Covid 19 - Lasten kiirettä oman lomani lähestyessä

Nyt mennään taas todella vauhdilla huonompaan suuntaan koronan kanssa, kiitos rokottamattomien ja deltavariantin. Massachusettsin Providence Town pääsi oikein koko Yhdysvaltain uutisiin, kun sieltä lähti käyntiin melkoinen tartuntaketju. Niin ärsyttävää. Itse en missään vaiheessa lakannut käyttämästä maskia kaupassa käydessäni, mutta huomaan maskinkäytön lisääntyneen ko. paikoissa jo jonkin aikaa, vaikka CDC:n uusi maskisuositus tulikin vasta viime päivinä. CDC muutti suosituksen sellaiseksi, että korkean tartuntaprosentin kunnissa sisätiloissa pitää kaikkien käyttää maskia rokotuksesta riippumatta. Se ei ole iso juttu meille kenellekään. Republikaanit kävelivät ulos kongressitalosta maskittomina, kun Nancy Pelosi asetti maskipakon uudelleen päälle. On jokseenkin käsittämättöntä, miten isoja tunteita maski aiheuttaa aikuisille ihmisille!

E ja Iso-O tulivat pari viikkoa sitten taas kipeiksi. Joku meistä on ollut kipeänä nyt melkein putkeen aina kesäkuun puolivälistä saakka, itse en oikeastaan koskaan täysin toipunut (Long haul? olen mietiskellyt, mutta puskenut menemään). Iso-O meni meistä ainoana kuuliaisena koronatestiin. Saatuaan negatiivisen tuloksen hänestä näkyivät perävalot. Sen verran oli patoutunutta sosiaalisten suhteiden tarvetta oltuaan kotona karanteenissa kokonaiset viisi päivää. Aivan on mahdollista, että olemme sairastaneet kaikki deltavariantin rokotuksista huolimatta. Ehkä testi oli negatiivinen vain siksi, että se tehtiin niin myöhään. Emme saa koskaan tietää.

E on taklannut läpi alkoholi- ja diversiteettimodulit sekä lukenut kappaleen päivässä ajokorttiteoriakokeen manuaalia jo toista kertaa. Hän teki muutaman harjoituskokeenkin. Perjantaina menimme täytettyjen lomakkeiden ja paperikasan kanssa RMV:lle. Meni hyvin aina siihen saakka, kunnes kysyttiin Social Security Denial Letter:iä. Sellainen hänellä oli vuosien takaa. Mutta kun pitää olla tuore, alle 60 päivää vanha. Miksi? Tyhjin käsin tuli mies ulos. Sitten piti yrittää selvittää, miten sen letterin saa, kun kaikki toimistot ottavat vain kiireellisiä asioita vastaan ja netissä sitä ei voi ulkomaalaisena tehdä. Parin puhelinsoiton jälkeen selvisi, että lähettämällä hakemuksen ja kopiot passista ja viisumista lisäpapereineen, pitäisi letterin saapua kotiin muutamassa viikossa. Uskon, kun/jos letter saapuu. Samanaikaisesti olivat kaikki RMV-ajat menneet viikkojen päähän. Eli, lyhyesti, E:lla ei ole ajolupaa. Oli hieman mielessä, että olisin antanut hänen ajaa osan lomamatkastamme. Nyt ajan itse.

Kaikki AP-testien tulokset saapuivat. Ne menivat todella hyvin (asteikko 1-5). Ranska 5, Statistiikka 5, BC-Calculus 4 (mutta käännettynä AP-Calculustulokseksi 5), AP-Euroopan historia 5, ja viime vuodelta AP-Yhdysvaltain historia 5 ja AP-kemia 4. Kaikki nämä kuusi hyväksytään suoraan osaksi E:n College opintoja BC:llä, mikä mahdollistaa hänelle tutkinnon lyhenemisen vuodella. Hän siis niin halutessaan voi valmistua oman kurssinsa kanssa samaan aikaan 2025, vaikka viettäisi vuoden  Suomen armeijassa. Hän sai oikein "AP Scholar with Distinction"-korkeimman mahdollisen huomion, mikä on aika hienoa. 

E sai itselleen kurssilistan tehtyä ja viimeisteltyä. Päivittäiset urheilutreenit alkuiltapäivästä antavat joitain rajoituksia aikatauluun, joten kaikki kurssit eivät olleet hänelle mahdolliset. Hän valitsi ensimmäiselle jaksolleen seuraavat: Economics, Writing Seminar, Philosophy, French, History of Food(!), ja Art of Physics. Viimeisimmän hän toivoo vaihtavansa History of Art-kurssiin, kunhan opinnot alkavat, mutta se voi tapahtua vain, jos joku vaihtaa silta kurssilta pois, kun se oli ihan täynnä.

Saimme pitkän odotuksen jälkeen hyväksymiskirjeen BC:ltä terveydenhuoltovakuutukseen liittyen; E voi jatkaa minun terveydenhuoltovakuutukseni alla. Hyvä! $3500 on nyt johonkin muuhun käyttöön ensi vuoden aikana. Hän sai lisäksi kuulla, että hänen College-huoneensa on Newtonin kampuksella (pieni pettymys), ensin hän luuli sen olevan talon yhdeksännessä kerroksessa (mikä nauratti, sillä sinne pitää kaiken muun lisäksi raahata juuri saapunut aivan hyvänkokoinen jääkaappi), mutta luettuaan tarkemmin keksi, että se onkin pohjakerroksessa ("Basement" - se nauratti melkein enemmän. Onkohon siellä ikkunaakaan?). Huonekaveriksi tuli juoksukaveri New Jerseystä, niinkuin tiedossa jo olikin, italialaisjuurinen poika.

E:lla ei ollut hyvä päivä. Ruohonleikkuri, joka ei ole koskaan ollut hyvä, on ollut huolloista huolimatta vetelemässä aivan viimeisiään. Sen käynnistäminen on vaatinut lihaksia pitkään. Se alkoi savuttaa ja palaa. E jostain syystä johtuen ei antanut periksi, vaan tappeli sen kanssa tuntikausia. Lopulta ruohoa jäi puolet leikkaamatta. Ruohonleikkuri on nyt viirallisesti tiensä päässä. Ilmoitin vuokraemännälle, joka reagoi asiaan yllättävän positiivisesti. Hän hommaa meille uuden.

E meinasi olla "depressed" (suora lainaus), kun molemmat pikkusisarukset ovat olleet niin paljon menossa, mutta sitten onneksi tuli menoa hänellekin. Melkein naapurissa asuva, viime vuoden Austraaliassa viettänyt Clair piti juhlat, johon hänetkin kutsuttiiin. Tämä oli taas sillä kaveriporukalla, johon kuuluu huumeystävallisiä jäseniä. Muistutin taas, että on huonoja hetkiä koittaa huumeita ja sitten niitäkin huonompia, kuten juuri ennen college-urheilun lääkärintarkastusta. Hän lähti juhliin 12 Coca Cola tölkin kanssa. Juhlissa oli ollut alkoholiakin, mikä Suomessa heidän ikäisilleen olisi laillista, mutta täällä se on laitonta. Hankala navigoida omien opastusteni kanssa. Nimimerkki kukkahattutäti.

Iso-O oli juuri ennen sairastumistaan Mayan, Alin, Emilyn ja uuden tuttavuuden Gracen kanssa Italia-festivaaleille toistamiseen, ja negatiivisen koronatestituloksen saapumisen jälkeen viikkoa myöhemmin saman porukan kanssa Needhamissa olleilla festivaaleilla itse Dr. Jhan kyydissä. Vitsailemme, että Iso-O varmistaa itselleen pääsyn Brown Universityyn sosiaalisilla suhteiillaan - Maya on ollut meillä lähes päivittäin. Iso-O on ollut menossa joka päivä aivan pisimpiä lastenhoitopäiviä lukuunottamatta. Tytöt menivat takaisin Needhamiin, nyt sen High Schoolin urheiluradalle ilman suunnitelmaa, kuinka he pääsevät sieltä pois. Toisaalta aika ihanan luottavaista. Saivat kyydin ja tulivat taas meille iltaa viettämään. Alin kanssa Iso-O leipoi porkkanakakkua. Keittiö oli aamulla - hmm - sen näköinen, että Iso-O oli ollut siellä viimeisenä. Mutta kakku oli hyvää! Mayan kanssa Iso-O teki köyhiä ritareita. Suussa sulavia. 

Negatiivisen koronatestin jälkeen Iso-O on ollut takaisin lastenhoitohommissakin oikein isolla kädellä. Maanantaina hän vietti pitkän päivän Ryanin kotona Newton Centerissa, tiistaina Ryan ja Chip olivat meillä "Camp Iso-O":ssa ja Iso-O jatkoi vielä illalla Chipin kanssa siten, että päivän kokonaispituudeksi tuli 15 tuntia. Keskiviikkona Chipin kanssa kului 6 tuntia, päivä loppui perheen vanhempien ja koiran kanssa Newton Centeriin suuntautuneeseen kävelyyn. Torstaina Chip ja veljekset olivat meillä. Perjantaina Iso-O oli taas Ryanilla. Töitä on ollut niin paljon, että juokseminen on jäänyt vähemmälle.

Iso-O ensin valitti sitä, että jogurttia ei ollut. Tilasin sitä sitten oikein kunnolla. Muutama päivä myöhemmin hän ilmoitti, että hän on lopettanut kaikkien maitotuotteiden käyttämisen. Hän oli yhtäkkiä keksinyt, mistä maito tulee ja ajatus ällötti. Puhuimme kalsiumin ja D-vitamiinin saannin haasteesta ja hän alkoi tapojensa vastaisesti ottaa päivittäin D-vitamiini- ja multivitamiinitabletit. Katson lähinnä vierestä, kuinka kauan tätä vaihetta kestää. Hän on aika tosissaan, sillä juuston lisäksi hän on ajatellut välttää jäätelöäkin. Samanaikaisesti hän kuitenkin totesi, ettei hän halua tästä tulevan "toxic" (suora lainaus), vaan aikoo syödä esimerkiksi pizzaa, jossa on juustoa tai porkkanakakkua, jossa on Philapelphia-juustoa.

Mayan Cody-koira tuli meille päivähoitoon parina päivänä. Pikku-O oli mielissään. Sama koira tulee meille yökylähoitoon viikoksi elokuun loppupuolella. Koira on sellainen lelukoiran näköinen, pehmoinen pallo. Pikku-O:sta tuli myös virallinen Hollyn (Marthan koira) ulkoiluttaja joka arkipäivä kun olemme täällä. Holly myös tulee meille viikoksi elokuun puolivälin tienoilla viikko ennen Cody-koiraa. Pikku-O:lla on melkoinen kenneli. Se on minusta hienoa, sillä koiraa NIIIIIIN kovasti haluava henkilö pääsee ansaitsemaan rahaa ja saa koiran (tai kaksi) itselleen ihan kunnon ajaksi. Hän kertoi minulle, kuinka tärkeää koiran oleminen meilla on. Aina, kun koira lähtee, "I feel depressed" (suora lainaus). Minäkin olen ollut aika iloinen koirista, mutta osaan kyllä arvostaa sitä, että koiran hoitaminen on jonkun muun vastuulla.

Pikku-O on ilahduttavasti poistunut talosta ja ruudun ääreltä melkein päivittäin. Hän kävi brunssilla Codyn ja Cooperin kanssa ja jatkoi Codyn kanssa läheiselle jalkapallokentälle pelaamaan. Pari päivää myöhemmin hän meni lounalle Codyn ja Nathanin kanssa. Ja uudelleen pari päivää myöhemmin Codylle, jossa oli Cooperin ja Nathanin lisäksi Marco, melko uusi ystävä. Kaikki ovat sellaisia pelinörttejä, mutta onneksi kuitenkin tekevät muutakin. Jaken kanssa hän oli pyöräilemässä poluilla, mutta totesi tiellä polkemisen olevan mukavampaa ja kertoi haluavansa pyöräillä maratonin vielä tämän kesän aikana. Katson, miten ajatus etenee. Kirjastossa hän on käynyt muutamaankin otteeseen. Kirjojen lisäksi hän löysi sieltä palapelejä. Juokseminen on ollut kohtuullisen säännöllistä. Toisin sanoen hän läpäisi hänelle antamani kahden viikon juoksuhaasteen.

Tein pinaattilasagnea sekä perinteistä jauhelihaversiota. Ihan tosi hyvää. Kannattaa kokeilla. E teki yhtenä arkipaivänä "Shrinp Fried Rice", kun pyysin apua ruoanlaitossa. <3. Sekin oli hyvää. Teinit ovat jonkin verran auttaneet ruoanlaitossa, mutta enemmänkin voisivat ja harvoin tekevät sen täysin spontaanisti. Meillä on päivittäinen sellainen rutiini, että töistä kotiin tullessani, keittiön päivän jäljiltä lähes poikkeuksetta kaaoksessa löytäessäni, kutsun kolmikon keittiöön lauseella:"Report for duty!" Yhdessä tyhjennämme ja täytämme astianpesukoneen, joku pesee isot astiat lavuaarista, yksi tekee salaatin, yksi kattaa pöydän ja vaihteleva määrä tekee ruokaa. Syömme aina yhdessä poikkeuksena sellaiset illat, jolloin Iso-O ei ole osannut koordinoida ajankäyttöään ja on jossain muualla. Päivällisen jälkeen teinit kantavat astiansa keittiöön ja tyhjentävät pöydän, mutta häviävät sitten aina paikalta. Keittiön siivoaminen ja astianpesukoneen päällelaittaminen jää jokseenkin aina minulle. Meillä on siis vielä vähän opeteltavaa. Isolla äänellä myös vertaillaan sitä, kuka on kulloinkin tehnyt eniten, ja ketä ei juuri ole hommissa näkynyt. Sisarukset!

Kuivaruokakaapissa oli taas hiiri tai pahemmassa tapauksessa rotta. Niin harmillista. Pysykää ulkona - nyt on vielä kesä ja piha täynnä kaikenlaista syötävää. Nyt kaapissa on kaksi hiirenloukkua, mutta ei ole vielä tärpännyt. Aamuisin raotan ovea varovasti.

Olemme sunnuntainaamuna lähdössä pienelle lomareissulle. Ensin menemme Niagaran putouksille, sitten Lake Placidiin. Olen tehnyt matkavalmisteluja ja suunnitelmia joka päivälle ja sanoin lapsille, että nyt on aika vaikuttaa, mitä lomalla haluaa tehdä, ja jatkoin, että muuten lomasta tulee äidin näköinen. Siihen Iso-O vain totesi:"I love äidin näköisiä lomia!" Lähinnä kai siksi, ettei viitsinyt yhtään alkaa itse selvittää. Sellaisen ovat saamassa.

Loma alkoi. Sille on tarvetta.