Covid 19 - Koronarokotuksen kolmas annos sekä influenssarokotteet

Vaikka FDA ei hyväksynyt kolmatta rokotetta muille kuin yli 65-vuotiaille, CDC pyörsi tämän ja laittoi mukaan terveydenhuollon henkilökunnan sekä opettajat, muiden muassa. Minä kävin noin parin viikon mittaisen mietiskelyjaksoni jälkeen omani ottamassa 8. lokakuuta. Jotta tilanne olisi mahdollisimman haasteellinen, otin samalla myös työni johdosta pakollisen influenssarokotteen. Meni aivan hyvin, vaikka henkisesti valmistauduinkin epämiellyttävään viikonloppuun. En saanut lähellekään samanlaista reaktiota kuin toisen annoksen jälkeen, ja nyt on homma hoidettu.  

Iso-O:lle ja Pikku-O:lle varasin lastenlääkäriaseman kautta influenssarokoteajat sunnuntaiaamulle 17. lokakuuta. Varasin E:llekin, mutta hän olikin varannut itselleen jo ajan maanantaille 18. lokakuuta BC:n kautta. Menin siis kahden nuoremman kanssa, mutta ajoimme aivan E:n asuntolan vierestä, kun rokotteet annettiin aseman toisessa, Newtonin pisteessä 90-tien toisella puolella ja reitti sinne kulki pitkin Center Streetiä. Olimme paikalla 15 minuuttia liian aikaisin, muttei se haitannut, pääsimme heti sisään ja hoitajan huoneeseen. Hoitajan lapsi oli käynyt Southin aikoinaan, ja hänellä riitti juteltavaa Iso-O:n valmentajasta, joka ei ole muuttunut vuosikymmenien aikana yhtään, selvästi.

 

Marraskuun 8. päivä kokonaan rokotetut eurooppalaiset saavat viimein saapua Yhdysvaltoihin. Kanada avasi rajansa kokonaan rokotetuille yhdysvaltalaisille tai viisumilla maassa oleville. Kiva. Valoa tunnelin päässä.

 

Kotiin liittyvää

Virkistysrahastossani on nyt $246. Se on oikein hyvin siihen nähden, että olen oppinut ihmisten olevan kauhean epäluotettavia. He voivat jopa sopia ajan tavaran luovutukselle, mutteivat tule paikalle tai tulevat tunteja myöhemmin. Kyselijöitä ja jos vaikka minkälaisen luovutusprosessin ehdottelijoita on myös paljon. Kysyvät kysymyksen ja sitten heistä ei kuulu mitään. Ihmemeininkiä. No, minä olen iloinen siitä, että olen päässyt isokokoisista tavaroista eroon. Pienillä ei ole niin suurta merkitystä, kun ne saa vietyä kierrätykseen ja/tai luovutettua ilmaiseksi eteenpäin.

Osittain virkistysrahaston kerryttämiseen liittyen, mutta erityisesti ihan vain tarpeesta yksinkertaistaa elämää vähentämällä tavaramäärää, olen käynyt läpi talon hyllyjä. Yksi vaikeimpia oli lasten koulutöitä pullistelleen ylähyllyn tyhjentäminen. Iso-O iloisena kommentoi melkein jokaista nauraen ja todeten, kuinka hän muistaa ko. teoksen tekemisen aina sen äärellä käytyihin keskusteluihin saakka. Kuinka voi laittaa pois pienen ihmisen suurella vaivalla ja ylpeydellä tehtyja taideteoksia? Onnistuin kohtuullisesti, mutta vielä on isot pinot jäljellä. Huokaus.

Pikku-O:lla on ollut pikku-ukosta lähtien taipumuksena aikuisen näkövinkkelistä tuhota, lapsen näkövinkkelistä tutkia perinpohjaisesti tavaroita. Iso-O on sitä mieltä, että se on merkki Pikku-O:n psyykkisestä huonovointisuudesta. En ole samaa mieltä. Oli syy mikä tahansa, käytin taipumusta omaksi hyödykseni pyytämällä häntä paloittelemaan rikkinäisen kovamuovipulkan pienemmäksi, jotta se mahtuisi paremmin kierrätyspönttöön. Itse en ollut siinä onnistunut. Hänellä meni 15 minuuttia. 

Pikku-O:sta on kuoriutunut oikea leipuri. Melkein viikottain on jotain tekeillä. Yleensä jotain todella sokerista ja suklaista. The Great British Baking Show:n ohjeella hän teki piparminttusuklaaminirullia, jotka onnistuivat oikein hyvin. Hänellä jäi aika paljon ylimääräistä suklaakuorrutusta, piparminttutäytettä ja tummasuklaatäytettä, ja tein sitä varten sitten peruskakkupohjan. Tai sellainen oli tarkoitus. Koska kananmunat olivat päässeet loppumaan, tein ensimmäistä kertaa ikinä vegaanikakkupohjan. Ei se oikein onnistunut. Koska täytteitä oli niin paljon, ei sillä onneksi ollut kauhean suurta merkitystä. Jälkiruokaa oli taas yli viikon ajaksi. Ei sillä, että meillä muutenkaan olisi jälkiruoista pulaa. Korona-aikana herkuttelu on lisääntynyt, eikä ole palannut koronaa edeltävälle tasolle, vaikka elämä ulkoisesti muistuttaakin entistä.

Astianpesukonemies tuli viimein, ja totesi, että astianpesukoneen yksi viemäritiiviste oli mennyt rikki. Sen voi korjata, tarvitsee vain uuden osan. Se on nyt tilattu, joten varmaan 1-3 viikon kuluttua meillä on toimiva astianpesukone. Suunnilleen samaan aikaan tuli putkifirman mies huoltamaan lämmityskattilan sekä kuivausrummun ulosmenoputken. Olen ylpeä itsestäni. Pystyin koordinoimaan näiden kahden äijan kanssa kommunikoinnin samalla kuin tein etäpäivän yläkerrassa. Etukäteen kyllä jännitti. Asiaa auttoi se, että kaikki potilaani olivat seurantakäyntejä, ja jostain syystä kaikilla meni paremmin tehden vastaanotoista tavanomaista lyhyempiä.

Juoksukisoja

Iso-O on jättänyt nyt kolmet kisat väliin polvivaivan ja/tai ylähengitystieinfektion johdosta. Ensimmäinen niistä oli Concord-Carlisle High Schoolilla. Siitä huolimatta menin hänen kanssaan sinne kannustamaan joukkueita. Tähän on tultu; minä olen oikea "Soccer Mom".  On kiva, kun tunnistaa kilpailijoita kaikilta tasoilta (pojat ja tytöt, JV ja V). Sain Iso-O:n kautta palautetta, kuinka kiva oli, kun "your mom" oli niin monessa paikassa reitin varrella kovaan ääneen kannustamassa. Hassu tilanne oli myös, kun Iso-O:n kanssa kävellessäni reitillä, tulivat kaksi CC-koulun kilpailijaa luoksemme aloittamalla keskustelun:"Hi, are you Newton South runners?" Toinen väliin jäänyt kisa oli Westford Academylla. Ne menivät oikeastikin ohi, sillä kumpikaan meistä ei mennyt paikalle. Kolmansien väliin jääminen harmitti kovasti. Twilight Cape Codilla lauantai-iltana on tyypillisesti tosi kiva kisa. Sinne hän lähti kannustamaan ja saapui kotiin vasta klo 24 jälkeen.

Pikku-O:lla ovat jatkuneet viikottaiset kisat. Ne ovat yleensä torstaisin, mikä on minulle tosi hyvä etäpäiväni johdosta, mutta torstaisen tavanomaista lyhyemmän päivän johdosta ne siirtyivät perjantaille. En siis päässyt niihin, kun alkoivat jo kli 15.30. Hän oli hienosti juossut saman 2 mailin matkan nyt ajalla 14:47 eli puoli minuuttia nopeammin tullen sijalle 39. melkein 100 juoksijasta. Seuraaviin kisoihin torstaina taas pääsin. Hänellä meni oikein hyvin melkein hellekelissä. Hän pysyi Cooperin perässä ja tuli maaliin hänen kanssaan samalla ajalla 14:55.

Olin Iso-O:n kanssa E:n New Englannin alueen kisoissa Franklin Parkissa pukeutuneina Boston Collegen varusteisiin niiltä osin kuin mahdollista. Minulla oli pipo päässäni, vaikka oli kuuma, ja Iso-O:lla oli lippis ja paita. Upea kokemus! Tytöt juoksivat ensin 5k. BC voitti sekä Varsity että Subvarsity-kisat aivan ylivoimaisesti, vaikka mukana oli 24 yliopistoa New Englannin alueelta. Pojat tulivat 10. sijalle eli aivan hyvin hekin, vaikka moni ei juossut. E juoksi 32. sijalle 118 subvarsity juoksijasta ajalla 27:11, mikä on keskimäärin 5:28 min per mile, ja melkein minuutin nopeammin kuin Attleborossa, jossa hän viimeksi juoksi ko. matkan. Aikoja ei tietysti voi suoraan verrata ratojen erilaisuuden johdosta, mutta voin todeta, että hän juoksi kovaa.

Iso-O:lla oli perjantai-iltana teamdinner Auburndalessa poikien joukkueen Ryanin kotona. Hän tuli kotiin hiuslatvat vaaleanpunaisina hyvällä mielellä.

Kouluihin liittyvää

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Maksimipistemäärä molemmissa aineissa (englanti ja matematiikka) ja molemmilla (Iso-O ja Pikku-O) oli 560.

Iso-O:n sophomorevuoden MCAS:

- 543 englannista (exceeding expectations - koulu 522, alue 521, osavaltio 507) 

- 560 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 523, alue 520, osavaltio 501)

Pikku-O:n seitsemännen luokan MCAS

- 522 englannista (meeting expectations - koulu 512, alue 508, osavaltio 494)

- 530 matematiikasta (exceeding expectations - koulu 512, alue 509, osavaltio 492)  

Iso-O sai ensimmäisestä juniorivuoden matematiikankokeestaan D+. Aihe oli trigonometria. Se on hänen huonoin arvosanansa ikinä. Juttelimme. Olen aina sanonut ja jatkan sanomalla, että arvosanalla sinänsä ei ole merkitystä. Se vain kertoo testin tekijälle, millä tasolla sillä hetkellä mennään. Jos omalla sen päivän parhaalla yrittämisellä tulee D+, voi sen ottaa ylpeänä vastaan. Jos kuitenkin on mennyt vähän liikaa aikaa puhelimessa tuntitolkulla höpöttäessä iltamyöhille saakka (köh, köh!), voi ehkä hetkeksi istahtaa miettimään, josko oma paras olisi jäänyt antamatta. Seuraavan viikon matematiikkatestin jälkeen sain sitten töihin tekstiviestin:"mina luulen etta minulla meni matematiikan testi hyvin". Ihana Iso-O. 

 

Iso-O:n PSAT oli lauantaiaamupäivänä 16. lokakuuta. Hän ei valmistautunut siihen lainkaan. Nelituntinen testi meni kuulemma ihan hyvin, vaikka aluksi hänellä olikin ongelmaa ajankäyttönsä kanssa. Aika oli yhden englantiosion kanssa loppunut kesken ja hän oli kiirellä vastannut aivan sattumanvaraisesti viimeisiin monivalintatehtäviin. Hyvä oppimiskokemus sekin.

 

Koululaisilla oli edellisen viikon torstaina lyhyt päivä opettajien koulutusiltapäivien johdosta. Pikku-O käytti sen yläkoululaisille tyypillisellä tavalla menemällä kaverien kanssa Newton Centeriin hengailemaan ja uskalsi ensimmäisen kerran itsekseen käyttää pankkikorttiaan. Iso-O meni Marthan kanssa bussillä heille.

Tämän viikon maanantainen koululaisten vapaapäivä kului Iso-O:lla kotona sairastaessa samaa tautia, mikä oli E:lta siirtynyt Pikku-O:n ja minun kauttani häneen. Päivä oli entiseltä nimeltään Columbus Day, nyt Indigenous Peoples Day, ja toimi kahdelta edelliseltä huhtikuulta perutun Boston Maratonin juoksupäivänä. Olin unohtanut tämän ja sain sen huomata kiireessä bensa-asemalle viimeisillä höyryillä ajaessani; reittini oli poikki. Jouduin palaamaan takaisin kohti kotia ja tankkaamaan kalliilla lähiasemalla. Maratonreitti menee perinteisesti Newtonin läpi ja katkaisee ison tien pitkältä matkalta. E oli ollut BC:llä muiden opiskelijoiden kanssa kannustamassa. Samalta kohdalta oli juoksijat otettu pois reitiltä 2013 pommi-iskujen aikaan.

Sekalaista

Olin ensimmäistä kertaa erikoistujien klinikan erikoislääkärinä Laheyn uudessa tilassa tien toisella puolella, 50 Mall Road rakennuksessa. Se on tosi kiva paikka. Kaikki oli ihan uutta seinistä, lattiasta, tietokoneista ja kalusteista lähtien. Vuonna 1980 rakennettu ja sisustettu varsinainen työhuoneeni vaikuttaa nyt aika nukkavierulta. 

Iso-O:lla on ollut töitä jälleen uudessa, kolmilapsisessa (esikoispoika 6. luokalla, tytöt alakoulussa) perheessä parin sadan metrin päässä meiltä ja oli aika hyvällä tuulella kotiin saapuessaan. "Very nice family!" Hän oli saanut kyydin kotiin, vaikka todellakin olisi voinut kävellä. Seuraavan illan keikka peruuntui, kun perheen tytöillä oli "sniffles". Iso-O oli tosi huolissaan, josko hän oli tytöt tartuttanut. Rauhoitin häntä ja sanoin, ettei se ollut kovin todennäköistä.

Iso-O löysi itsestään yllättäen henkilön, joka haluaa kaivertaa kurpitsan. Koska Pikku-O:kin haluaa ja sisarusten taiteellinen taso ja ambitiot ovat aivan erilaiset, minun piti ostaa kaksi isoa. Aiemmin olen ostanut yhden ison ja yhden pienemmän leipomista varten. Tänä vuonna päädyin kahden ison jo kököttäessä ostoskärryssä paljon helpompaan ratkaisuun ja otin 4 purkkia kurpitsasosetta. 

Pikku-O:lla on ollut menossa moni-iltainen rahanpesuprojekti. Konkreettisesti. Pesuhuoneessa oli purkissa kolikoita suuvedessä likoamassa. Seuraavina iltoina hän hankasi niitä tops-tikuilla. Mitähän seuraavaksi?

Pikku-O kävi Jaken luona lauantai-illallisella ja lähti sunnuntaina Codyn ja Cooperin perheen kanssa omenoita poimimaan ("Apple Picking"). Hän tuli kotiin ison omenapussillisen sekä omenasiideridonitsien kanssa. Leivoin niistä sekä omenapiirakkaa että omenakaurapaistosta, ja Iso-O nauroi, etten osaa tehdä uunissa vain yhtä asiaa (totta).

Kuukausisiivouksen jälkeisissä hyvissä tunnellimissa kohti uutta viikkoa ja sen mahdollisuuksia.