Covid 19 - Ensimmäinen pettymys

Lasten joululoma alkoi. Sitä ennen tapahtui kaikenlaista, josta alla tiivistelmä.

Iso-O:n hakuprosessi

Iso-O:n elämän ensimmäinen isompi pettymys tapahtui 15. joulukuuta, kun Yale pahoitellen ilmoitti, ettei Iso-O ollut hyväksyttyjen listalla. Hän oli monta päivää aiemmin jo alkanut valmistautua tähän todennäköiseen pettymykseen selittämällä sitä pois. Sanoin, että on ok tuntea olonsa surulliseksi ja pettyneeksi. Ei tarvitse selittää pois. Ensivaiheen hakijoita Yale yliopistoon oli 7744, joista 776 hyväksyttiin. Yksin hän ei siis pettymyksensä kanssa ollut. Päähaku on tammikuun alussa, mutta siitä Iso-O on nyt suljettu pois.  

Pettymysilta kului samassa tilanteessa olevien kaverien kanssa kommunikoidessa. Joku oli perustanut Instagramiin Southin Rejection sivun, johon hylkäyskirjeen saaneet olivat laittaneet kuvan kirjeestään ja kommentoineet hauskalla "en olisi halunnutkaan" tyylillä ko. yliopistoa ja sen sijaintia. Kukaan muukaan Southilta ei päässyt Yale:iin tässä vaiheessa, mikä helpotti Iso-O:ta hiukan. 

Ennen pettymystä olimme istuneet sohvalla joka päivä iltamyöhälle. Cornell meinasi ottaa samalla tavalla koville kuin Georgetown, mutta Iso-O sai tunteensa kasaan ja "horrible" teksti muuttui tunnin aikana "this is good" tekstiksi. Alkoi jo pahasti näyttää, että hän luovuttaa, mutta saimme lähtemään.  Edinburgh, Princeton, ja UPenn ottivat aikaa, mutta tulivat kaikki valmiiksi ennen puoltayötä nekin. Pettymysiltana pidimme tauon. Sitten homma jatkui. Listalle ilmestyi kaksi uutta ystävä Mayan ehdotuksesta, George Washington University ja American University, molemmat Washington DC:ssä. Ne, ja UVM sekä UMASS ovat valmiita, mutta lähtevät Iso-O:n mukaan huomenna. Kun istuimme vierekkäin sohvalla jälleen yhden äärellä, sanoi Iso-O:"Aiti, sinä voit mennä nukkumaan, minä tiedän nyt, mitä tehdä". Onnistumisen kokemus! Autoin häntä vielä siten, että tein hänelle CV:n pohjan, jonka hän modifioinnin jälkeen vielä lisäsi hakemuksiin, ja huomenna on sitten aihetta juhlaan. JEEEEE! Lomalle on tarvetta. Aikamoinen puristus!

Kun kysyin, miten hän tekisi asiat toisin, jos voisi siirtää aikaa taaksepäin. Hän sanoi - ja informoi samalla pikkuveljeä - että College Essay pitää tehdä kokonaan valmiiksi ennen seniorivuoden alkua, ja yliopistojen tarjontaan pitää olla tutustunut jo kesällä. Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin! Eikö tämä kuulosta juuri minun sanomiseltani x miljoona? Hän siihen totesi, että "I need to make my own mistakes". Kun sitten kysyin, että miten hän oli ajatellut tämän hakuprosessin oikein toteuttaa, hän sanoi, ettei mitenkään. Olo oli ollut niin lamaantunut. 

Ensimmäinen haastattelukutsu tuli Georgetownilta. Iso-O:n isovanhempien ikäluokkaan kuuluva, isossa pestissä Bostonissa oleva mies toimi tässä tehtävässä. Yliopistot käyttävät haastattelijoina ko. yliopistosta valmistuneita, oli valmistumisvuosi vuoden tai kymmenien vuosien takainen. Haastattelu suoritettiin Zoom:in välityksellä. Iso-O valmistautui siihen hienosti, mietti taustan tarkasti (oma huone kollaasien johdosta), ja oli jännittänyt koko päivän. Se oli mennyt hyvin, alkanut yhteisen asuinkunnan toteamisella ja kestänyt noin 25 minuuttia. Hän oli aktiivisesti itsekin kysynyt kysymyksiä.

Iso-O:n suhdemylläkkää

Iso-O:n ja entisen kaverin välille oli hiihtokapteeni-Benin toimesta järjestetty tila ja aika. Iso-O oli ladannut täysillä omaa pettymystään ko. henkilöön, ja antanut pojan kuulla kunniansa. Hän oli saanut omat sanomisensa sanottua ja oli oikein voimaintunnossa, kun hain hänet ja Pikku-O:n treeneistä. Autossa hän jakoi keskustelun minulle. Kuuntelin ja totesin, että vaikka olen iloinen ja ylpeä Iso-O:n itsensä puolustamiskyvyistä, koin myötätuntoa nuorta poikaa, hänen ymmärtämättömyyttään ja inhimillisyyttään kohtaan. Hän lisäksi kuuli ystävältään, että kaveri oli itkenyt keskustelun jälkeen käytävällä. Illan kuluessa hänen voimaintuntonsa alkoi aavistuksen repeillä. Hän laittoi viestin, jossa totesi edelleen seisovansa sanojensa takana, mutta toivovansa, että asia voidaan nyt jättää taakse, ja että mahdollisen illanvieton osuessa meille, kaveri kokee olevansa tervetullut. Poika vastasi pyytämällä anteeksi, että oli loukannut Iso-O:n tunteita. Iso-O antoi anteeksi. Minä koin asian menneen lopulta paremmin ja luulen, että Iso-O ajatteli samoin. 

 

Pikku-O:n koulua ja hiihtoa

Pikku-O kertoi rauhallisesti ruokapöydässä, että matematiikan testi meni tosi huonosti, kun se pohjautui hänen poissaoloviikkonsa aikana opittuihin asioihin. Iso-O tähän välittomästi reagoi, että ei noin sovi toimia, pitää ottaa selvää asioista, pitää osata olla asioiden päällä. Kertasin itse jälleen kerran, että High School aikana on tarkoitus kasvaa omista asioistaan huolehtivaksi nuoreksi, eikä odottaa ohjeiden tulevan muilta. Hän hermostui ja poistui lopulta paikalta. Kävin kysymässä, tarvitseeko hän apua asioiden hoitamisen kanssa, ja hän ohjasi minut ulos huoneestaan. Seuraavana aamuna hän tuli halaamaan ja sanoi etten saa sanoa mitään. No, osoittautui, että koko spektaakkeli oli tarpeeton. Hän sai testistä 92/100. Ei se mennytkään niin huonosti. Hämmentyneenä joudun toteamaan, että vaikka minulla ei ole mitään käsitystä, miten hän kouluhommansa hoitaa, selvästi ne jotenkin hoituvat.

 

Ensilumi satoi 11. joulukuuta jättäen lumen maahan useaksi päiväksi. Se suli pois, mutta sen verran kylmää on ollut, että ensimmäinen hiihtotreeni oli maanantaina ennen joululomaa, eikä loman jälkeen, niinkuin aiemmin. Pikku-O hiihti muiden aloittelijoiden kanssa ilman sauvoja. Iso-O opasti häntä oikean tekniikan osalta. Seuraavana päivänä hän oli hiihtänyt 2 mailia (yli 3 kilometriä). Hän on lähes yhtä innoissaan kuin siskonsa.

 

Töissä

BLS (Basic Life Support)-korttini oli taas menossa pois voimasta. Aivan viimeisellä viikolla heräsin asiaan, ja mahduin vuoden viimeiseen koulutukseen 19. joulukuuta, joka sattui olemaan erikoistuvien poliklinikan vastuulääkärinä olovuoroni. Koulutus on AHA (American Heart Association):n sponsoroima, mutta Laheyn ostama ja sairaalan tiloissa järjestettävä pakollinen osa työn jatkumiseksi, jos nimikkeenä on mikään vähänkään potilastyössä oleva. Nyt on kaksi vuotta aikaa ennen seuraavaa. Koulutukselle oli varattu 3 tuntia, mutta siihen meni vain 2, joten ehdin hyvin erikoistuvia kaitsemaan.

 

Kotona

Waltham Services kävi laittamassa hiirenloukkuja ja myrkkyä kellariin. Kaikki aiempi myrkky oli syöty. Ullakolta löytyi lepakonkakkaa. Niille - siis lepakoille - ei tehty mitään, kun pitävät huolen hyttysten ja muiden ötököiden vähentämisestä. Rottiakaan ei kuulemma ole, jos on hiiriä. Ja Alicen toivomaa talon ulko-osien myrkkysuihkutusta ei tehty, kun on niin kylmä (ei ole hyötyä, sanoivat).

 

Joulusiivouksen tein itselle armollisella tyylillä usean päivän aikana. Joululeipomiset nekin menivät paloissa ja avun vastaanottaen. Taatelikakun, amerikkalaisen omenapiirakan, kurpitsakakun sekä joulutortut tein, ja piparkakut, suklaat sekä keksit ostin ja sain. Näillä mennään. Neljäntenä adventtina joimme ensimmäisen kerran glögiä ja söimme joulutorttuja.

Olin aikuisten pikkujouluissa Marthalla. Paikalla oli heidän lisäkseen Soleilin äiti puolisonsa kanssa sekä Nicolsit. Aloitimme kuohuviinillä ja juustoilla. Sitten pelasimme pokeria Yankee Swap-lahjajärjestyksen selvittämiseksi. Illallinen oli sen jälkeen ja todella maistuva. Ihmiset alkoivat olla hyväntuulisessa hiprakassa - hauska oli seurata, kun itse en ollut toipilasstatukseni sekä autoilun johdosta. Jälkiruoan aikana jaettiin lahjat. Pokerin voittaja otti ensimmäisen, häviäjä viimeisen. Yankee Swap-sääntöjen mukaisesti oman lahjan sai joko pitää tai ottaa tilalle joltain toiselta jo avattu lahja. Minä sain ensin elokuvaliput, mutta menetin ne lopulta ja sain mysteeripelin. Se luultavasti osoittautuu paljon kivemmaksi, kun siihen joulun aikaan tutustumme. Kotiin saavuin hieman ennen puoltayötä. Keittiössä oli Pikku-O leipomassa keksejä ja totesi:"Young lady, you are late from your cerfew!"

E saapui joululomalleen 20. joulukuuta. Kävin hakemassa, mutta hän ajoi auton kotiin. Hänen kotonaolemisensa on ollut iso juttu meille kaikille, mutta aivan omanlaisen huomion hän sai Iso-O:lta, joka kävi häntä vaikka minkälaisella verukkeella halaamassa. Ihania ovat.

Myrskyn johdosta perjantai 23. muodostui koululaisten vapaaksi. Heidän lomansa siis alkoi yllättäen jo tänään. Mukava niin.

Covid 19 - RSV hyökkäsi kimppuumme

Joulukuu alkoi sairastamisella. Molemmat koululaiset jäivät viettämään aikaa kotona, kun E:n levittämä tauti ei meinannut millään hellittää. Tällä oli sellainenkin harmillinen vaikutus, että Iso-O:n pitkään odottama Latin Singalong Brown University:ssä meni häneltä ohi. Hän itseasiassa harkitsi aivan viime metreille yrittävänsä lähteä kouluun, mutta joutui luovuttamaan. Kotona molemmat joutuivat olemaan koko viikon. Koronatestit olivat toistuvasti negatiivisia. Epidemiatilanteesta, meidän rokotetilanteestamme sekä taudinkuvasta päätellen molemmilla oli ärhäkkä RSV. Itsekin aloin aivastella viikon puolivälissä, kurkkuun tuli kurja tunne, ja olo toistaitoinen. En välttynyt taudilta lopulta minäkään.

Iso-O ei syönyt juuri mitään viikkoon kipeänä ollessaan. Mikään ei maistunut. Kun hän sitten pyysi uuniperunoita, niitä tein, vaikka en yhtään olisi omasta sairastamisestani johtuen jaksanut. Ja kun en osaa uunia laittaa päälle vain yhtä ruokaa varten, tein viikon vanhan perunamuusin ja ohrapuuron jämistä rieskoja. Maistuivat. Kaikille. Ennenkuin Pikku-O maistoi rieskoja, hän kritisoi sitä, että olin lisännyt ohrapuuron. Iso-O antoi palautetta pikkuveljelle ruoan arvostelusta. Ja lopulta se oli Pikku-O joka kasasi ison pinon rieskoja lautaselleen sekä ruoan että iltapalan aikaan, kun olivat hänen mielestään niin hyviä.

Pikku-O:n muita asioita

Ennen sairastamisjaksoaan Pikku-O on useaan otteeseen tehnyt itselleen ruokaa keskellä yötä. Ne löytyvät yleensä aamulla edelleen liedeltä. Viimeisimmän aikaan kehuin - ja kehotin jatkossa laittamaan ruoan aina jääkaappiin, jotta sitä voi syödä seuraavanakin päivänä. Ruoissa on yleensä hieman jotain toivomisen varaa. Ehdotin, että ruoanlaiton voisi aloittaa esimerkiksi reseptin googlaamisella, eikä mennä pelkän fiiliksen mukaan. Hän sitten suunnitteli, että voisi ensi vuonna osallistua International Cuisine-kurssille. Yksi hänen perustelunsa oli oppia, kuinka tomaatti leikataan oikein. Oli perustelu mikä tahansa, tykkään hänen suunnitelmastaan.

Vaikka Pikku-O oli jo hieman kipeänä, haimme hänen kanssaan joulukuusen 4. joulukuuta Volante Farm:silta (jälkikäteen ajatellen aika typerä päätös minun puoleltani). Löysimme hyvän jokseenkin heti, mikä oli aika erikoista. Keli oli Pikku-O:n mielestä vääränlainen. Aiemmin on hänen mukaansa aina satanut ja ollut kylmä. Kuusi otettiin sisään heti, koristelu tapahtui muutama päivä myöhemmin. Minä tein samalla vauhdilla kynttilägranssin, jotta pääsimme valmistautumaan jouluun, aloittaen toisesta adventista. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. A:n lähettämät joulukalenterit ovat toki olleet käytössä jo jonkin aikaa. 

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän kouluhommia poissaolon aikaan. Samaan aikaan isosisko on kamppaillut ison työmäärän alla. Koska asia jäi mietityttämään, istuin hänen kanssaan alas käyden läpi joka aineen viikonloppuna ennen kouluunpaluuta. Hän ei suoranaisesti kiljunut innosta, kun kerroin suunnitelmastani, mutta suostui kuitenkin. Kävimme läpi, ja en kyllä itsekään nähnyt paljon sellaista, minkä hän olisi voinut tehdä ilman koulussa fyysisesti käymistä. Viikolla sitten selviää, kuinka paljon pitää kiriä.

Iso-O:n kaikenlaista muuta

Ennen oikeaa sairastumistaan Iso-O pääsi Abbyn kanssa Bruins-peliin upeille paikoille. Hän laittoi päälleen pari vuotta sitten joululahjaksi saaneensa Bruins-jerseyn, jonka selässä lukee RASK 40. Pikku-O huomautti, ettei Rask enää pelaa. Se ei Iso-O:a yhtään haitannut. Hän kommentoi jälkikäteen, kuinka upeaa oli, että hänella oli muiden tavoin jersey päällään. Bruins voitti Colorado Avalanchen 5-1 ja Iso-O oli kohtuullisen mielissään kotiin saapuessaan.

Iso-O:n Horror and Scifi-kurssi tuottaa hänelle suurta iloa. Tekstit ja elokuvapätkät ovat hauskoja. Kurssilla on hänen lisäkseen Talia ja iso määrä poikia, jotka haluavat vain saada merkinnän pakollisesta englanninkurssista ilman vaivannäköä. Opettaja jakaa oppilaat aina sattumanvaraisesti ryhmiin. Yksi pojista totesi Iso-O:lle, että on harmillista, jos tytöt ovat samassa ryhmässä, kun he puhuvat niin hiljaa, etteivät muut ryhmät voi salakuunnella vastauksia. Iso-O ja Talia kun ovat ainoat, jotka lukevat opettajan osoittamat tekstit etukäteen. Minuakin naurattaa hänen kurssivalintansa. E teki samassa vaiheessa Shakespeare-kurssin.

Kaikki kaatui Iso-O:n päälle. Entinen kaveri aiheutti tunnemyrskyä vain olemassaolollaan, flunssa ei helpottanut, viisaudenhammas alkoi uudelleen vaivata, matematiikan testistä tuli 75/100, koulutehtaviä oli liikaa, ja hakuprosessi tuntui ihan liian haastavalta. Hän istui sängyssään surkean näköisenä, silmät itkusta turvonneina, ja kokonaan lamaantuneena. Makustelin tilannetta hetken, sillä myönnän olleeni aika huolestunut hakuprosessin totaalisesta jämähtämisestä ajan hipuessa olemattomiin. Palasin 2 minuuttia myöhemmin hänen huoneeseensa seuraavan ehdotuksen kanssa: Kaverisuhteen ratkaiseminen laitetaan joulutauon jälkeiseen aikaan. Flunssa menee ohi. Viisaudenhampaaseen saadaan ratkaisu pian. Matematiikanopettajan kanssa Iso-O sopii tapaamisen ja käy läpi ymmärtämättä jääneet asiat. Koulutehtävät sinänsä ovat menneet hyvin. Ja, istumme vierekkäin sohvalla käyden jokaisen yliopiston hakuvaatimukset läpi, vastaamme niiden lyhyisiin kysymyksiin ja laitamme listaan pidemmät. Hän rauhoittui.

Seuraaavana päivänä aloitimme suunnitelman toteuttamisen. Istuimme vierekkäin olohuoneen sohvalla. Olin edeltävästi tehnyt Excel-taulukon, jossa oli mm. sarakkeet: Collegen/Yliopiston nimi, Mitä pitää tapahtua, ja Kirjoitelmien vaadittava sanamäärä. Kävimme läpi jokaisen hakulistalta löytyvän yliopiston täyttämällä helposti vastattavat kohdat ja listaamalla kysymykset, jotka vielä tarvitsevat työtä. Samalla istumisella hän sai hakemukset Dartmouth Collegeen, Northeastern Universityyn sekä Middlebury Collegeen lähtemään. Samalla hän huomasi, että loppujenkin kanssa vaadittava työmäärä on kohtuullinen. Hän oli helpottunut. Minä olin helpottuneempi.

Helpottuneisuuteni ei kestänyt kovin kauan, sillä homma ei jatkanut etenemistä. Kerroin, että hänellä on yksi päivä per hakemus, jos haluaa ne saada menemään ennen joululomaa tai kaksi päivää per hakemus, jos haluaa vetää kaiken kalkkiviivoille. Toisin sanoen, homman on edettävä aivan toisella intensiteetillä. Sanoin, että tuen kaikessa, missä voin. Omalta osaltani sitouduin valvomaan joka ainoa ilta (ja yö!) viimeisen hakemuksen lähettämiseen saakka vauhdilla yksi per päivä. Hän tietää, että tykkään mennä aikaisin nukkumaan tarkoituksenani lisätä painetta hieman. Kaksi ensimmäistä tällä taktiikalla, Brown ja Harvard, menivät melko jouhevasti. Sitten alkoivt hankaluudet. Georgetownin kanssa jouduin luovuttamaan kellon ollessa 1 aamuyöllä ja Iso-O:n itkiessä valtoimenaan. Sohvatyynyt olivat lentäneet sohvalta jo aikoja ennemmin. Nukutun yöunen jälkeen hakemuksen viimeistely meni paljon jouhevammin ja hän oli jopa oikein tyytyväinen kirjoitelmaansa. Sitä oli kiva seurata.

Olen ajatellut, että monet asiat ovat Yhdysvalloissa vanhanaikaisia. Kuten esimerkiksi shekkien käyttäminen. No, huomasin nyt Iso-O:n hakemusten äärellä, että on vieläkin vanhanaikaisempia paikkoja. Irlannin hakemuksen liitteet pitää lähettää postitse(!) heille. Tämä hämmentää, sillä esimerkiksi High School Diploma (tai tällä hetkellä valmiina oleva seniorivuoden ensimmäisen neljänneksen todistus) sekä SAT-testi lähetetään koulun ja testintekopaikan puolesta suoraan yliopistoille Yhdysvalloissa. Se ei nyt muka onnistu. Iso-O:n pitää hommata paperit ensin itselleen, jotta ne voi sitten lähettää postitse Central Application Office:lle Irlantiin. Tämä muistuttaa itseäni yli 20 vuoden takaisesta käsikirjoitusten lähettämisestä tiedelehtiin, eikä tunnu nykyajalta ollenkaan. Olen yllättynyt, jos hänet valitaan Irlantiin (Trinity College Dublin), sillä väistämättä jokin osa tulee menemään pieleen.

Meillä oli tunteikas keskustelu aiheesta, mitä jos ei pääse mihinkään. Se mahdollisuus on olemassa, kun pyrkii vain huippuyliopistoihin. Kerroin, että elämän mitassa sillä ei ole väliä. Ymmärsin kuitenkin häntä kaivertavan kurjan tunteen, jos kaikki kaverit etenevät elämässään ja itselle ovi ei aukene. Tätä tunnetta helpottaakseni sovimme, että laitamme hakemukset aiempien lisäksi myös kolmeen osavaltion yliopistoon. Nämä ovat UMASS (Massachusetts), UCONN (Connecticut), ja UVN (Vermont), kaikki oikein hyviä yliopistoja, mutta hyväksymisprosentit paljon suurempia. Nämäkin pitäisi saada muiden lisäksi lähtemään ennen deadlinea.

E:n kisat

E:n kauden ensimmäiset kisat olivat Sharon Colyear-Danville Season Opener Boston Universityn sisähallissa. Iso-O lähti mukaani. E oli hänen omaksi harmikseen laitettu hitaampaan lähtöön. Hän voitti sen helposti, mutta oli surkeana siitä, että aika ei parane, kun ei pääse juoksemaan nopeampien vanavedessä. Se on tietysti totta. Hieno oli hänen juoksunsa, voitti upealla loppukirillä toiseksi tulleen, jonka nimi oli Kalevi Karhi (hmm, kuulostaa aika suomalaiselta?!). E tuli kokonaiskisassa 6. sijalle yhteensä 11 juoksijasta ajalla 2:32 min (1000 m). Se on oikein hyvä kaudenalku toipilaana. Saman tapahtuman päämatka, 5k oli meidän jo poistuttua. Siinä juoksi mm. koko maan maastojuoksukisan voittaja Katelyn Tuohy. Näimme hänet muutaman metrin päästä. Iso-O oli aivan mielissään, otti kuvia, eikä meinannut malttaa lähteä pois ennen 5k kisaa, vaikka juuri Iso-O:n omien iltasuunnitelmien (ks. Bruins-peli yllä) johdosta meidän piti lähteä. 

E:n ilta jatkui tyttöjen ja poikien juoksujoukkueiden "Formal"-illalla. Siinä Sophomore-pojat pyysivät kavaljeereikseen Junior-tytöt, ja Freshman-pojat tekivat saman Senior-tytöille. E:lla oli lähettämässään kuvassa kainaloissaan kaksi tyttöä; tyttöjen joukkue on niin paljon suurempi. Hauskaa oli taas ollut ja myöhäiselle mennyt. Nähtyäni hänet seuraavana päivänä viedessäni hänelle hänen uudet, edellisten ja revenneiden tilalle tilaamansa farkut, hän yritti palauttaa ihan hirveän likaiseksi menneen tumman puvun takin, mutta kieltäydyin ottamasta sitä vastaan ennenkuin hän on itse sitä yrittänyt edes hieman puhdistaa.

E ei juuri soita, ellei ole asiaa. Ja asia on yleensä jokin hankaluus, jonka hän on kohdannut, ja johon hän on yleensä aina itse ollut jotenkin osallinen. Viimeisimmän puhelun aihe oli valkoisten paitojen ja lakanoiden värjääntyminen vaaleanpunaisiksi pyykin mukana. Aika herttaista, että hän soittaa äidille moisen asian johdosta. Ikäänkuin minä voisin ne fiksata.

Kotona ja muualla

Olen oikeastaan jo valmistautunut jouluun lasten päälahjoja lukuunottamatta. Amazon-tilauksen tein edellisellä viikolla, ja kävin homman viimeistelemässä New Balance-myymälässä. Yritän välttää tarpeetonta tavaraa, joten keskityin sellaiseen, joka joko kuluu pois tai on muuten vain tarpeen. Glöginkorviketta, Winter Wassail-juomaa käyn hakemassa huomenna. Joulukorttien kanssa olen myöhässä, ja jouluruoat toki ovat vielä kokonaan tekemättä.

Maksoin viikolla E:n kevätlukukauden maksun. Seuraava iso maksu sisältääkin sitten jo kaksi opiskelijaa - olettaen, etta Iso-O saa oman hakurutistuksensa päätökseen ja tulee johonkin valituksi.

Suomen 105. itsenäisyyspäivää vietimme kotona, kun itse olin vapaalla, ja koululaiset kipeänä. Juhlallisuus oli aika minimissään. Poltimme sentään kahta kynttilää ja pidimme lippua pöydällä. Mutta ruoaksi oli vain riisipuuroa ja sekin hieman liian vähäiseen kauramaitomäärään tehtynä. Iso-O arvosti, kun se ei maistunut juuri miltään.

Työpaikkani Holiday Party melkein kolmen vuoden tauon jälkeen oli perjantaina 9. joulukuuta Cafe Escadrille:ssa Burlingtonissa. Kaikkien poliklinikalla sinä päivänä töissä olleiden viimeiset potilasajat oli peruutettu, jotta aikaa olisi valmistautumiseen. Kaikki kolme teiniäni, myös E, olivat ilmoittaneet tulevansa mukaani. <3 Tämä oli todella sydäntä lämmittävää. Ehdin töissäkin hieman tällä retostella. Menin silti yksin. E:lla oli lopulta Conflict of Interests (BC-BU jääkiekkopeli sekä huonekaverin bandin konsertti) ja kaksi muuta olivat toipilaina. Pöh! 

Yhdysvalloissa käytetään rahasiirroissa App:iä nimeltään Venmo. IRS (Internal Revenue Service) alkaa vaatia mm. sen ilmoittamaan kaikkien käyttäjien rahasiirrot, jotka ylittävät $600 vuodessa. Aiempi määrä oli $20000. Tämä on nostanut aikamoisen metelin yksityisyyden rikkomisesta, sillä ilmoituksen alle joutuvat kaikki riippumatta siitä, ovatko rahasiirrot olleet siirtoja kavereille esim. yhteisestä illanvietosta tai palkkaa. Tavoitteena on tietysti saada verotuloja kaikesta työstä, mutta tämä tulee johtamaan ihan hirveään selvitystilanteeseen. Itseäni tämä ei huoleta, sillä käytän ko. App:iä vain maksaessani harvakseltaan jotain työpaikan jouluaikaisiin tai jonkun työkaverin elämäntilannemuutoksiin liittyviin lahjarahakeräyksiin - en siis ole saanut vuoden aikana yli $600. Iso-O:n tilanne on toinen, sillä harmillisesti hän on saanut käytännössä kaikki lastenhoitokorvauksensa App:in kautta. Olisi ollut kiva tietää tästä vuoden alussa, eikä lopussa, jolloin ei enää voi tehdä mitään. 

Löysin kuolleen hiiren ensin kellarista. Pikku-O tuli katsomaan, kääntyi kannoillaan ja jätti sen minun huolekseni vedoten omaan sairastamiseensa. Vein sen ulos, mutta puistatti kyllä koskea. Seuraavan lajikumppanin kohtasin ullakolta. Koska olin hakenut joulukoristeet vain muutama päivä aiemmin sen läheltä, oli sen kuolinhetki vain päivien takainen. Ja jälleen puistatti. Waltham Services on firma, jota vuokraemäntä käyttää talon suojelemiseksi muurahaisilta ym muilta tuhohyönteisiltä, ja tekee käyntejä myös hiirien ja rottien poistamiseksi. Sain sovittua heidän kanssaan kotikäynnin ensi viikolle. Olisi aika kiva elää talossa, jossa ei käy kutsumattomia vieraita näin usein.

Huomenna koululaiset lähtevät kouluun. Molemmat aikovat laittaa maskit päälle. Hienoa toiset huomioivaa teinien käyttäytymistä. Olen ylpeä.

 

Covid 19 - Thanksgiving tuli ja meni

Emme saaneet lippuja Taylor Swiftin konserttiin toukokuun puoliväliin, vaikka tarjolla oli 3 iltaa peräkkäin isolla stadionilla (Gillette Stadium Foxborossa). Pikku-O oli kaverinsa kanssa ensin ajatellut menoa, mutta kun kysyin Iso-O:lta ja E:lta, josko liput konserttiin olisi tavaraa mukavampi joululahja, olivat molemmat oikeinkin kiinnostuneita. No, täytyy nyt sitten kuitenkin miettiä jotain muuta. Yksin emme ongelman kanssa olleet. Kun liput tulivat ennakkomyyntiin, ruuhkautui Yhdysvaltojen monopolina toimiva Ticketmaster niin pahasti, että lippuja ei saanut juuri kukaan normaali-ihminen vaan ne menivat suoraan kolmansille osapuolille ja ovat tarjolla moninkertaiseen hintaan. Tilanne oli niin erityinen, että Yhdysvaltain kongressi on esittänyt siitä kysymyksen. Taylor Swift ei ollut hänkään iloinen.

Olen siirtynyt SnapChat-aikaan noin 10 vuotta jälkijunassa. Se on Instagramin kanssa ainoa sosiaaliseen mediaan osallistumiseni. Facebook jäi taakseni jo yli neljä vuotta sitten 2018. Twitteriin en koskaan mennytkään - kohtahan sitä ei (ehkä) enää olekaan. Muista puhumattakaan. SnapChatiin menin siksi, että kotona pysyvämmin oleva, jatkuvasti vähenevä teinimäärä, on ensisijaisesti siellä.

E:n reissu keskilänteen lumimyrskyn läpi ja aikana Chicogoon ja sieltä edelleen Notre Dame-yliopiston kampukselle South Bendiin 4 muun kaverin kanssa oli kuulemma hauska. Koska hän tuli kipeäksi heti sen jälkeen ja joutui loman jälkeen toteamaan tämän valmentajalle, sai hän aika pahastuneen kommentin:"Hope the Instagram post was worth throwing the heavy training down the drains". E:lla on nimittäin sisähallikauden ensimmäinen kisa jo nyt lauantaina (3. joulukuuta).

Maastojuoksukausi on ohi

Iso-O:n maastojuoksu-uran huipentuma oli lauantaina 18. marraskuuta Devensissa, jossa oli koko osavaltion maastojuoksukisat. Edellisenä iltana joukkueella oli mini-team dinner Alin luona, jossa huipputytöt viettivät kivan illan henkisesti valmistautuen. Me lähdimme kilpailuaamuna kotoa klo 11.30. Pikku-O lähti mukaan aivan mielellään, sillä myös poikien joukkue oli kvalifioitunut. Keli oli kirpeä, vain muutaman asteen plussalla, mutta kauniin aurinkoinen. Tytöt juoksivat klo 14. Iso-O juoksi oikein hyvin, oman kaikkien aikojen toiseksi parhaan aikansa (21:07 min 5k), ja tuli Southin joukkueen toiseksi. Amelia ei juossut, kun oli tullut kipeaksi, mikä pudotti tyttöjen kokonaissijoituksen alemmas. Iso-O oli kuitenkin todella mielissään ja toivoi itselleen kilpailuhupparin, minkä hommasimme.

Sports Night oli ennen lomaa. Siellä Iso-O sai "Award of Excellence"-palkinnon hienosti menneestä maastojuoksukaudesta. Siina sanottiin:" Award of Excellence for exemplary display of sporstmanship, ethics & integrity presented to [Iso-O]". Sain häneltä selfien ihmettyneen ilmeen ja plakaatin kanssa.

Kauden debriefing oli Margotin luona lomasunnuntai-iltana. Valmentajatkin olivat paikalla ja hyvä mieli oli jäänyt.

Hiihtokauden alkua 

Hiihtokausi alkoi loman jälkeen maanantaina 28. marraskuuta. Valmentaja oli todennut, että taitaa olla syytä hyperventilointiin. Hänen 12 vuotisen Southin hiihtovalmennusuransa aikana joukkue on kasvanut neljästä (4) hiihtäjästä 48 hiihtäjään. Southilla ei ole tarpeeksi kilpailuasuja. Hän oli todennut, että he saattavat nyt olla koko Massachusettsin isoin joukkue. Aiemmin, ennen koronaa, he olivat aina yksi pienimmistä.

Iso-O sai E:lta saman taudin ja kauden alku meni vähän pipariksi. Itse asiassa kehotin häntä jättämään treenit kokonaan väliin, jotta paranee paremmin ennenkuin treenit suksien kanssa alkavat. Pikku-O oli ensin juossut pääporukan kanssa - joukkue oli jaettu sellaisiin, jotka ovat kestäviä ja sellaisiin, jotka ovat parempia sprinttereinä tai eivät vaan juuri tykkää juoksemisesta - mutta aika pian uskaltautui juoksemaan parhaimpien kanssa. Hänen juoksukavereitaan olivat sitten maastojuoksukauden edustusjoukkueen pojat. Hän oli reippaasti mukana, vaikka jonkinlaisen taudin taisi hänkin saada ainakin silmän punoituksesta päätellen.

Kävimme tänään perjantaina hakemassa Pikku-O:n sukset, monot ja sauvat. Niiden vuokra oli yhteensä $286, mikä on aika kirpeä hinta muutaman viikon käytöstä varsinkin kun todennäköisesti tulemme ne kauden jälkeen lunastamaan tuotakin suuremmalla hinnalla. Mutta nyt on hienot. Monot ovat täysin uudet. Suksia ja sauvoja sen sijaan on käytetty aiemmin, mutta hyvässä kunnossa ovat nekin.

Koulussa 

Iso-O:lla meinaa olla liikaa tekemistä. Hän harmitteli sitä, ettei ole yhtään ehtinyt virkata ja tehdä kollaaseja. Kaiken muun kiireen lisäksi hän jotenkin ajautui valmentajien huomioimiskoordinaattoriksi ja valmisti aivan mielettömän hienoja plakaateja molemmille silloin, kun minun mielestäni olisi kuulunut olla tekemässä hakemuksia nopeasti lähestyviä deadlinea ajatellen. Yritin motivoida häntä keskittymään hakemuksiin ennen Thanksgiving-lomaa, jotta silloin olisi ollut virkkaamiselle ja kollaasien tekemiselle aikaa, mutta motivointini meni toisesta korvasta jarruttamatta läpi. Hänellä meni koko loma koulu- ja hakemusasioiden äärellä, eikä homma silti oikein edennyt. Sama hitaus on jatkunut loman jälkeen. Jopa siten, että Irlanti taitaa mennä kokonaan ohi ja Brittein saarilla ainoaksi muodostunee Edinburgh. Yritin tehdä Iso-O:lle hakuaikataulun. Huomaan kärsiväni persoonallisuuksiemme eroista.

Southilla monitoroidaan poissaoloja aiempaa tarkemmin hieman ärsyttävin metodein. Saan automaattisen viestin, kun toinen tai joskus molemmat on ollut selittämättä poissa Southin automaattisen systeemin mukaan, oli kyseessä oikea poissaolo tai väärä merkintä. Esimerkkinä sain poissaoloilmoituksen molempien poissaolosta WIN-blockin (vapaamuotoinen tunti) aikana. Olivat molemmat olleet paikalla. Ohjelma oli laittanut väärän opettajan heidän tunnilleen ja merkintä lähti eteenpäin. Asia kyllä selviää, mutta on minulle ylimääräinen vaiva, sillä se on pakko hoitaa, jottei tutkintotodistukseen jää yhtään selittämätöntä poissaoloa. Ne kun ovat pahoja jatko-opintoihin haettaessa (*pyörittää silmiään).

Senior Sun Rising eli auringonnousun katsominen yhdessä koulun vanhimpien kanssa oli keskiviikkona ennen lomaa. Jason tuli hänet hakemaan klo 6.30. Oli ollut mukavaa, vaikka iltapäivästä sitten väsyttikin niin paljon, että herätin hänet sängyltään monituntisten päiväunien jälkeen kun saavuin kotiin. 

Pikku-O:n arkkitehtuuri-innostus jatkuu. Koulussa suunniteltu asuinhuoneisto innosti häntä niin paljon, että hän näytti sen minulle ensimmäisenä ovesta sisään saavuttuaan ja piirsi talostamme havainnekuvan iltamyöhällä ihan vaan omaksi huvikseen.

Koulun ulkopuolella

Iso-O:n puhkeamaton viisaudenhammas ärtyi niin pahaksi, ettei hän saanut nukuttua. Järjestin akuuttikäynnin hänelle heti seuravalle päivälle. Siellä todettiin, että onpas tosiaan turvonnut ja kasvaakin ihan väärään suuntaan. Hän sai mukaansa antibioottireseptin ja parin viikon päähän suukirurgille hoitosuunnitteluajan. Käynnin jälkeen Iso-O otti kertaalleen kipulääkettä, eikä aloittanut antibioottikuuria - ja hammassärky väheni melkein olemattomiin. Samanlainen oli vaikutus kuin polvenkin kanssa. Arvio jonkun muun kuin äidin toimesta toimii aina ihmeen lailla.

Snowman Bob antoi meille jälleen omia tekemiään suklaita. Ne ovat todella hyviä ja upeita. Niitä ei myöskään enää ole.  

Auto kävi samalla rysäyksellä 80k huollossa, etulampun vaihdossa, pyyhkimen vaihdossa sekä sen jälkeen vuosittaisessa katsastuksessa. Tämä viimeksi mainittu toimenpide korjaamon toimesta oli mielestäni hieman eettisesti arveluttavaa, kun katsastivat oman työnsä tuloksen, mutta arvostin helppoutta.

Thanksgiving 

Meillä oli Pikku-O:n kanssa ennaltasuunniteltu leipomispäivä Thanksgivingia varten lauantaina ennen lomaa. Meilla oli isot suunnitelmat. Suunnitelmat kutistuivat Pikku-O:n tekemään Tiramisuun ja minun tekemään kurpitsakakkuun. Mutta onhan sekin jotain. Osa syynä leipomissession lyhentymiseen on se, että olen Pikku-O:n mielestä ärsyttävä aina jollakin tavoin ja pitkäkestoinen aktiviteetti äidin kanssa on alkanut olla aikamoinen ponnistus. Hänellä on selvästi menossa jokin irtautumis- ja/tai omien mielipiteiden muodostamisen kausi. Hän mörisee aina hetken, mutta ihanaa kyllä tulee sitten lyhyesti, melkein huomaamattomasti halaamaan tai antamaan jopa poskisuukon jollakin verukkeella.

Cody-koira saapui meille Thanksgiving-aattona Pikku-O:n hoidettavaksi. Se oli kiva minunkin mielestäni. Palkkaa hän sai $260 neljän päivän 'työstä'. Laiton viestin perheen äidille, josko palkkaa olisi vahingossa maksettu liikaa. Hän totesi palkan olleen oikein, sisältäneen inflaatiolisän sekä kiitollisuuden siitä, että heillä ei ole koiran hyvinvoinnista huolenhäivää sen ollessa meillä. Tämä on totta. Harva koirahoitola tarjoaa 24/7 lähelläolon, nukkumisen samalla sohvalla, pitkät lenkit ja leikit lelujen kanssa siten, että ne menevät ihan palasiksi. Cody seurasi Pikku-O:ta joka paikkaan.

E saapui Thanksgiving-lomalle sairastuneena. Samalla tavalla tapahtuu joka kerta. Iso-O oli taas hänelle siitä vihainen. E oli oikeasti kipeänä, kun helposti suostui määräämääni juoksutaukoon sekä jätti meidän Thanksgiving-vierailun Marthan perheen luona sekä itselleen ja sisaruksilleen varaaman BC-jalkapallomatsin väliin. Iso osa hänen joukkueestaan on samassa taudissa. Yksi testasi positiivisesti streptokokki-infektiotestissä. E ei harmillisesti käynyt testissä ennen lomaa ja joutui sitten kärvistelemään koko loman yli (päivystykseen hän ei halunnut lähteä) mahdollisen tonsilliitin kourissa. Maanantaina hän oli käynyt Sports Medicine-vastaanotolla ja saanut penisilliinikuurin 30 sekunnin tutkimuksen perusteella. Näytettä ei hänellä otettu, oli vain sanottu olevan tyypillinen tapaus. Totesin hänelle, että lääkärillä taisi olla mikroskooppikatse, kun itse en pystynyt streptokokkeja paljaalla silmällä näkemään. Penisilliinikuuri oli maksanut kokonaiset 3 dollaria. Se oli yllättävää, sillä lääkkeet yleisesti ovat Yhdysvalloissa tosi kalliita. Hän on nyt sitten kuurilla viikonlopun yli, oli oikea lääkitys tai ei.

E:n maatessa olohuoneen sohvalla, olimme muut Marthan perheen luona jo toista vuotta peräkkäin. Olin edeltävästi kertonut olevani päivystäjänä, ja että on mahdollista, että kaikki menee oikein hyvin. Tai sitten minä hyppään koko ajan puhelimessa, videolla ja tietokoneella. Joten annoin heille mahdollisuuden perua kutsunsa. Eivät peruneet. Tulin aamukierron (onneksi vain 6 potilasta) jälkeen kotiin ennen puoltapäivää. Kukaan kolmikosta ei vastannut puhelimeen kotiin ajaessani. E soitti takaisin 10 minuuttia myöhemmin ja kertoi, että oli herännyt soittooni. Kehotin häntä kurkkaamaan, josko pikkusisaruksilla oli samanlainen tilanne. Oli. Hän oli heidät herättänyt ja kun tulin kotiin, oli keittiössä Iso-O tekemässä kasvislisuketta ja Pikku-O salaattia, molemmat ruokalajeja, jotka meidan oli pyydetty otettavan mukaan. Olimme tästä syystä noin tunnin myöhässä kaikki. Aloitimme alkupalajuustoilla Colinin organisoidessa monipuolista päivällistä valmiiksi. Siirryimme pöytään kaksi tuntia myöhemmin ja söimme todella hyvän aterian. Aterian aivan loppuvaiheessaa minun piti nousta pöydästä ja mennä autoon katsomaan kuvia tietokoneelta ja keskustelemaan erikoistuvan lääkärin kanssa, mutta pääsin 30 minuuttia myöhemmin jatkamaan. Ruoan laskeutuessa pelasimme pokeria koko porukalla. Ilta kruunautui 5 piirakan syömiseen. Iso-O jäi vielä jatkamaan, kun Pikku-O:n kanssa palasimme kotiin. Kotoa löytyi sohvalla, lämpöisen peiton alla makaava E, joka oli Pikku-O:n ohjeiden mukaisesti antanut Codylle ruoan.

Thanksgiving-loma meni itselläni kokonaan töissä. E:lla se meni kokonaan sairastaessa. Iso-O teki läksyjä ja hävisi aina ajoittain jonkun kaverinsa kanssa aikaa viettämään (Talialla, Benin kanssa ajelemassa - Ben oli antanut hänenkin ajaa parkkialueella - sekä Marthalla ja Martha meilla) sekä maastojoukkueen lopputilaisuuteen Margotille, ja Pikku-O hoiti Cody-koiraa.

Päivystysvapaani alkoi. LOVE! Huomenna menen E:n ensimmäisiin kisoihin. Jee!

Covid 19 - Halloweenin jälkeen arjessa ja reissussa

Halloween

Iso-O palkitsi itsensä ensimmäisten hakemusten lähettämisestä lähtemällä hiihtoporukan illanviettoon Halloweenia edeltävänä lauantaina. Varsinaisista Halloween-juhlista ei ollut kyse, sillä he olivat ne yhteisymmärryksessä peruneet seniorien hakukiireiden johdosta, mutta mukavaa oli ollut ja pikkutunneille asti oli hauskuus jatkunut. Ainoan pienen harmin aiheutti se, että entinen kaveri (se aiemmin mainnittu nuori poika) ei enää puhu hänelle. "I am nervous about Nordic. I have beef with him", hän sanoi hieman surullisena.

E lähetti itsestään Halloween-tonttukuvan. Se oli otettu klo 2:15 aamuyöstä juhlapaikan vessassa. Onneksi oli ollut sen verran viileämpää, että asun alaosan hän oli korvannut farkuilla. Yläosa oli sellaisenaankin aika antava.

Pikku-O meni Halloweenia aivan oikeana päivänä, maanantaina, viettämään ystävänsä Jaken luo. Hänen mukaansa ne eivat olleet mitkään Halloween-juhlat, kun "meitä oli vain kahdeksan". Martha tuli meille. Meillä kävi myös talossamme 2005-2008 asuneen perheen äiti ja poika sekä pojan tyttöystävä Bostonin seudulla vieraillessaan. Minä osallistuin Halloweeniin syömällä muutaman suklaapalan. 

Koulussa

Pikku-O:n ranskanopettaja ehdotti, että hän liittyisi ranskaklubiin, samaan, jossa Iso-O:kin on. Hän halusi niin tehdä. Sen lisäksi hän ilmoittautui Punaisen ristin-avustusklubiin tietämättä, mitä se pitää sisällään. Hassu. Kysyin, meinaako kohta olla vähän liikaa kaikenlaista, mutta molemmat väittivät, että klubit ovat niin kepeitä ja tapaamiset kahden viikon välein kouluaikaan, että huolta liiasta kiireestä ei ole. Hyvä puoli on se, että klubiaktiivisuus näkyy virallisessa todistuksessa ja hyödyttää jatko-opintohakemuksissa. Sellaistakin pitää muka miettiä.

Pikku-O istui yhtenä aamuna keittionpöydän ääressä tabletti edessään. Se ei ole tavanomaista - yleensä auki on kännykkä ja siinä Youtube tai jokin peli. Kysyin, mistä oli kyse. Hän oli tekemässä läksyjä! Ei ollut kuulemma kiire - deadline oli vasta klo 12 keskellä koulupäivää - hän oli vain "unohtanut" edellisena iltana. Huokaus.

Iso-O oli aivan ylimielissään tekemistään kirjoitelmista Horror and Scifi (=englannin) tunneillaan. Ensimmäinen kauhutarina sijoittui 1800-luvun lopun Englannin maaseudulle. Kaksi muuta 1950-luvun Lontooseen. Hän oli niin innoissaan, että halusi ne kaikki minulle illallisen jälkeen lukea.

Kolmas yliopistohakemus lähti liikkeelle marraskuun puolivälissä Emory-yliopistoon Atlantaan. Kun kehotin häntä tarkastamaan sähköpostinsa tavanomaista useammin (aiemmin hän tarkasti sen ehkä kerran muutamassa kuukaudessa), hän sanoi:"I am monitoring it as a hawk". Nauratti - ja tuntui kivalta, sillä tuollaista ei voi sanoa, jos on ylistressaantunut (mihin hänellä on ollut taipumusta).

Jakson vaihtumisen jälkeinen ensimmäinen viikko oli helppo vaalien (tiistaina 8. marraskuuta lyhyt päivä) ja Veteran's Dayn (perjantaina 11. marraskuuta oli vapaata) johdosta. Pikku-O tuli koulupäivän jälkeen suoraan kotiin ja oli aivan ihmeissään, kun aikaa oli niin paljon, varsinkin kun hän samalla piti juoksuvapaan viikon. Hänellä oli suorastaan tylsää. 

Ensimmäisen jakson todistukset saapuivat. Iso-O:lla oli viisi arvosanaa A (englanti, statistiikka, psykologia, wellness ja latina) sekä kaksi arvosanaa A- (BC Calculus seka ranska). Pikku-O:lla oli neljä arvosanaa A (ranska, historia, arkkitehtuuri ja fysiikka), kaksi arvosanaa B+ (matematiikka ja englanti) sekä yksi arvosanaa B (Robotics).

Urheiluun liittyvää

Iso-O valittiin MIAA Sportmanship Summit:iin edustamaan Southin urheilijoita. Summit oli Gillette Stadionilla Foxboroughssa  torstaina 10. marraskuuta. Lähtö oli klo 7.30 aamusta, mikä on nykyään todella aikaisin, kun koulun alku siirtyi high schoolissa 7:20 sijasta 9 koronasulkujen aikaan pysyen sellaisena pitkään käydyn teinien unirytmiin liittyneen keskustelun tuloksena. Päivä oli ollut mielenkiintoinen ja jäänyt anniltaan plussan puolelle. Ruokakin oli ollut hyvää.

Frank Moonie Couches Invitational-kisa oli Wrenthamissa 5. marraskuuta. Pikku-O juoksi Freshman-kisan 3k neljän muun Freshmanin kanssa, ja tuli heistä kolmannelle sijalle, koko kisan 53. sijalle (208 osanottajaa) ajalla 11:37 min. Iso-O minun kannaltani harmillisesti ei juossut kisassa vaan käytti ajan kannustamiseen ja treenaamiseen seuraavan viikon State D1-kisaa varten 4 muun nopeimman juoksijan kanssa. He lähtivät Senior Boys-lähdössä kilpailijoiden perässä kiertämään samaa reittiä, mutta pääsivät vain noin puoleenväliin ennenkuin kisan tuomitsijat ohjasivat heidät pois reitiltä. Pikku-O:n kausi loppui tähän kisaan ja hän oli siitä hieman tunteikas. Hän oli jutellut kapteenien kanssa ja saanut heiltä ohjeeksi pitää viikon täyden juoksutauon, ja jatkaa sitten 3-4 kertaa viikossa hiihtokauden alkuun saakka. Tauko oli hyväksi, sillä hänellä oli hieman pohje- ja kantapääkipua.

Pikku-O:lla oli patonkiviesti. Viestissä piti ensin syödä 30 cm pitkä patonki ja sitten juosta 400 m,  ja laittaa seuraava tekemään sama. Vain pari viikkoa myöhemmin oli kaakaomaili. Siina taas piti itse juoda iso lasillinen kaakaota 400 metrin välein. E voitti tämän kisan 4 kertaa peräkkäin. Pikku-O:lla ei ollut ollenkaan samanlaista tavoitetta. Hauskaa oli ollut.

Iso-O:n perinteinen illallinen ennen ensimmäistä osavaltiotason D1-kisaa oli Bertucchi-ravintolassa, mutta nyt West Roxborossa. Kisat Wrenthamissa seuraavana päivänä menivät hienosti, kuulin. En päässyt katsomaan, kun niiden ajankohtaa muutettiin vain pari päivää aiemmin syysmyrskyn johdosta, enkä pystynyt niin lyhyellä varoitusajalla työaikatauluani muuttamaan. Pikku-O meni mukaan kannustamaan. Iso-O juoksi oman parhaansa, 20:49 min (5k), tullen Southin joukkueen neljänneksi. Joukkueen 7 juoksijasta ainakin 4 ensimmäistä juoksi jokainen oman parhaansa, ja Amelia tuli koko kisan toiseksi vain muutaman sekunnin voittajan jäljessä. Tyttöjen hyvä kisamenestys varmisti joukkueen pääsemisen koko osavaltion kisoihin Devensissa. Jee! Pääsen katsomaan Iso-O:n High School-ajan viimeisen maastojuoksukisan lauantaina. On oikeasti aika iso juttu, että matami juoksee näissä kisoissa. Massachusetts on hieman Suomea isompi (yli 7 miljoonaa asukasta). Kisat ovat siis verrannolliset maastojuoksun nuorten SM-kisoihin. Iso-O, Iso-O, Iso-O!!!

Hiihtokauden ensimmäiset, kautta edeltävät, kapteenitreenit olivat viime torstaina ja toiset tänään. Pikku-O on muodostunut kapteeni-Benin luottomieheksi ja toimi välikätenä ja informoijana muille tuoreille hiihtäjäfreshmaneille. Pikku-O on upealla asenteella menossa mukaan hiihdettyään elämässaan vain kerran aiemmin. Hänen asenteensa johdosta mukaan on tulossa sellainenkin espanjalaispoika, joka ei ole pitänyt minkäänlaisia suksia jaloissaan. Hän on rekrytoinyt myös ainakin yhden, mahdollisesti kaksi ruotsalaispoikaa sillä argumentilla, että kyseessä on "Nordic" skiing.

Talvikauden urheilujen ilmoittautuminen siis alkoi. Newtonin $1500 Familycap (tai siis enimmäismäärä perheen kouluun liittyvistä maksuista) tuli täyteen bussilippujen ja molempien maastojuoksukauden jälkeen siten, että maksoin enää $150 yhteensä molempien hiihtokaudesta. Tai no, Pikku-O tietysti tarvitsee välineet. Tätä varten sain varattua Pikku-O:lle vuokrasuksien, -sauvojen, ja -monojen testaamisen sekä mukaan ottamisen, mutta vasta perjantaille 2. joulukuuta. Se on viikko treenien alkamisen jälkeen. Harmi. No, tuossa vaiheessa ei vielä välttämättä ole lunta, joten ehkä hän ei menetä mitään.

Koulun ulkopuolista

Iso-O on ollut jonkin verran enemmän menossa, kun hakuprosessi on edennyt ja koulutöihin on tullut jonkinlainen rutiini. Hän oli mm. lastenhoitajana pitkästä aikaa, Blue Hillsilla Abbyn kanssa vaeltamassa, sekä Marthalla syömässä ja useaan otteeseen hengailemassa. Kaikesta tästä on hänelle tullut positiivista energiaa, mitä on ollut kiva seurata.

Olen sitkeästi jatkanut vegaaniruokien tekemistä, vaikka Iso-O:n vegaanius päättyikin Suomi-lomaan. Hän totesi, että enkö muka ole huomannut, että hän on syönyt kalaa tai juustoa. No, moni vegaaniruoka on oikein hyvä, ja olen oppinut, ettei kermaa esimerkiksi oikeasti usein tarvitse lisätä, joten jatkamme jonkinlaisella kombinaatiolla. Lihaa tulee laitettua todella harvoin, kun Pikku-O ei sen perään kysele hänkään.

Pikku-O on silloin tällöin keittiossä, pääosin leipomassa, mutta joskus ruokiakin valmistamassa. Viimeaikainen ruokaharjoitelma on ollut Fetucchini Alfredo. Hän on tehnyt sen useaan kertaan, yleensä aivan liian myöhään illalla, ja kertaakaan täysin onnistumatta. Aina jokin osio on ollut hänelle pettymys. Juustoa hän ei ole säästellyt. Joka kerran on vähintaan yksi kokonainen parmesaanijuusto mennyt.

Erilaiset Pikku-O projektit eivät nekään ole täysin loppuneet. Yhtenä aamuna herätessäni löysin yläaulasta, rappusilta ja ala-aulasta useita pieniä paperilentokoneita, ja hän on yrittänyt keksiä erilaisia tapoja päästä eroon banaanikärpäsistä aika luovin ratkaisuin.

Pikku-O kävi spontaanisti ostamassa itselleen polkupyörän valot sekä eteen- että taaksepäin. Hän ei ollut varma, että pankkikortilla on tarpeeksi rahaa, mutta uskalsi kuitenkin mennä. Jonossa seisoessaan, hän oli yhtäkkisesti muistanut, että polkupyörän lukkoon oli jäänyt avain. Hän oli rynnännyt ulos, jättänyt ostoksensa johonkin odottamaan, käynyt hakemassa avaimen, ja mennyt takaisin. Hänen takanaan ollut oli antanut hänen tulla takaisin paikalleen jonossa. Hänellä ei lainkaan käynyt mielessä, että moinen ryntääminen olisi voinut johtaa turvamiehen kanssa välienselvittelyyn.

Kotona ja töissä

Laitoin jouluvalot taulun päälle ja portaisiin tuomaan valoa pimeyteen jo ennen lokakuun loppua. Ne tuovat kivaa, pehmeää valoa ja tunnelmaa kotiin, kun ulkona on niin pimeää ja synkkää niin aikaisin iltapäivästä, että ilta tuntuu loputtoman pitkältä.

Minut muutettiin uuteen työhuoneeseen työpaikallani. Ensimmäisessä olin 2017-2019, toisessa 2019-2022, ja nyt muutin huoneeseen, jonka joudun/saan jakaa toisen stroke-lääkärin, syyskuussa aloittaneen, Sudanista lapsena Yhdysvaltoihin saapuneen, MIT:n, Tuftsin ja Yalen kautta Lahey-sairaalaan saapuneen Razazin kanssa. Alku on ollut hieman kömpelöä meille molemmille, kun tietokoneista poistui moni tarpeellinen ohjelma, printtereitä ei ollut, puhelimia piti odotella ym, mutta eiköhän tästäkin selvitä. Kuulin, että seuraavakin muutto on muutaman vuoden sisällä aika todennäköinen, sillä Lahey on kasvamassa sellaisella vauhdilla, että poliklinikat isolla todennäköisyydellä tullaan ottamaan sairaalan käyttöön, ja kaikki poliklinikat siirtyvät johonkin kokonaan muualle.

Ensi vuoden terveydenhuoltovakuutukset ym. "benefits" olivat taas valinnan alla. Erittäin tylsää hommaa, ja jotenkin tuntuu, että vakuutuksissa on joka vuosi jotain pientä huononnusta. Kauhean tarkkana pitää olla, ettei maksa turhasta. Omat valintani johtivat sellaiseen, jossa minä tulen maksamaan $511 kuukaudessa, ja sairaala $1520 kuukaudessa perheemme terveydenhuollosta ja hammastarkastuksista sekä kaikenlaista muusta. Aikamoisista kustannuksista siis puhutaan.

Kellot siirtyivät jälleen taaksepäin 5.-6.11. välisenä yönä. Hassua, että päätös kellojen siirtämisen lopettamisesta oli jo tehty sekä Euroopassa että täällä senaatissa, mutta sitä silti jatketaan. Syynä tähän on se, että asiasta ei tullut konsensusta, kumpaan aikaan kellot jätetään. Arvostin ylimääräistä tuntia yöhön ja hieman aiemmin nousevaa aurinkoa, mutta suren liian aikaisin tulevaa pimeyttä ja pitkiä iltoja. 

Käytyäni läpi asuntotarjontaa, vuokratasoa, asuntojen sijainteja ja muuttokuluja (yhteensä noin $10000 sisältäen välityspalkkion, vuokravakuuden ja muuttamisen kulut), olen alkanut nähdä paikallaan pysymisessä lisääntyvästi hyvää. Nostalgialla ja elämän yksinkertaistamisellakin on toki osansa tässä ajattelussa. Mietin siis, josko jäisin kuitenkin viimeisen kanssa paikalleni tähän taloon. Palaamme tähän. Ajatusprosessi on käynnissä.

Tavarasta eroon-projektini etenee mukavasti. Virkistysrahaston summa ylitti $1500 marraskuun puolivälissä. Kyseessa on summa, jonka aikoinaan maksoimme huonekaluista ja irtaimistosta edelliselle perheelle tänne muuttaessamme. Toki rahaa on vuosien mittaan kulunut aika paljon enemman kuin tuo määrä, mutta hauska yksityiskohta kuitenkin. 

Sosiaalisena

Kävin Cheesecake Factory:ssa Prudential Buildingin alakerrassa Ollin kanssa illallisella. Hän oli koulutustilaisuudessa Bostonissa koko viikon. Hauskaa, että olemme tavanneet vuoden sisään kolmesti.

Työpaikan porukan kanssa olemme tänään menossa Tavern-ravintolaan lasilliselle. Mukavaa. 

Meidän perheemme kävi O'Hara'sissa juhlistamassa Iso-O:n ensimmäisten hakemusten lähettämistä, High Schoolin ensimmäisen neljänneksen (jakson) päättymistä ja uuden alkamista, ja E:n Midterm-testien ja papereiden tekemistä. Hain E:n edeltävästi kampukselta, ajoin meidät teollisuusalueelle, jossa ensin isolla parkkipaikalla, sitten sen ympäristön tiellä ja lopuksi liikenteessä kohti kotia, hän sai treenata. Minun sietokykyni täyttyi hieman ennen isoa risteystä, ja ajoin loppumatkan. Ravintolareissun jälkeen sen sijaan uskaltauduimme kaikki autoon, ja E ajoi koko matkan meiltä kampukselle pikkusisarusten, erityisesti Iso-O:n, pidättäessä hengitystään. Hyvin meni. Nyt on iso kynnys ylitetty.

New York-reissu

Lähdin lauantaiaamun sumussa kohti Riversiden bussipysäkkiä. Pääsin jouhevasti metrolla 4 pysäkkiä länteen ja olin paikalla puoli tuntia aiemmin. Noin 10 minuuttia ennen lähtöaikaa asemalle ajoi BC Eagles-bussi. Ihmettelin, mitä se oikein siellä tekee. Se ajoi odottamassa olevien ihmisten eteen ja aika nopeasti kävi selväksi, että se oli meidän bussimme. Laitoin kuvan E:lle, jolta tuli tekstiviestien tulva:"Bruh what no way! Are you kidding? Take a pic when inside, that'll be hilarious. This shit is crazy'. Bussimatka Manhattanille meni melko jouhevasti, tosin loppumatkan bussi jostain syystä johtuen päätti tehdä New Yerseyn puolella ennenkuin palasi Lincoln-tunnelia pitkin Manhattanille. 

Kävelin Etelä-Manhattanilta hotellille (Manhattan Club), jonka läheisessä ravintolassa (Sweet Green) tapasin serkkuni hommaamassa meille picnic-evästä. Niiden kanssa sitten kävelimme keskuspuistoon, jossa aurinkoisella penkillä istuimme syömässä ja juttelemassa. Kävelimme ympäriinsä hetken ennenkuin oli aika mennä seuraavaan kohteeseen, MoMA:aan. Siellä itseäni eniten kiinnostivat vähän vanhemmat nykytaideteokset (Picasso, van Cogh ym saman aikakauden taiteilijat). Parin tunnin jälkeen alkoi riittää. Menimme Aldo Sohm-viinibaariin parille lasilliselle sekä alkupaloille ennenkuin menimme The Smith-ravintolaan illalliselle.

Seuraavana aamuna satoi. Lähdimme silti aamulenkille keskuspuistoon. Sateen jälkeen oli pilvistä ja paljon edellistä päivää viileämpää. Luovutimme huoneen viime minuuteilla klo 11 ja menimme aamupalalle belgialaiskahvilaan, jossa otin herkullisen mozzarella-tomaatti-pestoleivän, ison cappuccinon sekä tuorepuristetun omenamehun (tämä kombinaatio oli reissun paras makuelämys yllättäen). Sen jälkeen lähdimme kävelemään etelään ajatuksena mennä rannan kävelytielle. Tuulta oli kuitenkin sen verran, että oli mukavampi kävellä hieman suojaisempaa High Line:a sekä rannasta kaempana olevia teitä. Ohitimme Sex and the City-sarjan Carrien talon. Sitten alkoi olla nälkä. Kävelimme takaisin pohjoiseen kohti korealaisaluetta ja menimme hieman randomilla Five Senses-ravintolaan. Oli erittäin herkullista ja isot annokset. Aika pian tämän jälkeen tiemme erosivat. Serkut menivät lämmittelemään Macy's-tavarataloon ennenkuin heidän lentokoneensa lähtö lähestyi ja minä menin bussille, jolla melko jouhevasti Bostoniin ja edelleen metrolla kotiin. Kaikkinensa hyvä reissu. Ensisijaisesti serkkujen tapaamisen johdosta. Mukava oli kuitenkin tulla kotiin. Boston näyttäytyi taas bussin ikkunasta aika upeana ja niin paljon siistimpänä kuin NYC.

Covid 19 - Ennen Halloweenia kotona, koulussa ja kilpailuissa

Samoin kuin vuotta aiemmin, hankin kaksi kurpitsaa, molemmille taiteilijoille omansa. Iso-O lähti perjantai-iltana ystävälleen kurpitsa kainalossa ja saapui takaisin hienon tekeleen kanssa. Sen nimi on "School Picture Day" (kuvassa oikealla). Seuraavana aamuna löysin keittiöstä toisenkin kaiverretun kurpitsan ja aikamoisen sotkun. Pikku-O oli saanut isosiskoltaan kimmokkeen ja tehnyt omansakin valmiiksi juuri sopivasti ennen Halloweenia. Tämä kurpitsa on kauhuelokuvan (geneerinen, ei spesifi) pahis, hän kertoi minulle.

Annoin molemmille pienet huonekasvit hoidettavaksi. Kasvit ovat aavikkokasveja, joten vähän vähäisempi huolenpito pitäisi riittää. Iso-O:n kasvi on hänen pöydällään ja toistaiseksi hengissä. Pikku-O:n kasvi hävisi johonkin. Kun kyselin perään, se löytyi hänen Suomen lipulla peitetyn ikkunansa ikkunalaudalta. Toisin sanoen, se ei ollut kenellekään muulle näkyvissä kuin naapurille. Ehdotin sen ottamista työhuoneen pöydälle, jossa se ilahduttaisi sekä minua että häntä aina pelatessaan. Se säilyi siinä viikon verran ja hävisi sitten uudelleen. Hän oli lukenut jostain, että kasvin kuuluu olla etelä-länsi-ikkunalla, ja oli vienyt sen takaisin lipun taakse piiloon. Kävimme keskustelun läpi uudelleen, ja se palasi työpöydälle ottamaan vastaan aamuauringon, ja ilta-auringon säteet. Paitsi että viikonloppuna se matkusti auringon mukaisesti työhuoneesta pesuhuoneen ikkunalle ja sieltä ala-aulan ikkunalle. Ilahduttihan se toki niissäkin paikoissa. Kannoin kuitenkin illan päälle takaisin työhuoneeseen.

Iso-O:n hakuprosessia ja muutakin

Iso-O kamppaili College Essay:n kirjoittamisen kanssa. Se huolestutti minua jonkin verran, sillä essee on yksi tärkeimpiä hakemisen osioita. Sen ensimmäinen kokonainen versio oli yllättävän hyvä. Teksti alkaa 3-vuotiaan Iso-O:n missiolla pelastaa perheensä sienien hyökkäystä vastaan Lapin mökillä ja laajenee kuvailemaan hänen kasvunsa oman elämänsä johtajaksi. Teksti oli aikamoinen raakile vielä viikko ennen ensimmäisten hakemusten lähettämista, mutta muotoutui hieman paremmin luettavaan muotoon ja monien versioiden jälkeen oli valmis. Prosessissa olivat avuksi Martha ja E. Iso-O lähetti tekstin heille molemmille ja kävi puhelimitse läpi sen hyvät puolet ja haasteet. Hän suunnitteli antavansa tekstin latinanopettajansa luettavaksi, mutta opettajan vastaanotolla oli aivan liikaa muita ihmisiä, ja se sitten jäi. Hyvä puoli tässä suunnitelmassa oli se, että hän joutui panostamaan sen luettavuuteen, jotta olisi kehdannut antaa sen tälle todella tiukalle opettajalleen.

Portfolioon hän laittoi kaksi isoa kategoriaa - kollaasit ja virkkausprojektit. Ehdotin piirrustuksia ja muita taideteoksia, mutta ne eivät olleet hänen mielestään tarpeeksi hyviä. Portfolion kasaamisen aikaan mieleen tuli koko ajan uusia tekeleitä. Niitä on muutaman viime vuoden aikana todella tullut tehdyksi. Hän sai palautetta yhdeltä Southin taideopettajalta, ja siitäkin tuli oikein hyvä.

Jokainen yliopisto huomioi Common App:in tiedot ja siellä olevan College Essayn, mutta ihan jokaisella niillä on kaikenlaista muutakin. Yleensä muutama 150-400 sanan essee erilaisista sekä hakijaa että hänen maailmankuvaansa testaavista asioista. Yhden kohdalla en pystynyt olemaan objektiivinen; hän luki minulle BC:lle vaaditun 400 sanan esseen henkilöstä, jonka kanssa hän kokee käyvänsä tärkeää dialogia. Se henkilö olin minä. <3. 

Ensimmäiset hakemukset on nyt lähetetty, kaksi päivää ennen deadlinea. Ne menivät Yale-yliopistoon (Single Choice Early Action) ja Boston College:en (Regular Decision, mutta hakemalla jo nyt tulee huomioiduksi Gabelli Presidential Scholarship Programiin, ohjelmaan, johon valitaan 18 vuosittain, ja josta hyötynä olisi stipendi opintojen kattamiseksi). Ensimmäisen lähettämisen jälkeen muistin, että ulkomaalaisena hakijana hakemusmaksu kiertää Lontoon kautta ja ottaa siitä pienen lisämaksun. Sen jälkeen siirryin käyttämään matkaluottokorttiani, jonka avulla moisen harmin voi kiertää. Sillä sitten jatkossa. Nyt voi pitää muutaman päivän vapaata, mutta aika pian tulee USC ja mahdollisesti Georgetown eteen. Ja sitten alkaakin loppuvuosi ja kaikki muut painaa päälle. 

Iso-O ilmoittautui AP-testeihin (AP=Advanced Placement, tarkoittaa College tason kurssien loppukokeita, hyväksytään joissain yliopistoissa osaksi perusopintoja). Hänellä on tänä vuonna 4 ko. kurssia, ja niiden päätteeksi oletetaan, että testit tehdään. Testit ovat toukokuussa parin viikon sisään, puolipäiväisiä, jotkin niistä peräkkäisinä päivinä. Hän tulee tekemään French-, BC Calculus-, Statistics- and Psychology-testit. Kaikissa rittää hommaa.

Toinen kouluun liittyvä, mutta samalla tavalla hieman perusopetuksen ulkopuolinen testimahdollisuus on Biliteracy-testi, tai siis testi jonkin muun kuin englannin taidosta. Iso-O ilmoittautui ranskankokeeseen. Hän mietti suomea, mutta se olisi tarkoittanut erityisjärjestelyitä, ja latinaa, muttei saanut aikaiseksi ennen deadlinea, joten ranska se nyt sitten tulee olemaan. Aivan hyvä. Tekemistä on hänellä riittämiin.

Iso-O:n oikomishoito ei loppunutkaan ihan vielä. Hän sai 10 viikon ajaksi muotit, joita kuuluu taas käyttää koko ajan ennenkuin käy hakemassa pitkäaikaisen yömuotin. Hän otti tämän epätyypillisen rauhallisesti ja kommentoi hampaidensa olevan jo nyt niiiiiiiiiiin paljon paremmat kuin vuosi sitten. Viisaudenhampaat kurkistavat toisella puolella suuta. Niillekin pitää jossain välissä tehdä jotain. Pöh.

Juoksemista ja siihen liittyvää ja liittymätöntä

Pikku-O:n kantapää on vaivannut. Pienen helpotuksen aiheutti uusiin lenkkareihin siirtyminen sekä samanikäisen joukkuekaverin kommentti hänen olevan "heel striker" johtaen vakavaan yritykseen muuttaa juoksuasentoaan. 

Poikien joukkueen perinteinen puuhun raapustamis- ja kynttilänsytyttämistapahtuma Cold Spring Park:issa (johon on kiellettyä mennä pimeällä) oli Pikku-O:n ensimmäinen. Nyt hän tietää, mihin E hävisi neljän vuoden ajan. Me muut emme tiedä - paikka on salaisuus.

Team Dinner oli tällä kerralla hiustenvärjäysteemalla. Perinteiden mukaisesti poikien Varsity Team (7 poikaa, E neljästi oman High School uransa aikana) värjäsi tukkansa vitivalkoiseksi ja tyttöjen kaikki halukkaat latvansa pinkiksi. Iso-O oli tällä kerralla hieman harmissaan, sillä Home Coming-juhla oli seuraavana päivänä, ja antoi vain aivan latvankärkensä värjätä. Niistä tuli mielestäni kivat, eikä häntäkään enää liikaa harmittanut.

Home Coming-juhla oli lauantaina 22. lokakuuta Southilla. Se on ikäänkuin mini-Prom. Pukukoodi oli cocktail dress, mikä Iso-O:n kohdalla tarkoitti yhden vanhan pitkän mekon lyhentämisen hakaneuloilla noin 30 cm lyhyemmäksi. Siitä tuli kiva, ja jopa minun mielestäni tarpeeksi pitkä. Hän lähti ensin Marthalle valmistautumaan ja sieltä yhdessä juhlaan, josta jo ennen yhdeksää House of Tandoor-ravintolaan illalliselle, edelleen Marthan kautta Benin kyydillä Sylville jatkoille, ja yömyöhällä kotiin. Itse Home Coming oli ollut aika minimaalinen, lähinnä tanssimista ystävien kanssa, ja ei kovin juhlava edes. 

Molemmilla juoksijoilla oli lauantaitreenit ennen viimeistä kisaa muualla kuin Southilla. Pikku-O pääsi Codyn äidin kyydillä jo ennenkuin heräsin klo 7 Cambridge Fresh Pondille, jossa joukkue juoksi viikon pitkän juoksunsa. Iso-O:n kanssa lähdimme hieman myöhemmin, klo 9 kohti Franklin Parkia, jossa Southin tyttöjen lisäksi oli muitakin perjantain Dual County League-koulujen joukkueita tutustumassa reittiin. Ainakin Cambridge, Concord Carlisle ja Boston Latin näkyivät. Iso-O:n treenien (valmentajan puhe, lämmittelylenkki, 3 x mäkiosuus, 3 x metsäosuus, ja viilennyslenkki) aikaan minä ensin kävelin reitin läpi, sitten juoksin sen (5k), ja lopuksi kävelin uudelleen, ja olin valmis vain hieman ennen häntä. Hyvä mieli jäi. Juoksin tavanomaista nopeammin, keli oli upea aurinkoinen ja lämmin syyskeli, ja Iso-O ilahtuneena aina heilutti, kun juoksin ohi. 

Kauden viimeinen koko joukkueen kisa DCL Franklin Parkissa oli perjantaina 28. lokakuuta. Lähdin töistä klo 12.30, ajoin BC:lle, josta otin E:n kyytiin, ja ajoimme paikalle. Nuoremmat eivät tienneet, että hän on tulossa. Kun kävelin E:n kanssa kohti Southin porukoita, Iso-O kirjaimellisesti hyppelehti kohti E:a kasvot leveässä hymyssä. Minua hän ei huomioinut lainkaan. Pikku-O:kin näytti aika iloiselta. Iso-O juoksi ensin Varsity tyttöjen kisassa. Hänellä ei näyttänyt menevän hyvin lainkaan. "Iso-O, you are going backwards!!" huusi isoveli, ja jatkoi:"Pain cave". Hän sijoittui joukkueensa viidenneksi, mikä on hänen heikoin suorituksensa tähän saakka, mutta aika oli yksi hänen parhaistaan (21:25; 5k). Pikku-O juoksi Freshman-Sophomore-kisassa aloittaen pakan keskiväliltä, mutta melkoisen loppukirin johdosta sijoittui noin sadan juoksijan joukossa 10. sijalle ajalla 11:47 (3k). Hienosti menneen kauden johdosta Pikku-O valittiin ensi viikon Wrenthamin kutsukisojen Freshman-sarjaan yhtenä viidestä freshmanista. Southin poikien Varsity tuli toiseksi, Junior Varsity ensimmäiseksi, ja Fresh-Soph ensimmäiseksi omissa sarjoissaan. Southin tyttöjen Varsity tuli neljänneksi, Junior Varsity ensimmäiseksi ja ja Fresh-Soph ensimmäiseksi. Upeasti siis meni koululla kokonaisuudessaan.

E:n ajokorttiasioita ja muutakin

E ymmärsi yhtäkkisesti, että ongelma ajokortin kirjallisen osion tekemisen kanssa liittyi siihen, että hän oli jo vuosi sitten RMV:n kanssa tekemisissä vanhan passin tiedoin. Kun hän nyt sitten uuden passin tietojen sijaan loggasi sisään systeemiin vanhalla, hän pääsi tekemään kirjallisen osion, pääsi siitä helposti läpi, ja on nyt sitten harjoituslupien haltija. Niiden kanssa hän saa laillisesti ajaa minun kanssani ja minun vakuutuksellani aina ajokokeeseen saakka. Hieno homma! Nyt ei sitten kuin harjoittelemaan. Siihen tuli mahdollisuus Franklin Parkissa olleen DCL-kisan jälkeen. Kävin kisan päätteeksi E:n kanssa ajelemassa ensin tyhjähköllä parkkipaikalla, mutta sitten liikenteen mukana. Meni oikein hyvin siihen nähden, että edellisestä kerrasta on 1,5 vuotta aikaa. Liikenteessä minua kyllä alkoi jännittää sen verran, että pyysin vaihtamaan kuskia ennenkuin ajaudumme monikaistaiselle perjantairuuhkatielle. Ensi kerralla sitten.

E sai omat rokotteensa (influenssa ja koronan bivalentti) sekä joutui jälleen sattumanvaraisesti valittuna huumetestiin. Hän joutui lisäksi tekemään posterin alkoholin haitoista osuttuaan bileisiin, joihin oli tehty ratsia, ja joissa oli - yllättäen (not) - alkoholia ollut tarjolla (alkoholin laillinen raja täällä 21 vuotta). Syyllistymättä kukkahattutätiajatteluun tässä viimeksi mainitussa totean, että hänellä oli huono tuuri. Samana iltana hän oli itsekseen katsonut jalkapallo-ottelua, ja mennyt siksi ko. bileisiin tunteja myöhässä, vain noin 15 minuuttia ennen ratsiaa. Se oli hänen kohdallaan onneksi otettu huomioon lieventävänä asianhaarana. Suhtautuvat nimittäin aika ankarasti alkoholiin kampuksella.

Lähiseudulla tapahtuu

Olin jättänyt etuverannalle pahvilaatikollisen poismenevää tavaraa. Se ei ollut enää siellä, kun kävin postia hakemassa. Tuntui vähän epämiellyttävältä - ei siinä mitään lappua "ota tästä" ollut. Joku oli vain nähnyt tilaisuuden tulleen ja napannut mukaansa. Mitään harmia ei varsinaisesti aiheutunut, sillä pois ne olivat menossa, mutta silti. Kävin kurkistamassa autotalliin, josko polkupyörät, ruohonleikkuri ja talvirenkaat olisi viety nekin, mutta ei onneksi. Seudullamme on ollut tavanomaista enemmän varkauksia. Jopa sellaisia, joissa auton pohjasta on poistettu katalysaattori. Näitä viimeksi mainittuja on ilmoitettu 13, mutta niitä on varmaan paljon enemmän. Kamalaa.

Lusikkalaatikosta löytyi taas hiirenkakkaa. Tätä ei tule tästä talosta poismuuttaessa ikävä.

Covid 19 - Tahmeaa menoa

Ihan viimeisen päälle eivät ole asiat sujuneet. Ensimmäinen esimerkki oli korona- ja influenssarokotteiden hankkiminen. Olin varannut meille rokoteajat myöhäiselle illalle 12. lokakuuta Watertownin CVS-apteekkiin. Juuri, kun saavuimme paikalle, CVS:n tietokonesysteemi kaatui. Samalla tavalla oli farmaseutin mukaan käynyt viikko aiemmin ja koneet olivat olleet pois päältä tunti tolkulla. Hmm. Venäjän hakkerointia? No, tällä oli sellainen harmillinen vaikutus, että oikeita lääkkeitä ja rokotteita ei ollut mahdollista saada ulos systeemistä. Aika haavoittuvaista! Jäimme hetkeksi odottamaan sillä ajatuksella, että systeemi alkaa uudelleen toimia. Puolen tunnin päästä farmaseutti tuli ehdottamaan, että ottaisimme koronarokotteet ja tulisimme seuraavana päivänä takaisin influenssarokotteille. Harmittelin, mutta teimme juuri niin. Rokotus alkoi Iso-O:sta. Piikin jälkeen farmaseutti näytti hölmistyneeltä ja totesi antaneensa Iso-O:lle vain ilmaa. Hmm. Miksi? Miksi mukana oli tyhjä piikki? Tuliko hän saaneeksi kaksi annosta? Oliko piikki käytetty jollekin muulle? Farmaseutti vakuutti, ettei huolta kummastakaan ollut, mutta mieltäni jäi hieman vaivaamaan. Jäin miettimään sitäkin, mitähän me oikein saimme? Miksi koronarokotteet oli mahdollista saada, mutta influenssarokotteita ei? Paljon kysymyksiä, ei vastauksia. Menimme sitten uudelleen seuraavana päivänä. Systeemissä oli jälleen jotain häikkää, mutta farmaseutti oli ottanut influenssarokotteemme valmiiksi, joten saimme ne melko jouhevasti. Jäi silti outo fiilis. No, rokotukset on nyt hoidettu tavalla tai toisella, lääkäreille, kouluihin ja työpaikalle ilmoitettu, ja olo jälkikäteen sen verran hakattu, että jonkinlaiset aktiivista ainetta sisältävät rokotteet ne olivat.

 

Kisoja

Muutamat kisat ovat jälleen tähän ajanjaksoon mahtuneet. Launtaina 8. lokakuuta Iso-O:lla oli kisat Devensissa. Jostain syystä poikien joukkueella ei ollut ja Pikku-O jäi kotiin. Lähdimme aamusta molemmille meille hieman liian aikaisin. Keli oli aurinkoinen ja matkalla näkyi upeita ruskan värejä. Miniruskareissu minulle, kun varsinaiseen edes yön yli reissuun ei taida olla teinien kiireiden johdosta mahdollisuutta. Kisat olivat samassa paikassa kuin Middle School State Meet vuosittain, mutta rata oli isoilta osin eri. Ensin juoksivat JV-tytöt - Southin joukkue voitti, vaikka joukkueita oli parikymmentä. Varsity-kisa ei mennyt aivan niin hyvin, sillä Southin toiseksi tullut juoksi vahingossa ilman numeroaan ja sen takana ollutta aikaa mittaavaa sirua, eikä häntä siten otettu huomioon. Tulivat silti kokonaisuudessaan viidenneksi. Iso-O:lla ei ollut hyvä päivä, mutta aika 5k-radalla oli kuitenkin 22:19 eli mielestäni oikein hyvä, ja hän oli 4. nopein Southin juoksija, Amelian (Stanfordiin jo valittu huippuluokan juoksija), Mollyn (Sophomore), ja Alin (Senior) jälkeen. 

Viimeinen Dual Meet oli Lincoln Sudburya vastaan heidän kotikentillään. Reitti on seuraajalle kiva, kun vain osa on metsässä katseilta piilossa. Kävin hakemassa Iso-O:n koulultaan, kun jälleen oli bussien saannin kanssa hankaluuksia (koronan aikana ja jälkeen koulubussikuljettajista on ollut huutava pula koko Yhdysvalloissa); Pikku-O:n joukkueelle bussi järjestyi viime minuuteilla, ja hän halusi sillä mennä joukkuehengen johdosta. Iso-O yllätti juoksemalla koko kisan kolmanneksi ja jälleen Southin 2. ajalla 16:33 min. Pikku-O juoksi oikein hyvin ja oli tyytyväinen, mutta kokonaissijoitus jäi aika paljon aiempaa heikommaksi. Aika oli 15:51, taas selvästi isosiskoa nopeampi samalla 4K matkalla.

Team Dinner oli perjantaina puolisuomalaisen Suvin luona. Yleensä juhlat loppuvat noin klo 21. Kun parivaljakkoa ei kuulunut kotiin klo 22.30 mennessä, aloin hieman huolestua. Iso-O vastasi viestiini, että on Jasonin kanssa Newton Centerissä. Hän jätti mainitsematta, että Pikku-O:kin oli. Tämä selvisi, kun Pikku-O vastasi viestiini hieman siskonsa jälkeen. He olivat hiihtoporukan, siis muidenkin kuin Jasonin, kanssa liikkeellä ja lupasivat tulla yhdessä kotiin. Tulivathan he, noin puoliltaöin. Kun seuraavana päivänä kysyin Pikku-O:lta, kokiko hän olonsa kiusalliseksi niin paljon vanhempien kanssa, hän ei sanonut niin olleen. Mukana oli hänen lisäkseen yksi toinen Freshman, niin ikään senioritytön pikkuveli.

Molemmille tilasin uudet New Balance 1080-lenkkarit, kun edellisten kanssa ovat juoksumailit jo tulleet täyteen. Iso-O on niihin ihastunut jo vuosia sitten. E:n joukkue, jonka sponsori on New Balance, käyttää samoja. Ja, nyt sitten Pikku-O:kin on myyty. Minä tykkään enemmän 880-mallista ja aion siinä pitäytyä. Minä en vielä tarvitse uusia; olen vasta nykyisteni puolivälissä.

Iso-O hakee ja toimii

Iso-O otti ensin pikkuveljen avustuksella Colinin ystävällisesti lainaamalla järjestelmäkameralla kuvia kollaaseistaan sekä muista taide- ja käsitöistään hakemuksiin liitettävää portfoliota varten, mutta kuvat eivät oikein tyydyttäneet, ja Martha tuli avuksi. Siltikään homma ei ole vielä valmis. Kuvia on tullut otettua vielä päiviä jälkikäteen. Isoksi ongelmaksi on muodostunut Google-tilin ylitäyttyminen erittäin epäsopivaan aikaan. Iso-O on yrittänyt tätä ratkaista hakemusten muiden osioiden kustannuksella ennenkuin ymmärsin hänen kanssaan keskustella priorisoinnista sekä asian ratkaisemisesta USB-tikun avulla.

Itse hakemuksia olemme saaneet eteenpäin, kun otin hieman isomman roolin niiden kanssa. Olemme istuneet moneen otteeseen vierekkäin olohuoneen sohvalla. Hän sai viimein hakemuksen pääosan taklattua melko valmiiksi ("Common App"), laitettua hakuohjelman ulkopuoliseen yliopistoon (Georgetown) samanlaisen hakemuksen samanlaiseen tilanteeseen, ja suunnitelman valmiiksi ensimmäisen 4 paikan hakemiseksi. Näistä kaksi tulevat eteen jo lokakuun lopulla. Koville ottaa. Minulla siksi, että haluaisin niiden etenevän rivakammin, ja Iso-O:lla siksi, että ajatus hakemisesta ahdistaa. 

Stressia on paljon muutenkin. Siksi oli kiva saada Midterm Comments opettajilta, jotka olivat yksiselitteisen kehuvia aktiivisuudesta ja osallistumisesta. Se häntä ilahdutti ja ehka hieman rentoutti.

Sosiaalipuolella on menoa jatkuvasti, mutta jonkinverran hän on osannut sanoa ei, jotta hakuasiat ovat edenneet. Yksi kiva tapahtuma oli Team Yoga-tilaisuus Artemis Yoga-studiolla Watertownissa. Tilaisuuden järjesti toinen kapteeneista, jonka äiti työskentelee paikassa. Pääsivät ilmaiseksi hienolle studiolle sen jo sulkiessa ovensa sunnuntai-iltana. Viikonloppuiltaisin hän on mennyt muutamaksi tunniksi muutaman muun hiihtoporukan seniorin kanssa ventiloimaan ja saamaan ajatuksiaan pois tekemättömistä töistä. 

Dramatiikkaakaan ei ole puuttunut. Iso-O:lla oli riita ystävänsä kanssa. Keväästä lähtien hänellä on mennyt erityisen hyvin pari vuotta nuoremman hiihtäjäpojan kanssa. Tämä ystävä on kuitenkin useammin kuin kerran tehnyt oharit ja jättänyt tulematta sovittuihin tapaamisiin tai perunut viime tipassa. Iso-O:lla tuli mitta täyteen ja hän antoi tulla palautetta oikein kunnolla. Poika ei oikein edes ymmärtänyt, mistä purkaus johtui. Muutama päivä myöhemmin Iso-O palasi asiaan, pyysi anteeksi purkaustaan, mutta ilmoitti, että tarvitsee välimatkaa ko. henkilöön. Poikaparka ei edelleenkään oikein ymmärtänyt. Keskustelimme. Olen ylpeä, että Iso-O sai sanotuksi mieltä vaivaavan asian, ja luulen, että pitkällä tähtäimellä heistä tulee aivan hyviä, ellei parempia, ystäviä.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O on valmistellut palapelejään sekä legosettejään myytäväksi. Hän ajatteli ensin laittaa ne itse myyntiin epäillen, että minä pitäisin hänen tienestinsä, mutta kun perustelin minun Craigslist-tilini potentiaalia (enemmän tavaraa myynnissä, parempi näkyvyys ja tuotto), hän päätyi luottamaan, etten laita hänen tulojaan yhteiseen virkistysrahastoomme. Palapelit ovat nyt myynnissä. Legoseteistäkin on pieni osa, mutta projekti jatkuu siten, että olohuoneen pöytä ja lattiat ovat täynnä irtolegoja, jotta setit saisi kokonaisiksi - osasta kun on legoja vuosien mittaan hävinnyt. Annoin hänelle aikaa tämän viikon loppuun siivota olohuone luvaten, että projekti voi jatkua isoveljen kanssa Thanksgiving-tauon aikana.

Viime kevään MCAS-tulokset saapuivat. Kahdeksasluokkalaisilla oli englannin ja matematiikan lisäksi Science, mikä käytännössä tarkoittaa luonnontieteitä. Pikku-O sai matematiikassa "Exceeding Expectations". Englannissa tuli "Meeting Expectations". Saman tuloksen hän sai luonnontieteistä. Alla numerot. Täydet pisteet kaikissa on 560. "Meeting Expectations" 500-529, "Exceeding Expectations" 530-560.

Aihe        Omat pisteet    Koulun pisteet    Koulualueen pisteet    Massachusettsin pisteet     

Matematiikka    538                  520                      515                              493

Englanti            528                  512                      511                              494

Science            525                  509                      508                              494                    

Koulusta tuli myös Midterm Comments. Niissä kaikissa oli positiivinen sävy hyvästä tuntiaktiivisuudesta sekä ahkeruudesta. Ehkä ne läksyt siis kuitenkin on jotenkin tullut tehtyä, vaikka en aivan sellaista kuvaa ole saanutkaan.

E:n erilaisia

E tuli meille hampurilaisille, joita Pikku-O oli toivonut jo monen viikon ajan tehtäväksi. Tuli hyviä. Ja kiva oli istua yhdessä porukalla. Ihana on seurata kolmikon kommunikointia. 

Boston Collegen urheilijoiden uudet Media-kuvat julkaistiin. E laittoi niitä Instagramiinkin.

Ajokortin hakemisen ensimmäinen osio on ollut melkoisen puskemisen takana. Ensimmäisen kerran yritimme 2021, useaan otteeseen, mutta aina oli jokin pieni ongelma papereissa, ja niinpä se jäi sitten siihen. Nyt on papereiden puolesta homma hoidossa - tai on, jos kaikki sujuu jouhevasti seuraavan kuukauden sisään - ja ajoin E:n kanssa Haymarketin RMV:lle perjantaina 14. lokakuuta. Aika oli varattu klo 14.30, mutta E oli sisällä toimistossa jo klo 14. Tiskille hän pääsi klo 16.45, viisitoista minuuttia ennen sulkemisaikaa. Joko tästä johtuen tai siitä riippumatta, hän sai omien papereidensa näyttämisen ja hyväksymisen sekä $30 maksamisen jälkeen mukaansa paperin, jossa oli ohjeet suorittaa kirjallinen osio netissä. Koska hän oli valmistautunut testiin aika hyvin - viimeistäänkin odotellessaan tuntitolkulla - hän päätti tehdä testin vielä illan päätteeksi kampukselle päästyään. Sain viestin:"Se ei anna minun otaa sitä just nyt. It can't verify the information right now". Miten tämä voikin olla näin hankalaa? Annoin ohjeeksi laittaa RMV:lle kysely heti perjantaina, sillä heidän käsittelyaikansa ovat - hmm - aika pitkiä. En myöskään kehottanut perumaan hänelle varattuja aikoja tulevilla muutamalla viikolla ennenkuin asia on ratkennut. Tahmeaa on. 

Covid 19 - Monenlaista hurrikaania

Kotiin ja asumiseen liittyvää

Ensimmäiseksi joutunen hieman avautumaan. Olen tulossa todella nostalgiseksi. Puhuimme tästä talosta lähtemisestä, ja lapset ovat siihen reagoineet omalla tavallaan tunteikkaasti. Niinpä olen itsekin hahmottamassa, että olemme todellakin lähdössä kodista, joka on ollut meille kaikille - minä mukaanluettuna - pisin asumisjakso ikinä samassa asunnossa. Jokainen juttu on "viimeinen". Kuten esimerkiksi lämmityksen päällelaittaminen 22. syyskuuta. Yhyy!

Vuokraemäntä siis vahvisti, että vuokrasopimuksemme todellakin päättyy toukokuun viimeinen päivä. Hän ei siis jatka sitä kuukautta pidempään, mikä olisi ollut meille Iso-O:n kesäkuisen valmistumisen johdosta sopivampi. Syynä on se, että hänen 'pitää' aloittaa keittiö- ja pesuhuoneremontit 1.6. Ei oikeasti pidä, mutta hän on fiksoitunut tähän ajatukseen. Niinpä minä aktivoiduin meidän uuden kodin löytämiseksi. Sain vinkkejä muutamasta hyvästä vuokravälittäjästä, ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ei ole tapahtunut vielä oikeasti mitään, lähinnä siksi, etten ole laittanut viestiä kenellekään. E oli samanlaisessa hommassa, sillä hänen pitää juniorivuoden aikana asua kampuksen ulkopuolella. 4 pojan joukolla etsivät ja löysivät sopivan Boston Collegen lähiseudulta ja niinkuin edellisessä postauksessa totesin, yhden omakotitalon alakerta on nyt sitten heidän valintansa. Siihen liittyi kaikenlaisia kiemuroita, joihin jouduin minäkin osalliseksi.

Minä harmittelin autoni etulampun palamista. Olen hieman pettynyt autokorjaamooni, sillä luulen lampun olleen palanut jo ennen 75k tarkastusta. Lamppu on sama joka paloi viime talvena herättäen kysymyksen vähän isommasta ongelmasta. Opiskelin lampunvaihtamista Youtuben avulla itse, ja se näytti melko yksinkertaiselta. Voimani eivät sitten kuitenkaan riittäneet. Auto pitää käyttää uudelleen korjaamolla. Iso harmi, sillä katsastus on lähestymässä, eikä se tällaisenaan mene läpi. :( Sakotkin voin saada, jos poliisi huomaa.

Koululaisten ensimmäinen 3 päiväinen viikonloppu oli syyskuussa Rosh Hashanahin osuessa maanantaille 26. syyskuuta. Minulla oli täysi työpäivä. Pikku-O teki hienon suklaakakun modifioimalla aiemmista resepteistään, sekä bravuurinsa tiramisukakun. Herkkuja riitti melkein viikoksi. Iso-O tapasi ystäviään eri paikoissa, mm. omassa huoneessaan aina puolille öille saakka, kun yritin itse nukkua. Sovimme sittemmin, että klo 21 jälkeen ystavien kanssa sopii siirtyä alakertaan jatkamaan. Koululaisten seuraava vapaa oli keskiviikkona 5. lokakuuta Yom Kippurin johdosta. Pikku-O säteili kertoessaan, kuinka kiva on asua Newtonissa, jossa on kristittyjen lisäksi niin paljon juutalaisia - kouluissa noudatetaan molempien juhlapäiviä lisäten vapaata. Nyt alkoi taas kolmipäiväinen viikonloppu. Maanantaina on "Indigenous People's Day" (entinen nimi: Columbus Day). Minäkin olen vapaalla, kun päivystysvapaani juuri alkoi.

Olin miljardööri-illallisella Bostonissa. Kirjaimellisesti. Laheyn Neurologian professuurin kustantaa Irwing Oil:in omistajasuku. Olin toukokuussa 2019 samalla illallisella. Vuosittain - koronaa lukuunottamatta - he järjestävät usean ruokalajin illallisen jossain Bostonin hienoista ravitoloista neurologian klinikan rajoitetulle porukalla. Minä en oikeasti kuulu aivan ydinporukkaan, kun en ole varsinaisesti johtotehtävissä, mutta luulen saaneeni kutsun, kun Barbara, stroke division chief, ei päässyt. Tänä vuonna, kolmen vuoden tauon jälkeen illallinen järjestettiin Four Season Hotels:in kuudennen kerroksen sisäterassilla lämpöisessä syysillassa. Illallinen sattui olemaan päivystysviikkoni päätteeksi. Erikoinen sattuma tapahtui. Tapasin samana päivänä Laheyssa nykyään todella harvoin käyvän entisen johtajan, joka minut tavattuaan ohimennen kertoi lähtevänsä ko. illalliselle hieman myöhässä lastenhoitovuoronsa päätteeksi klo 17.30. Tämä lastenhoitopaikka (lapsenlapset) sattuu olemaan kahden talon päässä meidän kodistamme. Olin ajatellut mennä metrolla, mutta huomasin kysyväni, josko voisin hypätä kyytiin. Se sopi. Niinpä sain kyydin johtajatason tyypiltä omalta kotioveltani hotellin ulko-ovelle. Juteltavaa meillä riitti helposti koko 40 minuutin (niin kauan se ruuhkassa kesti) ajaksi. Meitä oli juhlassa miljardööripöydän lisäksi vain 3 noin 6-8 hengen pöytää. Söimme 4 ruokalajin illallisen puheilla höystettyinä. Itse Arthur Irwing (joka on 92-vuotias) oli sen verran huonovointinen matkustettuaan New Brunswickistä, että jäi tyttärensä Sarah Irwingin (CEO) kanssa hotellihuoneeseen, ja vain vaimo Sandra osallistui. Illallisen päätteeksi sain kyydin Actonissa asuvalta työkaveriltani Sidilta hänen hienolla Tesla-autollaan. Kiva ilta.

Pikku-O:n puuhailuja

Pikku-O:n kirjastokortin uusiminen ei mennytkään liian jouhevasti. Kun sitä piti lähteä uusimaan, kävi ilmi, että se on hukassa. Hän oli omien sanojensa mukaan jättänyt sen pöydälleen silloin, kun hän tyhjensi lompakkonsa Suomi-lomaa varten. Huoh! Kirjoja lainataan nyt äidin kortilla, silloin kun lainataan.  

Pikku-O:lla on ollut hämmästyttävän vähän läksyjä. Ne on aina jotenkin muka vain tehty. Muut äidit valittelevat läksyjen isoa määrää. Alkoi vähän mietityttää. Codyn ja Cooperin äiti kertoi, että Pikku-O:lle oli yhtenä sunnuntai-iltana selvinnyt Cooperin kanssa keskustelun yhteydessä, että englanninläksy oli tekemättä - hän ei ollut siitä aiemmin kuullutkaan. Ja matematiikan ensimmäisestä testistä tuli 16/22 ("It's very bad!" kommentoi isosisko), kun hän oli "unohtanut" laittaa opettajalle nähtäväksi, miten oli vastauksiinsa päätynyt. Hmm. Ikäänkuin tämä olisi ollut ensimmäinen kerta ikinä, kun matematiikassa pitää kirjoittaa jotain muutakin kuin vastaus. Yritän siis edelleen löytää toimivaa tapaa tukea tätä koululaista omissa hommissaan. Vielä en  - selvästi - ole tapaa löytänyt.

Iso-O:n kaikenlaista

Iso-O oli Mayan syntymäpäivillä Bostonissa hänen äitinsä tarjoamalla illallisella. Tytöt olivat sopineet, että pääsevät Abbyn kyydillä. Kello meni eteenpäin, eikä Abbystä kuulunut mitään. Syynä tähän oli se, että sattui olemaan lauantai, ja Abby sapatin johdosta ilman puhelintaan aina auringonlaskuun saakka. Nätisti kysyen Iso-O sai minut kyydin tarjoajaksi. Haimme Alin, joka oli odottanut samaa kyytiä. Kun olimme melkein hänen luonaan, Abby soitti - ja pyysi kyydin itselleen mainitsematta mitään lupauksestaan tarjota kyyti tytöille. No, haimme, vaikka hän asuu tasan tarkkaan väärässä suunnassa ja toi matka-aikaan 10 minuuttia lisää. Ajoimme Bostonin North Endiin. Jo pari kilometriä ennen ravintolaa matka hidastui kävelyvauhdiksi ja hitaammaksikin, kun niin paljon autoja oli liikkeellä. Kun viimein lähestyimme ravintolaa, kävi tytöille ilmi, ettei siellä mitään varausta ollutkaan, vaan varaus oli johonkin ihan toiseen. Sellaista tyttöjen suunnittelua ja kommunikointia. Pysäytin auton pieneen väliin, ja annoin heidän hieman googlata. No, oikea ravintola oli onneksi melko lähellä. He hyppäsivät autosta ja kävelivät loppumatkan. Se oli nopeampaa. Minulla meni helposti 15 minuuttia vain siihen, että pääsin North Endin kapeilta kaduilta ulos. Harmistumisen sijaan otin matkan mahdollisuutena. Sain katsella iloista elämää lukuisien italialaisravintoloiden terasseilla kauniissa North Endissä, sen jälkeen ihailla Boston Downtownin taloja, Charles Riveria, Fenwayn aluetta, Longwoodin aluetta, ja sain nostalgisesti ajaa yli 5 vuoden takaisen työmatkani BIDMC:lta kotiin. Kun saavuin kotiin, oli Pikku-O jo vähän huolissaan - vientimatkaan oli kulunut melkein 2 tuntia. Seuraavana päivänä kuulin Iso-O:lta, että mukavaa oli ollut, ja saman vaikutelman sain Instagram-postauksestakin.

Jo seuraavana päivänä hän meni Marthan, Sarahin ja heidän äitinsa kanssa elokuviin (See How They Run). Oli ollut hyvä, sekä elokuva, että ilta.

Sitten hän pyöräili E:n luokse piirtämään heidän taitospöytäänsä. Luvan kanssa toki. Sain kuvan töihin.

Iso-O:n kaapista löytyi oikea mato/ötökkähyökkäys. Todennäköinen syyllinen on hänen ilmaisena Swap Shopista ottamansa langat. Aika yököttävää. Mietimme erilaisia strategioita. Helpoin olisi tappaa kaikki madot pakkasessa, mutta kun se ei ole nyt vaihtoehto, niin päädyimme laittamaan langat pesukoneeseen ja kuivausrumpuun silläkin uhalla, että tuloksena olisi ollut iso määrä samanväristä lankaa. Värit kuitenkin säilyivät. Aikamoisen naurun sen sijaan aiheutti, kun kuivausrummusta tuli ulos yksi, todella iso, kuivausrummun kokoinen, lankapallo monen lankakerän sijaan. Kuivausrumpu oli sellaisen meille pyöritellyt.

Iso-O:n oikomishoito on edennyt vaiheeseen ylläpito. Jouduin allekirjoittamaan lomakkeen, jossa hyväksyin oikomishoidon päättymisen. Parin viikon sisään käynnistä piti tulla yömuotit, joita on tarkoitus käyttää pitkäaikaisesti. Peruivat hakuajan - eivät ole vielä saapuneet. 

Iso-O on täyttänyt yliopistohakemuslomakettaan. Aivan viimeistä Deadline:ia edeltävänä iltana laitoimme todistuspyynnöt koululta hänen lomakkeeseen ilmoittamiinsa yliopistoihin. Vaivalloisesti hän sai listan tehtyä. Siihen kuuluvat: Yale, Harvard, Princeton, Brown, Cornell, UPenn, Dartmouth, Boston College, Stanford, USC, Georgetown, Emory, Tufts, Northeastern, ja Middlebury. Hän aikoo hakea niistä yhteen ennen muita ("Early Decision" - tuloksen kuulee ennen joulua). Todennäköistä toki on, ettei tärppää. Mietimme sitäkin vaihtoehtoa, että voi olla tärppäämättä lainkaan, jos listalla on vain huippukouluja. Tätä varten hän yritti hikisesti miettiä, mihin hän voisi ajatella menevänsä ja mihin rahkeet voisivat riittää. Ongelmana on se, että matami ei ole yhtään ottanut opinahjoista selvää. Hän soitti E:llekin, joka antoi todella suoraa palautetta Iso-O:n valmistautumattomuudesta. Kuuntelin korvat punaisena vieressä, kun veljeltä tuli mielipide toisensa jälkeen pikkusiskolle melkoisella intensiteetillä. Hetken räyhättyään, hän istui oman tietokoneensa äärelle ja alkoi siskoa auttaa organisoitumaan. Saimme yhteistoimin todistuspyynnöt menemään 15 yliopistoon Yhdysvalloissa, pääosin itärannikolla. Samalla hän hieman - paino sanalla hieman - otti selvää lähinnä Brittein saarten vaihtoehdoista. Hänelle kävi aivan samalla tavalla kuin veljelle kaksi vuotta aiemmin. Oxford tai Cambridge jäävät hänelläkin kokematta, kun hakemus pitäisi jättää nyt. Edinburgh häntä edelleen kiinnostaa, kun sinne voi hakea myöhemmin. Ja Suomi, kun sekin on myöhemmin. 

Hakemusten lisäksi Iso-O on ollut koulussa aika kovilla. Läksyjä on ollut paljon aina pikkutunneille saakka. Useammin kuin kerran hän on nukkunut pommiin ja lähtenyt kotoa salamannopeudella aamupalaa syömättä, valot omaan huoneeseen ja vessaan päälle jättäen, ja etuoven auki unohtaen.

Kilpailuja on ollut useita

Kauden toiset kisat olivat Actonin Nara-puistossa. Kilpailumatka oli 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O juoksi 14. nopeimman ajan JV-kilpailussa keskinopeudella 6:18 minutes/mile kokonaisajalla 17:36, ja Iso-O joukkueensa 3. nopeimman ajan Pikku-O:ta hitaammin ajalla 18:52. Tama fakta oli meille kaikille melkoinen yllätys. Pikku-O:sta alkaa kuoriutua aikamoinen kipittäjä.

Kauden ensimmäinen iso kisa oli Rhode Islandissa (Ocean State Invitational). Pikku-O lähti klo 6:30 bussilla, me Iso-O:n kanssa klo 7:15 autolla perässä. Pikku-O juoksi yhteensä kuuden South Freshmanin kanssa 4km-radan, sijoittuen 49. sijalle yhteensä 207 kilpailijasta ajalla 15:47 keskinopeudella 6:21 minutes/mile. Iso-O juoksi 5km Varsity-kisassa sijalle 35. yhteensä 157 juoksijasta ajalla 21:18 (oma paras) keskinopeudella 6:51 minutes/mile. Southin tyttöjen joukkue oli Varsity-kisan 3. paras - saivat siitä erityismaininnan ja laatan. Kohtuullisen iloisia olivat molemmat. Ja minulla oli myös oikein mukava päivä katsomassa sekä heidän että muiden Southin juoksijoiden kilpailuja. Kelikin oli kohdillaan.

Neljännet kisat olivat kotikisat Cold Spring Parkissa Concord-Carlisle ja Bedford kouluja vastaan. Molemmilla meni taas oikein hyvin. Iso-O yllätti tulemalla joukkueensa toiseksi ajalla 16:54 min matkalla 2.8 mailia (4.5 km). Pikku-O tuli oman JV-joukkueensa kahdeksanneksi ajalla 20:11 min matkalla 3.1 mailia (5km). Kaksi Pikku-O:n kavereiden äitiä kertoi, kuinka kaverit olivat kodeissaan ihmetelleet, kun Pikku-O:sta on tullut niin nopea.

Viidennet kisat olivat jälleen kotikisat Cold Spring Parkissa Westford Academya vastaan. Pikku-O oli kisoja edeltävästi ensimmäisen kerran valmentajan viestissa nostettu JV-juoksijoiden "Front Line" porukkaan. Hänellä ei kuitenkaan mennyt aivan yhtä hyvin kuin edellisellä kerralla, sillä jo alkumatkasta piikkareiden nauhat aukesivat ja moni hitaaampi meni ohi. Aika 20:34 min ei häntä oikein tyydyttänyt. Iso-O:lla sen sijaan meni oikein hyvin. Hän tuli jälleen joukkueensa toiseksi uudella omalla ennätyksellään ajalla 16:44 min samalla 4.5 km matkalla. Kilpailun jälkeen nuoremmat huomioivat seniorit ilmapalloin, julistein ja verkkarihousuin. Iso-O saapui kotiin jättipallojen kanssa.

Taas yhden Team Dinnerin päätteeksi molemmat menivät vielä naapurinpoikien kotiin jatkamaan hiihtojoukkuekavereiden kanssa. Pikku-O tuli aika pian kotiin, mutta Iso-O:lla meni myöhäiseksi, vaikka oli isoa kilpailua edeltävä ilta. Ei kai siis kovin ihme, että tulee nukuttua pommiin aamuisin.

E:akin näkyy ja kuuluu

E kävi meillä muutama viikko sitten viimeistelemässä epäämiskirjeensä (Social Security Denial Letter) ja saamassa sen postiin, leikkauttamassa hiuksensa, ja syömässä kanssamme ravioleja. Oli kiva. Perinteisesti veimme hänet taas yhdessä kampukselle.

BC:lla oli Family Weekend, mutta se meni meillä kaikilla ohi. Mina olin harmillisesti töissä, Pikku-O:lla oli lauantaitreenit samaan aikaan Charlesriverin rannalla, ja Iso-O nukkui pommiin.

Olin E:n kanssa yhteydessä lähes päivittäin heidän ensi vuoden vuokra-asuntoonsa (ks. yllä) sekä ajokortin hankintaan liittyen (sivumennen sanoen, asia etenee. Epäämiskirje saapui ja E on saanut kaikki liitteet kasaan. Hänen pitää lukea 150 pituinen kirjanen. Vien hänet ensi perjantaina RMV:lle testiin - siitä lisää sitten seuraavalla kerralla). Minua ei varsinaisesti haittaa, että E:lla on ollut äidille asiaa. Oli silti kuitenkin erityisen kiva, kun hän soitti spontaanisti ihan vain soittaakseen verukkeella kannattaako ottaa influenssa- ja koronabuusterirokotteet kun ne annetaan ilmaiseksi BC:lla. Ihana. Vastasin tietysti ettei kannata, on paljon parempi tehdä asiasta hankala ja yrittää sopia ne otettavaksi kampuksen ulkopuolella. :) Hän varasi maanantaille 24. lokakuuta ajan BC:lle.

Meille kolmelle muulle varasin ajan molempiin rokotuksiin (influenssa- ja koronabuusteri) 12. lokakuuta. Minun pitää työn johdosta ottaa influenssarokote, mutta koronabuusteri ei ole pakollinen. Saisin influenssarokotteen helposti työpaikallani, mutta koronarokote pitäisi kuitenkin käydä erikseen ottamassa (jos siis sen haluaa - haluan). Lastenkin on suositeltavaa (mahdollisesti jopa pakollista?) ottaa influenssarokote. Näin lyön kaksi (tai kuusi?) kärpästä yhdellä iskulla. 

Uutisia läheltä ja vähän kauempaa

Newtonissa tapahtuu. Lintukodossamme on tapahtunut murha. 64-vuotias mies kuoli 43-vuotiaan aasialaisnaisen käsittelyssä miehen syytettyä naista $40000 varastamisesta väärennetyillä shekeillä. Poliisit löysivät miehen kolmannen kotikäynnin aikana. Nainen oli käärinyt hänet verhoon ja peittänyt rakennusmateriaalin alle. Sellaista.

Uutisissa on seurattu hurrikaaneja, joista Fiona rytisteli Atlantin puolen Kanadaan ja Ian moukaroi Floridan oikein kunnolla. Iso asia on ollut hullu-Putinin ilmoitus Ukrainan neljän itäisen alueen liittämisestä Venäjään sekä ydinaseiden käyttämisen mahdollisuus. Yhdysvalloissa lähestyvät ns. Midterm-vaalit. Kaikenlaista lokaa on heitelty. Tulos voi olla vaikka minkälainen.