Aika ennen reissua

Päivystysvuoroni on ohi ja ensimmäinen vapaapäivä meneillään. Olin siihen buukannut pari asiaa. Pakollinen kaasumittarin vaihtaminen joka 7 vuoden välein piti tehdä; mittarimies saapui, laittoi lämmityksen pois, vaihtoi talon ulkopuolella olevan mittarin, laittoi lämmityksen takaisin päälle ja tarkasti kaiken kaasulla toimivan - paitsi uunin, sillä odotan vielä uutta - ja lähti pois. Kokonaisuudessaan asiaan meni 20 minuuttia, mutta jotta se onnistui, oli täytynyt löytää mittarimiehen kanssa aika, jolloin olen kotona. Ensimmäisen huomautuksen sain asiasta jo 3 kuukautta sitten.

Toinen asia oli viisumipapereihin liittyvä. Huomasin vain muutama päivä sitten, etten koskaan saanut Pikku-O:n virallista viisumiin liittyvää I-797A paperia, sillä se oli tullut lakifirman toimistoon kesäreissumme aikana. Laitoin pikaisen viestin lakimiehille. Se pitäisi olla matkustaessa mukana. No, oli minulla sentään kopio, joka oli viimeksi riittävä takaisin tullessa. Mutta, asia menikin kohtuullisen jouhevasti. FedEx ilmoitti tuovansa paperit perjantaina klo 12 mennessä. Ei tuonut. Harmittelin asiaa, sillä näin on käynyt ennenkin - paperit on itse täytynyt hakea toimistosta, joka ei ole ihan lähellä. Päätin kuitenkin yrittää toisenlaista taktiikkaa. Lenkille alkuiltapäivästä lähtiessäni jätin etuverrannalle lapun, jossa pyysin kauniisti FedEx:in kuljettajaa jättämään paperit verannalle siitä huolimatta, että en ollut kotona. He eivät virallisesti niin saisi tehdä, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun takaisin saapuessani paperit olivat kuin olivatkin odottamassa. 

Ennen päivystysviikkoani kävin viimein tallettamassa 'virkistysrahastoni' (eli ylimääräiseksi jääneen tavaramäärän myynnistä koostuneen summan) koko saldon, $1631. Jouduin kävelemään aina Newtonin keskustaan saakka, sillä Highlandin automaatti olikin muuttunut jonkin muun pankin alaisuuteen. Harvoin tulee käteistä laitettua automaattiin, mutta joka kerran se hieman jännittää. Automaatti ottaa pinon rahaa, laskee ja kertoo summan. Se meni oikein, mutta mitä jos ei menekään? Kuinka sen voisi todistaa? "Laitoin automaattiin 4000 tuhatta dollaria, mutta automaatti väittää sen olleen 400", ei taitaisi aivan helpolla mennä pankkivirkailijalle läpi, vaikka olisi tottakin. 

Vain pari päivää virkistysrahastoni rahatalletuksen jälkeen sain kyselyn myyntiin laittamistani subwooferista, kaiuttimista ja rikkinäisestä vahvistimesta, ja myin koko setin 40 dollarilla. Se on 40 dollaria enemmän kuin mitä niihin oli aikoinaan laitettu kiinni. Ja se on nyt sitten lisä minun virkistysrahastooni, jolle tulee varmasti Roomassa käyttöä.

Aloin myös hieman valmistella musiikkia juhliini, tilasin itselleni Spotify Premiumin (=Spotify ilman mainoksia), ja laitoin erilaisia settejä tarjolle. Näyttää siltä, että musiikkivalinta tulee olemaan aika 1980- ja 1990-lukupainotteista; ne tuntuivat omaan korvaan kaikkein tutuimmilta. Tämän selittänee se, että en ole täyttämässä 20 vuotta.

Vuoden hautomisen ja käsittämättömän hitaan prosessin jälkeen Lahey lähetti 23. helmikuuta minun ja lasten paperit Yhdysvaltain maahanmuuttoviranomaisten arvioitavaksi prosessissa, jonka odotusarvoinen kesto on 18-36 kuukautta. No, nyt ei voi tehdä mitään, joten ehkä stressiä on vähemmän itselläni. Vastaus on joko positiivinen tai negatiivinen. Tiedämme sen sitten kun tiedämme.

Sain viralliset sormenjälkeni valokopioituna 20 cm x 20 cm kokoisella valkoisella kartonkipalalla tai oikeammin kahdella. Näyttävät ihan hirveän vanhanaikaisilta. Toisen vein töihin New Hampshire-lisenssihakemusta varten. Toisen jätin kotiin, jos joskus vaikka tarvitsen uudelleen. En kyllä yhtään usko, että näiden avulla minua voidaan yhdistää yhtään mihinkään.

Kun karkauspäivänä sain Iso-O:lta viimein yliopistomaksuihin liittyvän lomakkeen, sain viimeisteltyä Yhdysvaltain verotuksen ja lähetettyä sen sekä liittovaltion että Massachusettsin käsiteltäväksi. Jouduin liittovaltiolle maksamaan, mutta saan hieman tätä enemmän osavaltiolta takaisin, joten aivan hirveästi ei harmita. Nyt se on tehtynä. Pidän kuukauden taukoa ja sitten teen saman Suomen kanssa. Molempien yliopisto-opiskelijoiden ilmoitukset vielä odottavat, mutta murehdimme sitä hieman myöhemmin - aikaa on huhtikuun puoliväliin saakka.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O kävi koulussa perutun loman aikana viime viikolla, mutta läksyjä ei ollut. "Niitä ei voi olla", hän vain totesi, kun jotkut ovat poissa. En ymmärrä logiikkaa. Päivittäin hän kävi hiihtämässä, mikä on aika reipasta, sillä hän pyöräili edestakaisin. 

Hänen Red Cross Club:insa järjesti verenluovutussession koululla, ja hän osallistui elämänsä ensimmäistä kertaa itsekin - yli 16-vuotiaat saivat niin tehdä vanhemman luvalla. Siita sai palkinnoksi $20 Amazon-lahjakortin.

Pikku-O kävi hiihtämässä vielä perutun hiihtolomansa jälkeenkin, nyt osallistuen hiihtoklubin treeneihin. En vielä tiedä, mihin tämä johtaa. Huoleni hieman kasvoi, sillä hän sanoi haluavansa osallistua klubiin virallisesti läpi koko ensi kauden, ja minua huolettaa sen aiheuttamat lisävaatimukset niin ajankäyttöön kuin mahdollisiin kuljetustarpeisiinkin liittyen. Pieni asia ei myöskään ole klubiin liittyvät kustannukset. Se maksaa $3000/vuosi (Pikku-O ehtisi osallistua 2 vuoden ajan = $6000), suksipaketteja pitäisi olla vähintään neljä (kahdet murtomaa- ja kahdet luisteluvälineet), rullasuksipaketteja kaksi (murtsikka ja vapaa) ym. Puhutaan siis noin $10000 kustannuksesta. Se on paljon.  Sanoin, että mietin asiaa, mutta taidan olla perinteinen: "No one lies more than a mom that says we'll see cause we ain't about to see nothing". Haimme sukset pois karkauspäivänä - luulen, että kausi on nyt hänelläkin ohi.

Pikku-O pyöräili kotoa Westoniin samaan aikaan kuin minä olin tulossa kotiin. Hän meni aivan valoissa odottavan autoni vierestä, väärällä puolella tietä, mutta ei huomannut. Yritin avata ikkunaa onnistumatta, sitten koputin etulasiin, mutta sain vain vieressä kävelevän miehen ja sähköpyorätuolissa istuvan isänsä ihmettelemään. Pikku-O ei minua huomannut.

Pikku-O:lla on nyt valittavanaan juniorivuoden kurssit. Hän suunnittelee ottavansa AP-Chem, AP-US History, Honors Math - ja niin kepeän kuin mahdollista ranskan ja englannin:"CP-French ja CP-English" hän vitsaili. No, olisi hyvä, jos hän pystyisi jatkamaan ranskaa, kun yliopistossa jokin kieli pitää olla plakkarissa, mutta olen samaa mieltä, että AP-testin tekeminen ranskan kohdalla ei ole realistinen vaihtoehto hänellä. Erittäin harmillisesti kylläkin hänen tämän vuoden opettajansa, jonka kanssa hänellä ei mene hyvin, opettaa alemman tason ranskaa juniorivuonna, ja paljon mukavampi viime vuoden opettaja Honors-ranskaa. Sovimme, että odotamme opettajien suositusta ja vasta sitten päätämme, mitä teemme. Opettajan vaikutus on pelottavan suuri nuoren intoon ja innottomuuteen.

Iso-O:n asioita

Iso:lla oli kevätlukukauden puolivälin ("Mid Term") testit ja paperit juuri ennen lomaa. Hän soitti päivittäin erilaisilla tekosyillä. Ihana. Käyn hakemassa hänet tänään illalla Loganilta.

Hän informoi minua, ettei hän enää "keskustele" (suora lainaus) Lobster Boy:n kanssa ja jatkoi, että hän on jättänyt Snap Chatin avaamatta "4 päivän ajan putkeen" (jälleen suora lainaus) sen jälkeen, kun poika ei laittanut hänelle viestiä useaan päivään sen jälkeen kun hänellä itsellään oli snapissa kuva North Carolina-pojasta. Iso-O kuitenkin heti jatkoi ajattelevansa laittaa kortin pojalle Roomasta. Luulen, että meillä on erilainen käsitys keskustelusta tai sen puutteesta.

Sain häneltä myös pyynnön laittaa valkoiset Nike-tennarit pesuun. Lupasin, laitoin, ja ilmoitin, että jos ajatuksena on saada ne puhtaaksi ennen reissua, siirrymme seuraavaan ajatukseen. Ne ovat ihan hirveännäköiset. Kävimme pienen tekstiviestienvaihdon asiasta, sillä Iso-O:n mielestä ne ovat "tyylikkäät" ja "so cool", ja halusin varmistaa, että puhumme samoista kengistä.

E:n asioita

E:n kisat (ACC Indoor Track and Field Championships) olivat kolmen päivän aikana New Balance-radalla, joka on Boston Collegen kotirata. E juoksi perjantain alkuerissä mailin joukossa, jossa aivan jokainen oli edeltävästi juossut häntä nopeammin. Hänellä meni oikein hyvin, vaikkei aivan omaa ennätystään saavuttanutkaan. Virallinen aika 4:12:71 min mailin matkalla (1500 metrin matkalle väännettynä se olisi ollut 3:53 min, jos tuo on tutumpi matka) tullen 31. sijalle 45 maaliin saapuneesta, mikä on hieno asia tässä korkeatasoisessa kilpailussa. Kisan jälkeen sain kuvan säärestä, jossa oli pitkä viiltohaava - jonkun piikkari oli sen viiltänyt.

E:lla oli International Clubin Formal eli virallinen illanvietto hienosti pukeutuneena. Sain SnapChat:in hassun silmämaskin kanssa keskellä yötä. Toisissa juhlissa kaveri oli ruiskuttanut kuohuviiniä hänen puvulleen, ja sain viestin kuivapesulatarpeesta - niin. ACC-kisan epäviralliset juhlat pojat järjestivät heidän talonsa kellarissa.

E:n ulkoratakauden kilpailuohjelma on viimein selvillä. Paljon kisoja on odotettavissa eri puolella Yhdysvaltoja. E ei varmasti mene niihin kaikkiin mukaan, mutta jonkin verran matkustamista on hänelläkin tiedossaan. On aivan selvää, ettei hän pääse meidän muiden mukaamme Koloradon matkalle, mutta niin edeltävästi jo osasin arvata.

Ajoin hieman eri reittiä töihin, sillä auto piti tuona päivänä tankata. Näin E:n kavereineen juoksemassa Commonwealth Avenuella. Päiväni kirkastui heti. Hassu olen.

Huomenna siis lähdemme matkaan. Pyysin matkakumppaneitani kertomaan omia Rooma-toiveitaan. Mitään muuta ei kuulunut kuin "I'm excited!". Tulossa on jälleen "Mom Travels", minunnäköinen matkani, sellainen, joita perhematkamme ovat jo pitkään olleet. Oletan tietysti, että paikan päällä alkaa jonkinlaista omaakin näkemystä ilmaantua, kun ajatukset keskittyvat vain matkaan itseensä. Joitain pakollisia edeltäviä asioita on tietysti pitänyt varata, kuten lennot, majoitus, liput tärkeimpiin kohteisiin ja epämiellyttävin osioni, auton vuokraus päiväksi, jolloin on tarkoitus mennä Rooman ulkopuolelle. Meillä on jopa tapaaminen paavin kanssa varattuna, mutta saa nähdä onnistuuko, sillä harmillisesti hän joutui sairaalaan 28.2. Palaamme matkan jälkeen. Pitäisi kai pakata.