Hurrikaani Henri oli ensimmäinen hurrikaani 30 vuoteen, joka saapui New Englannin alueelle. E:lle tällä oli sellainen vaikutus, että joukkueen matka Cape Codille siirtyi. Itse myös mietin, josko kauden ensimmäiset kisat New Yorkin Long Islandilla toteutuvat viikon päästä.
Ennakoin myrskyn vähän jälkijunassa. Rankkasade oli jo alkanut, kun Maid of Mist-muovipussi päälläni siirsin kaikki ulkokalusteet turvaan, ajoin auton paikkaan, jossa ajattelin puiden kaatumisen aiheuttavan vähiten haittaa sekä raahasin kaikki vettyneet sisäkasvit takaisin sisälle. Helpommalla olisin päässyt, jos olisin tehnyt tämän päivä aiemmin. Tai oikeammin, jättänyt kokonaan tekemättä, sillä hurrikaani osoittautui Newtonissa aika mitättömäksi ja omasta riehumisestani johtuen sain niskaani jokseenkin sen pahimmat ropsaukset. Nauratti jälkikäteen.
Huonejärjestyksemme on vaihtunut. Pikku-O muutti entiseen työhuoneeseen, minä muutin entiseen poikien huoneeseen, josta tuli myös työhuone, ja minun entisestä huoneestani tuli E:n huone sekä ylimääräinen huone vieraille, jos E ei ole samaan aikaan käymässä. Aikamoinen urakka se oli, hiki virtasi, ja ponnistelu jatkui viikolla aina tähän viikonloppuun saakka. Meillä on ihan hirveästi kamaa! Sitä löytyi laatikoista ja kaapeista ihan käsittämättömiä määriä. 12 vuodessa on ehtinut kertyä vaikka mitä, pienten tyyppien askarteluista, koulukamoista ja vaatteista monien vuosien vero-ja viisumipapereihin. Muutaman huonekalun ja tavaran laitoin Craigslistin kautta myyntiin. Yksi yöpoytä on löytänyt uuden kodin, muut vielä odottavat siististi meidän etuverannallemme pakattuina. Kauhistelen sitä päivää, jolloin tämä talo pitää tyhjentää.
Pikku-O on ollut menossa Cody-kaverinsa kanssa ja ainakin toistaiseksi viihtyy paremmin heillä kuin meillä. Meillä ei kuulemma oli mitään tekemistä. Toivottavasti ajatukset muuttuvat. Tykkään, kun Iso-O tuo kavereitaan meille ja olisi kiva, että Pikku-O:kin oppisi niin tekemään.
Cody-koira lähti pois viikko sitten ja se tuntui meistä kaikista, koira mukaan lukien, haikealta. Se oli uikuttanut kotimatkalla autossa ja näyttänyt surumieliseltä kotiinsa saavuttuaan. Iso-O ja Pikku-O saivat kahdesta koiranhoitoviikostaan yhteensa $750. Aikamoinen palkka erittäin mieluisasta hommasta. Vain muutama päivä myöhemmin Pikku-O sai mennä pitämään Codylle seuraa. Se oli ollut ihan hirmuiloinen. Sitten tuli tarve huolehtia Hollyn aamu-ja iltapäiväkuljetuksista. Pikku-O ratkaisi tämän siten, että toi Hollyn väliajaksi meille. Sain töihin kuvan koirasta olohuoneessamme.
Iso-O:n maastojuoksukausi alkoi maanantaina. Sen lisäksi hän on ollut päivittäin lastenvahtina Ryanille. Olen hänet sieltä hakenut oman työpäiväni jälkeen tai aamulla vienyt, mikäli oma aikatauluni on antanut myöden. Palkka on aika paljon huonompi kuin ravintoloissa ja kaupoissa työskentelevillä kavereilla, mikä on hieman vaikuttanut hänen motivaatioonsa. Soleil vielä mainitsi mahdollisuudesta mennä hänen työpaikalleen laittomana työntekijänä. Juttelimme moisen ajatuksen hankaluuksista. Keskustelu oli taas minulle hyvä muistutus siitä, että viisumitilanteeni on pakko ratkaista tavalla tai toisella ja mielellään pian. Keskustelun aiheuttaman pettymyksen jälkeen hän on taas ollut ihan iloinen, sillä häntä pyydettiin Ryanin kautta taas uuteen perheeseen, ja he maksavat paremmin.
E:lla on ollut aavistuksen kivinen alkutaival niinkuin uumoilin edeltävästi. Meal Plan alkaa virallisesti toimia vasta ensimmäisenä opiskelupäivänä 30. elokuuta (eli huomenna). E sai kuitenkin kortin aktivoitua ja se nyt toimii. Kun hän oli käyttänyt sitä kahteen ateriaan, tuli perjantai-iltapäivänä klo 17 aggressiivinen viesti, ettei sitä saa käyttää. E siihen sitten heti asianmukaisesti vastasi, että mitä heidän sitten kuuluisi tehdä, kun ovat yliopiston pyytäminä paikalla jo ennen kurssien alkua. Vastausta ei sinä viikonloppuna enää tullut ja se häntä huoletti. Juttelimme ja totesin, että käyttää vaan. Sitä vartenhan siitä on iso raha maksettu. Seuraavaksi kävi ilmi, että jääkaapissa pitäisi olla jotain täytettä ja kaupat ovat niin kaukana. Pakkasin ison kassin täyteen ruokaa ja polkupyörän takaboksiin ja ajoin Iso-O:n kanssa kampukselle. Nyt hänellä on oma menopeli sitä varten, että sinne jääkaappiin saa täytettä. Ihana, opetteleva aikuinen. En ollut pahoillani tästä ylimääräisestä retkestä.
E:lla oli ollut myös ensimmäinen "Long Run" joukkueen kanssa. Juoksivat 12 mailia keskivauhdilla 6:23 min/mile, muutama maili meni alle 6 minuuttiin. Oli ollut melkoinen tekeminen. Hän oli myös saanut aika paljon New Balancen juoksukamaa ja kaikenlaista edustuskamaa. Ei siis tarvitse äidin huolehtia enää lenkkaraiden hankkimisesta muutaman kuukauden välein. Saimme myös Iso-O:n kanssa ensimmäiset tunnelmat joukkuekavereista. Brian Roommate on onneksi kiva. Muutama yhteensä 7 freshman-juoksijasta on ensivaikutelmaltaan aavistuksen outoja, mutta vanhemmista löytyy tosi "cool":eja tyyppejä. Mm. italialainen viidennen vuoden opiskelija, Barilla (pasta) perheen perillinen. Nauroimme, että E:lla on nyt mahdollisuus päästä haaveilemiinsa todellisen yläluokan piireihin.
E lähti joukkueineen Cape Codille päivän aiottua myöhemmin aiemmin mainitun hurrikaanin vuoksi. Reissu oli ollut hänelle todella vaikuttava, vaikka hän olikin jäänyt joukkueen ihan viimeiseksi treeneissä, joissa juostiin vauhtia 5:30 minuuttia/maili. Vauhti on sellainen, etten itse pysty siihen edes sadalla metrillä. Iso-O:n kanssa kävimme häntä tervehtimässä hänen kotiuduttuaan reissulta sillä verukkeella, että seinäkollaasi piti viedä kiinnitettäväksi. E oli iloisella mielellä. Talo oli täynnä muita asukkaita, kun viralliset muuttopäivät kaikille muille olivat viikolla.
Juoksin lauantaina 8 mailia, mistä olen todella ylpeä. Lisäksi mieleni on iloinen, sillä koti on puhdas ja huonejärjestyksen muuttamisen jälkeen tuntuu kuin olisin uuden alussa. E on muualla, mutta kuitenkin niin lähellä. Nuoremmilla on vielä 1.5 viikkoa lomaa.
No comments:
Post a Comment