takaisinpäin erityisesti siksi, että 'erehdyimme' ottamaan E:n mukaan. Hän löysi krittiikkiä pikkusisarustensa löydöistä. Mm. Iso-O:n erilaiset lasipurkit ja -pullot meinasivat olla hänelle aivan liikaa.
E juoksi 50 mailia tämän viimeisimmän viikon aikana. Minä juoksin viidesosan siitä. Olen silti ylpeä itsestäni. Olen kuin olenkin pysynyt tavoitteessani yli 10 mailia juoksua viikossa ja täynnä on 120 mailia kesäkuun puolivälin jälkeen. Hyvä minä!
Tylsä lomalle osunut asiat oli auton pakollinen huolto, sillä 65k tuli jo täyteen. Viime vuoden ajamattomuus on muisto vain. Ei kiva.
Kohti uusia seikkailuja.
No comments:
Post a Comment