Viikko on mennyt sumussa, kun olen ollut niin paljon töissä ja vielä puolikuntoisena. Syynä suureen sairaalatyömäärään ovat kesälomat, joiden ansiosta jaamme konsultaatioviikot ja päivystysviikot pienemmällä porukalla. Siihen kun vielä lisää ylimääräisen Telestroke-päivystyksen, ei ihme, että vähän väsyttää. Tämä vielä jatkuu torstaihin saakka, mutta laitan kuitenkin muutamia rivejä tapahtumista viikolta.
Uutisissa on ollut erityisesti Floridan romahtaneen rakennuksen puintia. Hirveä asia tietysti varsinkin perheille. Tähän mennessä on löydetty 24 uhria ja yli 120 on vielä kateissa. Yhden hyvän hetken katastrofi aiheutti. Biden ja Floridan ristiriiitainen republikaanikuvernööri puhalsivat hetken samaan hiileen. Harvinaista yhteenkuuluvuutta kaiken jakautuneisuuden keskellä. Massachusetts pääsi otsikoihin 11 kahdella autolla Mainiin matkustaneen miehen pidättamisen ja 9 tunnin piirityksen johdosta, kun autoista löytyi täysi lasti erilaisia armeijatason aseita, miehet olivat täysissä hyökkäysvarusteissa, eikä heillä ollut oikeuksia aseisiin. Massachusettsissa ei tosin muutenkaan saa kuljetella aseita ympäriinsä, oli lupa tai ei. Kolmas viikon iso juttu oli Trump-organisaation rikossyyte, mikä valitettavasti ei varmaan taaskaan johda yhtään mihinkään ("Teflon Don"). Bill Cosbykin vapautettiin vankilasta. Positiivisiin uutisiin kuului Stephen Colbertin palaaminen täysien salien Late Show-nauhoituksiin. Mukaan pääsee, kun on kokonaan rokotettu. 20 osavaltiota, Massaschusetts niiden mukana saavutti Bidenin antaman "70% asukkaista saanut vähintään yhden annoksen 4th of July-päivään mennessä".
Melkoiset hellepäivät ovat takana. Kun yölämpotila meni alimmillaan +25*C, oli minullakin hankalaa, vaikka lämmöstä tykkäänkin. Ilmastointilaite poikien huoneeseen laitettiin paikoilleen 30. kesäkuuta. Tällä kerralla en roikkunut laitteessa rystyset valkoisena kuten aiemmin. Pari yötä sitä käytettiin. Sitten tuli kylmä, päivän korkein lämpötila oli kaksi päivää peräkkäin +14*C. Siirryin paljaista varpaista ja hellemekosta takaisin fleecen ja sisätossujen käyttäjäksi.
E:lla on menossa kahden viikon juoksutauko. Hän on nyt jokseenkin sen puolivälissä ja totesi olevansa "fat". Iso-O ensin nauroi, mutta sanoi sitten, että niinpäs oletkin ja osoitti E:n ruoan jälkeen pulleaa vatsaa. Rasvaa hänestä saa edelleen etsiä. Hassuja ovat. Viikon päästä hän aloittaa 25 mailia viikossa lisäten määrää 5 mailia viikossa kohti 60 mailia viikossa tavoitteeseen.
E valmistautuu tai olisi tarpeen niin tehdä (*äiti repii hiuksia päästään) syksyyn. Lomakkeita piti minun printata hänelle oikein kunnon pino ja hän meinasi henkisesti hukkua niiden alle. Amerikka! Hän ensin innostui aika paljon kurssien valitsemisesta ja tapasi College Advisorinsa (opinto-ohjaaja), mutta ahdistui sitten aika paljon, kun yhdelle kurssille hän ei mahtunut lainkaan ja toisen (yhdistetty filosofia-teologia) kurssin ilmoittautuminen kaatui ja sen jälkeen täyttyi, eikä hänellä ole varmuutta moneen viikkoon, mahtuuko sille. Hän myös melkein hermostuneena syytti minua, etten täytä hänen lomakkeitaan esim. terveysvakuutukseen tai terveydenhuoltoon ylipäänsä liittyen. Juttelimme, kuinka minunkin mielestäni paperiasiat voivat olla ylivoimaisilta tuntuvia, mutta niistä selviää kyllä ja autan, mutten tee puolesta. Aikuiseksi kasvamisen tuskaa. Han myös oletti, että minä kerron hänelle, milloin ja minkä läppärin hän hankkii ja niin edelleen. Herätys, herra aikuinen! Samaan huoneeseen tuleva juoksukaveri oli kysynyt häneltä, josko ostaisivat yhdessä pienen jääkaapin ja mikron, mutta hän oli liian "overwhelmed" ja sanoi ei. Epäilen, että tulee aika jyrkkä oppimiskäyrä nuorelle miehelle aika monen asian kanssa.
Yksi ylimääräinen hoidettava oli oikomishoidon jälkeen hampaiden taakse liimatun "retainer":in irtoaminen yhdeltä reunalta. Hän sai varattua ajan ja käytyä hammaslääkärissä asian hoitaen. Hän sai lisäksi hoidettua (neuvoja toki kysyen) itselleen lähetteen laboratorioon sekä Sickle Cell Trait-testiä että tuberkuloosi-testiä varten. Eläköön BCG-rokote ja sen haitallinen ihoreaktio! Itse jouduin vuosia sitten taistelemaan, etten joutunut aloittamaan 9 kuukauden mittaista tuberkuloosiestohoitoa.
Minä varasin E:lle ajan RMV:lle heinäkuun lopulle. Menemme yrittämään, josko hän saisi tehtyä kirjallisen osion ja saisi "Lerner's Permit" oikeuden ajaa. Asiaa mutkistaa se, ettei hänellä todennäköisimmin tule olemaan paperiasiat järjestyksessä vielä tuolloin, mutta ei ainakaan onnistu, jos ei yritä. Peukut pystyyn. Tein ilmoittautumisen hänen puolestaan töissä ollessani ja sain tekstiviestin E:lta:"What's with all these RMV messages".
E:n sosiaaliseen puoleen ja aktiivisuuteen on kuulunut elokuvailta Saylorin takapihalla, 4th of July ilotulitusten katsominen Bostonissa tänään illalla sekä kaikki television kautta menossa oleva urheilu (Ranskan ympäriajo aamusta, Euroopan jalkapallomestaruuskisat iltapäivisin ja NHL-ottelut iltaisin). Tämä kaikki on vienyt aikaa asioiden hoitamiselta. Huokaus.
Iso-O oli lomailemassa Marthan perheen kanssa Winnepesaukee-järvellä ja sen ympäristössä viikon. Hän oli käynyt kertaalleen Collinin kanssa juoksemassa 5.5 mailia vauhdilla 8 min/maili (=huomattavasti minua nopeampaa), vaeltamassa kukkulalle porukalla Collin ja tytöt. Melomassa Marthan kanssa. Ziplinella roikkumassa. Kivaa oli ollut. Hän jatkoi aktiivisena heti lomalta saavuttuaan. Ensin hän meni Mayan kanssa juoksemaan, sitten Abby tuli meille, minkä jälkeen hän meni poikien kanssa Marthalle syömään ja lopuksi Mayalle iltanuotiolle, kaikki tämä saman päivän aikana.
Pikku-O:n viikon täytti Holly-koiran hoitaminen ja flunssaoireitaista kärsiminen. Koira lähti eilen lauantaina pitkien halausten jälkeen ja Pikku-O on nyt 350 dollaria rikkaampi. Aikamoinen palkka mieluisasta työstä. Seuraavana päivänä hän yhtäkkiä vain hävisi kotoa töissä ollessani. E:lle hän ilmoitti menevänsä Codyn luo, mutta senkin vain siksi, kun E kysyi, mihin hän oli reppuineen menossa. Minä en saanut edes tekstiviestiä, puhelusta puhumattakaan, eikä puheluihini vastattu. Kun heidän jo piti olla menossa Marthalle syömään, Iso-O totesi, että "Pikku-O on MIA (=Missing in Action)". No, melko pian ulko-ovi kolahti ja takaisin tuli iloinen nuori mies. Sovimme, että jatkossa informoimme moisista, jottei tarvitse huolehtia.
En saanut ladattua E:n viimeisen jakson todistusta, kun en huomannut tehdä sitä ennen kuun vaihdetta. Nyt sitä ei enää ole netistä saatavilla. E:n nimi oli kadonnut Newton Public Schoolin perhetiedoista. Hurjaa! Nuorempien todistukset sieltä löytyivät. Iso-O:lla kaikki olivat A: 3D Exploration, Advisary, English ACP, Honors Public Speaking, Honors French, Latin 2 ACP, Honors World History, Honors Mathematics, Wellness, ja Honors Chemistry. Pikku-O:llakin kaikki olivat nousseet A:ksi. Yksi oli jopa A+ (History/Social Science), vaikkei sellaista tänä vuonna olisi voinut saadakaan.Opettajien kommentit olivat järjestäin erittäin positiivisia toistuvana teemana "engaged", "actively participating" ja "brings a sense of fun and positivity".
Omat juoksuni loppuivat kuin seinään 28.6., kun minäkin tulin kipeaksi E:n ja Pikku-O:n tavoin. Yskä on vielä jäljellä, mutta muuten helpottaa. Positiivisesti ajattelen, että tulevalla viikolla pääsen takaisin tavoitteeseeni.
Yhdysvaltain itsenäisyyspäiväjuhlinta on meneillään kaikkialla. E on Bostonissa, Iso-O on Mayan luona nuotiolla ja me Pikku-O:n kanssa kotona CNN:n kautta ilotulituksia katsomassa.
No comments:
Post a Comment