Lähdimme ajamaan pohjoiseen haettuamme pizzeriassa entistä huonekaveriaan Briania muiden ystäviensä kanssa tervehtimässä olleen E:n. Kun saavuimme pizzerian ulkopuolelle, Iso-O soitti veljelleen, joka oli omien sanojensa mukaisesti ponnahtanut pystyyn ja huutanut suurella äänellä:"Boys, I got to go!!" Olimme syvällä Brooklinessa, joten aikaa kului Bostonin läpi ajamiseen ennenkuin pääsimme tielle numero 93. Sitä pitkin sitten pohjoiseen.
Matkan varrella oli yksi tietullipaikka. Koska minulla ei ole transportteria, ajoin "Cash"-puolelle. Siellä ei ollut yhtään porttia auki maksamista varten, ja ajauduin läpi EZ-Pass portista. E huolestui, että nyt tulee kyllä iso lasku ja piti esitelmän aiheesta Government Corruption.
Ajoimme Cannon Mountainin ohi pienen vuorisolan läpi vuorien pohjoispuolelle, josta edelleen Gorhamiin, majapaikkaamme. Olin varannut meille AirB@B-asunnon, ja varoittanut omistajaa, että tulemme myöhään. Saavuimme noin klo 0.30, majoittauduimme ja menimme nukkumaan aika pian. Ainakin minä.
Yöllä alkoi sataa lunta jatkuen aina sunnuntainaamuun saakka. Tämän tietäen en halunnut aamulla pitää kiirettä ja lähdimme vasta klo 11.30 kohti ensimmäistä hiihtopaikkaa. Great Glen Trails on New Hampshiren High School-hiihdon State Meet paikka (tänä vuonna kilpailu on 7.3.2023), joten latuja riittää ja toisaalta paikka on sen verran kaukana oikeasta turistipaikasta (North Conway), ajattelin, että laduilla on vähemmän täysiä aloittelijoita.
Saavuimme paikalle hieman liian aikaisin iltapäivälippujen ostamisen kannalta ja jouduimme odottamaan 15 minuuttia. Kun sitten viimein pääsimme ne ostamaan, huomasi myyjä Iso-O:n ja Pikku-O:n hiihtojoukkuetakit, ja he pääsivät murto-osahintaan hiihtämään. Minä vuokrasin perinteiset ja E luisteluhiihtokamat, ja lähdimme laduille. Koska lumisadetta riitti, olivat ladut kyllä mahdottomassa kunnossa. Olin ilmoittanut jo aiemmin, että hiihdän omaa vauhtiani, ja en pahastu, että teinit menevät minut taakseen jättäen. Niin teimme. Koska ladut olivat haastavat, tulin yllättäen hiihtäneeksi paljon pidempään kuin he. Heillä oli mennyt aikaa mm. E:n kaatumisten kuvaamiseen ja muunlaiseen hassutteluun. Tapasimme useaan otteeseen, ja aina sain ihanan ilahtuneen vastaanoton. Loppuajan hiihdimme yhdessä, kun heille selvisi, ettei minun nopeuteni ollut heitä juurikaan hitaampi. Koska olosuhteet olivat sellaiset kuin olivat, varsinaista oikeaa hiihtokokemusta emme saaneet, mutta ihanan talven kylläkin. Posket olivat punaiset ja mieli virkeä melkein kolmen tunnin ponnistelun jälkeen. Ja kelloni mukaan hiihtomatkaa kertyi kuitenkin melkein 15 km.
Ajoimme takaisin asunnolle, josta lyhyen pesusession jälkeen kävelimme läheiseen italialaiseen ravintolaan (Nonna's Kitchen) syömään neljän ruokalajin illallisen. Vahva suositus. Hyvää oli. Valitsin tämän ravintolan sen sijainnin, arvioiden sekä sen faktan johdosta, että aiempi Gorham-ravintolamme (Mr. Pizza - mikä nimi!!) oli sulkenut ovensa lopullisesti. Alkuun otimme Garden Salad-lautasen paitsi Pikku-O, joka otti kermaisen tomaattikeiton. Minä ja E otimme seuraavaksi jättiravioleja kermaisessa tomaattikastikkeessa, Iso-O ja Pikku-O ottivat mozzarellarenkaita tomaattidipillä. E:n pääruoka oli Veal Parmigiana, Pikku-O:n Mozzarella Chicken Ravioli, ja meidän kahden Chicken Parmigiana. Pojille maistui vielä jälkiruokakin. Pikku-O totesi Tiramisun olevan parempi kuin hänen tekemänsä. E otti Cannolin. Minä sulattelin ruokaa Capucchinon (tiedän, ei kuuluisi ottaa illalla, mutta kun oli tarjolla, niin otin) avulla, Iso-O ei pystynyt ottamaan edes juomaa. Lyhyen kävelyn jälkeen unta ei minun tarvinnut odottaa. Teineillä jatkui ilta ehkä vielä pari tuntia pidempään.
Lumisade oli yöllä loppunut ja aurinko paistoi. Hitaan aamun, tavaroiden kasaamisen ja hiihtämään valmistautumisen jälkeen lähdimme kohti toista hiihtoaluetta. Tämä alue (Jackson XC) oli lähempänä turistialuetta ja selvästi enemmän sellainen. Olosuhteet olivat jokseenkin täydelliset. Aurinko paistoi, puhdas uusi lumi peitti kaiken alleen ja ladut olivat ajetut ennen saapumistamme. Pikku-O ja Iso-O pääsivät täällä hiihtämään ilmaiseksi ikänsä johdosta (17 and under). Otin itselleni jälleen perinteiset kamat, E taas päätyi luistelusuksiin. Nyt hiihtäminen oli ihan oikeanlaista ja kolmikko pääsi hurjaa vauhtia eteenpäin. Jälleen kerroin, että hiihdän omaa vauhtiani, tavataan laduilla. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä ladut olivat vähemmän risteileviä, enemmän pitkää matkaa. Mietin hiihtäessäni, että kuinkahan kolmikolla menee, ja kuulin sitten jälkikäteen, että alkuun oli riitaa syntynyt, ja lopuksi Iso-O oli hyytynyt jättäen pojat hiihtämään viimeiset mailinsa keskenään. Aivan lopuksi tosin Pikku-O oli se, joka hiihti eniten - 13 mailia (21 km) - hänet tapasin alkupisteeseen palatessani. Hyvä mieli jäi kaikille. Riitakin oli sovittu pikaisesti. Kokonaishiihtomäärä itselläni oli 20 mailia (32 km), pojilla hieman enemmän, Iso-O:lla hieman vähemmän; hieno määrä kaikilla.
Puhdistauduimme kaikki vaatteet vaihtaen ennenkuin lähdimme kohti myöhäistä lounastamme. Ajoimme vuorialueen läpi kaunista tietä pitkin saavuttaaksemme suosikkipaikamme Woodstock Inn Breweryn. Pikku-O otti elämänsä ensimmäisen "Death by Burger"-annoksen. E:lle se oli jo rutiinia. Minä otin Chicken and Broccoli Alfonson, ja Iso-O Impossible Burgerin lisäksi Cobb Salad (iso ja proteiinirikas 'salaatti'). Tarjoilija kysyi tilaustamme tehdessämme, olemmeko tosissamme sekä Iso-O:n kaksoisruoan että poikien tilausten kanssa. Hän totesi tyhjät lautaset hakiessaan olevansa "impressed". Minä ostin panimolta itselleni muutaman tuliaisjuoman.
Kotimatkalla pojat joivat kaakaota kaadettuaan maitoa vesipulloihin ja ripotellessaan perään kaakaopulveria Iso-O:n nauraessa ja filmatessa. Iloa riitti. Matkamusiikkina oli hieman liian teinivaikutteista musiikkia minun makuuni diskanttivoittoisesti Iso-O:n puhelimesta, mutta kotiin pääsimme hyvillä mielin ennen klo 20. Mikä oli hyvä, sillä koululaisilla oli vain viikonloppu vapaata. Tästä huolimatta Iso-O meni vielä Jasonin kanssa pienelle kävelylle ("digesting") ja Pikku-O pienelle pyöräilylle E:n ihmetellessä pikkusisarustensa kummallisuutta.
Hyvä mieli jäi reissusta. Kiva, että menimme.
No comments:
Post a Comment