E ja Iso-O käymässä - Boston Marathon ja AAN-konferenssi

E oli kotona yli viikon ja Iso-O:kin pystyi ottamaan nelipäiväisen viikonlopun opinnoistaan. Alla aikaa ennen isoa päivää, maraton maanantaita, päivän aikana ja sen jälkeen.

Ennen maratonia

E saapui torstaina 17.4. alkuillasta Loganille. Kävin hänet hakemassa. Söimme tortilloja ennenkuin hän meni nukkumaan. Puoliltaöin saapui Iso-O Loganille tuossa vaiheessa ajaneen Pikku-O:n kyydillä. Iloinen matami ilmestyi kotiin ja herätti isoveljensä positiivisella tavalla:"E, E, E!"

Perjantaiaamuna E oli hereillä aikaisin ja tavoilleen uskollisena kovaääninen keskustelija. Iso-O, joka ei ole aamuihminen, huuteli huoneestaan toistuvasti. Pikku-O:lla oli viimeinen koulupäivä ennen viikon mittaista kevätlomaansa. E haki Healeyn Loganilta meille, ja he hengailivat puoli viiteen saakka, jonka jälkeen töistä päässyt Fox kävi heidät hakemassa mukaansa Loganille, josta jälleen yksi juoksija hyppäsi kyytiin. E kävi välissä hakemassa Pikku-O:n koulusta käymään kotona ennen treenejään. E tuli hetkeksi kotiin. Illalla Adele ja Talia tulivat hakemaan E:n. Molemmat hyppäsivät autosta jättäen sen keskelle tietä ja ponnahtivat E:n kaulaan. Ihana nähdä, kuinka tykätty E on! Iso-O teki joitain opiskeluhommiaan. Me saimme yhdessä tehtyä hänen roikkumaan jäänyttä työlupahakemustaan, kävimme kävelyllä ja juttelimme useita asioita perspektiiviin.  

Lauantaina minä aloitin AAN-konferenssin etänä. Konferenssi oli tänä vuonna Chicagossa, johon olisin mennyt, jos se ei olisi sattunut Boston Marathon-viikolle. E lähti Pikku-O:n kyydillä Foxille ja sieltä poikien kanssa juoksemaan. Pikku-O lähti Lacrosse-peliin Southille. Minä kävin taas kävelyllä Iso-O:n kanssa. Iltapäivällä menimme kaikki syömään O'Hara's:iin ja juhlistimme E:n lähestyvää kilpailua ja loppusuoralla olevaa armeijaa, Iso-O:n opintoja ja Pikku-O:n lähestyvää High School valmistumista, sillä seuraava tämän porukan yhdessä samassa paikassa oleminen ei ole tiedossa ja isolla todennäköisyydellä ei tapahdu Pikku-O:n valmistumisen yhteydessä. Kotona pelasimme erän Trekking-peliä. Illalla E pelasi pitkästä aikaa tietokoneella, Iso-O lähti Abby:lle, ja Pikku-O rakensi huoneessaan palapeliä.

Sunnuntaina oli harmaan sateinen keli. Minä jatkoin AAN-konferenssia. E lähti lenkille poikien kanssa ja sitten suoraan Bostoniin maraton-pääpaikkaan ilmoittautumaan, hakemaan numerolappunsa (739) ja muut oheistuotteet sekä hoitamaan seuraavan päivän huoltoon liittyviä asioita (kuten juomapullojen valmistamisen sekä juoksunjälkeisen logistiikan suunnittelemisen). Iso-O lähti sillä välin kirjastoon tekemään opiskelujuttujaan. E saapui päiväunille ennenkuin lähti pastatankkaukselle kavereidensa kanssa.

Maraton-maanantai

Maanantai oli kaunis, mutta kirpeän kylmä. E heräsi ajoissa syömään ja valmistautumaan. Iso-O hyppäsi suoraan sängystä häntä ja juoksukavereitaan viemään Hopkingtoniin, maratonin lähtöpaikkaan hyvissä ajoin ennen teiden sulkeutumista. Hän ajoi kaupan kautta kotiin, jossa televisio oli jo auki näyttäen livekuvaa maraton-reitiltä (Boston Marathon). 

Ensin lähtivät pyörätuolikilpailijat, sitten perään ammatikseen juoksevat, ja kymmenestä eteenpäin 6 aaltoa juoksijoita, yhteensä melkein 30000. E oli kavereineen ensimmäisessä eli nopeimmassa aallossa. Moni, itseni mukaan lukien, jännitti seuranta-appi kädessään, kun hän ohitti virstanpylvään toisensa jälkeen. Me kävimme heti hänen lähtönsä jälkeen aivan vieressä (*yksi talo vain välissä) näkemässä jo tuossa vaiheessa ohi kiitävät pyörätuolikilpailijat. Tuolloin saapuivat E:n kaveri Ashley neljän opiskelukaverinsa kanssa kantaen upeita kannustuspostereita, sekä Martha-äiti. Puolisen tuntia myöhemmin ohi juoksivat nopeimmat ammattiurheilijat ja pienen tauon jälkeen alkoivat ilmestyä ensimmäiset ei-ammattijuoksijat. E:n juoksukaveri Healey juoksi ohitsemme tavoitevauhtiaan 5:20 minuuttia per maili, ja onnistui tavoitteessaan juosta alle 2 tuntia 20 minuuttia (2:19:41). Seuraavana juoksi Fox, jonka kanssa E oli juossut ensimmäiset 20 mailia, mutta jäänyt sitten Newtonin mäissä hieman jälkeen, vauhdilla 5:55 min/maili, loppuajalla 2:34:57. E tuli pian perässä, otti Iso-O:lta suunnitellusti pullon elektrolyyttijuomaa, ja jatkoi tasaisella 6:00 min/maili vauhdilla loppuaikaan 2:37:19, mikä oli aivan mielettömän upea saavutus. Tulokseensa pettynyt E:n ja Foxin lähin juoksukaveri Fitz meni ohi vauhdilla 6:32 min/maili saavuttaen maaliviivan ajalla 2:51:18 min, eli tietysti tosi hyvin hänkin.

Ashley porukoineen lähti tuossa vaiheessa eteenpäin, Martha-äiti jäi hetkeksi jutustelemaan. Pikku-O:n kaveri Jake tuli seuraksi, ja pojat yrittivät päästä lähellä olleen televisionkuvausryhmän kautta livekuvaan. Hieman myöhemmin saapuivat E:n kaverit Adele ja Talia päällään teettämänsä E Fun Club-paidat. Talia oli lisäksi ladannut kivan kuvan E:sta Instagramiin. Jake lähti lacrosse-treeneihinsä, ja vieraaksi saapuivat Bill, Kia ja Mike. Bill oli ollut vapaaehtoisena yhden Newtonin juomapisteen alueella huolehtien kahdeksan (4 miestä ja 4 naista) eliittiurheilijan nesteytyksestä (*aika tiukat ovat ohjeet, miten ko. pestissä pitää toimia). Adele ja Talia lähtivät eteenpäin kuultuaan tuossa vaiheessa kaverinsa puhelimesta soittaneelta E:lta, ettei hän tule kotiin vielä useaan tuntiin. Hän meni nimittäin pienen Bostonin baarissa tapahtuneen debriefing-session jälkeen porukalla syömään. 

Pikku-O lähti kavereineen YMCA:n punttisalille, Iso-O tapaamaan Abbya, ja mina jäin jutustelemaan oman ikäisteni vieraiden kanssa. Iso-O saapui heidän vielä meillä ollessa, mutta E - jonka suoritusta ihmettelivät maratoonarit Bill ja Mike - tuli vasta heidän lähtönsä jälkeen. Pienen piipahduksen jälkeen E lähti takaisin Foxille iltaa jatkamaan. Iso-O ja Pikku-O hakivat hänet sieltä hieman ennen puoltayötä.

Maratonin jälkeen

Tiistaiaamuna vein Iso-O:n lennolleen kukonlaulun aikaan. Olimme kentällä jo klo 4.45, lento lähti 6.20.  Kotiin saavuttuani pojat nukkuivat ja vastaanotin Stop and Shop:in kauppatilauksen itsekseni. E köpötti jäykillä jaloillaan ylös ensin. Pikku-O:n uni riitti pitkälle puolen päivän jälkeiseen aikaan. Saimme hoidettua E:n kanssa joitain käytännönasioita ennenkuin hän lähti Adelen luokse hengailemaan. Meillä oli Pikku-O:n kanssa tarpeellinen keskustelu asioista, joita kumpikin meistä voisi tehdä paremmin. Keskustelun lopputuloksena oli lupaus paremmasta kommunikoinnista puolin ja toisin  sekä luopuminen edellisessä postauksessa mainitusta motivaatiotaulukosta keppeineen ja porkkanoineen. Saavutimme myös kompromissin hänen Colgate Admission Day-suunnitelmiensa kanssa (ks. alla). Kasvan jatkuvasti äitinä - helppoa kasvu ei ole ollut. Sain lopuksi halauksen. <3.

Keskiviikkona E heräsi melko aikaisin ja lähti Bostoniin polkupyörällä. Pikku-O heräsi yllättävän aikaisin hänkin, söi aamupalan ja pelasi hieman tietokoneella ennenkuin alkoi pakata autoa sekä valmistautua yön yli matkaansa kohti Hamiltonin kylää ja Colgate yliopistoa. Matka oli mennyt hyvin, autolle oli löytynyt turvallinen ja laillinen paikka. Iso-O:n Alaska-työ törmäsi pieneen esteeseen.

Torstaina oli aamusta kiva keli. Pikku-O:lla oli mennyt yö hyvin ja aamupäivä Colgate:lla oli mukava. Ensin hän oli osallistunut luennolle, sitten osallistunut yliopiston esittelyyn vanhemman opiskelijan opastuksella. Hänen lisäkseen oli ollut tyttö äiteineen. Ryhmiä oli ollut yhteensä kahdeksan. Minulla alkoi päivystysvapaan jälkeinen aika etäpäivällä kotona.  E saapui puolenpäivän aikaan samaan aikaan kaasumittaritarkastajan kanssa, ja lähti jokseenkin heti kohti Wellesley College:a ja siellä ollutta ystäväänsä Ananyaa. Wellesleystä saavuttuaan hän tapasi uudelleen Ashleyn, ja lähti illaksi Pikku-O:n kyydillä Adelen ja Talian kanssa Talian seniori-iltaan Bentley College:lle Walthamiin. 

Perjantaina minä lähdin poliklinikalle Burlingtoniin. Kotiin ajaessani kävi ilmi, että Pikku-O oli 'unohtanut' mennä harjoituksiin. Hän kuitenkin lähti saatuaan auton. E tuli piipahtamaan kotona, hyppäsi Foxin kyytiin iltaa viettämään ja sieltä vielä Bostoniin. Pikku-O lähti illanviettoon Nathanille.

Lauantaina jouduin herättämään Pikku-O:n aamutreeneihinsä. "Kaksi minuuttia", hän totesi. Hakumatka oli monimutkainen, sillä ympäristössämme oli menossa BC Race to Educate-urheilutapahtuma ja jouduin kiertämään aikamoisen lenkin. E vietti hitaan päivän kotona löytäen aikaa pelaamiseenkin. Neljän kieppeillä menimme Stella-ravintolaan Heartbreak Hill:n juurelle ja söimme hyvin italialaista ruokaa. Hetken hengähdyksen jälkeen lähdimme Loganille, josta E:n matka takaisin Suomeen alkoi. Jake tyttöystävineen piipahti meillä ja otti Pikku-O:n mukaansa illanviettoon. Minä jäin tyhjentyneeseen taloon ja laitoin lämmityksen ECO:lle (*lämmitys lähtee käyntiin vain, jos lämpotila laskee alle asuinkelposuuden).

Sunnuntaiaamuna sain Snapin Helsinki-Vantaalta ja heti perään serkkuni V:n kuvan E:sta tullin läpi saapuneena. E oli Pikku-O:n matkalaukun lisäksi kuljettanut hänelle meille saapuneen jakun. Lentokentältä hän oli päässyt jouhevasti eteenpäin - ja seuraava snap ilmestyikin jo varusmiesvaatteissa Tikkakoskelta. Minä kävin E:n maratonreittiä testaamassa ja tulin siihen tulokseen, että Hammer-Nail-Coffin-mäistä pahin on Coffin, eli juuri se, joka johtaa meille. E:n mielestä Hammer on pahin.

Pikku-O:lla alkaa huomenna lomanjälkeinen viimeinen rutistus. AP-testit alkavat 4. toukokuuta ja jatkuvat kahden viikon ajan. Hänellä ovat edessään AP-Biology ja AP-European History samana päivänä 4. toukokuuta, AP-Statistics 7. toukokuuta, AP-Calculus 11. toukokuuta ja AP-Environmental Sciences 15. toukokuuta. Viimeinen koulupäivä loppuen "Senior Countdown"-minuuttien laskemiseen on 22. toukokuuta. Tiistaina 26. toukokuuta on kaikkien kirjojen, tabletin ym palauttaminen ja opettajien tervehtiminen. Prom on 27. toukokuuta ja valmistuminen (High School Graduation) 4. kesäkuuta. Aikamoista! Kaikesta tästä tietysti jatkossa lisää.

Huhtikuun alun kiireitä

Pääsiäinen sujahti ohi melkein huomaamatta, mihin toki oli syynä sekin, että sairaalani ei anna vapaata edes pitkäperjantaina (Pikku-O:lla se oli vapaana), maanantaista puhumattakaan. Huhtikuu on jo pitkällä ja kaikenlaista on taas tapahtunut.

Pikku-O:n asioita

Pikku-O:n koulu-uran viimeinen neljännes alkoi ja edellisen neljänneksen arvosanat saapuivat. Tällä kerralla hänellä oli hylkäys ns. Win Block:in osalta, sillä hän oli sieltä pois liian monta kertaa. Win Block on ylimääräinen tunti, jossa on mahdollisuus tavata opettajia ja tehdä tehtäviä, jotka ovat jääneet rästiin. Hänen on nyt pakko päästä ko. blokista läpi, jotta hän saa High Schoolin päästötodistuksen. Muistutin asiasta. Arvosanat hänen muista aineistaan olivat tällä kerralla seuraavat. A-tuli englannista (Shakespeare; oli noussut B:stä), matematiikasta (AP Calculus AB), biologiasta, ja ympäristötieteestä (AP-Environmental Science, oli noussut A-:sta). B+ tuli historiasta (AP-European History; oli pudonnut A-:sta). B tuli statistiikasta (oli laskenut A-:sta).

Pari viikkoa viimeisen neljänneksen alkamisen jälkeen hän iloisena kertoi, kuinka hän oli saanut European history ja Statistics nousemaan tasolta C tasolle B tekemällä enemmän töitä ja saaden siten testeista täydet tai jopa yli. Kun huomautin, etta töitä voisi koko ajan tehdä, hän totesi, että on keskittynyt optimoimaan tilanteen siten, että laitettu työmäärä on optimaalisessa suhteessa tulokseen verrattuna. Huokaus. Kun samaan syssyyn hänellä on jatkunut yleisurheilutreenien skippaus, keksin hänelle keppi-porkkana-motivaatiosetin. Meillä on nyt taulukko keittiössä, jossa on 3 eri osa-aluetta. Ensimmäinen liittyy urheiluun. Porkkana (+1) on kaikkiin treeneihin ja jäljellä oleviin kilpailuihin osallistuminen. Neutraali (+/-) on treenien skippaaminen osittain mutta kilpailuihin osallistuminen. Keppi (-1) on, jos kilpailuja jää väliin. Toinen liittyy AP-testeihin. AP 5 (+1), AP 4 (+/-) ja AP 3 (-1). Kolmas liittyy loppuarvosanoihin. A ja A- (+/-), B+, B ja B- (-1), ja C+, C ja C- (-2). Kaikki porkkanat hänen on mahdollista saavuttaa töitä tekemällä, joten vaatimukset eivät ole kohtuuttomia. Neuvottelemme vielä siitä, mikä porkkana fyysisesti on.

Koulussa on normaalityön lisäksi kaikenlaista poikkeavaa. Hän oli mm. Statistiikka-ryhmän kanssa Red Socks:in järjestämällä STEM-reissulla Bostonissa. Tilastotiedettä oli käytetty erilaisten Baseball-tulosten ennustamiseen ym. Kiva. On hienoa, että kuivasta aineesta tehdään opiskelijoita motivoivalla tavalla arkielämään sopivaa. Tilastotiedettä kun tarvitsee niin monella alalla.

Pikku-O:lla on mahdollisuus käydä Colgate University:n sisäänpäässeiden opiskelijoiden päivillä ("Admitted Students' Day), ja aloitti järjestelyt. Hän haluaisi mennä itsekseen. Katsotaan, mitä tapahtuu; päivä on tulevalla viikolla, kun E:kin on täällä.

Sosiaalisen puolen aktiivisuus on kasvanut entisestään. Viikonloppupäivien lisäksi useina arki-iltoinakin hän on ollut kavereiden kanssa menossa. Joskus on tehty läksyjäkin tai valmistauduttu testeihin yhdessä, mutta hauskanpito on ollut suurimmassa roolissa. Tähän jatkuvaan menemiseen on ollut toki vaikuttamassa sekin, että hänellä on ollut auto käytössään. Sain tullitieltä uuden maksun ja ihmettelin, että tulipa myöhään, kun viimeisimmästa DC-reissusta on jo kuukausia aikaa. Selvisi, että autolla oli ajettu Worcesteriin asti kaveriporukalla. Moottoritieajelu on siis hallussa. (*pyörittää silmiään).

Pikku-O:n kaverit miettivät jatkopaikkojaan. Parin viikon päästä on viimeiset deadline:t. Nathan lähtee Georgetowniin. Admitted Student Day:n aikana Iso-O oli ollut hänen ryhmänsä naapurusto-opas. Hauskaa.

Pikku-O kantoi pyynnöstäni matkalaukun kellarista huoneeseensa. Annoin ohjeen pakata sinne ensi vuoden aikana tarvittavat kamat E:n mukana Suomeen vietäväksi. Hän ei ole tehnyt mitään. Kun kysyin asiasta, hän totesi aikaa olevan vielä yli viikon verran.

Hänen OP-tilin lukitsemistilanteensa jatkuu. Pyysin apua hieman korkeammalta taholta ja asia on nytkähtänyt eteenpäin. On mahdollista, että hän saa uuden pankkikortin lähetetyksi isänsä osoitteeseen ja siten itselleen käyttöön kesäkuun reissua varten. Tiliä ei silti saa avatuksi muuten kuin lähetystön kanssa täällä asioimalla ja yhteensä 120 euroa siitä maksamalla. Päädyin hyväksymään asian ja Pikku-O hoitaa tämän osan kuntoon fyysisesti Suomeen saavuttuaan. En kuitenkaan voi olla kommentoimatta, että yksityisyyden rajat ja kaiken hoitaminen netissä 'turvallisesti' ovat tässä tapauksessa naurettavat ja täysin asiakkaan oikeuksien vastaiset.

E:n asioita

E sai ensimmäisen viisumipaperinsa ja työskenteli ahkerasti saadakseen haastatteluajan varattua. Haastatteluajan varaaminen otti hieman aikaa ja vaivaa, mutta onnistui - aika on heinäkuun ensimmäisena päivänä. Käymme hänen kanssaan pienen strategianeuvottelun ennen haastattelua - enää ei voi luottaa siihen, että haastattelu johtaa automaattiseen hyväksymiseen.

Armeijasta hän on saanut pari taukoa. Hän pääsi Ianin syntymäpäiville Pariisiin pääsiäisviikonloppuna ja sai itselleen yli viikon mittaisen vapaan Boston-reissua varten.

Iso-O:n asioita

Iso-O:lle tarjottiin kesätyöpaikka Alaskassa. Sitä varten pitää hieman värkätä, jotta hän saa sen sopimaan ulkomaalaiselle opiskelijalle sallittuun sapluunaan. "Asia etenee", sanoi Iso-O, kun häneltä - taas - asiasta kyselin.

Iso-O:n tärkeä syntymäpäivä, 21-vuotta, oli huhtikuun alussa. Hän lähti sitä juhlimaan Praha-huonekaverinsa luokse North Carolinaan. Oli ollut todellä mukavaa. Hän on nyt saavuttanut iän, jossa alkoholin juominen on sallittua.

Iso-O oli ymmärtänyt väärin ja laittanut liian ylimalkaisen hakemuksen "Senior Thesis"-kurssia varten saaden hylkäysviestin. Tämä oli hänelle iso asia. Juttelimme ja laitoimme asiaa perspektiiviin.

Minun asioitani

Sain ilmoituksen, että New Hampshiren lisenssini oli hyväksytty ja seuraava uusintatarve on normitapaan kahden vuoden kuluttua. Helpotuksen huokaus. Sain myös kirjeen Massachusettsin Medical Boardilta vain tiedoksi, että minusta sinne tehty valitus ei johtanut mihinkään. Kyseessä oli ollut iäkäs mies, joka oli syyttanyt minua pyörtymisensä aiheuttamisesta, kun olin kysynyt hänen poikansa kuolemasta. Kurjaa, että hän oli niin asian kokenut. :( Ja kurjaa, että hänellä ei selvästi ole ollut mahdollisuuksia käydä läpi poikansa kuolemaa rakentavalla tavalla.

Hassuja irtohuomioita. Ilmoittauduin rokotetutkimukseen spontaanisti, kun halukkuuttani potilasportaalin kautta kysyttiin, ja odotan nyt ensimmäistä käyntiäni Bostonissa BIDMC:n rokotekeskuksessa. Odottelin hissiä sairaalalla, kun vieressäni ollut nainen kysyi:"Are you a runner?" Tämä oli ensimmäinen kerta, kun joku on niin kysynyt.

Aloitin kirjojen lukemisen pitkästä aikaa. Koska olen kärsinyt sosiaalisen median aiheuttamasta nykyajalle tyypillisestä lyhyestä keskittymiskyvystä, päätin aloittaa todella matalalta. Lainasin lasten kirjan, Famous Five; Five on a Treasure Island (Viisikko-sarjan ensimmäinen kirja), ja luin sen kannesta kanteen. Sain onnistumisen kokemuksen ja siirryin astetta korkeammalle, mutta edelleen hyvin vähän haastavalle tasolle, yltiösiirappiseen Danielle Steeleen. Toivon, että jatkan tästä eteenpäin; lukeminen on todella rentouttavaa.

Vein auton taas huoltoon. Maileja on jo yli 123000 (200000 kilometriä). Ihan hyvässä kunnossa se vielä on, mutta realistisesti autonvaihdon ajankohta lähestyy. Nyyh.  

E ja Iso-O tulivat eilen hetkeksi kotiin <3. Kolmikko on hetken kasassa. Siitä lisää myöhemmin.