Hirveästi kaikkea

Päivystysvapaani aikana tapahtui vaikka mitä. Virallisia asioita tuli hoidettua sekä kotona että lasten osalta onnistuneesti ja vähemmän onnistuneesti. E:n lukukausi ja teini-ikä ovat ohi, ja hän on palannut kotiin kesälomalleen. Iso-O on reissannut Mainiin, tullut hyväksytyksi Suomessa ja hylätyksi täällä. Pikku-O on keksinyt kiekonheiton. Ja kaikkea muuta; ne ovat alla eriteltyinä.

Ensin kotiasioita

FedEx oli muka käynyt ovellamme huomioimassa, että kukaan ei ollut kotona, vaikka olin jättänyt etuverannan oven sekä lasioven auki ja varmasti olin paikalla. No, se tarkoitti sitä, että minun piti mennä Needhamista saakka se hakemassa. Aika ärsyttävää! Kun tämän lisäksi jokseenkin samaan aikaan ymmärsin, että internet/TV-palveluntarjoajamme oli nostanut hintansa $30 per kk isommaksi, tunnelmani ei ollut katossa. Jälkimmäisen sain intensiivisen chat-keskustelun tuloksena hinattua hieman alemmaksi paremmalla palvelulla, mutta jouduin sitä varten itse menemään Verizon-liikkeeseen, viemään vanhan routerin ja saamaan uuden, jotka sitten vielä itse piti osata asentaa, niin ei kyllä naurattanut. Varsinkin, kun asennus ei mennyt kuin rasvattu. Jouduin siis ensin fyysisesti menemään Verizon-liikkeeseen, sekin Needhamissa, kaksi kertaa, sillä vein ensimmäisellä kerralla aivan liikaa tavaraa takaisin (routerin lisäksi cable-boxin ja kaukosäätimen sekä osan, joka tarvittiin internetin yhdistämiseen, ja jotka työntekijä otti kysymättä vastaan - ymmärsin nimittäin aika nopeasti kotona, että niiden puuttuminen oli aika olennaista sekä netin toimimisen että television katsominen kannalta). Sitten olimme Pikku-O:n kanssa aivan liian nokkelia. Ohjeet oli tarkoitettu minuakin moninkertaisesti yksinkertaisemmalle henkilölle. Parin tunnin(!) äheltämisen jälkeen aloitin aivan alusta ja seurasin ohjeita pikkutarkasti, ja se onnistui. Ilo oli kuitenkin vain muutaman tunnin mittainen. TV lakkasi toimimasta juuri ennen elokuvan loppukohtausta. Syy siihen oli se - selvisi seuraavana päivänä noin viidennen chat-session aikana - että Verizon-liike oli merkinnyt cable boxin palautetuksi, mutta ei ollut peruuttanut palautusta, kun tulin sen uudelleen hakemaan, ja boksi oli deaktivoitu. Nyt toimii kuin rasvattu. Tai no, katsotaan, kun uusi sopimus tulee aktiiviseksi parin viikon päästä. Mutta siis. Jälleen oli virallisen asian hoitaminen todella kaukana mukavuusalueeni ulkopuolella. Ylpeä olen itsestäni, että osasin, mutta olisi aika kiva, ettei jatkuvasti tarvitsisi.

Hyvä asioidenhoitouutinen oli se, että ajokorttini uusittiin ensimmäisen kerran Trumpin 2017 muuttaman käytännön jälkeen pidemmäksi ajaksi, tosin hieman random 4 vuotta minulle jotenkin liittyen passini voimassaoloon. En aivan ymmärrä, mutta olen iloinen pienestä hengähdystauosta. Vuodesta 2019 lähtien olen vuosittain ollut paperipinon kanssa kerjäämässä jatkoa - 2020 myöhästyin viisumihässäkän johdosta 9 päivää ja olin oikeassa vaarassa menettää mahdollisuuden anoa jatkoa ennen kesää 2021. Huh! Silloin oli vähän stressi päällä. Ne ajat ovat onneksi nyt historiaa, ainakin osittain. Tai niin toivon - ei ole ihan poissuljettua, että Trump tulee takaisin, mikä on ajatuksena ihan hirveä. 

Sain viimein aktivoitua itselleni EZPass-tilin. Transportteri saapui parin päivän sisään, ja nyt tulliteillä ajaminen on paljon helpompaa. Ei tarvitse pysähtyä maksamaan ja huolehtia käteisen riittävyydestä, ei hommata New Jerseyssä typerää reikäkorttia, ja rahaa säästyy noin 40%. Olisi tietysti pitänyt tehdä siirtymä jo monta vuotta aiemmin, mutta jostain syystä johtuen se tuntui liialliselta. Nyt, kun yksi tyyppi (Iso-O) on päättänyt lähteä aika monen tullitien päähän, tuli tälle siirtymälle sen verran selkeä tarve, että sain aktivoiduttua.

Iso-O:n Maine-matka sekä muuta

Iso-O tuli perjantaina 12. toukokuuta koulusta luvan kanssa pois jo puolen päivän aikaan. Hän käytti pari tuntia valmistautumiseen ja pakkaamiseen. Lähdimme kohti Bostonia hyvissä ajoin, mikä oli hyvä, sillä liikennettä riitti ja ajo South Bostonin bussiasemalle ei ole se kaikkein suoraviivaisin. Saavuimme ajoissa ja sain häneltä iloisen viestin heti bussiin päästyään. Minun takaisinajomatkani ei mennyt liian jouhevasti. Aikaa Bostonin läpi ajamiseen perjantaina neljän aikaan kului sen verran, että olin kotona vasta noin tunti myöhemmin. Toisaalta, osasin ottaa tilanteen mahdollisuutena ja ihailin upeaa, lämpöistä keliä, hyväntuulisen olosia ihmisiä ja kaunista Bostonia, Charles Riveria ja kaikkea muuta matkan varrelta. Boston <3.

Itse Iso-O:n reissu oli "great". Sain pojan äidiltä muutamia kuvia ja viestin, jossa hän totesi Iso-O:n olevan ihastuttava, kohtelias ja sosiaalinen ihminen."We love her", maininta erityisesti lämmitti omaa sydäntäni. Hain hänet sunnuntai-iltana klo 20 South Stationilta ja sain kuulla koko viikonlopun tapahtumat aikajärjestyksessä aina bussin saapumisesta Bangoriin. Martin oli ollut häntä siellä vastassa ja vienyt hänet heti syömään. Syömisen jälkeen he olivat ajelleen Bangorissa, josta sitten illalla Martinin kotiin. Seuraava päivä oli ensin Promiin liittyvää valmistautumista ja sitten siellä olemista. Ilta oli jatkunut aina sunnuntaiaamu klo 5 saakka. Silti he olivat lähteneet jo klo 8 Acadia-luonnonpuistoon pienelle vaellukselle ja syömään ennenkuin Iso-O:n piti hypätä bussiin. Kyseessä oli Iso-O:n elämän parhaista viikonlopuista. Sellaiseksi se kuitenkin taitaa jäädä. Välimatka jo nyt ja varsinkin syksyllä on näiden kahden välillä aika haastava.

Reissun jälkeen kävimme viisaudenhammasarviossa leukakirurgilla Wellesleyssa. Aivan mukava oli käynti ja odotusten mukaisesti johti viisaudenhammasoperaation sopimiseen. Tämä tosin aiheutti ongelman. Ensimmäiset vapaat ajat olisivat vasta silloin, kun Iso-O on jo Suomessa ja kun takaisin saapuminen tänne tapahtuu vain päivän ennen muuttoa Washington DC:hin, ei sekään onnistunut. Nyt on varattu aika joululomalle. Lisäongelman aiheutti se, että hammaslääkärikeskus ei pystynyt antamaan meille oikeaa hinta-arviota, sillä terveydenhuoltovakuutuksemme tarjoaja, Harvard Pilgrim Health Care, on joutunut kyberhyökkäyksen (cyber attack) uhriksi ja koko heidän systeeminsä oli pois toiminnasta. Hinta voi siis olla ihan mitä vain $1000-5000 välillä - en tosin suostu haarukan yläpään lukemiin. Meillä on hammasvakuutus myös, mutta se huomioidaan sekundaarisena. En ymmärrä. Mutta siis, aika on varattu kaikkien neljän viisaudenhampaanpoistoon amerikkalaiseen tyyliin sopien sedatoituna.

Kun kuulin terveydenhuoltovakuutuksen ongelmista, olin yhteydessä lastenlääkäriasemallekin, sillä molempien koululaisten tarkastus lähenee. Sain vastauksen, että huolta ei ole - palveluntarjoaja oli jo luvannut lääkäriasemalle, että korvaukset jatkuvat entiseen tapaan. Hyvä, sillä molemmat tarvitsevat todistuksen terveydentilastaan, ja Iso-O:n kohdalla rokotuksetkin pitää tarkistaa ajantasaisiksi ennen College-opintojen alkua

Iso-O meinasi ottaa kierroksia, kun pyysin häntä ottamaan selvää, kuinka tilattu mekko palautetaan. Hän tiesi, että palauttaminen täytyy tapahtua 14 päivän sisään, mutta ei tiennyt, onko ko. aika jo kulunut, eikä sitä, miten palautus tehdään. Olin aika suorasanainen, kun kerroin, kuinka asiat selvitetään, ja hän sai lopulta paketoidun mekon vietyä postiin. Siellä hän tosin ei saanut mukaansa tositetta - oli kieltäytynyt, kun oli kysytty. Huoh. Opimme tästäkin jotain. Voi olla, että lopputuloksena meillä ei sekä ole mekkoa että siitä maksettua hintaa, mutta ensi kerralla sitten tämäkin on selvää.

Harvard lähetti viestin:"Our first year class is now full". Varasijalle pääsy jäi siis sellaiseksi. Aina ei voi voittaa, mutta läheltä liippasi. Hienoa, Iso-O! Pari päivää ennen Harvardin viestiä hän oli kuullut päässeensä Tampereen yliopiston Administrative Sciences, ja Social Sciences-ohjelmiin, mutta kertoi tästä vasta, kun E:n Economics-kurssista keskustelumme johti omat ajatukseni Aalto yliopiston Economics-ohjelmaan. Sieltä ei ole vielä mitään kuulunut, mutta pian varmaan kuuluu. Melkoista. Näin jälkikäteen ajatellen Iso-O:n huoli siitä, ettei hän pääse mihinkään oli aika ylimitoitettu.

Viisumipaperi (I-20) saapui ja mahdollisti seuraavan paperin (DS-160) täyttämisen. Sen avulla pääsi aloittamaan viisumihaastatteluajan varaamisen. Se töppäsi siihen, että hänen passillaan oli jo tiedot lähetystön tiedostoissa, mutta minun sähköpostini alla. Piti pyytää niiden yhdistämistä, mutta sillä uhalla, että kaikki tiedot katoavat. Huoh! Byrokratiaa riittää.

Iso-O lähti Mayan, Emilyn, Abbyn ja Annan kanssa Blue Hills-vaellukselle hyvän kelin johdosta arki-iltana Abbyn kysymänä. He olivat kaikki menneet Abbyn kyydillä; Iso-O sanoi, että kyydissä hirvitti, kun Abby ei ole se kaikkein luotettavin kuljettaja. Turvallisesti hän kuitenkin pääsi Blue Hillsille ja takaisin. Seuraavana iltana vuorossa oli Southin poikien lentopallo-ottelu, ja sitten elokuvailta Brennereillä. Harva ilta kuluu pelkästään kotona, mutta sohvailtapäiväunet ovat toki jatkuneet.

Pikku-O:n juhlat, kiekonheittoajatus ja muuta

Pikku-O:n isännöimä Team Dinner meillä alkoi tasan klo 19 ja hilpeyttä ja ääntä jatkui noin klo 22.30 saakka. Hieno asia! Juhlien jälkeen löysin iloisen nuoren miehen siivoamassa ja laittamassa ruokia/juomia jääkaappiin. Sen verran Iso-O:n puuttuminen oli näkynyt, että senioreja oli saapunut vain 3, ja junioreja 1; suurin osa noin 15 vieraasta oli Pikku-O:n ikäisiä. Hän totesi, että tykkää enemmän mennä juhliin kuin olla isäntänä, mutta oli iloinen, kun järjesti, eikä sulje pois mahdollisuutta tehdä niin uudelleenkin ensi vuonna.

Pikku-O lunasti joululahjansa ja siivosi autoni parin vuoden(!) tauon jälkeen. Tarve sille oli iso. Hän jopa pesi autonmatot, jotka jäivät hyvän kelin johdosta yön yli takaterassille kuivumaan. Hän on muutenkin ollut viime aikoina vähän vähemmän örisevä. Olen jopa saanut muutaman halauksen, kun hän on huomannut minun olevan huonolla tuulella asioidenhoitamisen hankaluuden johdosta.

Kymppiluokkalaisten (Sophomore) MCAS-testien johdosta molemmilla koululaisilla oli viikolla kaksi lyhyttä koulupäivää. Tiistaina koulu alkoi klo 12, keskiviikkona klo 11.40. He osasivat ottaa tästä kaiken irti ja nukkuivat pitkään.

Kolme päivää ennen Pikku-O:n viimeistä kisaa, hän keksi kaverinsa kanssa yrittää kiekonheittoa ja innostui siitä niin paljon, että osallistui viimeiseen kisaan juoksun lisäksi kiekonheittäjänä. Valmentaja antoi tähän vain päivä ennen kisaa luvan, ja laittoi hänet kiekonheiton lisäksi 100 m sprintteriksi (mikä hän ei ole). Viimeinen kisa oli Concord Carlisle-koululla JV DCL-kisa perjantaina E:n syntymäpäivänä. Hän oli heittänyt kiekkoa noin 45 jalkaa (14 m) ollen suunnilleen viimeinen, juossut 800 m lämmittelynä vauhdilla 2:30 min. Minä ehdin katsomaan 100 m, jossa hän lähti telineiltä kertaakaan aiemmin harjoittelematta sitä ja meni melkein nenälleen, juoksi yli 16 s ja hurrasi katsojille sekä juostessaan että maaliin saavuttuaan. Hän oli todella hyvällä tuulella ja kertoi aikovansa jatkaa kiekonheittoa ensi vuonnakin. 100 m matkan hän sen sijaan jättää väliin.

E:lla oli joitain verkkareita ja paitoja, joille hänellä ei ole käyttöä. Ensimmäistä kertaa ikinä Pikku-O sai valita ennen isosiskoa. Tästä järjestelystä seurasi sekä suuri ilo pikkuveljelle että iso harmi isosiskolle, mikä entisestään paransi molempien veljien tunnelmaa. Sisarukset!

E:n lukukausi on ohi

E:n viimeinen tentti on ohi, ja ulosmuutto tapahtui 16. toukokuuta. Ajoin kampukselle noin klo 13.30, pakkasimme auton takaosan aivan täyteen, ajoimme kotiin, jossa purimme tavarat alakerran aulaan ja keittiöön. Sitten ajoimme takaisin, sillä E oli luvannut ottaa yhteiskamat meille sekä auttaa yhden kaverin muutossa kesäasuntoonsa. Koska ajokorttia hänellä ei ollut, saivat pojat kaupanpäällisiksi yhden äidin. Usean urheilijapojan avustuksella auton takaosa täyttyi aika kepeästi, ja pääsimme lopulta jouhevasti kotiinkin. Ala-aulan ja keittiön lisäksi tosin kamaa vyöryi olohuoneenkin puolelle. Ensin nimittäin piti odottaa sitä, että Iso-O raivasi tarpeeksi tilaa yläkerran huoneeseen omilta kollaaseiltaan.

Iso-O:n saapumista odottaessamme, kävimme treenaamassa seuraavan päivän ajokoetta varten katsomalla ensin läpi videon, jossa ajokokeen osiot esiteltiin. Lyhyesti, testi alkaa auton valojen ja jarrujen testaamisella sekä käsimerkkien (oikealle, vasemmalle ja pysähdys) näyttämisellä. Itse ajokoe on tyypillisesti 10-15 minuuttia pitkä ja sisältää turvallisen ajamisen lisäksi peruuttamisen, 3-point kääntymisen sekä taskuparkkeeraamisen. Videolla sitä ei sanottu, mutta muistan mäkiparkkeerauksen pyörien suuntaakin kysytyn omassani vuonna 2010, ja oletin testin olevan sama, joten muistuttelimme nekin mieleen.

Itse ajokoe oli 17. toukokuuta Watertownin RMV:llä. Ajo paikalle sujui hyvin, ja jännittäjänä oli vain äiti. Käsimerkit ja auton tarkastaminen menivät hyvin nekin. Sitten lähdettiin liikkeelle. Virhe numero yksi tapahtui heti; E lähti suoraan ajamaan tien viereltä taakseen katsomatta ja vilkkua näyttämättä. Ymmärrän virheen, sillä hän oli jonon ensimmäisenä, mutta aloittelijan mokasta oli tietysti kyse. Matka jatkui kohti päätietä. E ei täysin pysähtynyt valkoisen viivan taakse, mutta pääsi liikenteen virtaan. Juuri ennenkuin testaaja ilmoitti, että hänen tulee seuraavasta kääntyä oikealle, valo muuttui punaiseksi. Punaisen valon aikaan saa Massachusettsissa kääntyä, ellei sitä ole erikseen kielletty, mutta kääntymistä ennen täytyy kokonaan pysähtyä, eikä varsinkaan tukkia suojatietä. E ei pysähtynyt ja tukki suojatien. Matka jatkui, mutta mitään muuta kuin ajamista ei testaaja pyytänyt tekemään. Ajoimme takaisin alkupisteeseen, jossa E sai tuomion:"Lisää treenaamista ja tervetuloa uudelleen!". Aikamoinen kolaus nuorelle miehelle. Minuakin harmitti ensi sijaisesti hänen puolestaan, mutta myös siksi, että aika meinaa mennä vähiin ja lisävärkkäämistä en olisi tarvinnut. Hänellä on lisäharmina sellainenkin, että RMV:llä on tiedossa hänen vanha, jo vanhentunut passinsa, sekä edellisen viisumin viimeinen voimassaolopäivä 31.8.2023. Näitä tietoja yritimme käydä vaihtamassa - ei onnistunut ilman ajanvarausta - ja ajanvarausta ei pysty tekemään, kun ajokorttiasia on kesken. Ajoimme hieman matalapaineisessa tunnelmassa kotiin, jossa E ilmoittautui uudelleen ajokokeeseen. Watertowniin ei aikoja ollut; ensimmäiset ajat ovat vasta hänen Suomeen lähtönsä jälkeen. Brocktonista 45 km päästä löytyi aika kesäkuun 2. päivä perjantaina, joka on minun seuraavan  päivystysvapaan ensimmäinen päivä - varasimme sen, ja teemme äiti-poika road tripin. Ehkä silloin juhlitaan.

E:n hammaslääkärikäynti rautavaijerin irtoamisen johdosta oli varattu hänen nimipäivälleen. Hän varasi ajan itse, mutta vasta sen jälkeen, kun hän oli ensin soittanut minulle, mitä pitää tehdä. Rautavaijeri oli kiinnitetty uudelleen ja aika hampaiden puhdistukseen varattu.

Tein porkkanakakkua E:n 20-vuotissyntymäpäivän kunniaksi jo edellisenä päivänä, sillä varsinaisena päivänä leipomiseen ei ollut aikaa. Lauloimmekin sankarille aamun sijaan illasta, sillä hän nukkui meidän kaikkien jo lähtiessä päivän hommiin. Syntymäpäiväillallispaikaksi valikoitui juhlakalun toiveen mukaisesti ravintola Sycamore, johon sain pöydän varattua vasta klo 20.45, kun se on niin suosittu ravintola. Otin Iso-O:n kanssa Smokey Salmon Cake-annoksen, Pikku-O valitsi Cavatelli Verdin, ja syntymäpäiväsankari Rabbit Rillettes-annoksen alkupalana. Pääruoaksi otin Vadouvan Spiced Glucester Halibut, E Spiced Bistro Stake, Iso-O Green Circle Chicken Schnitzel, ja Pikku-O Maple-Brined Pork Chop. Herkullista ja kallista. Viihdyimme pari tuntia. Pieni tauko täytyi pitää ennen jälkiruokaa, jääkaapissa odottanutta porkkanakakkua.

Suomen 2023 Euroviisuedustaja Käärijä tuli toiseksi Cha Cha Cha-kappaleella. Ulkopuolelta seuranneena näytti, että koko Suomi kannusti. Kiva. Sain islantilaiselta ystävältäni viestin, jossa hän totesi:"We are re-watching your Eurovision song, quite fun. Icelanders LOVE your song, most people think it will win". Se ei voittanut, mutta sympaattisuuspisteitä ropisi minultakin. Suomalaista pikkumaisuutta oli tosin se, että voittaja-Ruotsi ei saanut yhtään pistettä Suomen kansalta. Ruotsalaiset antoivat Suomelle täydet 12. Häpeällistä suorastaan.