Koulu alkoi syyskuun 3. päivä. Viimeinen viikko ennen sitä oli kaikilla kiireinen. E sai US History-kirjan 6 ensimmäistä kappaletta luettua, pursusi hyvää energiaa, ja olikin sitten paljon menossa. Päivittäisten treenien lisäksi joukkue kokoontui ensimmäiseen Team Dinner tilaisuuteen. Tämä oli vain poikien juhla, mutta muualla kokoontuneet tytöt tulivat hetkeksi kuokkimaan vain huomatakseen, etteivät olleet tervetulleita. Muita kavereita E on tavannut erilaisissa ympäristöissä. Adelen ja Talian kanssa hän oli pariinkin otteeseen lähinnä Adelen kotona. Saylor, Collin ja Kriti kokoontuivat Collinin kesähuvilalla Scituatessa, jossa Collinin perhe on asunut kotinsa odotettua suuremman remontin johdosta. Collin itseasiassa muutti meitä vastapäätä olevaan taloon usean kuukauden ajaksi nyt, kun koulu on alkanut. Iso juttu oli lisäksi se, että E ajoi autoa ensimmäisen kerran siirtäessään auton tieltä pihatiellemme. Pientä hiomista se vielä vaatii.
Iso-O kävi kirpparilla Soleilin ja Samin kanssa ja löysi talvitakin, jonka E:kin hyväksyi. Elämänlaatua paransi kavereiden saapuminen lomiltaan. Töissäolessani hän otti Pikku-O:n mukaansa Anguksen kotona olleisiin perhejuhliin, mikä poiki Pikku-O:lle hänen ensimmäisen työtarjouksensa (ks. alla). Treenit jatkuivat ja mieli pysyi hyvänä. Kaikki ovat niin tosi kivoja. Yhteishenkeä haettiin yökyläilyn merkeissä joukkueen seniorin kotona; sieltä kävivät huonolla menestyksellä kuokkimassa poikien juhlissa (ks. yllä). Juoksukelloksi hän otti käyttöönsä Verizonilta saamamme Samsung-älykellon ja on siihen tyytyväinen, vaikka se ei aivan sellaisena toimikaan.
Pikku-O liittyi Instagramiin, mutta isosiskon ohjeiden mukaan ei ole vielä laittanut sinne mitään. Iso-O:lta siirtyneestä tabletista hän on ottanut kaiken irti muutenkin ja on saanut sen toimimaan nopeammin ja luotettavammin kuin Iso-O koskaan. Eräänä päivänä, saatuaan ohjeeksi poistua talosta edes hetkeksi, hän marssi Walgreeniin ja tuli sieltä ulos karkkien ja purkan kanssa. Hmm. Ei ehkä juuri sellaista ulkoilua kuin mihin häntä oli kannustettu. Tästä puhuimme ja sovimme hieman erilaisesta lähestymisestä ja omien rahojen käyttötavoista. Hän aloitti uuden uran kirkon alttaripoikana seuraten Iso-O:n toimintaa Iso-O:n viimeisenä palveluspäivänä (tai niin ainakin Iso-O toivoo) ja uudelleen pari viikkoa myöhemmin seuraten itseään 30 cm pidempää poikaa näyttäen ihan hirveän söpöltä. Harmillisiin asioihin kuuluu kännykän rikkoutuminen. Pikku-O halusi heittää rikkoutuneen ikkunasta ulos. Annoin luvan, ja hän teki
niin kolme kertaa, kun eihän se ihan mennytkään niinkuin elokuvissa (ei edes pientä räjähdystä tullut).
Iso-O:n vanhan puhelimen piti tulla pelastajaksi, mutta se kesti
käytössä vain päivän. Sitten hänen piti siirtyä takaisin ikivanhaan
Nokiaan, kunnes uusi puhelin saapuisi. Vaan yhteisesti Pikku-O:n kanssa
varmistimme, ettei se ole mahdollista. Ensin hän tunki Sim-kortin
väärään koloon. Sitten minä googlasin, että sen saa ulos painamalla sen
ensin sisään. No eipä saanut. Se vain katosi puhelimen
syvyyksiin. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kaivaa se ulos sillä
seurauksella, että puhelinta ei enää ole turvallista käyttää. Uusi on tilattu ja tulossa lähiaikoina, mikä on hyvä, sillä elämä ilman kommunikointivälinettä on hankalaa, kun on tottunut siihen, että väline on aina olemassa - tämähän on tietysti aikakausikysymys; eihän se mikään ongelma ennen kännykkäkautta ollut.
Lähestyvä koulunalku tuli itselleni ilmi aivan hirveänä sähköpostitulvana, joka ei ota hiljentyäkseen, vaikka koulua on takana jo kaksi viikkoa. Niitä tuli/tulee niin paljon, että oli/on lähes mahdoton pysyä kärryillä varsinkin, kun useat olivat osittain tai kokonaan täysin päällekkäistä informaatiota. Esimerkkinä tästä on se, että High School lähettää tiedotteen kaikille opppilaille ja erikseen Freshman-luokalle ja joskus Junior-luokalle, vaikka kokonaistiedotteessa on jo Freshman- (ja/tai Junior-)asiat siinäkin. Toivon hartaasti, että tämä loppuu pian! Erilaisia maksuja pitää maksaa päivittäin jos vaikka minkä kouluaktiviteetin kustantamiseksi. Summat ovat pieniä, mutta kyllä niistä on kokonaisuudessaan jo satasia tullut. Ja edelleen jatkuu.
Ensimmäisenä kouluaamuna Iso-O lähti ensin, sitten tunnin myöhemmin Pikku-O (josta piti ottaa kuvakin) ja viimeksi tuntien päästä E (jonka bussi ei lopulta edes tullut). Pikku-O oli bussipysäkillä yhtä pienten poikien kanssa juttelemassa, kun ajoin siitä ohi ja lähetti vanhaan tyyliin tekstiviestin "bussissa", vaikken niin enää pyytänytkään. Kotiin Pikku-O tuli ensimmäisenä ja oli vastustanut kiusausta kännykän ja tietokoneen osalta, mikä seuraavalla viikolla ei enää ihan niin hyvin onnistunut. Iso-O:n ja E:n hain treeneistä viideltä. Ilmassa oli paljon tunteita uusista opettajista ja ryhmistä. Pikku-O oli positiivisimmalla mielellä, eikä kukaan ollut täysin tyytymätön. E tosin yritti vaihtaa pois kemian ja matematiikan ryhmistään, mutta pari päivää mesottuaan päätyi jäämään alkuperäisiin läpikäytyään omien sanojensa mukaan "five stages of grief". Suurin syy vaihtotoiveisiin oli se, että viime vuonna kemiantunneilla oli niin hauskaa sekä opettajan että ystävien johdosta, ja tälle vuodelle kaikki ystävät olivat vanhan opettajan kanssa ja hän ainoana uudessa.
Koulupäivät seuraavat toisiaan nyt rutiinilla. Luokat alkavat loytyä ja vaatimukset selkeytyä molemmille koulunvaihtajille, Iso-O:lle ja Pikku-O:lle. Pikku-O meni mukaan sekä kuoroon että bändiin, mikä jättää hänelle vain kaksi pientä hengähdystaukoa kuusipäiväisen koulukierron aikana. Hänen maastojuoksunsa tulee olemaan paljon kevyempää tapahtuen kahdesti viikossa ja alkaen vasta ensi perjantaina.
Sosiaalisuuspuolella osallistuimme Pizza Picnic-tilaisuuteen Brownilla. Iso-O:kin osallistui, vaikka yläkoulu onkin taaksejäänyttä elämää. Samaisena viikonloppuna järjestimme päivälliskutsut meillä Iso-O:n kavereiden Marthan ja Tiernyn perheille. Minulla meni koko päivä valmistautumiseen, ja jokainen kolmestakin teki jotain (Eero leipoi sämpylät, Iso-O mustikkapiirakan ja Pikku-O toimi yleisavustajana). Mukavaa oli. Aloitimme alkupaloilla ja - maljoilla. Sitten siirryimme kotitekoisiin hampurilaisiin sekä jauheliha- että mustapapupihveillä. Jälkiruoaksi oli mustikkapiirakkaa, Marthan perheen tuomaa suklaakakkua, sekä keksejä ja jäätelöä. Juhlat kestivät kuudesta kymmeneen.
Pihamme järjesti pieniä kepposia. Komposti hajosi siten, että se täytyi tyhjentää aivan kokonaisuudessaan ennenkuin se oli mahdollista korjata. No, nyt on korjattu. E innostui kaivamaan ison montun pihalle paikalle, jossa nurmikko ei juuri kasvanut, ja hautasimme lähes koko kompostin sisällön sinne. Vuokraemäntämme halusi minun jälleen pesevän eturappuset pesuaineella sekä leikkaavan etupensasaidan geometriseksi ja lähettävän sitten niistä hänelle kuvan. Aidat saimme leikkattua yhteistyölla - jokaiselle pieni osa - mutta rappuset odottavat viela pesuinspiraatiotani.
Juoksukausi on E:lla ja Iso-O:lla niin pitkällä, että ensimmäinen kilpailu, "meet" Franklin Parkissa Bostonissa on ohi. E juoksi kilpailun muiden Varsity-level poikien kanssa "tempo"-treenillä ja tuli maaliin noin 10 pojan rivinä. Hassun näköistä. Iso-O juoksi 3 km ja oli oikein tyytyväinen ja iloinen. Keli oli kuuma, noin 30*C, mutta ei ollut kauhean kostea, joten oli mukava olla Pikku-O:n kanssa seuraamassa. Iso-O:n suoritus nosti hänet joukkueessaan tasolle, jossa hän treenaa Varsity-level tyttöjen kanssa - kilpailussa hän vielä jatkaa Junior Varsity-tasolla. Iso-O:n joukkueessa on seniori, joka on Yhdysvaltain tasolla viidenneksi paras mailin juoksija. Hänellä on Iso-O:n sanojen mukaan "eight pack".
Kuten yllä totesin, Pikku-O pääsi työhaastatteluun ja sai työpaikan. Hänestä tuli erään naapurin virallinen koiranulkoiluttaja useana päivänä viikossa palkalla $5 kerta. Hänen ensimmäinen kertansa oli 14.9. ja jatkuu huomenna maanantaina koulun jälkeen. Tämä tarjous on hyvä useasta syystä johtuen. Pikku-O saa pientä taskurahaa vaikka tekisi saman ilmaiseksikin, hän saa pitää huolta koirasta kun meille ei koiraa voida hankkia, ja pysyy erossa elektronista laitteita.
Iso-O:n polkupyörä oli jäänyt pieneksi jo aikoja sitten, mutta paremman puutteessa hän oli sillä vielä sinnitellyt. Pari viikkoa sitten kuitenkin etukumi räjähti. Sen jälkeen olemme vierailleet Craigslistillä ahkerasti. Yhden jo melkein saimme. Olin jo sopinut tapaamisen, kunnes omistaja vain puoli tuntia aiemmin perui kaupan vedoten tyhjään etukumiin. Mikä lienee oikea syy, emme sitä koskaa saa tietää. No, onneksi yllättäen Bostonin Roslindalessa oli huippuyksilö. Menimme sen hakemaan nuoren jannun kotoa. Iso-O oli edeltävästi varma, että kyseessä on huijaus ja meidät murhataan molemmat. Sanoin, että siihen lienee parempiakin keinoja ja todennäköisimmin menemme vain ostamaan hänelle polkupyörän. Olin oikeassa ja Iso-O oli helpottunut. Mies oli ystävällinen ja avulias - ja saimme yksilön, jonka uusiksi vaihdetut osat ovat arvokkaammat kuin sen kokonaishinta ($80). Iso-O oli niin mielissään, että olisi halunnut mennä takaisin ja maksaa enemmän.
Lämmöt lähtivät päälle 14. syyskuuta. Päivisin on vielä aivan kesäistä, mutta öisin menee niin viileäksi, että sisälämpötila laski 16*C. Yhyy. Nyt nousevat kaasulaskut taas pilviin.
No comments:
Post a Comment