Roomassa

Hain Iso-O:n DC-Boston lennoltaan perjantai-iltana puoli tuntia aikataulua aiemmin. Hän hyppäsi autoon, halaili ja pulputti hyväntuulisena koko matkan E:n asunnolle. Siellä hän hyppäsi veljensä kaulaan samalla meiningillä ja jatkoi koko matkan. Pikkuveli sai saman kohtelun saavuttuaan kotiin omasta illanvietostaan. Minulta hän kysyi, onko kiva, kun kaikki "chickens" (suora lainaus) ovat takaisin kotona. On. Itse menin kyllä aika pian nukkumaan edessä olevaan aikaerorasitukseen valmistautuen.

Lauantaina heräsin ennen muuta porukkaa, sillä Bostonin Sumner-tunnelin viikonlopun sulku huoletti mahdollisine ruuhkineen kentälle. Minkäänlaista ruuhkaa ei ollut ja olimme kentällä liian aikaisin. Turvatarkastus meni jouhevasti ja portti New Yorkin lennolle oli aivan sen vieressä. Odotusaikaa siis oli. Lentokin lähti ajoissa ja aikaa vaihtoon JFK:lla oli jopa enemmän kuin lipussa luki. Se oli kuitenkin aivan liian vähän. Onneksi ITA Airways otti meidät turvatarkastusjonosta ja vei pitkän jonon ohi aina portille saakka. Ehdimme New York-Rooma yön yli lentoon. En silti ikinä vapaaehtoisesti buukkaa lentoa JFK:n kautta, jos muita vaihtoehtoja on tarjolla

Ensimmäinen Rooma-päivä

Olimme Rooman lentokentällä (Aeroporto di Roma Fiumicino, Leonardo da Vinci) klo 6.50 aamulla. Aikataulun mukaan ensimmäinen Terravision-bussi Roomaan lähti klo 8, ja varasimme siihen liput. Löysimme bussin helposti ja astuimme sisään klo 7.20. Se lähtikin heti, kun istuimme alas. Nauratti italialainen aikataulujen suhteellisuus, johon törmäsimme muutoinkin matkallamme. Bussilla pääsimme läpi Rooman ympäröimän maaseudun, Vatikaanin muurien ja monien historiallisesti tärkeiden rakennelmien vierestä Roma Termini-asemalle. Kello oli tuolloin 8, mikä on sunnuntaiaamuna aika vähän, mutta olin edeltävästi katsonut meille tuohon aikaan auki olevan kahvilan, Neapolis Caffe, josta saimme kömpelön italiankielen ja englannin sekoituksella itsellemme aivan kelpoisen aamupalan.

Meillä oli tietysti mukanamme kaikki viikon matkatavaramme, joten olin kysynyt, josko niiden vieminen majapaikkaamme ennen virallista check in-aikaa (klo 14) olisi mahdollinen. Sain sovittua tapaamisen asunnolle klo 11. Meillä oli siis aamupalan jälkeen muutama tunti aikaa aistia tunnelmaa. Tunnelmassa riitti aistimista, sillä käytännössä jokainen tie ja pikkukuja sai ihastuneita huudahduksia aikaan. Matkamme varrelle osuivat jo tuolloin mm. Fontana di Trevi ja Pantheon.

Kello 11.15 tapasimme vain italiaa puhuvan Carolinan talon ulkopuolella, ja seurasimme häntä pienen (siis aivan minikokoisen) sisäpihan läpi jyrkille kiviportaille, joita kiertämällä kolmen kerroksen verran pääsimme asunnon ovelle. Sisällä oli siivousporukka, mutta saimme jätettyä kamamme jo siivotulle parvelle, saimme wifi-salasanan ladattua sekä avaimet käteemme. 

Tavaroiden pudottamisen jälkeen oli helpompi kävellä ja lähdimme kohti Colosseumia. Matkan varrella näkyi pitkiä jonoja eri paikkoihin, minkä selitti se, että kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina joka paikkaan on vapaa pääsy. Kiersimme aika pitkän lenkin ja näimme mm. Piazza Venezian ja sen Altare della Patrian, Circus Maximuksen, Roman Forumin,  ja lopulta Colosseumin. Jono sinne oli yli 2 tuntia pitkä, mikä tuntui aikaerorasituksen ja pitkän matkan johdosta meille kaikille liialliselta. Kävelimme siis sen ympäri ulkopuolelta.  

Saavuimme majapaikkaamme klo 13.45 toivoen, että se on ok. No, olimme liian aikaisin. Siivous oli vieläkin meneillään. Saimme silti jäädä ja lopulta viimeinenkin siivooja poistui klo 14.15. Oli aika ja tarve pienelle siestalle sen jälkeen kun olimme syöneet herkullista leipää pestolla, mozzarellalla, leikkeleillä, tomaatilla ja rucolalla tuunattuna. Nukuimme kaikki, jopa edeltävästi toista mieltä ollut Pikku-O noin 3 tuntia.

Illallinen syödään Italiassa myöhään. Ravintolat tyypillisesti aukeavat oman siestansa jälkeen aikaisintaan klo 19. Tuossa vaiheessa meillä oli jo aika nälkä, ja valitsimme ravintolan, joka oli aukeamassa 'jo' klo 19, eikä 19.30 tai 20 niinkuin useat. Melko läheltä löysimme matkamme parhaan (ja kalleimman) ravintolan, Clotilde, ja söimme neljän ruokalajin illallisen juomineen. Yö sen jälkeen oli hieman katkonainen pullean mahan ja sekaisin olevan sisäisen kellon johdosta.

Toinen Rooma-päivä

E lähti aamulenkille, Iso-O jäi nukkumaan, ja Pikku-O tuli kanssani hitaasti kävellen kohti Roma Termini-asemaa. Siellä tapasimme siskoni, joka saapui lentokenttäjunalla hyväntuulisena. Mukanaan hänellä oli lentoasemille tarkoitettu, mutta Rooman mukulakiviteille sekä kapeille kaduille aivan epäsopiva matkalaukkunsa. Pikku-O herrasmiehenä kantoi sitä tätinsä kanssa vuorotellen yli pahimpien paikkojen. Matkalla pysähdyimme muutaman kerran hengähtämään, myös mm. Italian pääministerin talon edustalle katsomaan televisiokameroita, vartijoita ja poliiseja ohjaamassa liikennettä, kun Giorgia Meloni saapui autosaattuessaan. 

Siskon majoittumisen jälkeen lähdimme kaikki kävellen kohti Espanjalaisia portaita (Scalinata di Trinità dei Monti), ja Villa Borghese-puistoa. Sitten oli tarve pienelle välipalalle, jota varten tarpeet olivat valmiina asunnolla (samat kuin yllä). Lisäenergialla varustettuina kävelimme suoraan  Pantheonille, johon menimme tällä kerralla sisälle. Kävimme myös monissa upeissa kirkoissa sisällä, ja kiersimme Piazza Navonan, joka on kaiken muun muassa ollut vanha yleisurheilurata. Illalliselle menimme lähiravintolaan, Old Bear, joka oli oikein hyvä, mutta E:n mielesta liian turisteille tarkoitettu. Annokset olivat isoja ja hinnat siedettävämmät kuin edellisen illan ravintolassa. Jaksoimme juuri ja juuri kolme ruokalajia.

Autoreissu lähiseudulle

Olin varannut meille auton tiistaille. Sitä varten piti olla Roma Termini-asemalla klo 8, mikä oli meille kaikille aikamoinen ponnistus. Mutta olimme. Ensimmäisenä kävi ilmi, että netistä varaamani vakuutus oli täysin hyödytön (tämän sain jälkikäteen valittamalla takaisin, mutta sitä en tuossa vaiheessa tiennyt), ja meinasin pahantuulistua. No, otin uuden vakuutuksen heidän kauttaan, ja pääsimme kävellen vieressä olevan autoparkkihallin kolmanteen kerrokseen, jossa meitä odotti varaamani valkoinen automaattivaihteinen hybridi Toyota Yaris. Melko pian pääsimme liikkeelle. Ajoin kieli keskellä suuta ulos Roomasta melko nopeasti oppien, että kaistat ja liikennesäännöt ovat viitteelliset. Ajaminen helpottui, kun Rooma jäi taaksemme.

Ensimmäinen etappimme oli Marino-kylä viiniviljelmien ympäröimänä. Sieltä jatkoimme ylös vuorelle (Castelli Romani), ja jouduimme alaspäin viettävälle, talojen välissä puikehtelivalle ja jyrkälle tielle, jonka kokonaisleveys oli 2 metriä. Siinä oli kieli keskellä suuta meillä kaikilla. Tien kääntyillessä odotin mutkan takana vieläkin pahempaa ja mielessäni kävi sekin mahdollisuus, että joudun peruuttamaan, mikä olisi kyllä ollut minulle melkoinen katastrofi. Ei tarvinnut. Kukaan ei myöskään tullut vastaan :). Nälkä alkoi vaivata, ja pidimme matkamme ehdottomasti hauskimman tauon Albano Laziale-kylän Barra Pescheria con Cucina-ravintolassa. Olimme ainoat asiakkaat. Tarjoilija oli hyväntuulinen nainen, joka ei osannut yhtään englantia. Menut olivat vain italiaksi. E totesi tarjoilijalle "turisti", ja hetken menulle ja sen tarjonnalle nauraen, tilasimme fiiliksen mukaan. E onnistui tässä "Menu roulette"-pelissä, niin kuin hän sitä kutsui, parhaiten. Hän söi lehmänhäntää.

Tuhdin lounaan jälkeen ajoimme Välimeren rannalle ja siellä kylään nimelta Anzio. Kylä on historiallisesti tärkeä jo muinaisen Rooman ajalta, mutta liittyy myös toiseen maailmansotaan ja liittoutuneiden Italiaan rantautumisen aloittamiseen. Anziossa on lisäksi upea hiekkaranta, jonka vierellä olevassa ravintolassa (Baia di Ponente) söimme jälkiruoat.

Rannikkotietä pitkin matkasimme kohti Ostia Antican kylää, mutta luovutimme aivan sen vierellä ruuhkan johdosta, ja käännyimme takaisin Roomaan. "Kulttuurikokemus" oli yksi takapenkin kommentti, kun kanssani samalle kaistalle mahtui 3 autoa. Aivan vuokraamon vierellä sain auton tankattua Full Service-tyyliin, ja ajettua takaisin parkkihalliin vuokraamon vielä auki ollessa juuri ennenkuin kello oli 18 ja aurinko laski.

Olin edeltävästi ajatellut, että tulemme takaisin myöhemmin illalla. Kun olimmekin niin paljon aiemmin perillä, tuli minulle mahdollisuus ehtiä hakemaan seuraavan päivän liput paavin tapaamiseen. Lähdin E:n kanssa reipasta rientokäyntiä muun porukan jälkeeni jättäen. GoogleMaps:in mukaan olisin saapunut lippujen hakupaikkaan klo 19.06, mikä oli 6 minuuttia liian myöhään. Niinpä menimme pikakävelyn ja hölkkäämisen välimuotoa aina asuntomme ovelle, johon E jäi lenkkiään varten, ja minä jatkoin loppumatkan juoksuvauhtia kohti Vatikaania. Juoksin kuin mielipuoli täysin juoksuun sopimattomissa vaatteissa Marimekon käsilaukku heiluen sisään Vatikaanin alueelle ja siellä kohti varauksessa mainittua pronssiovea (Portone di Bronzo). Kasvoni olivat aivan punaiset ja hiki tippui noroina. Läähättäen totesin ovella seisoneille vartijoille (Swiss Guard) "tickets for tomorrow" ja tulin ohjatuksi huoneeseen, josta sain kirjekuoren, jossa oli nimeni ja viisi numeroitua lippua. Tulin ulos ovesta ja otin kuvan kirjekuoresta klo 18.46. Olin siis aika nopealiikkeinen (vertaa GoogleMapsin arvio). Jäin hetkeksi hengähtämään Pietarin aukiolle (Piazza San Pietro), mikä oli iltavalaistuksessaan suorastaan taianomainen.

Samaan aikaan minun suunnittelemattoman lenkkini aikaan Iso-O ja tätinsä kävivät heittämässä kolikot toivomuslähteeseen (Fontana di Trevi) ja istumassa lasillisella Lemoncelloa lähiravintolassa. E oli käynyt juoksemassa. Ja Pikku-O teki hieman kouluhommia - häneltä kun jäi viikko koulua väliin tämän meidän reissumme johdosta. Illalliselle menimme Il Bacaro-ravintolaan, jossa olimme sen ainoat asiakkaat. Saimme hyvää palvelua ja oikein maistuvaa ruokaa.

Vatikaani-päivä

Koska meillä oli liput käsissämme, pystyimme lähtemään liikkeelle suunniteltua myöhemmin. Olimme kaikki kuitenkin sen verran innokkaita, että olimme kävelemässä kohti Vatikaania klo 7.45. Se oli hyvä, sillä ihmisiä oli jo pitkiksi jonoiksi saakka. Ensin piti läpäistä turvatarkastus aivan lentokenttätyyliin. Sitten pääsi valitsemaan paikkaansa. Pääsimme muutaman kymmenen metrin päähän paavin istuimesta. Vieläkin lähemmäksi, samalle tasolle hänen kanssaan olisi päässyt, jos olisi toivonut henkilökohtaista audienssia. En sitä osannut toivoa, sillä luulin sen olevan hieman erilainen. Mutta siis, meillä oli tosi hyvät paikat ja tunnelma ylipäänsä Pietarin aukiolla oli hieno. Kelikin oli täydellinen.

Paavi saapui omassa kärryssään ihmisten joukkoon klo 8.45, ja kiersi kaikki istuma-alueet ihmisiä tervehtien ja siunaten. Pikku-O huomasi työntyä alueemme laitamalle kahteen eri otteeseen ja sai sekä todella hienot kuvat ja videon sekä mielettömän kokemuksen oltuaan vain metrin päässä tästä katolisille tärkeästä miehestä. Kiertelyn jälkeen paavi ajettiin istuimelleen, josta hän flunssansa johdosta antoi avustajansa ensin puhua pitkän tekstin italiaksi, ja sen jälkeen siihen tulivat vastaamaan ranskan-, englannin-, espanjan-, saksan-, puolan-, ja arabiankieliset pastorit. Yleinen tilaisuus päättyi paavin itsensä latinaksi laulamaan Isä meidän-rukoukseen ja puhumaan Herran siunaukseen. Sen jälkeen hän lähti henkilökohtaisesti tapaamaan jokaisen sellaista toivoneen. Me lähdimme tässä vaiheessa hitaasti alueelta pois.

Kävelimme Trasteveren alueelle, joka on kaunis alue ylipäänsä. Menimme ensin Fontana dell' Acqua Paola-suihkulähteelle, joka sijaitsee aivan Espanjan suurlähetystön vierellä, ja josta on kaunis näkymä Rooman yli. Paksut pilvet alkoivan muodostua ja pieni saderipotus aiheutti tarpeen alkaa suunnitella aikaisempaa lounastaukoa. Olimme liian hitaita liikkeessämme ja jäimme aivan hirveän raekuuron uhreiksi ilman minkäänlaista suojaa. Rakeet olivat jopa 1 cm halkaisijaltaan ja suorastaan sattuivat. Vähintäänkin ne kastelivat meidät läpimäriksi, mikä on minulle jokseenkin pahin kidutusmetodi (kylmä ja märkä). Harkitsin palaamista majapaikalle, mutta annoin kelille pienen mahdollisuuden korjata tilanne, ja sehän korjaantui. Aurinko aika nopeasti kuivasi meidät. Olimme tässä vaiheessa kävelleet jo kohti Peppo al Cocimato-ravintolaa, jonka tiesimme aukeavan klo 12. Olimme oven ulkopuolella klo 11.40, mutta pääsimme sisään tavattuamme omistajan, jonka kanssa meillä ei jälleen ollut yhteistä kieltä, mutta jo hyvä kokemus kommunikoinnista ilman tätä luksusta. Saimme pöydän ja menun, jossa oli englanninkieliset selitykset, joten tilaaminen oli astetta helpompaa kuin edellisen päivän kokonaan italiankielisen kokemuksen aikaan. Olimme jo toki oppineet useita italiankielisiä fraaseja, mikä helpotti asiaa. Söimme tuhdisti alkupalat, pizzat ja jälkiruoat. Hyvä mieli jäi.

Lounaan jälkeen palasimme Vatikaaniin, jossa liityimme pitkään jonoon päästäksemme Pietarin kirkkoon (Basilica Papale di San Pietro in Vaticano) sisälle. Jälleen piti mennä läpi turvatarkastuksesta. Kirkko oli vaikuttava ja siellä olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään, jos olisi käynyt läpi kaikki freskot, patsaat ja syvennykset. Näimme Pyhän Pietarin haudankin, syy kirkon rakentamiselle, sekä listan kaikista kirkkoon haudatuista paaveista, viimeisimpänä vuonna 2022 kuollut edellinen paavi. Nykyinen paavi Francis on edellisistä poiketen pyytänyt tulla haudatuksi Santa Maria Maggiore Basilicaan, jonka näimme senkin heti ensimmäisenä päivänä aamupalalle mennessämme.

Pietarin kirkon jälkeen kävelimme Vatikaanin ulkopuolella muuria seuraten Vatikaanimuseoiden ovelle päästäksemme sisään näihin kilometrejä pitkiin eri aihealueiden museoihin ja Sikstuksen kappeliin. Näkemistä oli liikaa, mutta useita upeita ja historiallisia taideteoksia tuli huomioiduksi. Asiasta teki erityisen kiinnostavan se, että E oli niin innostunut ja jakoi tietämystään meille muille omien taidehistoria- ja vatikaanikurssiensa johdosta. Puolentoista tunnin kävelyn ja taidehyökyaallon jälkeen saavutimme Sikstuksen kappelin (Cappella Sistina). Se oli aivan liian täynnä ihmisiä täydellisen kokemuksen saamiseksi, mutta vaikutuksen se teki sellaisenaankin. Kuvia ei saanut ottaa, mutta salaa niitä tuli ainakin Pikku-O:n ja siskoni otettua, muista ihmisistä puhumattakaan.

Päivä oli kokonaisuudessaan pitkä ja intensiivinen, minkä vuoksi päädyimme syömään illallisen asunnolla sinne ensimmäisenä päivänä hommatusta "Emergency Pasta"-tarvikkeista. Eihän se mitään ravintolatason ruokaa ollut, mutta maistui ja toimi helppoudessaan.

Syntymäpäiväni

Sisko oli lasten kanssa suunnitellut ja toteutti upean aamupalan asunnolla. Sain nukkuakin hieman muita pidempään ennenkuin minut herätettiin laulaen suomeksi, englanniksi ja ranskaksi - italia jäi uupumaan.

Päivän teemana olivat maanalaiset hautapaikat ja tunnelit jonkin matkan päässä. Tilasin meille taksin, kun keksin, miten se Roomassa tehdään. App on aivan identtinen Uberin kanssa, mikä oli hieman hämäävää, sillä Uber on (ilmeisesti edelleen) laiton Italiassa. Pääsimme siis oikein mukavasti katakombeille (Le Catacombe di San Callisto). Jälleen italialaiseen ajansuhteellisuuteen sopien olin varannut meille liput klo 12 lähtevään englanninkieliseen kierrokseen, mutta se lähtikin klo 11.30 - seuraava olisi ollut klo 14. Olimme paikalla juuri sopivasti, joten ongelmaa ei syntynyt. Meidän oppaamme, Don Sam, oli hauska Intiasta monen muun maan kautta Italiaan vuonna 2006 kotiutunut psykologian PhD, joka kierroksen jälkeen meidät uudelleen tavatessaan halusi ottaa meistä kanssaan selfien, kun olimme niin kauniita.

Taksin tilaaminen takaisinpäin olikin hieman haastavampaa, sillä nettini oli aivan käsittämättömän hidas ja välillä suorastaan toimimaton. Onneksi keli oli upea ja maisemat viihdyttävät, joten pieni viive ei juuri haitannut. Viiveestä johtuen oli kuitenkin tarve hakeutua lounaalle asuntoon (jälleen samalla yllä mainitulla menulla), minkä jälkeen virtaa oli tuliaisten hankkimiseen. Näihin kuuluivat Vatikaanin postista lähetetyt kortit (Iso-O), E:lle hommattu juliste sekä hieman ulkopuolelta ostettu Lemocello-pullo, ja Pikku-O:n toivoma AS Roma:n pelipaita. Iloisella mielellä kävelimme takaisin asunnolle, jossa aloimme valmistautua juhlaillalliseen.

E yritti löytää meille sopivaa ravintolaa käyden läpi useita kymmeniä. Niitähän toki löytyi. Mutta koska olimme löytäneet jo täydellisen aivan kotinurkilta, päädyimme lopulta siihen samaan. Clotilde-ravintolassa siis nautimme täyden neljän ruokalajin illallisen alkudrinkeistä jälkiruokaan saakka. Lasku oli sen mukainen. E järjesti vielä tarjoilijoiden kanssa minulle syntymäpäiväyllätyksen - miehet saapuivat italiaksi onnittelulaulun laulaen jättimäisen tulikynttilän mukanaan tuoden. Aika vaikuttavaa, vaikken yleisesti tämänkaltaisesta huomiosta välitäkään. Hyvä mieli jäi kaikkinensa.

Viimeinen Rooma-päivä

Sisko lähti aamutuimaan kohti kenttää ja Suomea. Meidän muiden alkuperäinen, tai siis matkan alussa kehittynyt suunnitelma lasten toiveesta johtuen oli mennä päiväksi Firenzeen. Kun aloin katsoa junalippuja, kävi ilmi, että juuri tuolle päivälle oli suunniteltu mahdollinen junalakko. En uskaltanut ottaa riskiä tuottaen siten pienen pettymyksen vähintään E:lle. 

 

Kun minireissua ei sitten tapahtunut, E kävi aamulenkillä ja me muut otimme hitaamman aamun. Pikku-O laittoi päälleen AS Roma-paidan, mikä aiheutti monia hauskoja kohtaamisia päivän aikana. Lähdimme brunssin jälkeen yhdessä kohti Castel Sant' Angelo-linnaa. Koska oli naistenpäivä, iloisena yllätyksenä lipputiskillä selvisi, että minä ja Iso-O pääsimme ilmaiseksi sisään alaikäisen Pikku-O:n lisäksi. Koska E oli EU-kansalainen ja alle 25-vuotias, hänenkin sisäänpääsymaksunsa oli vain 2 euroa. Paljon isomman kustannuksen sijaan saimmekin lähes ilmaisen kulttuurikokemuksen aivan loman loppuun. Linna oli hieno ja käymisen arvoinen sekä historiansa että näkymiensä johdosta. 

Sitten oli taas nälkä. Menimme melko lähellä olevaan pizzeriaan nimeltään Locanda dell' Angelo. Pizzat olivat isoja ja maittavia. Alkoi olla aika pyöristynyt olo viikon mättämisestä. Menimme silti ravintolasta vielä yhdessä heittämään kolikkoja Trevi-suihkulähteeseen tietäen, että jos toiveet eivät ehkä toteudukaan, menevät rahat Katolisen kirkon hyväntekeväisyysjärjeston kautta vähävaraisten auttamiseen. Tilaston mukaan vuonna 2022 lähteeseen oli heitetty yhteensä 1,4 miljoonaa euroa.

Vaikka sekä minä että E olimme jo käyneet edellisinä päivinä Vatikaanin iltavaloja katsomassa, lähdimme vielä koko porukalla uudelleen. Aikaa meillä meni melkein tunti, kun kolmikko otti itsestään ja toisistaan erilaisia kuvia. Lähdimme kohti majapaikkaa, johon Iso-O halusikin mennä suoraan. Poikien kanssa sen sijaan päädyimme hakeutumaan 'pienelle' illalliselle ajatuksella pikkupasta tai vastaava. Meille kävi kuitenkin hassummin. Menimme kurkistamaan ravintolaa nimeltään Dar Bottarolo, ja ennenkuin huomasimmekaan, istuimme poydässä viinikannun kanssa odottamassa kolmen ruokalajin illallisen alkamista. Olisin ollut tyytyväinen alkupalojen (kuusi erilaista) jälkeen. Niitä seurasi kolme erilaista pastaa ja viisi erilaista pääruokaa. Viiniäkin olisi saanut juoda niin paljon kuin maistui. Meitä nauratti aika paljon. Sellainen pieni iltapala.

Matkapäivä

Aamusta satoi. Olin jo edeltävästi hylännyt ajatuksen jo valmiiksi maksetulla bussilla matkustamisesta, sillä olisimme joutuneet lähtemään aivan hirveän aikaisin kävelemään asemalle. Sateen johdosta ajatukseni vain vahvistui. Otimme taksin kentälle, jälleen taksiappia (FreeNow) käyttäen. Näppärä on. Kaikki sujui oikein jouhevasti, pitkä (melkein 10 tuntia kestänyt) lento meni nyt suoraan Bostoniin, ja vain pikkuinen ylimääräinen laukkujen odottaminen meinasi tuhota aika siedettävän paluumatkan. Taksilla pääsimme kotiin. Hyvä matka oli ohi. Ja juuri sopivan mittainen, sillä Iso-O:n velikiintio alkoi tyypilliseen tapaan täyttyä päivän numero 5 aikana.

Illasta Iso-O kävi vielä tapaamassa ystäviään. Me muut hyydyimme paljon aiemmin. Kesäaika alkoi sopivasti aikaerosta toipumisen aikana 10. päivä aamuyöstä. Siitä ei ollut suurta haittaa, sillä spontaanisti heräsin jo klo 5. 

Leppoisan toipumispäivän illalla Iso-O:n lento lähti takaisin DC:hin, E lähti omalle asunnolleen, ja Pikku-O lähti tapaamaan ystäviään. Olin yhtäkkisesti itsekseni hiljaisessa talossa. Tästä taas kohti uusia seikkailuja.