Covid 19 - Eduskuntavaalien aikaan - ja kirjeitä saapuu

Eduskuntavaalien äänestyskeikka Bostonissa

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys Bostonissa oli perjantaina 24.3. ja lauantaina 25.3. Iso-O oli täpärästi liian nuori äänestääkseen, mutta E oli ensimmäistä kertaa laillisesti siihen pätevä. Lähdimme heti Pikku-O:n saavuttua lauantain aamutreeneistään, ottaen E:n matkan varrelta mukaan. Olin katsonut hieman randomilla mahdollisen parkkipaikan Bostonin keskustasta. Tiellä kuitenkin oli vain inva-paikkoja jäljellä, joten piti ajella hieman ympäriinsä. Lopulta paikka löytyi yllättävänkin helposti aivan State Housen läheltä, ja hintakin yllätti, $4/kaksi tuntia, olin valmistautunut jotenkin huomattavasti isompaan kustannukseen. Siinä ajassa ehdimme hyvin kävellä Franklin Streetillä olevaan Suomen kunniakonsulaattiin, äänestää, kävellä kahvilaan, syödä aamupalan ja kävellä puiston läpi takaisin. Itse äänestys tapahtui ison rakennuksen alakerrassa, ei kunniakonsulaatissa, mutta ovivahtina oli itse Leonard Kopelman. Kaksi henkilöä sai mennä äänestämään kerrallaan, mikä oli kiva, sillä pääsin E:n kanssa samaan aikaan, toki erikseen numeroa kirjoittamaan. Iso-O ja Pikku-O odottivat rakennuksen ala-aulassa. Kuulin, että parikymmentä oli ennen meitä käynyt.

Kunniakonsulaatilta kävelimme edeltävästi valitsemaani aamiaisravintolaan (Cafe 26), jossa jonotimme pöytää noin 5 minuuttia. Paikka oli saanut erittäin hyvät arviot. Siksi oli hieman pettymys, että todellisuus ei aivan saavuttanut odotuksia (opin uuden sanonnan tätä kuvaamaan, "mid"), mutta aivan kelpoiset annokset ja juomat saimme. Ja jos tunnelma olikin reissun alkuvaiheessa hiukan tunteikas nälän ja aikaisen aamun johdosta, muuttui kommunikointi iloiseksi pulputukseksi kävellessämme Boston Common-puistoon, ja siellä sen uuden MLK-patsaan (The Embrace) ohi. Kotimatkalla pudotimme E:n kampukselle. Iso-O lähti jokseenkin suorilta Marthan matkassa Prom-mekko-ostoksille, jotka eivät tosin tuottaneet tulosta.

Koululaisten elämässä tapahtuu

Ajanotot treeneissä jatkuivat, ja Pikku-O tuli iloisena kotiin kertoen, että hän oli juossut oman kaikkien aikojen parhaansa matkalla maili (1609 m), 5:42 min, ja matkalla 200 m (31 s). Hienoa nähdä sellaista iloa omasta suorituksesta.

Perjantai-iltana Iso-O:n kaveriporukka oli jälleen Sylviella peli-illassa. Pikku-O hyväksyttiin taas mukaan, sillä porukkaan kuuluu toinenkin Freshman. Kiva. Tuntuu hyvältä, että Pikku-O on päässyt mukaan itseään selvästi vanhempien illanviettoihin.

Iso-O on ollut menossa tavanomaistakin enemmän tultuaan uudelleen nostalgiseksi lähestyvän elämänmuutoksen johdosta ja sanoi tuntevansa, että lapsuus on loppumassa. Niin se on. Muutos on edessä minullekin. Ja pikkuveljelle. Hän ilahtui hankittuaan itselleen "Birthday Girl"-pannan ja kävellessään se päässä keikistellen alakerrassa lähestyvää syntymäpäiväänsä suunnitellen. 

Sitten hän sairastui miesflunssaan - tai niinkuin Pikku-O sitä kutsui - Iso-O-flunssaan, ja jäi päiväksi kotiin potemaan. Hän esitti sairasta, minä esitin sitä, että uskoin. Luulen, että oli vain tosi uupunut kaikesta viimeaikaisesta. Illalla hän oli sitten parantunut. Hän jopa yritti mennä WholeFoodsista ostamassa pakastemarjoja ja banaaneja omia proteiinijuomiaan varten, mutta sehän oli jo mennyt kiinni. Onneksi Marthalta sai banaanin ja pienen rasian mustikoita illan pelastamiseksi. Seuraavana iltana hieman aiemmin, tilaamiaan valokuvia viereisestä Walgreensistä hakiessaan ostokset sitten onnistuivat.

10-luokkalaisten kaksipäiväisistä MCAS-testeistä johtuen muiden luokkatasojen koulu alkoi ti ja ke vasta puolen päivän jälkeen. Molemmat arvostivat. 

Sain varattua Iso-O:lle pankkiajan 18-vuotissyntymäpäivien jälkeen, jotta voimme hakea hänelle luottokortin. Se pitää olla, jotta voi alkaa tehokkaasti kerätä itselleen luottohistoriaa. Sellainen pitää olla, jos vaikka haluaa joskus jotain isompaa hankkia. Uudet pankkikortitkin kaikille kolmelle saapuivat viikolla. 

Yliopistojen ratkaisuja saapuu ennen "Doom Day"-torstaita

Edinburghin yliopiston Sociology and Psychology-ohjelma kiitti 24.3.2023 Iso-O:ta hakemisesta ja pahoitteli, ettei han tullut valituksi. Vastaus oli pettymys, muttei yllätys, silla hän haki 5 ohjelmaan, kaikki Edinburghin yliopistossa. Normaalisti haetaan tiettyyn koulutussuuntaan eri yliopistoissa, mutta hän ei niin halunnut tehdä. Koska vain yksi "College Essay" oli mahdollista ladata systeemiin, oli aika läpinäkyvää, kun Iso-O:n esseessa puhuttiin psykologiasta ja muka haettiin täysillä sosiologia-ohjelmaan. Neljä muuta vielä odottavat tuomiotaan.

USC (University of Southern California) oli lähettänyt ilmoituksensa jo 24.3.2023, samana päivänä kuin Iso-O avasi Edinburghin tuomionsa, mutta jostain syystä se ei ollut saavuttanyt häntä. Huomasin itse sen sattumalta googlaillessani. Avasimme sitten yhdessä päivä myöhemmin illasta. Yliopisto ei tarjonnut hänelle opiskelupaikkaa. Pahoitellen vain totesi, että hän ei mahtunut ennätykselliseen hakijamäärään, yhteensä noin 81000 tänä vuonna. USC oli E:lle vaihtoehto, jota hän mietti aivan viimeisiin päiviin saakka, mutta päätyi tuolloin Boston Collegeen siksi, kun USC ei olisi hänelle taannut paikkaa juoksujoukkueessa. Iso-O:lla tätä vaihtoehtoa nyt ei ole.

George Washington University DC:ssä ilmoitti 27.3.2023 Iso-O:lle, että opiskelupaikka löytyy yliopiston "Columbian College of Arts and Sciences". Tämä oli Iso-O:n toinen kahdesta myöhemmin lisätyistä, kun huoli sisäänpääsyn kyseenalaisuudesta alkoi kasvaa.  

Emory College hyväksyi 29.3.2023 Iso-O:n heidän Oxford Collegeensa, joka on Emoryn pienemmällä paikkakunnalla sijaitseva kahden ensimmäisen vuoden College. Sieltä siirryttäisiin kahdeksi viimeiseksi vuodeksi sitten pääkampukselle. Ikäänkuin Community College. Hän voi halutessaan ilmoittautua Atlannan kampuksen varasijalistalle, jotta saisi tehdä koko tutkinnon Atlannassa. Iloisuus muuttui pieneen pettymykseen.

Harrastusjuoksuun liittyvää

Kuulin lenkilläni jonkun huutavan:"äiti!", ja näin E:n juoksemassa Beacon Streetiä kohti Wabania, kun olin itse juuri kääntynyt samaiselta tieltä Zervas-alakoulun kohdalla. Palasin hieman takaisin ja juttelimme hetken. Ihana yllätys oli. Askel oli kevyempi loppumatkan ajan.

New Balance:n tehtaanmyymälässä oli 40% alennusmyynti ja yritin houkuttella koululaiset mukaani, nyt kuitenkin ensi sijaisesti omat treenivaatteet mielessäni. Eivät lähteneet, mutta minä menin. Olen huomannut, että minulta puuttuu kaikenlaiseen keliin sopivaa ja oikeasti kivannäköistä vaatetta. Nyt kasasin oikein urakalla koppaan erilaisia kokonaisuuksia.

Meiltä meni viimeisinkin paastonajan kirkkoillallinen ohi. Pikku-O:n treenit jatkuvat 18.30 saakka, ja Iso-O lähti hieman yllättäen lentopallo-ottelua katsomaan. E lähetti kuvia koko kehon peittävästä ihottumastaan ja yritti saada minua diagnosoimaan sen vähäpätoiseksi. Sellaista meininkiä viikon jatkuessa jännittävänä.