Sunnuntaina kävin hakemassa E:n, ja saavuimme uunituoreiden Rosenfeld's Bagels-bagelien kanssa brunssille, johon kaikki muut saapuivat melkein suoraan sängystä. Iso-O lähti syömisen jälkeen Marthan perheen kanssa kohti Worcesteria Sarahin kuorokilpailua koko päiväksi katsomaan. Pikku-O jäi kotiin. Vieraamme ja minä hyppäsimme E:n kyytiin ja autolla BC:lle. E näytti siellä meille asuntolansa lisäksi urheilupaikat ja muutaman opiskeluun liittyvän rakennuksen sekä kampusta ylipäänsä kelin ollessa kirpeän ytimekäs, joskin kauniin aurinkoinen. Opiskelukiireiden johdosta kuitenkin jätimme hänet sitten sinne. Ajoin meidät Southin kautta kotiin. Pienen lounaan jälkeen L ja E lähtivät muutaman tunnin reissulle Longwoodiin. Iso-O saapui, ja vietimme yhteisen illallishetken koko porukan kesken.
Viikolla emme juuri toisiamme tavanneet kelien parantuessa ja Bostonin tarjotessa siltä osin parastaan. Ihmettelin nuorten ihmisten kykyä siirtyä suoraan tälle aikavyöhykkeelle - aamuisin ehdimme me muut lähteä ennenkuin he heräsivät. Mennessäni maanantai-iltana melko aikaisin nukkumaan huomasin miettiväni, josko minun pitäisi valvoa, että pääsevät turvallisesti kotiin. Sitten muistin, että kyseessä on kaksi aikuista, yliopistosta jo valmistunutta henkilöä, ehkä minun huoleni oli hieman ylimitoitettua, ja menin nukkumaan.
Viimeisenä iltana istuimme muutaman tunnin ajan juttelemassa heidän kokemuksistaan, ja sitten hieman suku- ja lopulta Yhdysvaltain historiasta (=Iso-O:n luento). Torstaiaamuna he lähtivät kohti New Yorkia ja Washington DC:tä. Hyvät valinnat parin viikon reissulle.
Tufts University (se, jonka 'professori' minä olen) paljasti oman tuomionsa 21.3. Nyt Iso-O oli jo astetta epävarmempi viestiä avatessaan, 11% hyväksymisprosentti on melkoisen tiukka kenelle tahansa. Mutta jälleen avautui:"Congratulations". Purskahdimme molemmat nauruun. Tufts-yliopistoon on jo ilmoittanut menevänsä Iso-O:n juoksukaveri Mina.
NorthEastern University (NE) sen sijaan ei suoraan hyväksynyt, vaan otti Iso-O:n varasijalle 22.3.2023, mikä aiheutti hänelle pientä huolta Boston Collegen (samantasoinen yliopisto) tuossa vaiheessa vielä tulossa olevan ilmoituksen johdosta. NE ilmoitti, että pyrkijöitä oli tänä vuonna 96000, mikä on 20000 enemmän kuin E:n hakuvuonna, mikä oli ennätyksellinen sekin. Hieno juttu siis, että Iso-O pääsi niin sanotusti jatkoon. Hänen pitäisi ilmoittaa huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä, aikooko hän ottaa varapaikan vastaan. Jos ottaa, on se sitova ilmoitus siitä, että paikan mahdollisesti auetessa sen ottaa vastaan. Siihen mennessä kuitenkin pitäisi olla kaikkien vastauksien jo saapuneina, joten ongelmaa ei pitäisi olla.
Boston Collegen 23.3.2023 saapuvasta ilmoituksesta sain kuulla ensin minä, sillä olen Instagramissa jäänyt seuraamaan BC Admissions-sivua parin vuoden takaa. Kärvistelin tietämättomyyden parissa tunti tolkulla, sillä Iso-O oli lähtenyt Marthan kanssa torstain lyhyen koulupäivän johdosta Isabella Steward Gardner-museoon. Hän lisäksi ilmoitti, että haluaa avata ilmoituksen E:n kanssa (tosin tästä hän ei ollut E:lle ilmoittanut mitään; tiedän, sillä malttamattomana soitin E:lle klo 19.15 kysyäkseni, onko siskoa näkynyt). Klo 20.50 sain samanaikaisesti E:lta snapin ja Iso-O:lta screen shotin:"I am delighted to offer you an admission..."
Kerroin Iso-O:lle, että olisi hyvä alkaa käydä läpi jo varmistuneiden yliopistojen tarjontaa, osallistua virtuaalikierroksille ja virtuaalikeskustelutilaisuuksiin, jotta hänellä olisi jonkinlainen käsitys siitä, mitä hän lopulta haluaa tehdä. Kun viimeiset tulokset kuullaan, on jo hirveä kiire saada paperiasiat kuntoon viisumin hakemisen takia. Mutta, arvatenkin hän alkaa selvittelynsä vasta viimeisen minuutin jo mentyä tai valitsee fiilispohjalta (*huokaisee syvään, mutta haluaa silti uskoa yllätykseen).
Iso-O on jatkanut omaa "Spring Training":iään, mikä tarkoittaa sohvalla ison, lämpöisen peiton alla otettua aivan liian pitkää paiväunta (kuva). Hänen rutiineihinsa kuuluu nyt välipala koulun jälkeen katsoen jotain Netflix-sarjaa, sen jälkeen unet, illallinen ja läksyt. Pikku-O on alkanut ottaa mallia, mutta siten, että hänen 'päiväunensa' tapahtuvat vasta illallisen jälkeen. Läksyjenteko alkaa unien jälkeen klo 22. Ihan erilainen tapa toimia kuin itselläni, mutta jos toimii, ei kai siinä mitään perustavaa laatua väärää ole. Uni on tärkeää kehittyville aivoille.
Olen suorastaan hämmentynyt, kuinka kouluruoka onkin aivan terveellista. Toki tarjolla on pizzaa ja muuta huttua, mutta myös mahdollisuus saada monimuotoisilla kasvistäytteilla olevia burritoja tai salaattia. Iso-O kasaa lautaselleen kaikkea terveellistä. Pikku-O saattaa erehtyä pizzapuolelle.
Dosenttiasioista olen saanut sen verran lisätietoa, että etäluento onnistuu. Odotan tietoa asiantuntija-arvioitsijoista, ja sen jälkeen siitä, katsotaanko opetuskokemukseni riittäväksi vai pitääko minun tehdä jokin hulipulivirtuaalikurssi. Jos pitää, taitaa hakuprosessi jääda siihen.
Mentorini UMASS:ista yllätti, ja saapui sairaalallemme haastateltavaksi. Edelleenkään en pidä todennäköisenä, että hän oikeasti hyväksyisi tarjouksen, mutta mielenkiintoista on. Erityisesti siksi, että sairaalalleni on minun jälkeeni tullut UMASS:ilta 7(!) minun kanssani samaan aikaan erikoistunutta (Ribal ja Marcey neuroteholle, Oleg, Joe ja Grazyna dementiapolinikalle, Ivia unihäiriöklinikalle ja Mehdi neurofysiologian ja lihastautien poliklinikalle).
Latasin puhelimeeni Pilates-App:in noin kuukausi sitten. Avasin sen ensimmäisen kerran ja tein yhden päivän 14 minuutin kestoisen session. Todetaanko nyt vaikka niin, että venyttelylle on tarvetta. Enää tarvitsee vain motivoitua avaamaan ohjelma vielä uudelleenkin.
Viikonloppu on aluillaan. Suunnitelmissa on mennä huomenna äänestämään E:n kanssa ja sen jälkeen aamupalalle Bostoniin. Pikkusisarukset ovat lupautuneet mukaan. Toivottavasti suunnitelma toteutuu. Huomenna pitäisi olla taas kylmää ja sateista, mikä uhkaa motivaatiota.
No comments:
Post a Comment