Viimeisimmät

Blogin kuvassa oleva kurpitsa on meidän ensimmäinen itsekasvattamamme. Se on hirveän pieni, vain noin nyrkin kokoinen, mutta jotenkin hurjan lohdullinen. Olen siitä ylpeä. Kasvimaassa on samanaikaisesti kasvanut kolme tomaattia, yksi peruna sekä kaikenlaista pientä tunnistamatonta. Mitään ei ole istutettu, vain komposti on siihen säännöllisesti tyhjennetty.

Lapset palasivat eilen kouluun lämpöaallon hehkuttaessa seudun lähes sietämättömiin lukemiin. E lähti varttia vaille kahdeksan vain varmistaakseen, että on paikalla koulubussin saapuessa parin sadan metrin päässä olevalle pysäkille. Taisi takana olla myös halu tavata kavereitaan pitkän kesän jälkeen. Alakoululaiset olivat niinikään valmiita jo paljon ennen lähtöaikaa. Iso-O oli sitä ennen vaihtanut vaatteensa ja miettinyt kenkävalintaansa useita kertoja. Tunnelma koululla oli innokkaan odottava, ja koululaiset jopa huusivat yhteen ääneen:"Jee!", kun koulun kello soi. Hassuja ovat.

Parin viikon ajan ennen koulun alkua lapset ovat lähinnä löhöilleet kotona, mikä on ajoittain johtanut kahakkaan kahden nuorimman kesken. Tätä asiaa hieman auttoivat Iso-O:n tapaamiset kavereidensa kanssa, illallinen yhden hänen kaveriperheensä kotona sekä telttareissu Mainiin. Viimeksi mainittu tapahtui puolispontaanisti Labor Day-viikonloppuna. Saimme leirintäalueen viimeisen telttapaikan, ja nousimme seuraavana päivänä Little Jackson-vuorelle. Hiki valui solkenaan osittain rasituksesta, osittain kuumuudesta johtuen kadoten vain hetkeksi Tumbledown Pond:iin sukeltamisen jälkeen. Retkikeitin kiehautti hernekeiton, jonka ihanuutta Pikku-O ainoana ei ymmärtänyt.

Eteläafrikkalainen, viimeisillään raskaanaoleva Frances väitteli, ja minutkin kutsuttiin heidän kotiinsa sitä juhlistamaan. Lämminhenkinen tilaisuus. Lapsia oli samanaikaisesti ensimmäistä kertaa katsomassa lähinaapurin 14-vuotias Molly, joka lupautui tulemaan jatkossakin. Eihän hän tietenkään kaksi vuotta nuorempaa E:a varten meille tullut - vain lähinnä ikäänkuin isosiskon korvikkeeksi erityisesti Pikku-O:lle. Mutta mukavaa ja tärkeää, että hän löytyi.

Näillä eväin eteenpäin, päivä kerrallaan.