Sairastamista, synttärihumua ja kykyjä

Parin viime viikon aikana olemme kaikki olleet vuorollamme kipeinä. Pikku-O aloitti ja levitti flunssan muihin. Kirsikaksi kakun päälle altistuin itse töissä meningiitille ja jouduin ottamaan estolääkityksen. Sen osalta onneksi selvisin säikähdyksellä. Nyt alamme kaikki olla jaloillamme, vaikka yskä vielä jatkuukin.

Iso-O:n 14-vuotissyntymäpäivä oli keskellä viikkoa. Pikku-O teki hänelle lahjaksi korurasian ja kertoi kaikille afterschoolissa siskon syntymäpäivistä <3. Lauloimme aamulla onnittelulaulun, mutta muuten päivä meni arkihommissa ja piti jopa sisällään syömisen kirkolla. Perjantaista lauantaihin hän järjesti kaverisynttärit, joihin saapui 6 tyttöä (Martha, Tierney, Talia, Leila, Orli, Soleil) ja 1 poika (Sam). Kaikki jäivät yöksi, myös Sam. Paljon naurua ja iloista höpötystä kuului perjantai-illasta lähtien jatkuen pitkälle lauantaihin. Synttärit olivat selvästi onnistuneet. Tarjolla oli perinteisesti pizzaa, jätskiä ja karkkia, mutta yhden vieraan ollessa vegaani, täytyi meidän edeltävästi hieman miettiä. Kysyimme häneltä suoraan - ja niinpä tarjolla oli myös pastaa ja vegaanijäätelöä. Me juhlimme vielä uudelleen sunnuntaina, kun kävimme ensin Broadway-musikaalissa (Bronx Tale) Bostonissa ja sitten syömässä Iso-O:n valitsemassa ravintolassa. Bostonin ravintolatarjonnan sijaan hän valitsi - O'Hara's:in. Hyvää oli toki.

E:n ulkokausi alkoi. Taas oli paljon toiveita varusteista. Lenkkarit piti hankkia ja yllätyksekseni tällä kerralla Nike-lenkkarit olivat ihan tosi hyvät. Kävimme ne ostamassa Heartbreak Hill Running Companysta silloin, kun juoksukaveri oli siellä toissä. Saimme 20% alennuksen. Itse harjoitukset ovat sujuneet tutulla rutiinilla. Viikko sitten hän tosin oli hernostuneena, kun samassa ryhmässä treenannut, vuotta vanhempi juniori ei antanut hänen olla johtaja, vaikka seniorikapteeni oli niin sanonut.

E:n ystävä Talian äiti sairastui terminaalivaiheen syöpään ja tämä kosketti E:a kovasti. Saman tytön luona oli synttärijuhlat, joiden tunnelma oli kuitenkin ollut hyvä synkistä uutisista huolimatta. Ensimmäinen Team Dinner on ohi ja sattui hyvin Iso-O:n kaverisynttäreiden ajalle. Epäsosiaalisuuspuolellakin E on kunnostautunut. Keskiviikkona tarjolla olleelle kirkon illalliselle hän jätti tulematta vedoten seuraavan päivän kokeeseen, vaikka joutuikin sitten itse huolehtimaan ruokansa. Hän teki sen mielellään, ja jätti kokonaan huomiotta siihen kuluneen ajan, mikä oli tietenkin enemmän kuin aika, joka hänellä olisi mennyt kirkon illalliselle osallistumiseen. Teini!

Koska naapurin hiihtokausi on lopuillaan ja viikonloppumatkojensa sijaan he ovat enemmän kotonaan, alkoivat Iso-O:n lastenvahtivuorot uudelleen. Ensimmäinen kerta meni hyvin. Toinenkin meni, paitsi minun mielestäni, sillä hän pääsi kotiin vasta klo 2 yöllä, mikä on aika myöhään tuolloin vielä 13-vuotiaalle. Aika luottavaisia ovat hänen kykyisinsä huolehtia kolmesta pienestä. Minun osaltani se tarkoitti sitä, etten saanut nukuttua ennenkuin hän tuli. Säälittävää!

Iso-O:n hiukset ovat vaihtaneet väriä kahdesti. Ensin täysin huomaamaton vaihdos sitruunavärjäyksellä ja sitten hieman kestävämpi vaaleanpunaisella värillä, joka sekin alkaa olla haalistunut. Molemmat värjäykset sekä hiustenleikkuun suoritti Martha meidän kylpyhuoneessamme. Soleilin kanssa hän kävi katsomassa Arlingtonin yksityiskoulun Mary Poppins-musikaalin ja oli todella vaikuttunut, vaikka kyseessä olikin alakoulun näytelmä. Ja Talian kanssa meni koko päivä shoppailemassa.

Koulussa Iso-O:lla on ollut aiheena kouluampumiset sekä ampumislait. Paljon tunteita on ollut. Erityisen iso asia oli Floridan Parklandin ampumisesta selvinneen ja julkisuudessa paljon esillä olevan pojan, David Hoggin vierailu hänen luokassaan. Siitä puhuttiin päiviä tapahtuneen jälkeen. Sitten vielä astronauttikin tuli käymään! Iso-O valmistautui siihen suunnittelemalla laittamansa NASA-paidan päälleen, mutta unohti kuitenkin.

Aloitimme Pikku-O:n kanssa iltasadut ajatuksella suomenkielen parantaminen. Olemme olleet molemmat aika innoissamme. Hän valitsi muutamasta vaihtoehdosta kirjan "Big Game", joka nimestään huolimatta on suomenkielinen (tosin käännetty) ja kertoo Suomen lappiin sijoittuvan selviytymistarinan. Seuraamista helpottaa se, että Pikku-O on nähnyt elokuvan. Iso-O ja E eivät virallisesti osallistu iltasatuhetkiimme, mutta ovat ajoittain selvästi kuunnelleet oven takana, kommenteista päätellen.

Afterschoolin kanssa Pikku-O on päässyt käymään Bostonin Haymarketilla sekä Patriots Placella. Viikonloput ovat tikutettuina N.E.W-sessioiden sekä uimakoulun johdosta vielä huhtikuun puoliväliin. Sitten tulee helpompaa. State Chorus-konserttikin sai uuden ajan (kesäkuun alussa) ja paikan (Waylandissä) - se siis tapahtuu!

Alakoulun Talent Show oli 2. päivä huhtikuuta ja siihen valmistautuminen otti ihan hirveästi aikaa. Viiden pojan ryhmä esitti itsekirjoittamansa "Jeopardy"-näytelmän, jossa Pikku-O esitti kömpelöä Don Junioria. Yritimme ehdottaa nimen vaihtamista, muttei se käynyt. Koska harjoituksia oli niin paljon (lähinnä poikien äitien innokkuudesta johtuen), ylitti Pikku-O kaksi virstanpylvästä. Hän meni harjoituksiin kertaalleen itse polkupyörällä - ensimmäistä kertaa ikinä - ja oli niin ylpeä, että ylpeys oli lähes käsinkosketeltavaa. Toinen virstanpylväs oli kävely kaverin kanssa afterschoolista kolmannen kaverin luo pizzalle ja sieltä ryhmänä koululle esityspäivänä. Itse olin molemmilla kerroilla kännykkä kädessäni odottamassa viestejä turvallisesta perillepääsystä. Koska takaisintuleminen kesti ennalta-arvattua kauemmin, oli Iso-O jälleen tyylilleen uskollisena varma, että hän oli jäänyt auton alle. Soitin Pikku-O:lle ja hän vastasi kaverin vessasta, ettei ollut vielä lähtenyt. Huoli oli turha.

Pikku-O:n oikomishoito jatkuu ja jatkuu - ja kestää varmasti vielä vuosia, sillä leuan täytyy kasvaa ja vielä kahden maitohampaan lähteä. Huono uutinen oli hoidon tuleminen 1000 dollaria kalliimmaksi. Ei oikeasti, mutta vakuutuksemme vaihtui E:n ja Pikku-O:n hoidon alkamisen välissä. E:n aikaan vakuutus kattoi 2000 dollariin saakka, nykyään vain 1000 dollariin. Hammaslääkäriasema keksi tämän vasta nyt. Harmittaa kuitenkin. Jos olisin ollut tarkempi, olisin laittanut Pikku-O:nkin alkamaan E:n kanssa samaan aikaan. Mutten ollut.

Minun hienosti alkanut lenkkeilyni pysähtyi kuin seinään sairastumiseni johdosta, enkä ole vielä aloittanut uudelleen, kun "vielä vähän yskittää, köh köh". Ehkä huomenna. Jos on hyvä keli. Kävin myös vuosittaistarkastuksessa omalääkärillä. Vielä porskutan ilman sen suurempia terveysongelmia. Verenpainekin oli 100/60.

Virallisella puolella sain aikaiseksi suunnilleen kaikkien passi-ja viisumipapereideni notarisoinnin lasten tulevaa reissua varten. Nyt ei tarvitse antaa alkuperäisiä heille mukaan, eikä huolehtia niiden hukkumisesta matkalla. Notarisointi on helppoa, kun työpaikoilla on yleensä useita henkiloitä, joilla ko. pätevyys on, eikä se maksa mitään.

Auton talvirenkaat on vaihdatettu huhtikuun ollessa jo pitkällä. Sain haetuksi uuden ajokortin. Trumpin hallinnon johdosta ajokortin saaminen ulkomaalaisille on monimutkaistunut. Aiemmin ajokortin pystyi uusimaan netissä. Nyt ei pysty. Minun piti mennä passin, viisumin, I94-lomakkeen, sosiaaliturvatunnuskortin, W2-todistuksen ja autovakuutuksen kanssa RMV-toimistolle - ja sain ajokortin, joka on 5 vuoden sijaan voimassa viisumini viimeiseen paivään saakka. Siis hieman yli vuoden. Joudun siis hakemaan uuden kortin jo vuoden päästä. Erittäin ärsyttävää.

Lapsilla on viimeinen viikko koulua ennen lomaa. Odottavat sitä kovasti.