Kun koko Massachusettsin kisat menivät ohi, sen sijaan E yritti innokkaasti hoitaa kahden
viestijoukkueen pääsyä North Carolinassa oleviin koko Yhdysvaltain High Schoolien yleisurheilukisoihin. Hän olisi juossut molemmissa 800 m.
Toinen oli sprintteriviesti (Sprint Medley Relay): 200 m + 200 m + 400 m + 800 m ja toinen
pitkänmatkan kisa (Distance Medlay Relay): 1200 m + 400 m + 800 m + 1600 m. Ongelma oli se, että
400 m juoksija, freshman, ei ensin halunnut lähteä lainkaan, mikä
tietysti olisi torpeedoinut kaikkien muidenkin lähdön. Tunteet olivat
E:lla pinnassa. Freshman lopulta päätti, että hän osallistuu yhteen
viesteistä - ja niinpä matkajärjestelyt oli syytä käynnistää melkoisessa kiireessä.
Lähdimme liikkeelle heti E:n sophomore-vuoden viimeisen tentin (kemia) jälkeen. Ensimmäistä kertaa matkustimme Uberilla. Olimme kentällä aivan liian aikaisin. Erityisesti koska lento oli tunnin myöhässä. Sain helposti kymmenen eri viestiä koskien lentoa, jatkolennolta myöhästymistä, sen uutta lähtöaikaa ja porttia ym. Pääsimme kuitenkin viimein Bostonista New Yorkin LaGardialle, jossa jouduimme uudelleen turvatarkastuksen läpi viimein portille ja lopulta Greensboroon alkuperaisen aikataulun mukaisesti. Uber vei meidät Greensboron keskustaan, jossa majoituimme kivaan, joskin aavistuksen erikoiseen asuntoon (oven avaaminen aktivoi eukalyptus-öljysuihkeen, joka levisi nopeasti koko asuntoon - aika nopeasti kytkimme sen pois seinästä). E nukkui asunnon makuuhuoneen leveässä parisängyssä, minä olohuoneen futonilla. Molemmat nukuimme hyvin. Ennen nukkumaanmenoa tosin ehdimme pikaisesti kävellen käymään Deep Roots Market-kaupassa perustarvikkeita ostamassa.
Lauantaiaamuna lähdimme kävellen lähihotellille (Marriot), josta meni bussi kilpailupaikalle joka tunti. Näimme miehen sinisessä Suomen leijona-paidassa. E yritti ensin sanoa:"Hyvä Suomi!" mutta kun reaktiota ei tullut, vaihdoimme englanniksi. Hän oli saanut paidan suomalaiselta vaihto-oppilaalta, joka oli työntänyt kuulaa koulunjoukkueessa vuosi aiemmin. Hassua.
Kilpailupaikkana oli Aggie Stadium, A&T Universityn hieno yleisurheiluareena. E meni ensin hakemaan viestijoukkueensa johtajana heidän numerolappunsa sekä muut oheistuotteet. Sen jälkeen hän sai joukkueelle heidän nimelleen painetun viestikapulan ja lopuksi virallisen repun. Reppuja on kahdenlaisia. Isommat ja hienommat on Championship-tasolla kilpaileville, hieman pienemmat Emerging Elite-tasolla kilpaileville. Viestijoukkue kuului tähän viimeksimainittuun. Koulun korkeushyppääjä pääsi juuri ja juuri Championship-tasolle. Newton Southilta oli siis mukana 5 kilpailijaa vanhempineen.
Lauantai meni hehkuttamisessa, kisojen seuraamisessa ja pojilla pienissä harjoituksissa. Illaksi menimme syömään keskelle ei mitään italialaiseen ravintolaan. Mukaan tulivat kaikki viisi poikaa, kolmen äidit ja kahden isät sekä yhden kilpailijan täti miehineen - Aunt Sue ajoi Marylandista asti. Oli tosi mukavaa.
Sunnuntaiaamuna kaikkia jännitti. Minuakin. Asunnon vessanovi meni lukkoon ja pysyi kiinni, mutta emme jääneet sitä ihmettelemään. Jälkikäteen sentään hiukan huimasi, kun ajattelin, että sama olisi voinut käydä siten, että jompikumpi jäi sinne vangiksi. Huh. Onneksi ei käynyt. Bussilla jälleen pääsimme kisapaikalle ja E hävisi jokseenkin heti poikien kanssa valmistautumisalueelle. Minä ja muut vanhemmat löysimme pian toisemme ja istuimme kuin tatit oikein hyvillä paikoilla poikien vuoroa odottamassa. Jännitys oli käsinkosketeltavaa.
Tyttöjen DMR-viesti (1200 m + 400 m + 800 m + 1600 m) alkoi 15 minuuttia aikataulua aiemmin. Pian tulivat pojatkin näkyviin. E:a jännitti (kuulin myöhemmin) niin paljon, että hän melkein oksensi. Ilma oli kuuma ja kostea - yli 30 astetta - joten ihanteelliset eivät olosuhteet olleet. Pojat oli ennakkovauhtien perusteella sijoitettu lähdön 12. nopeimmaksi. Ensin juoksi Ben 1200 m ajalla 3 min 17.767 s. Sen jälkeen Justin juoksi 400 m ajalla 50.469 s. Sitten oli E:n vuoro. Hänen 800 m meni ajalla 2 min 1.477 s. Ethan viimeisteli juoksemalla 1600 m ajalla 4 min 35.774 sekuntia. He tulivat lähtönsä 9. sijalle, mikä on 3 sijaa sijoitusta paremmin kokonaisajalla 10 min 45.486 sekuntia. Hienoa pojat! Vertailuna Emerging Eliten (eli heidän lähtönsä) voittajajoukkueen aika: 10 min 12.38 sekuntia, Championshipin voittaneen joukkueen aika: 9 min 58.91 sekuntia ja viimeiseksi eli 11. sijalle tulleen Championship-joukkueen aika: 10 min 34.75 sekuntia. Juoksun jälkeen pojat olivat tyytyväisiä. Kuvia otettiin paljon.
Vain hieman poikien juoksun jälkeen oli Championship-tason korkeushyppy. Danny tuli 12. ylittäen toisella yrityksellä oman parhaansa 2.04 m. Jos olisi mennyt ensimmäisellä, hän olisi tullut kuuden parhaan joukkoon ja saanut ns. All American-huomionosoituksen. Turnauksen voittohyppy oli 2.12 m ensimmäisellä. Aikamoisia pomppuja.
S saapui poikansa kanssa Raleighsta. Vietimme ensin tunnin verran neljästään. Sitten E:lla oli polte päästä jatkamaan kisojen katsomista, joten veimme hänet takaisin stadionille. Me menimme vielä jatkamaan juttua. Sitä riitti parin tunnin verran aina siihen asti kunnes nuorella miehella alkoi olla polte takaisin kavereiden luo Raleighin. Hieno oli nähdä!
Katsoimme kisat ihan viimeiseen saakka. Hieno fiilis jäi. Viimeisellä shuttlebusilla pääsimme takaisin majapaikalle. Siellä oli edessä vessanoven aukaisuprojekti. Ensin yritimme kikkakolmosia epäonnistuen niiden kaikkien kanssa. Lopulta keksin kikkakymmenen - irrotimme oven saranoiltaan. Kun ovi oli uudelleen paikallaan, ei sitä enää saanut kiinni. Lukko oli mennyt rikki jo ennen meitä.
Maanantaina lensimme samaa reittiä takaisin. Melko jouheasti meni ja olimme jopa hieman etuajassa takaisin Bostonissa. Ensi vuonna uudelleen, sanoi E.
No comments:
Post a Comment