Joululoma lähestyy

Joululoma alkoi E:lla jo edellisenä viikonloppuna, mutta hän saapui kotiin keskiviikkona 18. joulukuuta. Pikku-O:n lukukausi jatkui perjantaihin 20. joulukuuta saakka. Iso-O:n viimeinen paperi piti palauttaa torstai 19. puolipäivään mennessä, mutta juna kotiin lähti vasta 21. päivä. Loma on nyt alkanut kaikilla. Paitsi minulla. Minä olen töissä muutamia päiviä lukuunottamatta kolmikon lomien läpi aina 10. tammikuuta saakka.

Pikku-O:n viimeinen kouluviikko ja lomanalku

Pikku-O:n sukset kävimme ostamassa aika suolaisella hinnalla ($685) Bikeway Source-liikkeestä Belmontista. Ne ovat paria astetta hienommat ja kilpailuun tarkoitetut. Hän on niin innoissaan hiihtämisestä, että välineet alkavat vaikuttaa. On selvää, että hän kilpailee Varsity-ryhmässä, ja pääsee mukaan osavaltiotason kilpailuihin, mutta toki myöhäinen hiihtämisen aloittaminen - vasta High Schoolissa pikkulapsikauden sijaan - vaikuttaa siihen, ettei hiihtämisestä ehkä hänelle tule yliopistojen ovia aukaisevaa urheilulajia.

Innokkuudesta puheenollen. Pikku-O hiihti 20 mailia (32 km) lauantaina heti liikkeesta poistuttuamme. Se on melkoinen saavutus, kun yhden lenkin pituus oli tuolloin vain noin 500 metriä.  Sunnuntaina hän hiihti 'vain' 9 mailia, kun oli halunnut panostaa nopeuden treenaamiseen. Lupasin hänelle kyydin molempiin suuntiin, sillä pimeän aikaan takaisin pyöräileminen on mielestäni liian pelottavaa - Westoniin mennessä pitää mennä yhden järkyttävän ison risteyksen läpi ja autolla sen päivittäin tekevänä tiedän, kuinka näkymättomiä pyöräilijät ovat.

Jatkoin keskustelua New Yorkin Food Truck-omistajuudesta eteenpäin ja kysyin Pikku-O:lta, mitä hän ajattelee tulevaisuudestaan. Millainen työ häntä oikeasti kiinnostaa ym. Hänen tämän hetken unelma-ammattinsa on "Park Ranger", sillä hän saisi "kulkea metsässä ja huolehtia, etteivat ihmiset tuhoa sitä". Siihen kuuluu myös ajatus siitä, että "saa olla rauhassa". Kuulostaa Pikku-O:lta.

Pikku-O heräsi klo 9.20 myöhästyen - taas - kunnolla. Hän myöhastyi niin paljon, että hänet merkittiin poissaolevaksi. Sain automaattisen ilmoituksen asiasta, mikä aina minua hieman harmittaa. Hän kertoi pyytäneensä opettajalta anteeksi ja oli avoimesti todennut syyn olleen pommiin nukkumisen. Minä en tehnyt ilmoitukselle mitään, vaikka poissaolot pitäisi aina selvittää. Olen oppinut, että tilanne pysyy samana, ilmoitti tai ei, joten valitsen ilmoittamattomuuden aivan periaatteesta.

Pikku-O:n jakson välikommentit saapuivat. Muuten menee hyvin, mutta ranskan ja matematiikan opettajat toivoisivat häneltä enemmän panostusta. (*pyöritän silmiäni, sillä en keksi, mitä voin asialle tehdä).

Iso-O:n asioita

Soitin Social Security hallintoon Iso-O:n kortin tai sen saapumattomuuden johdosta. Kuuntelin hissimusiikkia 3,5 tuntia, ja en onnistunut asiaa ratkaisemaan. Ensimmäiseksi ongelmaksi muodostui Iso-O:n täysi-ikaisyys (toisin sanoen en olisi saanut asiaa joka tapauksessa hoitaa). Toinen ongelma oli se, ettei hän vastannut puhelimeen, kun hänelle tästä syystä johtuen soitettiin. Viimeisin ongelma oli se, että asian kestettyä näin pitkään, on prosessi kuulemma aloitettava alusta; eivät pysty auttamaan. Ihanana isoveljenä E tarjoitui menemään Iso-O:n kanssa toimistoon joululomalla. <3. Sosiaaliturvanumerohässäkästä on muodostunut Iso-O:n kavereille hupia aiheuttava spektaakkeli. Uskon, että yhdymme nauruun mekin ennen pitkää. Onhan tämä ihan absurdia.

Iso-O kirjoitti 37 sivuisen tekstin Suomen talvisodasta, jatkosodasta ja Lapin sodasta. E käytti yhteensä 4,5 tuntia sen editoimiseen ja antoi palautetta:"Did you miss the essay writing class in High School?" Tästä huolimatta Iso-O oli sitä mieltä, että tekstistä tuli hänen parhaansa. Itse lähinnä mietin, mitä professori ajattelee noin pitkästä tekstistä (*voi tulla miinuspisteitä). Seuraavalla kerralla ehkä kannattaisi valita yksi aihe. 

Iso-O:n junamatka sujui New Yorkiin saakka mukavasti, sillä opiskelukaveri James oli hänen seuranaan. Sen jälkeen alkoivat hankaluudet. Connecticutissa tarvittiin poliisia selvittämään tappelua, ja Rhode Islandin Providencessa junan sähköt menivät siten, ettei se enää pystynyt jatkamaan matkaansa. Hän lähetti tekstiviestejä kysyäkseen neuvoa. Olin E:n ja Saylorin kanssa autossa kohti Bostonia, ja lupasin tulla hakemaan. Niinpä suuntasin auton Bostonin keskustasta keskellä yötä kohti Rhode Islandin pääkaupunkia. Sieltä, Brown Universityn portilta noin tunti myöhemmin, löysin yllättävän hyväntuulisen Iso-O:n. Hän halusi ajaa, mikä sopi minulle oikein hyvin, sillä en tykkää pimeässä ajamisesta. Saavuimme kotiin noin klo 1.30 aamuyöstä - ja hän lähti jokseenkin suorilta hakemaan E:a ja Sayloria Bostonista.

Aamusta hän kävi tapaamassa Mayaa ja Abbya, ja saapui kotiin klo 13 aiotun klo 11 sijaan. Edessä oli lennon check in, koko pakkaaminen, ja syöminen. Lähdimme klo 16 kaikki häntä viemään, mikä tuntui minusta kivalta (*veljet ehdottomasti halusivat mukaan lähteä). Ajoimme Terminal E:n Cell Phone-parkkipaikalle, jossa kuljettajana toiminut Iso-O keräsi kamansa ja halasi meidät kaikki moneen kertaan ennenkuin lähdimme E:n kyyditsemänä takaisin. Iso-O:n Skotlanti-seikkailu on alkanut.

E:n asioita

E:lle tuli ilmoitus, että hän tarvitsee lähetteen yleislääkäriltä viisaudenhammaspoistoa varten. Se on aivan helppo saada, mutta hän meinasi ottaa kierrokset, kun sai ilmoituksen. Ohjasin laittamaan viestin portaalin kautta, mutta hänelläpä ei ollut se aktivoituna. Ohjasin sitten soittamaan toimistoon, jossa virkailija heti tiesi, mitä piti tehdä. E oppi uuden asian - kuinka hoitaa asioita byrokraattisen terveydenhuollon kanssa. Portaalikin on nyt aktivoituna. Tuoreen lähetteen siivittämänä kävimme pari päivää myöhemmin hänen kanssaan yhdessä konsultaatiokäynnillä Wellesley Oral Surgery & Implant Center:issa. Se johti siihen, että hänellä on aika varattuna kaikkien neljän viisaudenhampaan poistoon valmistumisensa jälkeisenä perjantaina toukokuussa.

Kotona E kävi maanantai-iltana, koska hänellä oli tylsää. Tiistaina hän kävi, sillä hän tarvitsi autoa. Tästä oli minulle se positiivinen vaikutus, että hän kävi sekä tankkaamassa että hakemassa veljensä hiihtotreeneista Westonista. Keskiviikkona hän saapui joululomalleen.

Lauantaina Saylor tuli meille iltaa viettämään. Heitin heidät E:n kanssa BSMNT-baariin ajatuksella, että haen Iso-O:n samalla junalta lähellä olevalta Back Bay-asemalta, mikä ei yllä mainitusta syystä johtuen onnistunut. Kaverusten ilta oli ollut hauska.

Minuun ja kotiin liittyvää

Yritin juosta puolimaratonin (13.11 mailia tai 21,1 km) vapaapäivänäni. Meni ihan hyvin, mutta motivaatio ja ehkä kuntokin loppui ennen loppumäkiä, ja tulin juosseeksi 11.15 mailia (18 km) ennenkuin luovutin. Yritin motivoida itseäni jatkamaan - niin vähän vain lisää olisi pitänyt jaksaa - mutta en onnistunut. Kävelin loppumatkan kotiin kärsien välillä tunnelinäöstä ja surisevasta korvasta. 

Nathanin perheen juhla oli samaan aikaan Marthalla olleen aikuisten juhlan kanssa. Minulla oli tarkoitus ehtiä molempiin, mutta juhla Marthalla jatkui aina klo 23 saakka, jopa siten, että Pikku-O saapui juhlan viimeisen tunnin ajaksi mukaan. Minä jouduin toteamaan, ettei kahden juhlan juhliminen samaan aikaan ole mahdollista. Meitä oli Colinin ja Martha-äidin lisäksi paikalla Julia ja Mike, Mark ja Amy, Kia ja Bill, ja naapurin Becka. Söimme taas tosi hyvin. Illan kruunasi Yankee Swap (lahjojen antaminen ja 'varastaminen' toisilta). Minulle jäi käteeni "On Tyranny"-kirja, mikä oli kyllä parempi kuin Colinin saama Chocolate Chip-keksien hajuinen kynttilä. Naurua riitti tuntien ajan. Ja, kun Pikku-O saapui paikalle, Colin heti huolehti hänelle lautasellisen ruokaa, mikä upposi, vaikka hän oli juuri syönyt hyvin Nathanin kotona.

Ensimmäinen työpäiväni uudella klinikalla oli minun osaltani vasta 20. joulukuuta, vaikka muutto oli tapahtunut pari viikkoa aiemmin. Tilat ovat hienot ja uutuuttaan kiiltävät, mutta ikkunoita ulos ei ole ollenkaan. Valoa riittää hyvän valaistuksen johdosta, mutta se on kuitenkin aivan eri asia kuin aiempi näkymäni seitsemännen kerroksen ikkunasta pitkälle metsiin.

Lunta satoi pienen tauon jälkeen 20.12. ja kylmyydestä johtuen se oletettavasti säilyy maassa vähintään joulupäivään ellei pidempään. Tämä on kiva, sillä Pikku-O suunnittelee hiihtävänsä lomansa (joka alkoi ko. päivänä) aikana melkein päivittäin. Kiusallisena asiana on yläkerran naapurimme innokkuus lumitöiden kanssa. Hän oli jo päivän aikana tehnyt ison osan ja meni uudelleen lumen edelleen tippuessa, kun me istuimme iltaa elokuvan äärellä. Tänä talvena ei taida onnistua aiempi tapani antaa lämpöisten kelien hoitaa lumityöt silloin, kun lunta tulee maltillisesti (eli siten, että yli pääsee autolla). 

Holly-koira saapui vieraaksemme ja Pikku-O:n työtehtäväksi 21. päivä illasta ja asettui taloksi hieman hämmentyneenä ensin kierrellen.  Kylmä keli on vaikuttanut siten, että Holly ei yhtään viitsisi mennä ulos edes pissalle. Ymmärrän hyvin.

Huomenna on jouluaatto. Hyvää joulunaikaa kaikille!