Covid 19 - Toipumisviikko

Nukuin Mount Washington vaelluksen jälkeen kotiin saavuttuamme yli 10 tuntia, mutta oloni oli kuin hakattu. Samaan aikaan Iso-O jo piti kesäleiriään ("Camp Iso-O", niinkuin hän sitä perheille kutsuu) ja E lähti taas juoksemaan. Pikku-O:kin kielsi kärsivänsä minkäänlaisista lihaskivuista ja uupumuksesta. Jouduin pitämään 4 kokonaan liikuntavapaata päivää ennenkuin pystyin edes ajattelemaan lenkille lähtemistä. Kun sitten viimein lauantaina lähdin, meni se aivan hyvin. Mutta siis, takana ovat ne ajat, jolloin elämä rasituksen jälkeen jatkuu kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saman olen huomannut aikaerosta, päivystysviikon rasituksesta ja ylipäänsä mistään tavanomaisuudesta poikkeavasta palautumisessa. Ei mene enää helposti.

Alkuperäisen suunnitelman sijaan menimme IKEA:an jo keskiviikkona, sillä kaikki halusivat mukaan ja torstaina oli oikomishoitoajat varattu. E keräsi Iso-O:n avustuksella omaan kärryynsä lakanoita, pyyhkeitä ja kaikenlaista tarpeellista ja hieman ylimääräistä lähestyvää muuttoaan ajatellen. Pikku-O työnsi toista kärryä, johon otimme kotiin erilaisia tuotteita. Osalle oli kovakin tarve (mm. paistinpannu ja veitset), mutta vähän luksusta (kuten ihana, pehmeä, iso peitto olohuoneen sohvalle) tuli mukaan myös. Puolukkahilloakin on taas.

Seuraava ostosprojekti oli E:n läppäri. Hän oli tehnyt ihan hyvää selvitystyötä ja osasi perustella melko tyydyttävästi, vaikka ihan kaikkea hän ei ollut osannut ottaa huomioon. Pikku-O kysyi muutaman napakan kysymyksen, kun istuimme kaikki olohuoneen sohvalla kuuntelemassa hänen esitystään. Esityksen päätteeksi hän tilasi läppärin, joka saapunee muutaman päivän sisään. Koska hän sai omat kuulokkeensa 'testosteronihetken' (=antamani kuvaus tilanteesta, jossa on paljon ääntä ja/tai suhteettoman suurta voimankäyttöä) johdosta rikki, painoi vaakakupissa sekin, että hän sai kaupan päälle kuulokkeet, jotka sopivat puhelimeenkin.

Sitten olikin vaatekaapin täyttämisen vuoro.  Mashalls, TJ Maxx ja Sierra Trading Post-kaupoista E löysi alushousut ja LED-valot. Edes sukat eivät häntä "puhutelleet" (*silmäni taas pyörivät päässäni) vaan jäivät nettitilauksen varaan. Pikku-O otti myös LED-valot valmiiksi, kun hän E:n lähdön jälkeen saa ensimmäisen ihan oman huoneensa ikinä.

Boston Collegen Parent Orientation-sessiot jatkuvat lähes päivittäisten webinaarien välityksellä. En ole niihin livenä osallistunut vaan katsonut niitä jälkikäteen. Tunteja olen niihinkin käyttänyt. Olen oppinut asumisesta, ruokailusta, terveydenhuollosta ja kaikesta muusta. Harmittelen mm. sellaista yksityiskohtaa kuten ruokailu. E tulee saamaan kaiken ravintonsa BC:n ravintoloiden tarjoamana aina aamupalasta iltapalaan saakka. Siihen nähden $32 dollaria/päivä ei ole paljon. Mutta kun miettii meidän ruokalaskuamme (noin $300 / viikko eli noin neljännes tuosta hinnasta per henkilö ja en todellakaan pihistele ruokakauppaostosteni kanssa), on ero aika selvä ja periaate harmittaa. Samanlainen rahastus tulee ihan jokaisessa muussakin kohdassa. E pystynee säilymään minun terveydenhuoltovakuutuksen alla (mikä on sinänsä noin $3500 dollarin säästö), mutta joutuu silti maksamaan BC:lle terveydenhuoltomaksua vakuutuksen ulkopuolisista palveluista. Ihan hyvät, lähes terveyskeskuksen tasoiset palvelut heillä on, mutta kun vähemmälläkin selviäisi. Ei ihme, että yliopistokoulutus Yhdysvalloissa on niin järjettömän kallista!

Iso-O halusi käydä oikomishoitoarviossa, sillä hänen alahampaansa ovat hieman epäjärjestyksessä. Yllätyksettömästi arvioksi tuli se, että hänelle sitä suositeltiin. Vaihtoehdoiksi tarjottiin joko Invisalign tai oikea raudoitus. Hän haluaa Invisalignin. Hinta on taas erittäin amerikkalainen, $6300 vuoden hoidosta. Vaikea niellä. Mutta taidan silti niin tehdä. Pikku-O on lähestymässä oman hoitonsa loppua. Raudat todennäköisimmin poistetaan jo kuukauden kuluttua ja E:n tuntaita nostattaneesta hoidonlopusta tuli juuri kuluneeksi kokonainen vuosi.

Kaikki Iso-O:n istuttamat auringonkukat on syöty. Muilla kukilla menee hieman paremmin ja sekä kukkapenkki että ulkopöydän vierellä oleva ruohoa kasvamaton alue ovat vihreitä ja jopa osaltaan näyttävät ensimmäisiä merkkejä värikkäista kukista tai ainakin niiden aluista. Oma avokadoni ei selvinnyt maaoravien hyökkäykseltä - söivät sen siemenen, mikä selvästi oli aika olennainen osa kasvin hyvinvointia. Harmillista.  

Iso-O/Maya-kaksikko kilpailee Ali/Emily-kaksikkoa vastaan erityyppisin juoksutreenein. Ensimmäiset juoksevat kesän aikana pitkiä matkoja, toiset treenaavat radalla ja lähinnä sprinttejä. Voittaja kaksikko on se, jonka yhteisaika syksyn ensimmäisessä Crosscountry Meetissa on pienempi. Hauska idea. Muutenkin on kiva, kun Iso-O on saanut juoksutytöistä itselleen uusia ystäviä. Varsinkin, kun Martha on taas monta viikkoa pois sirkusleirillä Vermontissa. Iso-O on ollut pariin otteeseen Mayalla hengailemassa, ja lauantai-iltana Maya tuli meille, sitten Ali, ja spontaanisti päätyivat lähtemään "Italian Carnevale"-juhlaan Nonantumiin minun kyydilläni kello 21 pimeällä ja sateella. "There was nothing Italian in it", sanoi Iso-O saavuttuaan kotiin yhdentoista jälkeen, mutta hauskaa oli ollut.

Pikku-O viilsi syvän haavan sormeensa uudella terävällä veitsellä ja melkein pyörtyi nähtyään verimäärän. Sain hoidettua asian aika tyylikkäästi ilman paniikkia ja yhteistyöllä E/Pikku-O sormi sidottiin. Annoin ohjeen pitää sidottua kätta sydämen yläpuolella, mikä johti hassunnäköiseen tilanteeseen. Pikku-O kulki ympäriinsä oikea käsi 90 asteen kulmassa ylöspäin ja joka kerran, kun hänet illan aikana näki, tuli ensimmaisena mieleen:"I solemnly swear to tell the truth, the whole truth, and nothing but the truth, so help me God!" Nauratti, joka kerran, ja meitä kaikkia, myös Pikku-O:a, mikä oli kiva, sillä mieli meni pois tilanteesta. Hän sai haavan pidettyä puhtaana ja koska reunat olivat veitsen terävyydestä johtuen niin siistit, se umpeutui vuorokaudessa ja on tällä hetkellä vain pieni kosmeettinen haitta. Kipukin lähti muutamassa tunnissa.

EU meni rokotekattavuudessaan Yhdysvaltain ohi tällä viikolla. Ei ihme, sillä poliittisesta pelistä ja salaliittoteorioista johtuen rokottamattomat on lähes mahdotonta saada muuttamaan ajatuksiaan.  Näillä tunnelmilla kohti uutta viikkoa. Minulla on tiedossani poliklinikkaviikko muuttuen suoraan päivystysviikoksi ennenkuin pääsen pienelle lomalleni perjantaina heinäkuun 30. päivä. Lapsilla jatkuu lomameininki kotona entiseen tapaan  E:lla se tarkoittaa penkkiurheilutaukoa(!), treenausta, erilaisten modulien tekemistä BC:lle sekä ajokorttiasioden eteenpäin viemistä, Iso-O:lla Camp Iso-O:n pitoa sekä omia treenejään Mayan kanssa, ja Pikku-O:lla pelaamista tietokoneella sekä lyhyitä lenkkejä Cold Spring Parkin ympäri (antamani haaste hänelle).