Syntymäpäiväni oli töistä vapaa. Heräsin kuitenkin aikaisin, sillä olin lupautunut ajoharjoittelija-E:n apukuljettajaksi meiltä BC:n kautta Brooklinen Harry Downes-urheilukentälle ja takaisin mukanamme ensin vain sprintteri Max McQuide, mutta takaisinpäin myös pitkän matkan juoksijat Freshman Colin Shaver ja Sophomore Will Purnell. Keli oli kiva, ja pojat iloisella mielellä. En varsinaisesti kärsinyt tästä tehtävästä. Olin treenien ajan itse kotona rauhallisella aamukahvilla. Takaisin hakumatkalta olimme jo klo 12. Iltapäivä meni mukavasti pitkillä sohvapäiväunilla ennenkuin koululaiset saapuivat. Menimme sitten O'Hara's:iin syömään. Alkupalaksi pojat ja minä otimme Clam Chowderin, Iso-O Mozzarella palat tomaattikastikkeella. Pääruoaksi otin perinteisen Steak Tips, Iso-O otti Chicken Parmigianan, Pikku-O Montreal Burgerin ja E Shepherd's Pien. Tarjoilija oli taas ihmeissään:"Are you not feeding them?" Jälkiruoan söimme kotona tunteja myöhemmin. E teki kaikille jäätelöannokset, jotka maistuivat hieman valkosipulilta; hän oli leikannut mansikat ja banaanit leikkuulaudalla, jota oli aiemmin käytetty valkosipulin leikkaamiseen. Hieman hassu sivumaku siis näissä muuten niin upeissa annoksissa. Pelasimme niitä syödessä UNOa. Minun näköiseni syntymäpäivä. Ensi vuonna täytyy kai miettiä ihan oikeanlaisen juhlan järjestämistä. Mietin sitä sitten lähempänä.
E:n valmentaja irtisanottiin yllättäen juuri ennen lomaa, ja joukkue on ollut aika myllerryksessä. Päävalmentaja on todella sekoittamassa pakkaa, mikä aiheuttaa hermostuneisuutta. Iso pettymys tuli yllättäen aivan loman lopulla, kun jo luvattu kilpailumatka Atlantaan (se sama, mihin mekin menimme vuosi sitten) peruttiin alle viikko ennen kisaa kaikkien muiden paitsi 5 sprintterin osalta. E soitti tunteikkaan puhelun minulle.
Pikku-O:lla oli ensimmäiset kapteenitreenit viikolla. Sen lisäksi hän on yllättävänkin ahkerasti käynyt iltalenkeillä, mikä hiihtämisen lisäksi ehkä selittää sen, että treenit olivat sujuneet oikein hyvin. Ensi viikko on vielä kausien välistä aikaa, mutta sitten alkaa, kuusi päivää viikossa. Pikku-O on tosi motivoitunut, mikä on kiva. Jännä nähdä, mitä matkaa hän tulee juoksemaan.
UVM (University of Vermont) lähetti päivä ennen ilmoitustaan viestin, että seuraavana päivänä tieto tulee. Vähän hassua. Miksi ilmoittaa, kun mitään ilmoitettavaa ei ole? Perjantai-iltana 10.3.2023 tuli ilmoitus, että Iso-O on hyväksytty UVM:n College of Arts and Sciences psykologia-ohjelmaan ja vielä isolla "Presidential Scholarship"-stipendillä, $20000 per vuosi, isoin siis näistä kolmesta osavaltioyliopistosta. Minä sain seuraavana päivänä erikseen oman viestini ja 'onnittelun'; selvästi Iso-O olisi heillekin toiveopiskelija.
Kuukausien mittaisen viivytystaistelun jälkeen annoin periksi ja ostin proteiinipulveria Iso-O:lle. Edelleen pidän tätä ylimääräisenä höpötyksenä, ja tarkasti katsoin, etten ottanut eläinperäistä, mutta ilahtumisen aste oli sitä luokkaa, että unohdin murisemiseni. Iso-O löysi purkin kauppakassista sitä purkaessaan, otti sen käteensä, hyppi paikallaan ja huusi:"äiti, äiti, äiti!!" Sitten hän kaivoi puhelimensa esiin ja otti kuvia sekä purkista, että itsestään ja lopulta meistä molemmista purkin kanssa.
Iso-O kävi Marthan kanssa Red Lentil-ravintolassa keskiviikkoillallisella kahdestaan. Oli ollut tosi hyvää. Perjantai-iltana Iso-O kutsui hiihtokaverinsa meille illanviettoon ja hyväksyi pikkuveljensäkin mukaan. Hieno juttu. Mukava ja äänekäs ilta oli jatkunut pitkälle. Siitä en juuri tiennyt mitään, sillä olin nukahtanut päivävaatteet päälläni suoraan syvään uneen, ja jatkanut unta pikkutunneille, jolloin nopean vaatteiden vaihdon jälkeen jatkoin unta melkein 14 tuntia putkeen. Juhlat olivat sillä välin loppuneet, ja Iso-O oli jo uudelleen hereillä valmiina viikonlopun aktiviteetteihin. Lauantaina hän nimittäin lähti ensin Jasonin kanssa salille, ja illalla AJ:n (Sylvien pikkusisko) yökyläsyntymäpäiville. Kun kysyin, miksi hän, joka ei oikein tykkää yökyläilyistä, päätyi sellaisiin menemään, hän totesi elävänsä High School ajan loppuaan ja ymmärtävänsä, että monien kanssa ei tiivis yhdessäolo enää kesän jälkeen jatku. Niinhän se tietysti on.
Vaatepesukone
alkoi temppuilla. En osaa vain todeta asiaa vaan aina yritän itse
ratkaista asian ymmärtämättä lainkaan edeltävästi ongelman laatua.
Hirveästi menee aina minulla energiaa, kun yritän opiskella ongelmaa, ja
kuitenkin aina joudun asiassa apua pyytämään. Olen taas oppinut paljon, mutta olisipa helpompi olla ihminen, joka ei energiaansa tällaiseen tuhlaa. Pesukone ei edelleenkään toimi optimaalisesti.
E:n loma loppui tänään sunnuntaina 12. maaliskuuta. Seuraavan kerran häntä tapaamme jo ensi viikonloppuna, kun meille saapuu vieraita Suomesta. Sitä ennen takaisin arkeen astutaan kesäajassa, johon siirryttiin tänä viikonloppuna. Uutisissa varotettiin aikasiirtymän aiheuttamista riskeistä kolareihin ym. onnettomuuksiin liittyen sekä annettiin ohjeita, kuinka toimia aamu-unisten teinien kanssa. Ohjeiden sijaan olisi parempi, jos kelloja ei siirrettäisi. Se ei varmaan tule tapahtumaan ikinä.
No comments:
Post a Comment