Edellinen kirjoitus päättyi lumipäivän odotukseen. Sitä ei onneksi tullut. Ei oikeastaan tullut luntakaan. Kylmänä kelit kyllä jatkuivat aivan viime päiviä lukuunottamatta. Bostonissa mm. 14.4.2018 Iso-O:n BAA-juoksukisaa (ks. alla) katsoessamme hengitys huurusi. Mutta nyt, toukokuun alussa, ovat puut viimein alkaneet kukkia ja nurmikot vihertää. Sisäkukat ovat siirtyneet ulos, komposti tyhjennetty kukkapenkkiin ja talvirenkaat vaihdettu. Tänään on luvassa yli +30*C lämpötila, mikä ei kyllä ole kiva sekään. Missä ovat mukavat kevätkelit?
Newtonissa havahduttiin muutama vuosi sitten siihen, että juomavedessä on liikaa lyijyä. Niinpä vesiputkia on hitaalla vauhdilla vaihdettu uusiin. Meidänkin vanha putkemme vaihdettiin muutama viikko sitten. Suunnilleen samaan aikaan pari vuotta vettä tiputellut keittiöhanamme alkoi vuotaa oikein kunnolla. Nyt sekin on kunnostettu. Keittiökaapit ovat yläosastaan 3 cm irti. Ne pitäisi kokonaan irrottaa ja asentaa uudelleen. Pihapuuhumme on ilmaantunut repeämä ja kadun toisen puolen vanha puu on kallistunut talomme suuntaan. Kaikenlaista.
Kelistä ja talonasioista muihin tapahtumiimme. Yksi upeimpia viime aikojen juttuja oli teinin kanssa yhdessä samasta musiikista nauttiminen. Iso-O sai syntymäpäivälahjakseen lipun ensimmäiseen oikeaan rock/pop-konserttiinsa, mikä sopi äidille erityisen hyvin, kun kyseessä 'sattui' olemaan teini-idolini Bon Jovi. Ihan tosi upeaa oli tanssahdella innosta puhkuvan teinin kanssa itselle erittäin sopivan musiikin tahdissa. Tätä lisää!
Iso asia oli myös Yhdysvaltain veroilmoituksen valmistuminen. Aikamoista vääntämistä se on. Suomen verotus, mikä sekin on nyt valmis, tuntui kaikkinensa lasten leikiltä jo läpikäytyyn verrattuna, vaikka kyllähän siinäkin omat hankaluutensa oli.
Viimeiseen kuukauteen mahtui arkiaherruksen lisäksi lasten kevätloma, jonka vietimme lähinnä kotona, sillä olin itse puolet lomasta töissä. Kävimme sentään yön yli reissulla Cape Codilla. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kolmen yön kestoinen laskettelureissu Wildcatille, mutta siellä oli kaatosadekeli, joten eipä paljon houkutellut. Cape Codilla oli paljon parempi keli. Vain Pikku-O:n flunssa varjosti lomailuamme erityisesti siksi, että hän tuhosi hyvän yöunen kaikilta muilta paitsi E:lta, joka pystyi Pikku-O:n katkeamattomasta yskimisestä huolimatta saamaan 8 tuntia hyvälaatuista unta. Iso-O ehdotti Pikku-O:n siirtämistä hotellihuoneen ulkoterassille. No, yötä lukuunottamatta nautimme. Kävelimme laskuveden aikaan majakalle, johon nousuveden aikaan ei pääse sekä pääsimme syömään ravintolaan (Squaling Pig), joka aiempien matkojemme aikaan on ollut liian täynnä. Hotelli (Provincetown Inn) sinänsä ei pettänyt odotuksissamme. Majakalle kävellessämme näimme kuolleen delfiinin, mikä kuolleiden rapujen ym. tiensä päähän tulleiden eläinten ohella järkytti Iso-O:ta sydänjuuria myöten.
E:n vaiheita
E:n elämä on ollut pienen tauon jälkeen jälleen täynnä urheilua, kun kevätkausi (Track and Field) alkoi. Kävimme Wellesleyssa sijaitsevassa urheiluliikkeessä, joka aina uuden kauden alkuun järjestää ns. Spike Night-tapahtuman - kaikki piikkarit ja lenkkarit 20% alennuksella. E:lle ei löytynyt oikeaa kokoa, mutta malli löytyi, ja kävimme sitten hakemassa uudet piikkarit viikkoa myöhemmin. Ne ovat kuulemma ihan tosi hyvät. Poikkeavat syksyllä ostetuista siinä, että nämä on tarkoitettu radalle ja "middistance"-matkalle. E nimittäin juoksee 800-metriä yksilösuorituksena, 4x400m viestijoukkueessa sekä täysin yllättäen 400 metrin aitajuoksun. Ekojen kisojen 800 metrin aika 2 min 9.2 sekuntia ei täysin häntä tyydyttänyt, mutta toisissa kisoissa aika laski jo 2 min 5 sekuntiin. Osavaltiotason kisoihin pitäisi päästä alle 2 min 2 sekunnin aikaan, mutta kausihan on vasta alussa. Aitajuoksussa hän jäi viimeiseksi kuudesta juoksijasta, mutta sai kannustusta voittajalta ("better than my first time") ja valmentajalta ("I thought you will stumble but you didn't").
Joka päivä treenien jälkeen autoon saapuu nälkäinen nuorimies. Niin nälkäinen, että auton sisäinen desibelimäärä liikkuu vaarallisella tasolla. Tiedän tarkaan, mitä täkäläinen termi "Hangry" tarkoittaa. Ruokaa on paras olla tarjolla pian.
E:n treenikello piti lähettää takuukorjaukseen New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan Polarin toimistoon. Sieltä se tuli takaisin viikossa. Ikävä asia sen sijaan oli E:n nimikoidun hupparin varastaminen. Hän jätti sen muutamaksi minuutiksi aidalle roikkumaan. Se riitti sen häviämiseen. Kurjaa!
Oikomishoito on raskasta. Viime kerran jälkeen raudat jatkettiin aivan viimeisiin hampaisiin saakka ja se sai aikaiseksi itkuraivarit:"En voi syödä enää koskaan!" Hän oli niin harmistunut, että suunnilleen kaikki oli huonosti, ja aika moni asia oli äidin syy. Onneksi tilanne on hieman helpottunut päivien kuluessa.
Iso-O:n puuhalut
Myös Iso-O:n Track and Field-kausi alkoi. Iso-O juoksi kaverinsa kanssa E:n ja hänen juoksuporukkansa ohi. Yksi heistä huudahti:"Look at that Swedish Girl!" Siihen E totesi:"It's my sister". Kumpikaan ei ymmärtänyt, että poika kommentoi Iso-O:n ulkonäköä.
Ensimmäinen kisa on ohi. Siinä Iso-O, joka juoksee yksilösuorituksena 400 m ja viestijoukkueessa 4x400m, sai ajakseen hieman alle 68 sekuntia. Ei oma paras, mutta hyvä aloitus. Toiseksi hän tuli. Jo toista vuotta peräkkäin Brownin juoksijat pääsivät edustamaan Newtonia BAA-viestikisoihin. Iso-O oli jälleen edustusjoukkueessa, juoksi ensimmäisen osion ja auttoi joukkueen voittoon. Melkoinen menijä hänkin on. Varsinkin, kun muistaa, kuinka vastahankainen juoksija hän vielä muutama vuosi sitten oli. Aktiivisuutensa vuoksi hän kävi myös Peer Leader Fieldtrip:llä Bostonissa, minkä vuoksi hän hyppäsi E:n kanssa High School-bussiin - ja postasi, tietenkin, kokemuksensa heti Instagramiin.
Matami siirtyi viimein virallisesti teiniksi. Kävimme kahdestaan ensin MFA-museossa ja sitten yllä mainitussa Bon Jovin konsertissa. Ihana tyttönen. Teinielämää hän on toki elänyt jo pitkään. Useana aamuna olen hänet heittänyt klo 6.45 Soleille; Martha on otettu matkalta kyytiin. Yhdessä tytöt ovat käyneet shoppailemassa ja yökyläilevät usein. Tämän hetken sisäpiiriin kuuluvat Martha, Soleil ja Tierney, mutta Iso-O on kotonaan monenlaisissa porukoissa.
Pikku-O:n aktiviteetit
Parent-Teacher tapaamisessa todettiin, että ihan hyvin menee. Vain joskus Pikku-O ajautuu omaan maailmaansa ja tarvitsee huomautuksen, jotta hän liittyy muiden joukkoon. Samaan omaan maailmaansa hän ajautuu kotonakin ja ajantaju häviää. Yhden sellaisen hetken johdosta hän teki 'tutkimuksen' vessassa vaseliinin, veden sekä pumpuliinin yhdistämisellä - ja aiheutti lähes nyrkkitappelun isosiskonsa hermostuttua kulutetun vaseliinimäärän nähtyään.
N.E.W-workshop E:n koululla päättyi viidennen kerran jälkeen. Oli ollut niin mukavaa, että hän haluaa ensi vuonnakin mukaan. Huoh!
Vanhemmat yrittävät saada älypuhelinten käyttöönottoa siirrettyä niinkin pitkälle kuin kahdeksannen luokan loppuun. Kannatan tätä huomioidessani, miten hirveän hankala Pikku-O:n on itse rajoittaa puhelimenkäyttöä. Pientä rajoitetta tuli siitä, että näyttö meni säpäleiksi ilman minkäänlaista selitystä, miten. 4 kk se kesti käyttöä. Löysin onneksi kaupasta suojalasin, jonka avulla kännykkä ehkä hetken pidempään porskuttaa. Sitten kun ei porskuta, saa hän palata takaisin aikaan ennen älypuhelinta.
Harry Potter-sarja on nyt kahlattu läpi. Kun E ja Iso-O eivät heti osanneet suositella toista sarjaa, aloitti hän sen uudelleen alusta. No, E teki samanikäisenä saman ja luki ne viiteen kertaan.
Pääsin itse käymään illallisella, kun kaksi lääkäria ja yksi NP (=nurse practitioner) viettivät läksiäisiään Seasons 52-ravintolassa Burlingtonissa. Olipa mukavaa! Pitää mielen virkeänä nämä arjen piristykset.
No comments:
Post a Comment