Joulunaikaa

Jouluaattona olin töissä, mutta onnellisesta sattumasta johtuen (*ei uusia potilaita) jäin kotiin, josta hoidin kaksi telestroke-konsultaatiota sekä iltapäivän 4 jo edeltävästi videovastaanotoiksi vaihdettua potilaskäyntiä. Tämä mahdollisti sen, että pystyin hitaalla aikataululla valmistelemaan jouluaaton aterian yhdessä poikien kanssa. Tiedossa oli, että ateria syödään myöhään, sillä T saapui sitä kanssamme nauttimaan. E kävi hänet koneelta hakemassa klo 18.30, mikä tarkoitti kaiken tullihässäkän, ajomatkan ja asettumisen jälkeen sitä, että istuimme pöytään noin klo 19.45.

Ateria oli perinteinen. Alkupaloiksi oli savulohta, silliä, pikkuperunoita, T:n tuomaa saaristolaisleipää, ja kolmea eri tyyppistä leikkelettä. Pääruoaksi oli porkkana- ja lanttulaatikot, pakollinen rosolli kaikkien toiveista huolimatta, sekä E:n tekemä uunipossu. Jälkiruoaksi oli luumukermasosetta. Ja juomaksi snapsit, viinit ja brändi. Olimme syöneet noin klo 22, minkä jälkeen T meni nukkumaan ja me muut pelasimme Harry Potter Lego-peliä, joka on ollut vuosikausia tauolla siitä johtuen, että Iso-O ei tykkää siitä lainkaan.

Joulupäivänä söimme haudutetun riisipuuron rusinakeitolla ennenkuin avasimme joulupukin perinteisesti yön aikana tuoneet lahjat. Pelasimme Nok Hockey-turnauksen. Ulkona oli upea, talvinen auringonpaistekeli, minkä johdosta pieni lenkki ja kävely sen perään tuntui erityisen hyvältä. E, joka kärsi alaselkäkivusta parin päivän ajan, uskaltautui hänkin itselleen lyhyelle (5 mailia=8 km) lenkille ja oli iloisella mielellä, kun se oli onnistunut. Söimme saman setin ruokaa noin neljän aikaan ja pelasimme korttipeliä ("Golf") ensin 9 kierrosta. Väliajalla söimme jälkiruoan (luumumössön lisäksi taatelikakkua, suklaata ja glögiä), ja pelasimme loput 9 kierrosta. Hyvänmielen peli.

Tapaninpäivänä minä aloitin työpäiväni kotona klo 7, mutta mitään ei tapahtunut aamupäivästä ja pystyin lähtemään kohti sairaalaa vasta puolen päivän aikaan. Pikku-O:lla oli hammaslääkäri, mikä oli hänelle iso ponnistus, hänen aamuyöstään klo 10. Pystyin hänet viemään Westoniin hiihtämään töihin mennessäni hammaslääkärikäynnin jälkeen, mikä paransi hänen tunnelmaansa. E kävi lenkillä Owen Hollandin ja Emory University:ssa juoksevan JO:n kanssa Southilta ja lähti sitten Bostoniin Museum of Fine Arts:iin. Hain Pikku-O:n kotimatkallani Westonista, jossa hän oli hiihtänyt 20 mailia (32 km), ja heitin kamoineen kotiin ennenkuin poimin T:n Wegmansista iltaruokakamoja ostamasta. Iltaruokaa pääsimme syömään vasta noin klo 19, mikä aiheutti sen, että tunnelma oli aavistuksen "hangry". 

Perjantaina oli jälleen upea auringonpaiste ja talvinen maisema heti aamusta. Kävimme T:n kanssa pienellä kävelylenkillä ennenkuin lähdin töihin jälleen lähellä puolta päivää. Poliklinikallakin oli hiljaista ja ajoin valoisalla takaisin ollen kotona reippaasti ennen klo 16. Pikku-O oli lähtenyt jälleen Westoniin. 

Viikonloppu oli minulla vapaa. Pienen lenkkeilyn lisäksi ohjelmaan kuului Boston Collegen koripallopeli. E oli saanut meille liput siten, että istuimme kirjaimellisesti jalat kentällä. Hieno kokemus. Pelin jälkeen kävimme Cityside-baarissa yhdellä. E itse lähti klo 2 aamuyöstä South Stationilta New Yorkiin, jossa BC:n amerikkalaisen jalkapallojoukkueen peli päätyi häviöön, mutta tunnelmaa nosti monien tuttujen läsnäolo. Pelin jälkeen hän oli jäänyt itsekseen ja nähnyt "kaiken, mitä New Yorkissa pitää nähdä" (*suora lainaus) ennenkuin meni elokuviin ennen yöbussin lähtöä. Hain hänet Brooklinesta klo 5 aamulla.

Sunnuntaina vietimme Pikku-O:n 17-vuotispäivää päivän liian aikaisin. Kävin hakemassa aamusta bagelit Rosenfeld:ilta ja totesin, että inflaatio oli niihin puraissut - aiemman 11 dollaria per 12 bagelia jouduin pulittamaan $17.50. Hyviä kyllä olivat monipuolisten lisukkeiden kanssa. Pikku-O herätettiin perinteisesti laulamalla. Alkuperäinen sankarin toive oli lähteä hiihtämään, mutta keli muuttui viikonlopun ja alkuviikon ajaksi aivan liian lämpöiseksi ja kosteaksi, ja toive ei toteutunut. E kävi 15 mailin lenkillä yllä mainittujen juoksijapoikien kanssa. Sankarin toiveesta johtuen söimme kotitekoisia hampurilaisia ja jälkiruoaksi kermamansikkasuklaakakkua. E piti veljelle kauniin puheen. Illalla menimme koko porukalla elokuviin (Conclave).

Pienenä harmina joulunpyhien aikaan on ollut pesukoneen poistoveden nikottelu. Syynä on rasvainen ruoka ja vuosien kertymät putkistossa. On se saatu aina toimimaan, mutta isompi puhdistus odottaa tapahtumistaan.

Kohti uutta vuotta.