Covid 19 - Oman lomani aikana

Oma kahden viikon vapaani/lomani ensimmäinen osa on ohi, huomenna torstaina alkaa jälleen etäpoliklinikkani. Oli oikein hyvä tauko. Tuntuu, että työasiat todella jäivät taka-alalle. Muita huolia on ollut kyllä, mutta se taitaa olla minulla sellainen perusasetus. Koronavirus ei ole ollenkaan hallinnassa Yhdysvalloissa kiitos täysin kykenemättömän hallinnon. Tilanne Massachusettsissa on ihan hyvä, mutta eihän se sellaisena mitenkään voi pysyä, kun muualla rikotaan ennätys toisensa jälkeen. Huolta minulle on aiheuttanut myös viisumien käsittelyaikojen pidentyminen siten, ettei yhtään ollut tiedossa, milloin omamme huomioidaan. Viimein saapuivat lasten paperit vaatimuksella saapua ulkomaalaistoimistolle tiettynä ennaltamäärättynä aikana, mutta se on vasta yksi askel kohti viisumien hyväksymistä. Periaatteessa huolta ei pitäisi olla, mutta kyllä epävarmuus kalvaa niin kauan kunnes paperit ovat kädessäni. Huolettaa nimittäin myös se, että ajokorttini on sidottu näihin papereihin. Mitä oikeasti teen, jos en pääse sitä elokuun loppuun mennessä uusimaan? Huolehdin lisäksi lasten koulujen ja jatkokoulutuksen tulevaisuudesta. Niin paljon on isoja asioita tapahtumassa ja tunnen itseni kovin riittämättömäksi. Monta on unetonta iltaa taas takanani. Nyt kuitenkin jätän nämä huolet hetkeksi taakseni ja käyn läpi tapahtumat vapaani ajalta.

Kotijuttuja lomafiiliksissä

Se on ollut jo pitkään tiedossa, että koulun alkaessa maskeja pitää olla enemmän, jotta niitä saa asianmukaisesti pestyä välillä. Meillä on ollut jokaisella yksi tai kaksi omaa. Sillä ei pitkälle pääse. Toivoin, että Iso-O olisi organisoinut meille yhteisen ompelusession, muttei hän innostunut. Niinpä tein itse. Kannoin kaikki kankaamme ja vanhat vaatteemme sängylleni ja pyysin jokaista valitsemaan itselleen sopivat. Pojat valitsivat. Iso-O tuli hieman jäljessä paikalle ja nosti hirveän metelin poikien valitsemista kankaista. Olivat kuulemma kaikki sellaisia, joihin hänellä oli ompelusuunnitelma (joopa joo!). No, kävi sitten niin, että hän keräsi parhaimmat päältä jättäen tylsemmät jäljelle. Tämä oli poikien vaikea niellä. Tavallaan tietysti Iso-O:lla on etuoikeus niihin kankaisiin, jotka ovat hänen vanhoja vaatteitaan. Huomioin tämän, vaikka ymmärsinkin poikien pettymyksen, ja totesin tekeväni jäljellä olevista maskit, joilla pääsemme liikkeelle, ja voimme koulunlähestyessä palata asiaan, mikäli tarve vielä on. Tunnelman hieman rauhoituttua Iso-O ja Pikku-O auttoivat leikkaamalla sopivankokoisia kangaspaloja ja Iso-O lähettämällä minulle ohjelinkin, mutta sen jälkeen olin omillani. Kaksi päivää ompelin ja ohessa tulos. Olipa mukavaa. Täydellinen tapa päästä eroon arkihommista.

Forth of July osui lomani alkuun. Keli oli hyvä grillaamiseen ja mölkyn pelaamiseen. E leikkasi ruohon, Pikku-O pensaat ja Iso-O korjasi polkupyöräänsä. Minä grillasin. Tykkään syödä ulkona, mutta nuorison saa syömään ulos vapaaehtoisesti vain silloin, kun ruoka tulee suoraan grillistä. Keittiössä tehty ruoka on muka 'liian hankalaa' viedä ulos. Senkin teinit! Illalla ilotulituksia tuli monelta kanavalta. Washington DC:n ilotulitukset kestivät yli puolituntia. Trump piti tilaisuuden ensin Mount Rushmorella, sitten Washington DC:ssä julistaen mm. että koronavirus on 99% täysin harmiton ja että Yhdysvalloissa on menossa äärivasemmiston vallankumous, mikä näkyy historian poispyyhkimisenä.

Monitori - kaareva sellainen - saapui vähän etuajassa. Voi, mikä ilme ja iloisuus valtasi Pikku-O:n! Hauskaa, että E ja Iso-O:kin innostuivat hieman hekin käytettyään ensin aikaa monitorin koon ja ylipäänsä tietokoneen kritisoimiseen. Kaiuttimet ovat matkalla, mutta melkoinen viihdekeskus meillä on muodostumassa. Siirrymme nykyaikaan rysähdyksellä.

Ilmastointilaiteen asentamisen kanssa olemme olleet hitaita lähinnä siksi, että yöt ovat pääosin olleet siedettäviä. 12. heinäkuuta sen kuitenkin yhdessä poikien makuuhuoneeseen asensimme. Roikuin laitteessa rystyset valkoisena tavalla, joka huvitti poikia. Jos en olisi roikkunut, olisimme saattaneet joutua sen osat keräilemään kerroksen alempaa pihanurmikolta. Tai niin ajattelin. Poikien mielestä todennäköisyys tähän oli varsin marginaalinen. Olin pilailun kohteena vielä seuraavanakin päivänä.

Yhteisiä kodin ulkopuolella toteutettuja juttuja

Ensimmäinen yhteinen 'poistumme talosta'-aktiviteettimme oli melontareissu Charles Riverillä (Paddle Boston). Meillä oli kaksi kahdenistuttavaa kajakkia kolmen tunnin ajan käytössämme. E ja Iso-O olivat ensimmäisessä, minä ja Pikku-O toisessa. Meloimme E:n kellon mukaan yhteensä 8 mailia. Alkuun meni hyvin. Loppuajasta Iso-O:n ja E:n välillä alkoi olla kärhämää, enkä oikeastaan edes tiedä mistä. Kaksi johtajaa samassa kajakissa ei taida olla paras ratkaisu. Minulla ja Pikku-O:lla sen sijaan meni oikein hyvin ja saimme koordinoitua melomisen ja pääsimme aika kovaakin. Kukaan ei kaatunut. E:n puhelin hörppäsi vettä, mikä alkaa olla viimeinen naula sen arkkuun. Hän sai sen vielä elvytettyä, mistä hänelle kunnia, mutta kyllä uuden puhelimen hankinta nyt lähestyy aikamoisella vauhdilla. Huoh!

New Hamphireen saa mennä ilman karanteenia ja sieltä saa tulla takaisin samoin parametrein. Niinpä tuli mahdolliseksi ylittää raja ja varata parkkipaikka Monadnock State Park:in Covidin vuoksi rajoitetulta parkkipaikalta. Keli oli puolipilvinen, joten ihan täydellistä näkymää huipulta emme saaneet, emmekä nähneet Boston Skylinia idässä tai Mount Greylockia lännessä. Kauas näkyi silti pilvien rakoillessa. Kova oli yli 550 korkeuserometrin nousu meille kaikille, jopa E:lle, ja alastullessa olivat kaikkien jalat hyytelöä. Minun eniten - kesti monta päivää. Hyvä oli vaellus. 1.5 tunnin ajomatkalla kotiin nukkuivat kaikki kolme. Sellaisesta tulee jotenkin aina lämpöinen mieli.

Kävelimme Iso-O:n ja Pikku-O:n kanssa hikisessä kelissä Hemlock Gorge:lle ja takaisin. Mukava parin tunnin mittainen kävely. E oli samaan aikaan juoksemassa omaa lauantain 10 mailin lenkkiään, enkä halunnut häntä hätistää mukaan. Pikku-O, joka on edelleen jatkanut omaa 4 kertaa viikossa lenkkeilyään, on hyväksynyt minut kaverikseen ja suostuu juoksemaan minun vauhtiani. Se tuntuu kivalta. Hänen kanssaan alkaa lisäksi olla kiva jutella vähän tasaväkisemmin. Pienen pojan meininkejä hänellä vielä on, samoin ajatuksia, jotka yllättävät ja huvittavat.  

Year Book eli hieno, paksu kirja täynnä kuvia ja juttuja valmistuneista 500 seniorista oli tullut valmiiksi ja sen sai hakea ennaltasovittuna aikana Southilta. Pikku-O oli jo pitkään toivonut pääsevänsä juoksemaan yleisurheilukentälle sekä 400 metrin että 100 metrin ajat ja lähti mukaan. Iso-O:kin lähti, muttei tullut kentälle vaan lähti omalle juoksulenkilleen tullen kotiin vasta 2 tuntia myöhemmin. Säikähdin ihan. Pikku-O juoksi ajat 97 sekuntia 400 metriä ja 18 sekuntia 100 metriä. E totesi hienosti pikkuveljeä kannustaen, että nyt on pohja-ajat, joista on hyvä parantaa, eikä yhtään lähtenyt repostelemaan omilla ajoillaan.

Lasten omia juttuja

Iso-O piti kuljettaa Cambridgen Alewifeen, josta hänen 30 mailin pyöräretkensä Minuteman Bikeway:ta pitkin Abbyn kanssa alkoi. Automatka kesti puoli tuntia suuntaansa, yhteensä siis kaksi tuntia meni minulla autossa. Sellaista omaa lomailuani. Ei vaan, näin matkani varrella kesäistä Bostonin ympäristöä. Iso-O:n järjestämä sightseeing minulle.

E oli viettämässä iltaa Saylorin ja Colinin kanssa kävellen ympäriinsä ja puhuen niin kovalla äänellä, että pystyin seuraamaan keskustelua toisen kerroksen huoneesta korvia höristämättä. E:lla on paljon mielipiteitä, eikä hän niitä arastele muille jakaa.

Martha lähti viideksi viikoksi leirille. Kirjeitä ovat Iso-O:n kanssa päättäneet kirjoittaa, kun puhelin on kielletty.  Ensimmäinen kirje lähti heti ensimmäisenä päivänä. Laatikkoon valmiiksi hankitut 10 postimerkkiä kuulemma menevät loppuun nopeasti. Hän on ollut muutaman päivän aika allapäin. Sitä on äitinä vaikea kestää. 

Olen nyt kaksi viikkoa töissä. Sitten taas viikon vapaalla seuraten kolmen viikon työperiodilla ennen seuraavaa kahden viikon lomaani. Viikonloput kahta päivystysviikonloppua lukuunottamatta ovat vapaina, joten lasten (erityisesti tärkeää Pikku-O:n kohdalla) loma vielä jatkuu talon ulkopuolellakin, onneksi.