Juhlan ja Alicen käynnin ympärillä

Reissusta saapumisen jälkeen hengähdysaikaa ei juuri ole ollut. Joka päivä on ollut jotain puuhailua ja tavallisuudesta poikkeavaa. Härdellin keskellä minulla alkoi suoraan päivystysviikko loppuen kiirastorstaihin. Eikä pääsiäisen aikakaan tule olemaan tapahtumaköyhä. Apua.  

E:n erilaisia

E teki Yhdysvaltain veroilmoituksensa ja laittoi menemään hyvissä ajoin ennen deadlinea. Se oli vielä aika helppoa, kun tuloja ei juuri ole. Tulojen puute tuntuu muutenkin jatkuvan. Kesätyöhakemuksia on lähtenyt vaikka kuinka paljon, mutta aika laiha on ollut niiden tulos - vielä ei ole mitään plakkarissa.

 

Jyväskylän kenttäurheilijoilta tuli kysely hänen tämän hetken tilanteestaan. Hän vastasi lähettäen omat parhaat tuloksensa, ja niiden perusteella hän pääsisi suoraan tämän vuoden Kalevan kisoihin juoksemaan pidempää matkaa (5k). Lyhyimmissäkin hän on lähellä ja jo sekundaarisen rajan alapuolella. Ylpeä äiti tässä kirjoittelee. Saa nähdä, josko häntä nähdään Suomessakin juoksemassa vähintäänkin armeija-aikana. 

E oli innokkaasti tuonut minulle ison kaiuttimen juhliani varten. Se oli viritetty paikalleen, ladattu täyteen ja testattu tietokoneeni kanssa sopivaksi. Koska se ei ollut hänen, tuli sille epäsopivasti tarve juuri samana viikonloppuna kuin alla olevat juhlani. Vein sen siis takaisin vain muutama päivä ennen juhlaa. E oli pettyneempi kuin minä. Sain yhteensä 10 viestiä asiasta hän ventiloidessaan harmiaan. Otin yläkerran ison tietokoneen subwooferin ja kajarit, ja mielestäni homma toimi aivan hyvin. E ei ollut samaa mieltä. Muistutin häntä, että kyseessä eivat olleet opiskelijabileet, joten musiikin ei tarvinnut olla ylilujalla.

E laittoi SnapChatiin videon syntymäpäiväyllätyksestä ystävälleen Talialle. Kävi ilmi, että hän oli pyöräillyt sateessa Bentley University:lle juhlia varten. Kun erehdyin reagoimaan viestiin itselleni aivan liian myöhäisenä ajankohtana, huomasin pian lupautuneeni hakemaan hänet ja pyöränsä pitkään oman normaalin nukkumaanmenoaikani jälkeen. Joku voisi sanoa, että tulin hyväksikäytetyksi. Itse kuitenkin ajattelen, että nämä hetket ovat nopeasti ohimeneviä, ja haluan niistä kaikista nauttia. Lähdin siis arki-iltana kylmään ja sateiseen keliin autoilemaan klo 22. Kotona olin takaisin klo 23. Sain pienen hetken esikoispojan kanssa jutella. Hän myös vuolaasti kiitteli itselleen tyypillisesti:"Arvostan!"

E valittiin Boston Collegen International Clubin varapresidentiksi. Mitä se käytännössä tarkoittaa, on minulle ainakin toistaiseksi epäselvää. Mutta kuulostaa hienolta.

Iso-O:n puuhailuja

Iso-O valmisteli ensimmäistä kesätyöhaastatteluaan. Se meni hyvin, mutta ei poikinut työtä maalarina todennäköisesti siksi, että häneltä puuttuivat jokseenkin kaikki kysytyt turva- ym kortit. Haastattelija oli hänen ikäisensä nuori poika, joten muutama termin ymmärtämättömyys ei juuri haitannut. Kun hän kuuli, ettei tullut valituksi, häntä oikeasti vähän harmitti - maalarihomma olisi siis kiinnostanut. Hänkin on lähettänyt vaikka kuinka monta hakemusta, mutta isoveljen tavoin tärppääminen odottaa tapahtumistaan.

Iso-O osallistui Hoya Saxation tilaisuuteen oppiakseen jotain veroilmoituksen tekemisestä ja sai hänkin oman ilmoituksensa lähtemään pienen säätämisen ja muutaman äiti- ja velipuhelun jälkeen. Helppo se oli hänelläkin.

Hän sai aggressiivisen viestin opiskelijaterveydenhuollosta jätettyään huomiotta useita sähköposteja koskien hänen rokotusstatustaan. Uhkana oli, ettei kursseja saa valita ennenkuin homma on hoidettu. Oli taas aika turvautua äidin apuun. Asia järjestyi, mutta annoin kyllä palautetta omien asioiden hoitamisesta ajallaan. Oppiminen vastuuntuntoiseksi aikuiseksi on ajoittain aika kumpareikkoista, huomaan.

Hänen polvivaivansa jatkuu, ja on estänyt hänelle tärkeän juoksuharrastuksen jo pitkään. Aina, kun hän yrittää, polvi kipeytyy, ja johtaa itkunsekaisiin puheluihin vaivan laadusta. Hän hieman rauhoittui, kun totesin, että hänellä on lääkärikäynti jo varattuna ja juoksun sijaan voisi yrittää vaikka uintia, kun siihen(kin) on yliopistolla oikein hyvät mahdollisuudet.

Viime viikonlopuksi hän lähti Delawaren Wilmingtoniin tapaamaan Marthan äitiä ja Sarah-siskoa, ja pääsiäiseksi hän päätyi hommaamaan junaliput New Jersey:hin, kaverinsa kotiin. Delawaressa hän vietti sunnuntaipäivän itsekseen, sillä matkakaverit lähtivät aivan aamusta ja hänen junansa vasta myöhään illalla. Päivä oli ollut aurinkoinen ja pääosin ulkona sillä seurauksella, että hänen kasvonsa olivat aivan punaiset. Tämä oli hänelle iso asia, sillä hän yleensä laittaa aurinkovoidetta jopa niinä päivinä, kun hän on kokonaan sisällä.

Pikku-O:n kanssa tapahtunutta

Pikku-O luopui muletistaan (Jee!!) hiihtokauden päätyttyä, ja näyttää suorastaan komealta nuorelta mieheltä. Hän sai kauden päätteeksi ensimmäisen Varsity Letter:insä, mutta ei isoa kangaskirjainta, kun valmentaja luuli, että hänellä oli sellainen jo.

Sain yhteensä pariviikkoisen projektin Pikku-O:n "unexcused" poissaoloista selviteltyä koulun kanssa maanantaina 18. maaliskuuta - ja sain samana päivänä automaattisen ilmoituksen Pikku-O:n poissaolosta. Hän oli nukkunut pommiin! Sanoin hänelle illalla, että hän joskus tekee äitinä olemisen vaikeaksi. Hän oli pahoillaan ja on sen jälkeen huolehtinut melko hyvin aamuheräämisistään. Joskin testiaamuna, kun mitään ei meinannut huoneesta kuulua, ja kun koputin oveen, hän harmistuneena totesi:"I am slow-cooking".

Pikku-O:n yleisurheilukausi alkoi maanantaina 18. maaliskuuta. Hän oli koko viikon hieman puolikuntoisena ja itseasiassa jätti kahdet ensimmäiset treenit kokonaan väliin. Lauantain treenien kanssa hänellä meinasi käydä samalla tavalla kuin syksyllä. Hän pitää niitä ikäänkuin vapaaehtoisina, vaikkeivat ne sellaisia lainkaan ole. Pidin hänelle pienen motivaatiopuheen toteamalla, ettei työelämässäkään voi todeta joidenkin päivien olevan viitteellisiä.

Pikku-O:n jääräpäisyys on aika ärsyttävää. Hän teki lasagnea ja meinasi tehdä sen liian pieneen vuokaan. Annoin hänelle lasagnevuoan, jota hän valitti liian isoksi. Sanoin:"Usko minua nyt vaan, please!" ja lähdin pois keittiöstä ajatellen, että pikkuvuokaa hän tulee käyttämään. Seuraavana aamuna löysin herkullisen lasagnen tehtyna lasagnevuokaan. Tuntui hyvältä. Kiitin häntä siitä, että hän kuunteli.

Jääräpaisyyteen kuuluu myös se, että hän lähtee kouluun ja kavereidensa luokse juuri niissä kamppeissa, joissa hän haluaa, oli siinä järkeä tai ei. Lauantaina hän mm. lähti kaatosateessa puuvillaiset pyjamahousut jalassaan. Varmaan tosi kiva ilta oli niissä housuissa.

Pienistä kumpareista huolimatta meillä on Pikku-O:n kanssa kuitenkin mennyt aika mukavasti. Hän kysyi eräänä aamuna:"Miten sinun yö meni?" Se oli miellyttävää vaihtelua yksisanaiselle örähtelylle. Toinen kiva asia oli se, että pyytämättä koko sen ajan, kun Alice pörräsi Newtonissa, hän petasi sänkynsä, tyhjensi ja täytti astianpesukoneen, ja siivosi ruoanlaittosotkunsa. 

Pikku-O valitsi ensi vuoden kurssinsa. Niihin kuuluvat kaksi AP-kurssia (AP-US History ja AP-Chem), 3 Honors kurssia (Precalculus, Biology ja French[!] - viimeinen opettajavalinnan johdosta), neljä ACP-kurssia (English, Intermediate International Cuisine, Architecture 2, Woodworking 2) ja pakollinen Wellness. Vaihtoehtoisina hän valitsi Healthy Cooking ja Sports Nutrition jos International Cuisine ei onnistu, ja Engineering 1 ja Graphic Design jos Architecture 2 ei sovi lukujärjestykseen.

Pikku-O:n koulu-uran viimeiset englannin MCAS-testit olivat tiistaina 26. ja keskiviikkona 27. maaliskuuta. Matematiikka vielä jossain välissä myöhemmin keväällä, ja sitten MCAS on kokonaan historiaa meidän perheessämme. On niitä muutama ehtinut ollakin keväästä 2010 lähtien.

Juhlat St. Patrick's Day sunnuntaina 

Joka ilta juhliani edeltävästi otin yhden kohteen siivouksen alaiseksi lyöden kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Tiesin nimittäin, että Alice oli saapumassa vain 2 päivää juhlien jälkeen. Aloitin kellarista, sitten menin ullakolle ja yläkerran huoneeseen, seuraavaksi keskikerran lakanakaappiin, Iso-O:n huoneeseen, vessoihin ja keittiöön. Päivä ennen juhlia imuroin ja pyyhin pölyt. Koti oli oikein hyvässä juhlakunnossa.

Arki-iltojen lisäksi minulla meni koko viikonloppu juhliin valmistautumisessa ja niissä ollessa. Lauantain imuroinnin jälkeen kävin tuoretuotteet hakemassa WholeFoodsista. Sunnuntaina heräsin seitsemältä ja aloitin listan mukaisesti valmistautumaan. Pikku-O:n urakka alkoi klo 12, ja jatkui hovimestarina juhlien läpi. Maksoin hänelle pienen palkan 10 tuntisesta uurastuksestaan.

Juhlat alkoivat klo 14, mutta ensimmäiset tulivat vasta lähempänä puoli kolmea. Siitä se lähti nopeasti lisääntymään, ja lopulta meille tuli noin 50 ihmistä, enimmillään ehkä 30 yhtä aikaa. Reipasta oli meininki. Olin tyhjentänyt jääkaapin pelkille juomille. Ylähyllyllä olivat alkoholittomat, keskimmäisellä muut kuin oluet, alahyllyllä oluet, ja ovessa valko- ja kuohuviinit. Keittiönpöydällä olivat kaikki lasit, punaviinit ja vesi. Ruokasalinpöydällä olivat suolaiset, ja sivupöydällä makeat ja jälkiruoat. Viimeiset vieraat poistuivat klo 20.30. E:kin kävi juoksukavereineen, ja Pikku-O:lla olivat hänen kaverinsa seuranaan. Oli tosi mukavaa. Olin ilmoittanut, että en toivo lahjoja - ja sain ihan hirveästi viiniä, lahjakortteja ja kukkia. Minulla on nyt enemmän alkoholia kuin ennen juhlaa. Huoh! 

Alkoholin lisäksi minulla on ihan hirveän paljon Ritz-keksejä. Olemme juhlien jälkeen syöneet erilaisia Ritz-pohjaisia ruokia.  Ensin söimme aavistuksen liian makeaa Pineapple Casserole-paistosta. Seuraavana päivänä vuorossa oli Ritz Mac and Cheese, mikä oli tosi hyvää, kun laitoin Velveeta-juuston tilalle Philadelphia juustoa ja jauhojen sijaan Ritz-murskaa. Viimeisimpänä tein Pikku-O tyyliin lopuista kekseistä piirakkapohjan, ja laitoin sen täytteeksi muuta juhlista ylijäänyttä. Kutsuin sitä nimellä "Weird-ass piirakka" ja "Miracle mess" sillä seurauksella, että muutoin niin kritiikittömästi kokkaileva Pikku-O ei suostunut sitä maistamaan lainkaan.

Alicen vierailua ennen ja sen aikana

Uusi uuni saapui ja odotti keskellä keittiönlattiaa putkimiesten (jotka ovat samalla kaasumiehiä) saapumista kahden päivän ajan. Asennuksen jälkeen he ottivat vanhan mukaansa, joten juuri ennen juhliani, sain keittiön siedettävään kuntoon.

Alice saapui keskiviikkona 20. toukokuuta ja oli käynyt talolla heti samana päivänä pöydältä hävinneistä kuiteista pääteltynä. Odotin saavani häneltä uunin kustannuksiin liittyvän shekin samana päivänä, mutta jouduin odottamaan seuraavaan päivään. Hän saapui silloin etäpäiväni aikaan remonttimies-Fredin ja miehensä kanssa, kiertelivat mm. kellarissa, ja nyt näyttää, että mitään suurta remonttia ei ole talon sisällä tiedossa. Savupiippu pitää kuulemma uusia; sitä varten kadun varteen on ilmaantunut kattofirman kyltti, alkanee siis pian. Kyltti on sama, joka oli kadun varressa ensimmäisenä täälläolo kesänämme. Alicen käynnin aikana kävi myös ilmi, että hän myy talon aikaisintaan vuoden päästä, ehkä jopa kahden.

Olin siis kuullut hieman aiemmin, mutta sain vahvistuksen hänen käyntinsä aikaan, että Alice todellakin aikoo laittaa talon myyntiin. Aikajana ennen hänen käyntiään oli epäselvä. Otin tämän tuossa vaiheessa kuitenkin itselleni kimmokkeeksi oikeasti aktivoitua uuden asunnon löytämiseksi. Kävin katsomassa useaa asuntoa ja olin monen välittäjän kanssa tekemisissa joko suoraan tai viestien välityksellä. Harmillisesti asunnot ovat joko ihan liian kalliita (vai mitä sanoisit kuukausivuokrasta $22000?) tai ihan kamalia. Jostain pitää siis joustaa. Joko maksan selvästi enemmän tai tyydyn paljon vaatimattomampaan. En haluaisi tehdä kumpaakaan. Enkä varsinkaan muuttaa huonommalle alueelle. Niinpä otan nyt ilolla vastaan sen tiedon, että voimme vielä jatkaa tässä talossa. Muutaman hirveän luukun nähtyäni, arvostan taloa ihan uudella tavalla.

Uutisissa on jatkettu Trumpin rikos- ja muiden syytteiden puimista. Maanantaina 25. maaliskuuta hänellä tuli $464M vakuuden maksaminen ajankohtaiseksi, eikä hänellä ollutkaan siihen rahavaroja toisin kuin hän oli julkisuudessa pullistellut. Tuomari alensi summan $179M tasolle ja antoi 10 päivää lisäaikaa, mikä oli hänelle voitto. Toisena isona asiana on puitu Baltimoren pitkän sillan romahtamista. Se osui sillä tavalla omallekin kohdalle, että olemme ainakin kertaalleen sen yli ajaneet. Taas hyvä muistutus elämän arvaamattomuudesta. Ikäänkuin sellaisia muistutuksia oikeasti itse tarvitsisin.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille! Minulla alkoi päivystysvapaa täynnä kaikenlaista liian ahkeraa.