Memorial Day viikonloppua edeltäen ja sen aikana

Läheinen sukulaiseni on siirretty saattohoitoon, kuulin tänään. Lämpimiä ajatuksia lähetän Kristiinankaupungin suuntaan. <3. Elämä on sellaista. 

Meillä on jatkunut vauhdikas meno. Southin Lions 5k, Second Annual, oli sunnuntaina 21.5. heti aamusta, mikä sellaisenaan oli aikamoinen haaste teinijuoksijoille. Heidän kunniakseen täytyy sanoa, että lähtivät valittamatta mukaan ja juoksivat aivan hyvin, vaikka kummallakaan ei ollut suuria tavoitteita. Maaliinsaapuneita oli yhteensä 337. Pikku-O oli kaikkinensa 29. nopein, Iso-O 71, nopein, ja minäkin puoliväliä nopeampi (146.). Omassa ikäsarjoissamme pärjäsimme hyvin: Iso-O oli 2. nopein 18-vuotias nuori nainen, minä 8. nopein 40-49-vuotias nainen, ja Pikku-O 9. nopein 15-vuotias poika. Aikamoisia olemme. Pikku-O:n aika oli 20:29 min, Iso-O:n 23:01 min, ja minun 27:44 min. Olin aika iloinen suoritukseeni, sillä olen pahasti jämähtänyt paikoilleni koko vuoden ajan suureksi pettymyksekseni, ja ajattelin jopa 30 minuutin aikapyykin olevan haaste. Aikani oli vain muutaman sekunnin viime vuoden aikaa huonompi. Ensi vuonna sitten kovempaa.

E:n lomailu on ollut täynnä Elder Ring-pelaamista. Parin viikon totaalinen juoksutauko päättyi viikko sitten, ja hän alkoi juosta itselleen minimaalisesta 30 mailin viikkotavoitteesta ylöspäin, nostaen tavoitetta minun normaalin viikkomääräni verran viikottain. Kertaalleen hän kävi juokkuekaverinsa kanssa BC:lla juoksemassa, mutta pääosin lenkit ovat olleet kotoa lähtien. Menoja on ollut iltaisin erilaisiin kekkereihin ja illanviettoihin - isäntänäkin hän suunnittelee toimivansa; teemana on Coctail Party, ja järjestelyt ovat olleet intensiiviset. Ja kun jostain syystä BC ei ole viimeisen vuoden aikana tarjonnut lenkkareita kuin kahdet ja ei yksiäkään kesälle, hän kävi parin ostamassa New Balance-tehtaanmyymälästä. Ehdotin menemistä polkupyörällä työssä ollessani, mutta hän huijasi minua autokyydin saadakseen: "Minun pitää harjoitella ajokoetta varten", joten saavuttuani kotiin, istuin autossa ajomatkan ja myymälässä käymisen ajan.

Iso-O on vastaanottanut erilaisia palkintoja. Ensin Biliteracy Seal ennen koulunalkua, ja sitten School Wide Award, jossa hänet nimettiin Cutler Housen (yksi Southin 4 "talosta") lipunkantajaksi/johtajaksi valmistumisjuhlassa.  Hän myös sai tietää päässeensä Aalto yliopiston Economics-ohjelmaan, mikä on hienoa ja outoa samaan aikaan. Pelkillä papereilla pyrkiminen tuntuu olevan aika huono indikaattori siitä, kuka on oikeanlainen henkilö opiskelemaan kutakin alaa. Ei sillä, että Iso-O olisi vääränlainen, mutta todetaan nyt vaikka niin, että hän erottuisi porukasta erilaisten kiinnostuksen kohteidensa johdosta.

Senior-vuoden loppuun on mahtunut kaikenlaista sekä koulussa että koulun ulkopuolella. Koulussa on ollut kaikenlaisia projekteja, viimeisin taitaa lähteä tänään, sillä keskiviikkona on hänen koulu-uransa viimeinen oppitunteja sisältävä koulupäivä. Matematiikkaan hän teki itselleen tyypilliseen tapaan aivan ihastuttavan, todella taitavasti toteutetun sarjakuvan. Ranskan tunnille piti katsoa ja analysoida 3 ranskalaista elokuvaa (raskasta, ajattelin vierestä, mutta hän ei valittanut). Ja niin edelleen. Koulun ulkopuolella on ollut Senior Prank; laittoivat teltat pystyyn Southin pihamaalle, ja joutuivat ne puolen yön aikaan poliisien tultua paikalle poistamaan; Senior Skip Day - lähtivät Cape Codille Falmouth-kunnan alueella olleelle rannalle, ja sinnekin tuli poliisit meluamisen johdosta; läksyjen tekemistä, iltakävelyitä, hengailuhetkiä ym ystävien kanssa pikkutunneille saakka, ja monenlaista tunnelmaa.

Boston Calling on vuosittainen usean päivän mittainen festari. Iso-O kävi ensimmäisen kerran ystävien kanssa vuosia sitten, ennen koronaa, ja halusi mennä tänä vuonna uudelleen. Hän valitsi päiväkseen lauantain sen bänditarjonnan johdosta, ei niinkään kavereidensa perusteella. Keli oli kiva ja muutama läheinen kaveri oli hommannut liput samalle päivälle. Sylvie ja siskonsa tulivat hänet aamusta hakemaan ja viihtyivat koko päivän. Hän oli iloisella tuulella kotiin saavuttuaan.

Pikku-O vei pulloja palautettavaksi ja sai kokonaiset 1,6 dollaria. Hän edelleen kerää niitä, mutta voi olla, että jossain vaiheessa palkan pienuus saattaa hänelle avautua. Hän pelasti perhosen hukkumiselta ja varmisti, että se toipui tarpeeksi ennenkuin tuli jatkamaan keittiöhommiaan. Prioriteetit kohdillaan. Kun annoin hänelle tehtäväksi pumpata kaikkien polkupyörien kumeihin ilmaa, hän innostui kunnostamaan isoveljen selvästi muita pyöriä alkeellisempaa versiota suurella intensiteetillä.

Marthalle menin Iso-O:n kanssa kahdestaan illalliselle viikko sitten lauantaina, kun E:lla oli omat kekkerinsä Bostonissa ja Pikku-O halusi viettää illan pelaten. Hampurilaisia olivat syömässä Marthan, Soleilin, Tiernin ja Nicolsin perheet. Viivyin pari tuntia Iso-O:ta pidempään, kun oli niin mukavaa. Hän käveli Brennereille illanviettoon ja tuli kotiin minua myöhemmin. Kutsu Marthalle oli tällekin viikonlopulle, mutta meidan porukkamme oli levinnyt ympäriinsä, joten emme menneet.

Memorial Day viikonloppu on taittumassa lopuilleen ja mina olen viettänyt sen töissä. Annoin nuorisolle päivittäin pieniä tehtäviä. Ainoa, joka teki annetut tehtävät ajallaan, oli E. Iso-O siirsi omiaan, yritti hävitä paikalta ja 'unohtaa' niiden olemassaolon, ja Pikku-O teki omansa ko. päivää seuranneen yön aikana hieman kyseenalaisella laadulla polkupyöräprojektia lukuunottamatta (ks. yllä). E soitti minulle töihin ja kun en vastannut, laittoi viestejä:"Iso-O broke the garage door. Now I can't get the lawn mower out", ja jatkoi lainaamalla siskoaan:"Just closed it normally, didn't even slam it". Tämä viimeinen aiheutti hupia, sillä vuosia sitten Iso-O "vain laski" uimalasit altaan reunalle sillä seurauksella, että lasit menivat tuhanneksi palaseksi. No, kun tulin kotiin, oli kolmikko työskennellyt yhdessä, menneet autotalliin ikkunan kautta, keksineet ongelman (jousi oli mennyt rikki) ja fiksanneet sen siten, että ovi aukeaa. Ei helposti, mutta aukeaa kuitenkin. Rytäkässä hajosi yksi lasi lisää ikkunasta, mutta diagonaalisesti pystyssä olevan autotallin osalta se on aika pieni ongelma. E tukki reiän levyillä.

Hirveästi kaikkea

Päivystysvapaani aikana tapahtui vaikka mitä. Virallisia asioita tuli hoidettua sekä kotona että lasten osalta onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. E:n lukukausi ja teini-ikä ovat ohi, ja hän on palannut kotiin kesälomalleen. Iso-O on reissannut Mainiin, tullut hyväksytyksi Suomessa ja hylätyksi täällä. Pikku-O on keksinyt kiekonheiton. Ja kaikkea muuta; ne ovat alla eriteltyinä.

Ensin kotiasioita

FedEx oli muka käynyt ovellamme huomioimassa, että kukaan ei ollut kotona, vaikka olin jättänyt etuverannan oven sekä lasioven auki ja varmasti olin paikalla. No, se tarkoitti sitä, että minun piti mennä Needhamista saakka se hakemassa. Aika ärsyttävää! Kun tämän lisäksi jokseenkin samaan aikaan ymmärsin, että internet/TV-palveluntarjoajamme oli nostanut hintansa $30 per kk isommaksi, tunnelmani ei ollut katossa. Jälkimmäisen sain intensiivisen chat-keskustelun tuloksena hinattua hieman alemmaksi paremmalla palvelulla, mutta jouduin sitä varten itse menemään Verizon-liikkeeseen, viemään vanhan routerin ja saamaan uuden, jotka sitten vielä itse piti osata asentaa, niin ei kyllä naurattanut. Varsinkin, kun asennus ei mennyt kuin rasvattu. Jouduin siis ensin fyysisesti menemään Verizon-liikkeeseen, sekin Needhamissa, kaksi kertaa, sillä vein ensimmäisellä kerralla aivan liikaa tavaraa takaisin (routerin lisäksi cable-boxin ja kaukosäätimen sekä osan, joka tarvittiin internetin yhdistämiseen, ja jotka työntekijä otti kysymättä vastaan - ymmärsin nimittäin aika nopeasti kotona, että niiden puuttuminen oli aika olennaista sekä netin toimimisen että television katsominen kannalta). Sitten olimme Pikku-O:n kanssa aivan liian nokkelia. Ohjeet oli tarkoitettu minuakin moninkertaisesti yksinkertaisemmalle henkilölle. Parin tunnin(!) äheltämisen jälkeen aloitin aivan alusta ja seurasin ohjeita pikkutarkasti, ja se onnistui. Ilo oli kuitenkin vain muutaman tunnin mittainen. TV lakkasi toimimasta juuri ennen elokuvan loppukohtausta. Syy siihen oli se - selvisi seuraavana päivänä noin viidennen chat-session aikana - että Verizon-liike oli merkinnyt cable boxin palautetuksi, mutta ei ollut peruuttanut palautusta, kun tulin sen uudelleen hakemaan, ja boksi oli deaktivoitu. Nyt toimii kuin rasvattu. Tai no, katsotaan, kun uusi sopimus tulee aktiiviseksi parin viikon päästä. Mutta siis. Jälleen oli virallisen asian hoitaminen todella kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Ylpeä olen itsestäni, että osasin, mutta olisi aika kiva, ettei jatkuvasti tarvitsisi.

Hyvä asioidenhoitouutinen oli se, että ajokorttini uusittiin ensimmäisen kerran Trumpin 2017 muuttaman käytännön jälkeen pidemmäksi ajaksi, tosin hieman random 4 vuotta minulle jotenkin liittyen passini voimassaoloon. En aivan ymmärrä, mutta olen iloinen pienestä hengähdystauosta. Vuodesta 2019 lähtien olen vuosittain ollut paperipinon kanssa kerjäämässä jatkoa - 2020 myöhästyin viisumihässäkän johdosta 9 päivää ja olin oikeassa vaarassa menettää mahdollisuuden anoa jatkoa ennen kesää 2021. Huh! Silloin oli vähän stressi päällä. Ne ajat ovat onneksi nyt historiaa, ainakin osittain. Tai niin toivon - ei ole ihan poissuljettua, että Trump tulee takaisin, mikä on ajatuksena ihan hirveä. 

Sain viimein aktivoitua itselleni EZPass-tilin. Transportteri saapui parin päivän sisään, ja nyt tulliteillä ajaminen on paljon helpompaa. Ei tarvitse pysähtyä maksamaan ja huolehtia käteisen riittävyydestä, ei hommata New Jerseyssä typerää reikäkorttia, ja rahaa säästyy noin 40%. Olisi tietysti pitänyt tehdä siirtymä jo monta vuotta aiemmin, mutta jostain syystä johtuen se tuntui liialliselta. Nyt, kun yksi tyyppi (Iso-O) on päättänyt lähteä aika monen tullitien päähän, tuli tälle siirtymälle sen verran selkeä tarve, että sain aktivoiduttua.

Iso-O:n Maine-matka sekä muuta

Iso-O tuli perjantaina 12. toukokuuta koulusta luvan kanssa pois jo puolen päivän aikaan. Hän käytti pari tuntia valmistautumiseen ja pakkaamiseen. Lähdimme kohti Bostonia hyvissä ajoin, mikä oli hyvä, sillä liikennettä riitti ja ajo South Bostonin bussiasemalle ei ole se kaikkein suoraviivaisin. Saavuimme ajoissa ja sain häneltä iloisen viestin heti bussiin päästyään. Minun takaisinajomatkani ei mennyt liian jouhevasti. Aikaa Bostonin läpi ajamiseen perjantaina neljän aikaan kului sen verran, että olin kotona vasta noin tunti myöhemmin. Toisaalta, osasin ottaa tilanteen mahdollisuutena ja ihailin upeaa, lämpöistä keliä, hyväntuulisen olosia ihmisiä ja kaunista Bostonia, Charles Riveria ja kaikkea muuta matkan varrelta. Boston <3.

Itse Iso-O:n reissu oli "great". Sain pojan äidiltä muutamia kuvia ja viestin, jossa hän totesi Iso-O:n olevan ihastuttava, kohtelias ja sosiaalinen ihminen."We love her", maininta erityisesti lämmitti omaa sydäntäni. Hain hänet sunnuntai-iltana klo 20 South Stationilta ja sain kuulla koko viikonlopun tapahtumat aikajärjestyksessä aina bussin saapumisesta Bangoriin. Martin oli ollut häntä siellä vastassa ja vienyt hänet heti syömään. Syömisen jälkeen he olivat ajelleen Bangorissa, josta sitten illalla Martinin kotiin. Seuraava päivä oli ensin Promiin liittyvää valmistautumista ja sitten siellä olemista. Ilta oli jatkunut aina sunnuntaiaamu klo 5 saakka. Silti he olivat lähteneet jo klo 8 Acadia-luonnonpuistoon pienelle vaellukselle ja syömään ennenkuin Iso-O:n piti hypätä bussiin. Kyseessä oli Iso-O:n elämän parhaista viikonlopuista. Sellaiseksi se kuitenkin taitaa jäädä. Välimatka jo nyt ja varsinkin syksyllä on näiden kahden välillä aika haastava.

Reissun jälkeen kävimme viisaudenhammasarviossa leukakirurgilla Wellesleyssa. Aivan mukava oli käynti ja odotusten mukaisesti johti viisaudenhammasoperaation sopimiseen. Tämä tosin aiheutti ongelman. Ensimmäiset vapaat ajat olisivat vasta silloin, kun Iso-O on jo Suomessa ja kun takaisin saapuminen tänne tapahtuu vain päivän ennen muuttoa Washington DC:hin, ei sekään onnistunut. Nyt on varattu aika joululomalle. Lisäongelman aiheutti se, että hammaslääkärikeskus ei pystynyt antamaan meille oikeaa hinta-arviota, sillä terveydenhuoltovakuutuksemme tarjoaja, Harvard Pilgrim Health Care, on joutunut kyberhyökkäyksen (cyber attack) uhriksi ja koko heidän systeeminsä oli pois toiminnasta. Hinta voi siis olla ihan mitä vain $1000-5000 välillä - en tosin suostu haarukan yläpään lukemiin. Meillä on hammasvakuutus myös, mutta se huomioidaan sekundaarisena. En ymmärrä. Mutta siis, aika on varattu kaikkien neljän viisaudenhampaanpoistoon amerikkalaiseen tyyliin sopien sedatoituna.

Kun kuulin terveydenhuoltovakuutuksen ongelmista, olin yhteydessä lastenlääkäriasemallekin, sillä molempien koululaisten tarkastus lähenee. Sain vastauksen, että huolta ei ole - palveluntarjoaja oli jo luvannut lääkäriasemalle, että korvaukset jatkuvat entiseen tapaan. Hyvä, sillä molemmat tarvitsevat todistuksen terveydentilastaan, ja Iso-O:n kohdalla rokotuksetkin pitää tarkistaa ajantasaisiksi ennen College-opintojen alkua

Iso-O meinasi ottaa kierroksia, kun pyysin häntä ottamaan selvää, kuinka tilattu mekko palautetaan. Hän tiesi, että palauttaminen täytyy tapahtua 14 päivän sisään, mutta ei tiennyt, onko ko. aika jo kulunut, eikä sitä, miten palautus tehdään. Olin aika suorasanainen, kun kerroin, kuinka asiat selvitetään, ja hän sai lopulta paketoidun mekon vietyä postiin. Siellä hän tosin ei saanut mukaansa tositetta - oli kieltäytynyt, kun oli kysytty. Huoh. Opimme tästäkin jotain. Voi olla, että lopputuloksena meillä ei sekä ole mekkoa että siitä maksettua hintaa, mutta ensi kerralla sitten tämäkin on selvää.

Harvard lähetti viestin:"Our first year class is now full". Varasijalle pääsy jäi siis sellaiseksi. Aina ei voi voittaa, mutta läheltä liippasi. Hienoa, Iso-O! Pari päivää ennen Harvardin viestiä hän oli kuullut päässeensä Tampereen yliopiston Administrative Sciences, ja Social Sciences-ohjelmiin, mutta kertoi tästä vasta, kun E:n Economics-kurssista keskustelumme johti omat ajatukseni Aalto yliopiston Economics-ohjelmaan. Sieltä ei ole vielä mitään kuulunut, mutta pian varmaan kuuluu. Melkoista. Näin jälkikäteen ajatellen Iso-O:n huoli siitä, ettei hän pääse mihinkään oli aika ylimitoitettu.

Viisumipaperi (I-20) saapui ja mahdollisti seuraavan paperin (DS-160) täyttämisen. Sen avulla pääsi aloittamaan viisumihaastatteluajan varaamisen. Se töppäsi siihen, että hänen passillaan oli jo tiedot lähetystön tiedostoissa, mutta minun sähköpostini alla. Piti pyytää niiden yhdistämistä, mutta sillä uhalla, että kaikki tiedot katoavat. Huoh! Byrokratiaa riittää.

Iso-O lähti Mayan, Emilyn, Abbyn ja Annan kanssa Blue Hills-vaellukselle hyvän kelin johdosta arki-iltana Abbyn kysymänä. He olivat kaikki menneet Abbyn kyydillä; Iso-O sanoi, että kyydissä hirvitti, kun Abby ei ole se kaikkein luotettavin kuljettaja. Turvallisesti hän kuitenkin pääsi Blue Hillsille ja takaisin. Seuraavana iltana vuorossa oli Southin poikien lentopallo-ottelu, ja sitten elokuvailta Brennereillä. Harva ilta kuluu pelkästään kotona, mutta sohvailtapäiväunet ovat toki jatkuneet.

Pikku-O:n juhlat, kiekonheittoajatus ja muuta

Pikku-O:n isännöimä Team Dinner meillä alkoi tasan klo 19 ja hilpeyttä ja ääntä jatkui noin klo 22.30 saakka. Hieno asia! Juhlien jälkeen löysin iloisen nuoren miehen siivoamassa ja laittamassa ruokia/juomia jääkaappiin. Sen verran Iso-O:n puuttuminen oli näkynyt, että senioreja oli saapunut vain 3, ja junioreja 1; suurin osa noin 15 vieraasta oli Pikku-O:n ikäisiä. Hän totesi, että tykkää enemmän mennä juhliin kuin olla isäntänä, mutta oli iloinen, kun järjesti, eikä sulje pois mahdollisuutta tehdä niin uudelleenkin ensi vuonna.

Pikku-O lunasti joululahjansa ja siivosi autoni parin vuoden(!) tauon jälkeen. Tarve sille oli iso. Hän jopa pesi autonmatot, jotka jäivät hyvän kelin johdosta yön yli takaterassille kuivumaan. Hän on muutenkin ollut viime aikoina vähän vähemmän örisevä. Olen jopa saanut muutaman halauksen, kun hän on huomannut minun olevan huonolla tuulella asioidenhoitamisen hankaluuden johdosta.

Kymppiluokkalaisten (Sophomore) MCAS-testien johdosta molemmilla koululaisilla oli viikolla kaksi lyhyttä koulupäivää. Tiistaina koulu alkoi klo 12, keskiviikkona klo 11.40. He osasivat ottaa tästä kaiken irti ja nukkuivat pitkään.

Kolme päivää ennen Pikku-O:n viimeistä kisaa, hän keksi kaverinsa kanssa yrittää kiekonheittoa ja innostui siitä niin paljon, että osallistui viimeiseen kisaan juoksun lisäksi kiekonheittäjänä. Valmentaja antoi tähän vain päivä ennen kisaa luvan, ja laittoi hänet kiekonheiton lisäksi 100 m sprintteriksi (mikä hän ei ole). Viimeinen kisa oli Concord Carlisle-koululla JV DCL-kisa perjantaina E:n syntymäpäivänä. Hän oli heittänyt kiekkoa noin 45 jalkaa (14 m) ollen suunnilleen viimeinen, juossut 800 m lämmittelynä vauhdilla 2:30 min. Minä ehdin katsomaan 100 m, jossa hän lähti telineiltä kertaakaan aiemmin harjoittelematta sitä ja meni melkein nenälleen, juoksi yli 16 s ja hurrasi katsojille sekä juostessaan että maaliin saavuttuaan. Hän oli todella hyvällä tuulella ja kertoi aikovansa jatkaa kiekonheittoa ensi vuonnakin. 100 m matkan hän sen sijaan jättää väliin.

E:lla oli joitain verkkareita ja paitoja, joille hänellä ei ole käyttöä. Ensimmäistä kertaa ikinä Pikku-O sai valita ennen isosiskoa. Tästä järjestelystä seurasi sekä suuri ilo pikkuveljelle että iso harmi isosiskolle, mikä entisestään paransi molempien veljien tunnelmaa. Sisarukset!

E:n lukukausi on ohi

E:n viimeinen tentti on ohi, ja ulosmuutto tapahtui 16. toukokuuta. Ajoin kampukselle noin klo 13.30, pakkasimme auton takaosan aivan täyteen, ajoimme kotiin, jossa purimme tavarat alakerran aulaan ja keittiöön. Sitten ajoimme takaisin, sillä E oli luvannut ottaa yhteiskamat meille sekä auttaa yhden kaverin muutossa kesäasuntoonsa. Koska ajokorttia hänellä ei ollut, saivat pojat kaupanpäällisiksi yhden äidin. Usean urheilijapojan avustuksella auton takaosa täyttyi aika kepeästi, ja pääsimme lopulta jouhevasti kotiinkin. Ala-aulan ja keittiön lisäksi tosin kamaa vyöryi olohuoneenkin puolelle. Ensin nimittäin piti odottaa sitä, että Iso-O raivasi tarpeeksi tilaa yläkerran huoneeseen omilta kollaaseiltaan.

Iso-O:n saapumista odottaessamme, kävimme treenaamassa seuraavan päivän ajokoetta varten katsomalla ensin läpi videon, jossa ajokokeen osiot esiteltiin. Lyhyesti, testi alkaa auton valojen ja jarrujen testaamisella sekä käsimerkkien (oikealle, vasemmalle ja pysähdys) näyttämisellä. Itse ajokoe on tyypillisesti 10-15 minuuttia pitkä ja sisältää turvallisen ajamisen lisäksi peruuttamisen, 3-point kääntymisen sekä taskuparkkeeraamisen. Videolla sitä ei sanottu, mutta muistan mäkiparkkeerauksen pyörien suuntaakin kysytyn omassani vuonna 2010, ja oletin testin olevan sama, joten muistuttelimme nekin mieleen.

Itse ajokoe oli 17. toukokuuta Watertownin RMV:llä. Ajo paikalle sujui hyvin, ja jännittäjänä oli vain äiti. Käsimerkit ja auton tarkastaminen menivät hyvin nekin. Sitten lähdettiin liikkeelle. Virhe numero yksi tapahtui heti; E lähti suoraan ajamaan tien viereltä taakseen katsomatta ja vilkkua näyttämättä. Ymmärrän virheen, sillä hän oli jonon ensimmäisenä, mutta aloittelijan mokasta oli tietysti kyse. Matka jatkui kohti päätietä. E ei täysin pysähtynyt valkoisen viivan taakse, mutta pääsi liikenteen virtaan. Juuri ennenkuin testaaja ilmoitti, että hänen tulee seuraavasta kääntyä oikealle, valo muuttui punaiseksi. Punaisen valon aikaan saa Massachusettsissa kääntyä, ellei sitä ole erikseen kielletty, mutta kääntymistä ennen täytyy kokonaan pysähtyä, eikä varsinkaan tukkia suojatietä. E ei pysähtynyt ja tukki suojatien. Matka jatkui, mutta mitään muuta kuin ajamista ei testaaja pyytänyt tekemään. Ajoimme takaisin alkupisteeseen, jossa E sai tuomion:"Lisää treenaamista ja tervetuloa uudelleen!". Aikamoinen kolaus nuorelle miehelle. Minuakin harmitti ensi sijaisesti hänen puolestaan, mutta myös siksi, että aika meinaa mennä vähiin ja lisävärkkäämistä en olisi tarvinnut. Hänellä on lisäharmina sellainenkin, että RMV:llä on tiedossa hänen vanha, jo vanhentunut passinsa, sekä edellisen viisumin viimeinen voimassaolopäivä 31.8.2023. Näitä tietoja yritimme käydä vaihtamassa - ei onnistunut ilman ajanvarausta - ja ajanvarausta ei pysty tekemään, kun ajokorttiasia on kesken. Ajoimme hieman matalapaineisessa tunnelmassa kotiin, jossa E ilmoittautui uudelleen ajokokeeseen. Watertowniin ei aikoja ollut; ensimmäiset ajat ovat vasta hänen Suomeen lähtönsä jälkeen. Brocktonista 45 km päästä löytyi aika kesäkuun 2. päivä perjantaina, joka on minun seuraavan  päivystysvapaan ensimmäinen päivä - varasimme sen, ja teemme äiti-poika road tripin. Ehkä silloin juhlitaan.

E:n hammaslääkärikäynti rautavaijerin irtoamisen johdosta oli varattu hänen nimipäivälleen. Hän varasi ajan itse, mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli ensin soittanut minulle, mitä pitää tehdä. Rautavaijeri oli kiinnitetty uudelleen ja aika hampaiden puhdistukseen varattu.

Tein porkkanakakkua E:n 20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi jo edellisenä päivänä, sillä varsinaisena päivänä leipomiseen ei ollut aikaa. Lauloimmekin sankarille aamun sijaan illasta, sillä hän nukkui meidän kaikkien jo lähtiessä päivän hommiin. Syntymäpäiväillallispaikaksi valikoitui juhlakalun toiveen mukaisesti ravintola Sycamore, johon sain pöydän varattua vasta klo 20.45, kun se on niin suosittu ravintola. Otin Iso-O:n kanssa Smokey Salmon Cake-annoksen, Pikku-O valitsi Cavatelli Verdin, ja syntymäpäiväsankari Rabbit Rillettes-annoksen alkupalana. Pääruoaksi otin Vadouvan Spiced Glucester Halibut, E Spiced Bistro Stake, Iso-O Green Circle Chicken Schnitzel, ja Pikku-O Maple-Brined Pork Chop. Herkullista ja kallista. Viihdyimme pari tuntia. Pieni tauko täytyi pitää ennen jälkiruokaa, jääkaapissa odottanutta porkkanakakkua.

Suomen 2023 Euroviisuedustaja Käärijä tuli toiseksi Cha Cha Cha-kappaleella. Ulkopuolelta seuranneena näytti, että koko Suomi kannusti. Kiva. Sain islantilaiselta ystävältäni viestin, jossa hän totesi:"We are re-watching your Eurovision song, quite fun. Icelanders LOVE your song, most people think it will win". Se ei voittanut, mutta sympaattisuuspisteitä ropisi minultakin. Suomalaista pikkumaisuutta oli tosin se, että voittaja-Ruotsi ei saanut yhtään pistettä Suomen kansalta. Ruotsalaiset antoivat Suomelle täydet 12. Häpeällistä suorastaan.

 

Ensimmäinen pandemian jälkeinen postaus

Tämä on ensimmäinen COVID 19-pandemian virallisen loppumisen jälkeinen postaus. "Public Emergency" loppui Yhdysvalloissa 11.5.2023. Yli kolme vuotta on mennyt ja moni asia on muuttunut niin töissä, koulussa kuin yksityiselämässämme. Sulkeutumisen aikaan maaliskuussa 2020 minulla oli täällä kaksi High School-opiskelijaa (Junior E ja Freshman Iso-O) sekä juuri Middle Schoolin aloittanut pienikokoinen, ja korkeaääninen Pikku-O. Koulut ja poliklinikat menivät kiinni "kahdeksi viikoksi". Maskienkäyttö muuttui sekä sairaalalla että yhteiskunnassa suosituksesta pakoksi, sisätiloissa käytettävästä kaikkialla vaadittavaksi (mm. muutamat juoksukisat tapahtuivat maskit päällä). Vastustuskykyä ei ollut kenelläkään ja ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä. Sairaalat pullistuivat, monet jäivät saapumatta, ja siitä syystä mm. syöpien diagnosoiminen on monella viivästynyt kohtalokkaasti. Aivohalvauksia ja sydäninfarkteja sairastettiin kotona. Sitten saapuivat rokotukset, jotka alkoivat vaikuttaa ihmisten liikkumiseen ja kohtaamiseen. Misinformaatio kukoisti. E sai melko normaalin valmistautumisjuhlan keväällä 2021 High Schoolista juuri ennen Delta-variantin saapumista ja Pikku-O vuotta myöhemmin Middle Schoolista Omicron-variantin helpottaessa, molemmat ulkona järjestettyinä. 18 kuukautta kestänyt matkustuskielto poistui marraskuussa 2021. Sairaalalla korona muuttui miksi tahansa infektiosairaudeksi, mutta poliklinikalla alkoi lisääntyvästi näkyä erityisesti nuorempaa väkeä, joka ei millään meinaa toipua alkujaan vähemmän vakavasta koronainfektiosta. Näitä Long-Covid diagnooseja olen alkanut minäkin tehdä - päivystysviikkoa edeltäneen kahden poliklinikkapäivän aikana sellaisen sai 3, eivätkä he ole ainoita. Korona ei ole tietysti mihinkään kadonnut. Jouduin sen toteamaan kurjalla tavalla päivystysviikkoni päätteeksi. Kolme vuotta varovaisesti elänyt mummo sai elämänsä ensimmäisen koronainfektion ja kuoli äkillisesti samana päivänä, kun hän iloisena lähti sairaalalta kotiin. Kuolema oli sairaalassaoloon liittymätön sydänpysähdys, mutta minulla oli kurja olo. Soitin hänen tytölleen heti kuultuani ja puhuimme hetken. Puhelusta jäi hyvä mieli. Samoin siitä, että olin epikriisin (Discharge Summary) allekirjoittanut heti hänen lähdettyään - täällä oikeusjuttujen maassa olisi näyttänyt aika paljon pahemmalta, jos olisin tekstini laatinut kuoleman jo tapahduttua. Mutta siis. Pandemia on ohi, mutta korona jatkaa tuhoaan.

Englannin kuningas Charles III kruunattiin 6. toukokuuta 2023. Katsoin vahingossa livenä, kun samalla valmistauduin lauantain aamukiertoon. Ehkä muuten en olisi herännyt klo 6 katsomaan, enkä muutenkaan oikein ymmärrä, miten nykyaikana vielä tälläistä edes on. Forrest Gumpia lainaten:"and that's all I have to say about that".

Pikku-O:n asioita

Pikku-O kävi yleisurheilujoukkueiden yhteisellä Team Dinnerillä Wabanissa, ja päätti järjestää saman hiihtojoukkueen kanssa ilman isosiskon mukanaoloa meillä tänään perjantaina. Hän oli siivonnut alakerran tavalla, jota en ole aiemmin nähnyt. Kehuin ihmetellen, miksi tämä ei näy muuten hänen elämässään. Team Dinner on siis tänään illasta. Mielenkiintoista nähdä, miten se menee.

Pikku-O juoksi kavareidensa kanssa pullonpalautuspisteen ohi ja alkoi sen jälkeen kerätä minun kuplavesipullojani laukkuunsa ajatuksella, että alkaa niitä palauttaa ja saada rahaa. Yhdestä pullosta saa 5 senttiä, joten isoille rahoille hänellä ei ole asiaa, mutta kannustan toki. Katsotaan, miten homma kehittyy. Hän kerää niitä huoneeseensa. Näen jo ennalta, että pulloja on ihan hirveästi, eikä mitään ole tapahtunut, mutta olen mielelläni väärässä

Pikku-O on ollut koko viikon hieman kipeänä, mutta on sinnikkäästi mennyt kouluun ja osallistunut treeneihinkin. Westford Academy:nn viimeisessä koulujen välisessä kilpailussa hän suositukseni vastaisesti juoksi 800 m ajalla 2:28 min ja sanoi tulleensa jokseenkin viimeiseksi. En päässyt päivystysviikon johdosta katsomaan, mutta hän oli muutenkin kieltänyt minua tulemasta, koska arvasi, ettei tiedossa ollut elämänsä paras kisa.

Iso-O:n asioita

Iso-O halusi ottaa maskit käyttöön koulussa, jottei hän tule kipeäksi juuri ennen Maine-reissua. Pikku-O:n lisäksi moni muukin on yskinyt. Näyttää siltä, että hän säästyi. Vien hänet tänään bussille iltapäivästä. Hän on kohtuullisen mielissään. Minua vähän jännittää.

Flunssahuolesta huolimatta hän on jatkanut sosiaalista pörräämistä tavaten ystäviään niin heidän kuin meidänkin kotonaan, Crystal Lake:lla (oli käynyt vedessäkin, ei sentään uimassa vielä), ja on aloittanut juoksemisen uudelleen pienen polvivaivatauon jälkeen. Alku on mennyt aivan hyvin - hän vaihtoi uusiin lenkkareihin ja on juossut 'vain' noin 10 km lenkkejä. Virtuaalisosiaalisuutta hän on jatkanut aiemman lisäksi hankkimalla puhelimeensa Minecraft-pelin, jota hän on Lobster Boy:n kanssa pelannut. What?!?

AP-testit ovat ohi. AP Calculus BC-testi oli odotettavasti hankala, mutta hänen käsityksensä mukaisesti se meni ihan hyvin, tosin huikeita arvosanoja ei kuulemma ole odotettavissa. Viimeisenä oli AP-French, joka oli "tosi vaikea; ihme täytyy tapahtua, jos arvosanaksi tulee 3"[/5]. Hän oli soittanut isoveljelleen, joka oli antanut palautetta:"Ease 5". Sisarukset!

E:n lukukauden loppu

E:lla oli Golden Eagles-tilaisuus, jossa hienosti menneen kauden urheilijoita palkittiin. Lukuvuosi on muutoinkin lopuillaan. Hänen viimeinen tenttinsä on ensi tiistaina 16.5. ja saman päivän iltana klo 17 pitää olla muuttanut asuntolasta ulos.

Ensi viikolla on myös jännittävä tilanne minun mielestäni. Hänellä on ajokoe. Toivottavasti se menee läpi. Muuten menee vähän tiukaksi, sillä hänen ajoharjoittelulupansa menee voimasta jo elokuun lopussa.

Kotiasioita

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna oli viimeinkin lämmin, ja tarpeeksi lämmin siihen, että avasin alakerran ikkunat, jotta lämpö pääsi sisään taloa lämmittämään. Edelliset viikot olivat sietämättömän kylmiä minulle, kun ulkona oli jatkuvasti reippaasti alle 10*C, ja talon lämmitys ei mennyt päälle! Samana päivänä, kun viimein lämmitin taloa ulkoilmalla, saapuivat postissa AAA- ja AA-patterit. Sen lisäksi, että sain television kaukosäätimen toimimaan, fiksasin lämmityksen. Varsinkin tästä viimeisestä olen kohtuullisen ylpeä. Girl Power!! Onnistumisen kokemus.

Minulla alkoi juuri päivystysvapaa, minkä aikana on odotettavissa vaikka minkälaisia tapahtumia. Palaan niihin seuraavalla kerralla. Minä odotan viisumipapereideni fyysistä saapumista FedEx:in tuomana millä hetkellä hyvänsä. Sitten lähden nauttimaan aurinkoisesta kevätkelistä lenkkeilyn lomassa. 

Covid 19 - Vapun ympärillä

Iso-O touhuaa

Iso-O:n kanssa oli taas tunteita täynnä ollut hetki, kun kävi ilmi, että hän ei ollut aktivoinut Georgetown-sähköpostiaan ajoissa, eikä siksi päässyt asioitaan hoitamaan. Aikaa ja energiaa meni meillä molemmilla helposti tunnin verran ennenkuin vihelsin tilanteen poikki ja kehotin häntä lähettämään avunpyyntöviestin yliopistolle. Koska tämä tapahtui juuri ennenkuin ajattelin meneväni nukkumaan, aiheutti se minulle erittäin huonosti nukutun yön monine painajaisineen, enkä ollut parhaimmillani, kun tilanne jatkui seuraavana iltana. Hän oli tuolloin saanut vastauksen avunpyyntöönsä. Sähköpostin avaaminen ja portaalin aktivointi onnistui, mutta sitten portaali ei enää päästänytkään häntä sisään. Tunnelma ja äänenkäyttö kohosivat jälleen kattoon. Kehotin ottamaan noin 95% intensiteetistä pois, lähettämään uuden avunpyynnön, ja jatkamaan asiaa seuraavan viestin saamisen jälkeen. Asia ratkesi, mutta sen jälkeen lomakkeiden täyttäminen on edennyt sietämättömän hitaasti. Meinaan välillä nostaa kädet pystyyn. Hoidamme asioita niin eri tyylillä. Tiistaina 2. toukokuuta määräsin hänet laittamaan paperiasiat siten kuntoon, että viisumihakemus lähtee hänen käsistään yliopistolle, sillä yliopisto hautoo sitä oman aikansa ennenkuin hän pääsee seuraavaa askelmaa tekemään. Aikamoista oli puristus jälleen. Saimme lähtemään. Mutta homma ei ole vielä ohi.

Iso-O hyväksyttiin Edinburghin yliopiston historia-opiskelijaksi. Aikaa ilmoittaa on kesäkuun alkuun. Hän harmitteli, että tämä tieto tuli hänelle liian myöhään - muuten hän olisi saattanut mennä. Itse ihmettelen, että hänet valittiin. En siksi, etteikö hän olisi kelpoinen vaan siksi, että hänen hakemuksensa "Personal Statement" oli psykologia/lingvistiikkaorientoitunut; historia mainittiin tässä 1000 sanan tekstissä yhden virkkeen verran. Hieno asia tietysti, että pääsi. Vaikka sanoinkin, että hänellä on mahdollisuus edelleen vaihtoehtoa harkita (aikaa on vielä useampi viikko), en aio tässä häntä auttaa yhtään. Sen verran alkaa virta minulla olla lopussa.  Tai no autan tietysti, jos hän päätyy menemään; tarkoitin ajatusprosessia.

Iso-O meni Marthan kanssa uudelleen Natick Mallille, löysi uuden Prom-mekon, laittoi minulle siitä monta viestiä, ja päätyi sen ostamaan sillä ajatuksella, että netistä aiemmin tilattu palautetaan takaisin sen saavuttua. Sekin mekko saapui, ei ole vielä palautettu. Hiushelmiä, jotka eivät mielestäni näytä kovin hyviltä, mutta joista hän on ylimielissään, hän tilasi Amazonista. Sitten hän lähti Marthan kanssa Bostoniin, sillä yllättäen Marthalla ei ollutkaan omaa asua vielä valmiina (*pyörittelee silmiään).

Iso-O:n energia (se, mikä pitäisi mielestäni käyttää paperiasioiden tehokkaaseen edistämiseen) menee nyt lähestyvään Maine-matkaan, jonkin verran AP-testeihin (puolessa välissä ollaan), ja isosti myös vappuna käynnistyneeseen Senior Assassins-peliin. Jokainen osallistuva seniori sai tietää, kuka heidän kohteensa on. Tämä kohde pitää vesipyssyllä eliminoida, mutta eliminointia ei sovi tehdä koulun sisällä, kouluun liittyvien aktiviteettien aikana, pyörien päällä ollessa (tähän käy mm. potkulaudan käyttäminen tai auto), tai kotona sisällä ollessa. Iso-O linnoittautui talomme sisään ja miettii jopa, kuinka pystyy hoitamaan roskavuoronsa, kun joku saattaa piileskellä pihapensaassa. Hänen oma ensimmäinen kohteensa on teatteria harrastava tyttö, jota hän ei saanut eliminoitua. Hänen jännityksensä päättyi, kun Andrew piileskeli pihapuskassamme hänen saavuttuaan kotiin testistään. Andrewille täytyy antaa huomio panostuksesta; hän oli väijynyt Iso-O:ta jo aamusta (jolloin hän ei lähtenytkään vielä).

Ensimmäinen AP-testi oli psykologia ja se meni hänen mukaansa aivan hyvin. Toisena vuorossa oli statistiikka, joka meni osittain hyvin, osittain ei niin, kun oli aika vaikea.

Pikku-O puuhailee

Pikku-O:lla oli Freshmanien tanssitilaisuus Southilla. Ensin hän meni etkoille Tadhgin kotiin. Hän silitti valkoisen paidan - ja laittoi jalkaansa rikkinäiset mustat collegehousut. Kun kysyin, eikö mitään muuta löytynyt, hän hermostui, ja kun en samalla oven avauksella tullut autolle, hän lähti polkupyörällä. Keli oli sen verran kylmä, että hän palasi takaisin hakemaan hupparia ja oli rauhoittunut sen verran, että suostui hyppäämään autoon. Hän totesi, että housuspektaakkelin lisäksi häntä oli hermostuttanut imurin ääni. Sitä oli kuulunut parin tunnin ajan aivan viime metreille saakka. Mieli palasi hyväksi, ja hän jäi kaverinsa kotiovella pois autosta iloisena. Hain hänet koululta klo 22 jälkeen. Mukavaa oli ollut sekä tanssilattialla että yhdessä kavereiden kanssa syödessä. 

Pikku-O:n kisat Concord Carlisle High Schoolilla alkoivat noin tunnin myöhässä, sillä heidän ajanottojärjestelmänsä meni rikki. Keli oli niin kylmä, että meinasin luovuttaa, mutta sinnittelin, ja näin Pikku-O:n hienon sprinttilähdön. Juoksu itsessäänkin meni hyvin; hän tuli 800 metrillä JV-kisan neljänneksi ajalla 2:23 min. 

Saavuin aamulenkiltäni vietyäni samalla auton 85k huoltoon klo 8.50. Pikku-O:n ovi oli vielä kiinni. Koputin, avasin ja kysyin, alkaako koulu hänellä myöhemmin. Sanoi, että alkaa ihan normaaliaikaan (9), hyppäsi sängystä, laittoi vaatteet päälleen ja lähti. Oli ehtinyt. Hampaat tosin jäivät pesemättä tänäkin aamuna. 

Minä värkkäilen

Sain elämäni ensimmäisen ylinopeussakon. Olen kyllä tullut pysäytetyksi ylinopeuden johdosta aiemmin, mutta en ole tätä ennen saanut sakkoa. Nyt sain. Se saapui Washington DC:stä postitse. Olin ajanut 25 mailia tunnissa alueella 36 mailia tunnissa. Kamera oli ottanut kuvan. Siinä oli oikein suurennettu rekisterinumeroni. Paha mennä kiistämään. Maksoin siis kiltisti $100 sakon. Jos en olisi, olisi summa pian noussut $200 tasolle. Iso-O:n mielesta sakko oli huvittava. Niin ehkä sitten kuitenkin minustakin alkuharmistuksen jälkeen.

Pieni vastoinkäyminen tapahtui minun ja Pikku-O:nkin viisumeiden kanssa. Helsingin lähetystön ohjelmassa oli jokin bugi, ja hakemus jäi puolitiehen, vaikka maksunkin jo maksuin. Meinasin hermostua, mutta sitten noudatin Iso-O:lle antamaani ohjetta, ja lähetin avunpyyntöviestin. Tein sen vapunpäivänä, joten ihan heti ei apua ollut tarjolla, mutta sain sitten kuitenkin ohjeet, jolla asian sai eteenpäin - paitsi että Pikku-O:n tiedoissa oli edellisen vuoden maksukuitti. Siitä sitten uusi kysely perään. Asian pitäisi olla nyt siten järjestyksessä, että postitse pitäisi hakemisen jälleen onnistua. Viime vuoden kokomuksesta oppineena en pidätä hengitystäni.

Vappujuhlat

Vapunaattona aamusta heräsin vaivaamaan pullataikinaa. Taikina ei oikein kohonnut. Ihmettelin, miksi patteri ei ollut normaaliin tapaan kuumana, mutten suuresti asiaan kiinnittänyt huomiota. Myöhemmin selvisi, että lämmitys oli mennyt pois, vielä en tiedä, miksi. Taikinan kohoamista odotellessani keitin perunat modifioitua perunasalaattia varten ja tein Chick Pea-paistoksen valmiiksi. Sitten oli munkkienpaiston vuoro. Ensimmäisistä tuli liian tummia, mutta öljyn jäähdyttyä lopuista tuli aika hyviä. Herätin teinit, jotka auttoivat koristelussa. Juuri ennen vieraiden saapumista paistoin nakit, keitin vihreät pavut, tein vihersalaatin ja laitoin kaikenlaisen naposteltavan esille siten, että koko ruokapöytä tuli täyteen. Juomat simoineen kaikkineen täytti apupöydän, joten juomalasit saivat ihmiset ottaa suoraan lasikaapista. 

Paikalle saapuivat Marthan vanhemmat ja Martha, Amy Nicols poikansa Angusin kanssa, Tierneyn isä molempien tyttöjen kanssa, ja E. E oli saanut kyydin Amylta, joka asuu aivan BC:n vierellä. Juhlat alkoivat kahdelta ja viimeiset lähtivat kuuden jälkeen. Minulla meni itselleni tyypillisellä tavalla koko päivä ensin valmisteluihin, sitten juhliin ja lopuksi siivoamiseen, mutta jäi hyvä mieli. Oli tosi kivaa. 

Colin lähti Iso-O:n ja Marthan kanssa kävellen sadekeliin. E ajoi ja minä olin apukuskina. Saimme heidät kiinni Lake Avenuella, jossa Colinin puhelin palautettiin omistajalleen. Me ajoimme siitä sitten Boston Collegelle. E oppi, miten tuulilasinpyyhkijät laitetaan päälle. Ihan hyvä, sillä ajokoe lähestyy.

Pandemia virallisesti lopuillaan

Tämä lienee viimeinen pandemian aikainen postaukseni. Edelleen Yhdysvalloissa kuolee noin 1000 ihmistä viikossa koronaviruksen aiheuttamiin sairauksiin tai sen pahentamiin perusongelmiin, joten mitättömästä asiasta ei ole kyse. Long-Covid luennolla opin myös, että se on Yhdysvaltain kolmanneksi yleisin neurologinen sairaus jännityspäänsäryn ja migreenin jälkeen. Massiivisesta haitasta, kuolemista ja sairastavuuden lisääntymisestä huolimatta siita on kuitenkin viimein tullut vain osa terveydenhuoltoa ilman sen suurempaa hypetystä. 

Viimeinen maskipakollinen päivystysviikkoni alkoi tänään.