Covid 19 - Eduskuntavaalien aikaan - ja kirjeitä saapuu

Eduskuntavaalien äänestyskeikka Bostonissa

Eduskuntavaalien ennakkoäänestys Bostonissa oli perjantaina 24.3. ja lauantaina 25.3. Iso-O oli täpärästi liian nuori äänestääkseen, mutta E oli ensimmäistä kertaa laillisesti siihen pätevä. Lähdimme heti Pikku-O:n saavuttua lauantain aamutreeneistään, ottaen E:n matkan varrelta mukaan. Olin katsonut hieman randomilla mahdollisen parkkipaikan Bostonin keskustasta. Tiellä kuitenkin oli vain inva-paikkoja jäljellä, joten piti ajella hieman ympäriinsä. Lopulta paikka löytyi yllättävänkin helposti aivan State Housen läheltä, ja hintakin yllätti, $4/kaksi tuntia, olin valmistautunut jotenkin huomattavasti isompaan kustannukseen. Siinä ajassa ehdimme hyvin kävellä Franklin Streetillä olevaan Suomen kunniakonsulaattiin, äänestää, kävellä kahvilaan, syödä aamupalan ja kävellä puiston läpi takaisin. Itse äänestys tapahtui ison rakennuksen alakerrassa, ei kunniakonsulaatissa, mutta ovivahtina oli itse Leonard Kopelman. Kaksi henkilöä sai mennä äänestämään kerrallaan, mikä oli kiva, sillä pääsin E:n kanssa samaan aikaan, toki erikseen numeroa kirjoittamaan. Iso-O ja Pikku-O odottivat rakennuksen ala-aulassa. Kuulin, että parikymmentä oli ennen meitä käynyt.

Kunniakonsulaatilta kävelimme edeltävästi valitsemaani aamiaisravintolaan (Cafe 26), jossa jonotimme pöytää noin 5 minuuttia. Paikka oli saanut erittäin hyvät arviot. Siksi oli hieman pettymys, että todellisuus ei aivan saavuttanut odotuksia (opin uuden sanonnan tätä kuvaamaan, "mid"), mutta aivan kelpoiset annokset ja juomat saimme. Ja jos tunnelma olikin reissun alkuvaiheessa hiukan tunteikas nälän ja aikaisen aamun johdosta, muuttui kommunikointi iloiseksi pulputukseksi kävellessämme Boston Common-puistoon, ja siellä sen uuden MLK-patsaan (The Embrace) ohi. Kotimatkalla pudotimme E:n kampukselle. Iso-O lähti jokseenkin suorilta Marthan matkassa Prom-mekko-ostoksille, jotka eivät tosin tuottaneet tulosta.

Koululaisten elämässä tapahtuu

Ajanotot treeneissä jatkuivat, ja Pikku-O tuli iloisena kotiin kertoen, että hän oli juossut oman kaikkien aikojen parhaansa matkalla maili (1609 m), 5:42 min, ja matkalla 200 m (31 s). Hienoa nähdä sellaista iloa omasta suorituksesta.

Perjantai-iltana Iso-O:n kaveriporukka oli jälleen Sylviella peli-illassa. Pikku-O hyväksyttiin taas mukaan, sillä porukkaan kuuluu toinenkin Freshman. Kiva. Tuntuu hyvältä, että Pikku-O on päässyt mukaan itseään selvästi vanhempien illanviettoihin.

Iso-O on ollut menossa tavanomaistakin enemmän tultuaan uudelleen nostalgiseksi lähestyvän elämänmuutoksen johdosta ja sanoi tuntevansa, että lapsuus on loppumassa. Niin se on. Muutos on edessä minullekin. Ja pikkuveljelle. Hän ilahtui hankittuaan itselleen "Birthday Girl"-pannan ja kävellessään se päässä keikistellen alakerrassa lähestyvää syntymäpäiväänsä suunnitellen. 

Sitten hän sairastui miesflunssaan - tai niinkuin Pikku-O sitä kutsui - Iso-O-flunssaan, ja jäi päiväksi kotiin potemaan. Hän esitti sairasta, minä esitin sitä, että uskoin. Luulen, että oli vain tosi uupunut kaikesta viimeaikaisesta. Illalla hän oli sitten parantunut. Hän jopa yritti mennä WholeFoodsista ostamassa pakastemarjoja ja banaaneja omia proteiinijuomiaan varten, mutta sehän oli jo mennyt kiinni. Onneksi Marthalta sai banaanin ja pienen rasian mustikoita illan pelastamiseksi. Seuraavana iltana hieman aiemmin, tilaamiaan valokuvia viereisestä Walgreensistä hakiessaan ostokset sitten onnistuivat.

10-luokkalaisten kaksipäiväisistä MCAS-testeistä johtuen muiden luokkatasojen koulu alkoi ti ja ke vasta puolen päivän jälkeen. Molemmat arvostivat. 

Sain varattua Iso-O:lle pankkiajan 18-vuotissyntymäpäivien jälkeen, jotta voimme hakea hänelle luottokortin. Se pitää olla, jotta voi alkaa tehokkaasti kerätä itselleen luottohistoriaa. Sellainen pitää olla, jos vaikka haluaa joskus jotain isompaa hankkia. Uudet pankkikortitkin kaikille kolmelle saapuivat viikolla. 

Yliopistojen ratkaisuja saapuu ennen "Doom Day"-torstaita

Edinburghin yliopiston Sociology and Psychology-ohjelma kiitti 24.3.2023 Iso-O:ta hakemisesta ja pahoitteli, ettei han tullut valituksi. Vastaus oli pettymys, muttei yllätys, silla hän haki 5 ohjelmaan, kaikki Edinburghin yliopistossa. Normaalisti haetaan tiettyyn koulutussuuntaan eri yliopistoissa, mutta hän ei niin halunnut tehdä. Koska vain yksi "College Essay" oli mahdollista ladata systeemiin, oli aika läpinäkyvää, kun Iso-O:n esseessa puhuttiin psykologiasta ja muka haettiin täysillä sosiologia-ohjelmaan. Neljä muuta vielä odottavat tuomiotaan.

USC (University of Southern California) oli lähettänyt ilmoituksensa jo 24.3.2023, samana päivänä kuin Iso-O avasi Edinburghin tuomionsa, mutta jostain syystä se ei ollut saavuttanyt häntä. Huomasin itse sen sattumalta googlaillessani. Avasimme sitten yhdessä päivä myöhemmin illasta. Yliopisto ei tarjonnut hänelle opiskelupaikkaa. Pahoitellen vain totesi, että hän ei mahtunut ennätykselliseen hakijamäärään, yhteensä noin 81000 tänä vuonna. USC oli E:lle vaihtoehto, jota hän mietti aivan viimeisiin päiviin saakka, mutta päätyi tuolloin Boston Collegeen siksi, kun USC ei olisi hänelle taannut paikkaa juoksujoukkueessa. Iso-O:lla tätä vaihtoehtoa nyt ei ole.

George Washington University DC:ssä ilmoitti 27.3.2023 Iso-O:lle, että opiskelupaikka löytyy yliopiston "Columbian College of Arts and Sciences". Tämä oli Iso-O:n toinen kahdesta myöhemmin lisätyistä, kun huoli sisäänpääsyn kyseenalaisuudesta alkoi kasvaa.  

Emory College hyväksyi 29.3.2023 Iso-O:n heidän Oxford Collegeensa, joka on Emoryn pienemmällä paikkakunnalla sijaitseva kahden ensimmäisen vuoden College. Sieltä siirryttäisiin kahdeksi viimeiseksi vuodeksi sitten pääkampukselle. Ikäänkuin Community College. Hän voi halutessaan ilmoittautua Atlannan kampuksen varasijalistalle, jotta saisi tehdä koko tutkinnon Atlannassa. Iloisuus muuttui pieneen pettymykseen.

Harrastusjuoksuun liittyvää

Kuulin lenkilläni jonkun huutavan:"äiti!", ja näin E:n juoksemassa Beacon Streetiä kohti Wabania, kun olin itse juuri kääntynyt samaiselta tieltä Zervas-alakoulun kohdalla. Palasin hieman takaisin ja juttelimme hetken. Ihana yllätys oli. Askel oli kevyempi loppumatkan ajan.

New Balance:n tehtaanmyymälässä oli 40% alennusmyynti ja yritin houkuttella koululaiset mukaani, nyt kuitenkin ensi sijaisesti omat treenivaatteet mielessäni. Eivät lähteneet, mutta minä menin. Olen huomannut, että minulta puuttuu kaikenlaiseen keliin sopivaa ja oikeasti kivannäköistä vaatetta. Nyt kasasin oikein urakalla koppaan erilaisia kokonaisuuksia.

Meiltä meni viimeisinkin paastonajan kirkkoillallinen ohi. Pikku-O:n treenit jatkuvat 18.30 saakka, ja Iso-O lähti hieman yllättäen lentopallo-ottelua katsomaan. E lähetti kuvia koko kehon peittävästä ihottumastaan ja yritti saada minua diagnosoimaan sen vähäpätoiseksi. Sellaista meininkiä viikon jatkuessa jännittävänä.

 

Covid 19 - Suomalaisvieraita ja kirjeitä yliopistoista

Suomalaisvieraita

Suomalaisvieraamme L ja E saapuivat Loganin lentokentälle lauantaina. Pienen kikkailun jälkeen löysimme toisemme, ja ajoimme kotiin. Illallinen sujui kombinaatiolla vieraat ja Iso-O/minä. Pikku-O oli ystäviensä kanssa Shake Shack-ravintolan jälkeen Taighin kotona Chestnut Hill:illä, ja tapasi vieraamme juuri, kun he olivat vetäytymässä yöpuulle.

Sunnuntaina kävin hakemassa E:n, ja saavuimme uunituoreiden Rosenfeld's Bagels-bagelien kanssa brunssille, johon kaikki muut saapuivat melkein suoraan sängystä. Iso-O lähti syömisen jälkeen Marthan perheen kanssa kohti Worcesteria Sarahin kuorokilpailua koko päiväksi katsomaan. Pikku-O jäi kotiin. Vieraamme ja minä hyppäsimme E:n kyytiin ja autolla BC:lle. E näytti siellä meille asuntolansa lisäksi urheilupaikat ja muutaman opiskeluun liittyvän rakennuksen sekä kampusta ylipäänsä kelin ollessa kirpeän ytimekäs, joskin kauniin aurinkoinen. Opiskelukiireiden johdosta kuitenkin jätimme hänet sitten sinne. Ajoin meidät Southin kautta kotiin. Pienen lounaan jälkeen L ja E lähtivät muutaman tunnin reissulle Longwoodiin. Iso-O saapui, ja vietimme yhteisen illallishetken koko porukan kesken.

Viikolla emme juuri toisiamme tavanneet kelien parantuessa ja Bostonin tarjotessa siltä osin parastaan. Ihmettelin nuorten ihmisten kykyä siirtyä suoraan tälle aikavyöhykkeelle - aamuisin ehdimme me muut lähteä ennenkuin he heräsivät. Mennessäni maanantai-iltana melko aikaisin nukkumaan huomasin miettiväni, josko minun pitäisi valvoa, että pääsevät turvallisesti kotiin. Sitten muistin, että kyseessä on kaksi aikuista, yliopistosta jo valmistunutta henkilöä, ehkä minun huoleni oli hieman ylimitoitettua, ja menin nukkumaan.

Viimeisenä iltana istuimme muutaman tunnin ajan juttelemassa heidän kokemuksistaan, ja sitten hieman suku- ja lopulta Yhdysvaltain historiasta (=Iso-O:n luento). Torstaiaamuna he lähtivät kohti New Yorkia ja Washington DC:tä. Hyvät valinnat parin viikon reissulle.

Vastauksia saapuu tipoittain

Middlebury College ilmoitti 18.3. hyväksyvänsä Iso-O:n opiskelijakseen. Tämä oli hänen ensimmäinen huippuyliopistonsa, 13% hyväksymisprosentti. Maya (Jha, Brown dekaanin ja Bidenin hallinnon Covid-koordinaattorin, Asish Jhan tyttö) oli jo ottanut opiskelupaikan vastaan ja toivoi kovasti, että Iso-O päätyisi tähän.

Tufts University (se, jonka 'professori' minä olen) paljasti oman tuomionsa 21.3. Nyt Iso-O oli jo astetta epävarmempi viestiä avatessaan, 11% hyväksymisprosentti on melkoisen tiukka kenelle tahansa. Mutta jälleen avautui:"Congratulations". Purskahdimme molemmat nauruun. Tufts-yliopistoon on jo ilmoittanut menevänsä Iso-O:n juoksukaveri Mina.

NorthEastern University (NE) sen sijaan ei suoraan hyväksynyt, vaan otti Iso-O:n varasijalle 22.3.2023, mikä aiheutti hänelle pientä huolta Boston Collegen (samantasoinen yliopisto) tuossa vaiheessa vielä tulossa olevan ilmoituksen johdosta. NE ilmoitti, että pyrkijöitä oli tänä vuonna 96000, mikä on 20000 enemmän kuin E:n hakuvuonna, mikä oli ennätyksellinen sekin. Hieno juttu siis, että Iso-O pääsi niin sanotusti jatkoon. Hänen pitäisi ilmoittaa huhtikuun ensimmäiseen päivään mennessä, aikooko hän ottaa varapaikan vastaan. Jos ottaa, on se sitova ilmoitus siitä, että paikan mahdollisesti auetessa sen ottaa vastaan. Siihen mennessä kuitenkin pitäisi olla kaikkien vastauksien jo saapuneina, joten ongelmaa ei pitäisi olla.

Boston Collegen 23.3.2023 saapuvasta ilmoituksesta sain kuulla ensin minä, sillä olen Instagramissa jäänyt seuraamaan BC Admissions-sivua parin vuoden takaa. Kärvistelin tietämättomyyden parissa tunti tolkulla, sillä Iso-O oli lähtenyt Marthan kanssa torstain lyhyen koulupäivän johdosta Isabella Steward Gardner-museoon. Hän lisäksi ilmoitti, että haluaa avata ilmoituksen E:n kanssa (tosin tästä hän ei ollut E:lle ilmoittanut mitään; tiedän, sillä malttamattomana soitin E:lle klo 19.15 kysyäkseni, onko siskoa näkynyt). Klo 20.50 sain samanaikaisesti E:lta snapin ja Iso-O:lta screen shotin:"I am delighted to offer you an admission..."

Kerroin Iso-O:lle, että olisi hyvä alkaa käydä läpi jo varmistuneiden yliopistojen tarjontaa, osallistua virtuaalikierroksille ja virtuaalikeskustelutilaisuuksiin, jotta hänellä olisi jonkinlainen käsitys siitä, mitä hän lopulta haluaa tehdä. Kun viimeiset tulokset kuullaan, on jo hirveä kiire saada paperiasiat kuntoon viisumin hakemisen takia. Mutta, arvatenkin hän alkaa selvittelynsä vasta viimeisen minuutin jo mentyä tai valitsee fiilispohjalta (*huokaisee syvään, mutta haluaa silti uskoa yllätykseen).

Urheilua ja 'urheilua'

Pikku-O:n kausi alkoi. 400 metrin testiaikojen juokseminen ei hänen mielestään mennyt hyvin, 67 sekuntia, sama kuin vuosi sitten yläkoulussa. Luulen itsekin, että hän on parempi pidemmillä matkoilla. Hyvällä mielellä hän on treeneihin osallistunut ja pyörällä kulkenut, mikä on tuonut minun iltapäiviini/alkuiltaan noin 30-45 minuuttia lisää.

Iso-O on jatkanut omaa "Spring Training":iään, mikä tarkoittaa sohvalla ison, lämpöisen peiton alla otettua aivan liian pitkää paiväunta (kuva). Hänen rutiineihinsa kuuluu nyt välipala koulun jälkeen katsoen jotain Netflix-sarjaa, sen jälkeen unet, illallinen ja läksyt. Pikku-O on alkanut ottaa mallia, mutta siten, että hänen 'päiväunensa' tapahtuvat vasta illallisen jälkeen. Läksyjenteko alkaa unien jälkeen klo 22. Ihan erilainen tapa toimia kuin itselläni, mutta jos toimii, ei kai siinä mitään perustavaa laatua väärää ole. Uni on tärkeää kehittyville aivoille.

Olen suorastaan hämmentynyt, kuinka kouluruoka onkin aivan terveellista. Toki tarjolla on pizzaa ja muuta huttua, mutta myös mahdollisuus saada monimuotoisilla kasvistäytteilla olevia burritoja tai salaattia. Iso-O kasaa lautaselleen kaikkea terveellistä. Pikku-O saattaa erehtyä pizzapuolelle. 

Sekalaista

Saimme varattua E:lle ajokokeen toukokuun puoliväliin, mutta vanhoin paperein. Ohjelma ei hyväksynyt viimeisintä maahansaapumistodistusta (I-94) viisumin pituudesta. Tällä hetkellä hän siis ajokokeen läpäistyään (olettaen, että niin käy), tulee saamaan kortin vain elokuun loppuun saakka. Alkuharmin jälkeen päätin ottaa E:n asenteen:"We will cross that bridge when we get there". Hän ottaa tuoreemmat paperinsa mukaan ja yrittää vakuuttaa virkailijan pidemman kortin saamiseksi. Kortti tulee joka tapauksessa käydä uusimassa vuoden päästä toukokuussa, kun 21 vuotta tulee täyteen - silloin pystypäin oleva kortti muutetaan normaaliksi vaakatasoiseksi, kun ikä riittaa alkoholin ostamiseen ja baariin pääsemiseen.

Dosenttiasioista olen saanut sen verran lisätietoa, että etäluento onnistuu. Odotan tietoa asiantuntija-arvioitsijoista, ja sen jälkeen siitä, katsotaanko opetuskokemukseni riittäväksi vai pitääko minun tehdä jokin hulipulivirtuaalikurssi. Jos pitää, taitaa hakuprosessi jääda siihen. 

Mentorini UMASS:ista yllätti, ja saapui sairaalallemme haastateltavaksi. Edelleenkään en pidä todennäköisenä, että hän oikeasti hyväksyisi tarjouksen, mutta mielenkiintoista on. Erityisesti siksi, että sairaalalleni on minun jälkeeni tullut UMASS:ilta 7(!) minun kanssani samaan aikaan erikoistunutta (Ribal ja Marcey neuroteholle, Oleg, Joe ja Grazyna dementiapolinikalle, Ivia unihäiriöklinikalle ja Mehdi neurofysiologian ja lihastautien poliklinikalle).

Latasin puhelimeeni Pilates-App:in noin kuukausi sitten. Avasin sen ensimmäisen kerran ja tein yhden päivän 14 minuutin kestoisen session. Todetaanko nyt vaikka niin, että venyttelylle on tarvetta. Enää tarvitsee vain motivoitua avaamaan ohjelma vielä uudelleenkin.

Viikonloppu on aluillaan. Suunnitelmissa on mennä huomenna äänestämään E:n kanssa ja sen jälkeen aamupalalle Bostoniin. Pikkusisarukset ovat lupautuneet mukaan. Toivottavasti suunnitelma toteutuu. Huomenna pitäisi olla taas kylmää ja sateista, mikä uhkaa motivaatiota.

Covid 19 - Pankkiromahdus - ja ensimmäinen yksityisyliopiston hyväksymiskirje

Uutisissa on ollut muutaman keskikokoisen pankin (Silicon Valley Bank ja Signature Bank) romahtamiseen liittyvää keskustelua. Aika turbulentilta vaikuttaa. Huomaan itsessänikin melkoista epävarmuutta tulevaisuudesta. Pörssikurssit seilaavat miinusvoittoisesti. Meidän pankkimme on isompi kuin nämä vaikeuksissa olevat, mutta huolettaa silti. 

Myrsky ja lyhyt päivä

Rahamaailman lisäksi kelitkin ovat olleet vaihtelevat. Hirveä myrskykeli meni ylitsemme. Koulua ei Newtonissa peruttu, mutta se loppui tiistaina jo klo 12.45 normaalin 16 sijaan. Luntakin tuli vaikka millä mitalla joihinkin osiin New Englannin aluetta, muttei onneksi meille (*huokaisee helpotuksesta). Sellainen vaikutus myrskyllä oli minullekin, että tulin lähteneeksi töistä jo yhden aikaan, kun monta potilasta putkeen peruutti tulonsa ja viimeinen potilas vaihtoi omansa virtuaaliseksi, jonka hoidin sitten mukavasti kotoa käsin. 

Lyhyestä koulupäivästä johtuen aikaa oli kavereille. Pikku-O meni ensin poikien kanssa Anna's Taqueria-ravintolaan ja sitten meille. Hän harvoin kutsuu kavereitaan meille, mutta nyt tapasin nelikon (Nathan, Taigh, Jake ja Pikku-O) suihkusta saapuessani. Pikku-O oli kyllä käynyt varoittamassa minua välttyäkseen kiusalliselta tilanteelta. Pojat pelasivat alakerrassa Banana Grams- sekä Tatun ja Patun Suomi-pelejä. Tämä viimeksi mainittu oli vähän erikoinen valinta suomenkielisyyden johdosta, mutta Pikku-O oli kääntänyt kaikki ohjeet pelin ajan pojille ja se oli toiminut jotenkin.

Iso-O:n kaikenlaista

Iso-O kävi Benin kanssa lenkillä, juoksivat "vain" (*suora lainaus) 8 mailia, kun Ben ei ollut hiihtokauden aikana juossut lainkaan. Juoksun jälkeen Iso-O ehti kaydä suihkussa ja syömässä meidän kanssamme illallisen ennenkuin Martha tuli käymään. He eivat olleet nähneet "pitkään aikaan" (*jälleen suora lainaus), kun Martha oli viikonlopun laskettelemessa New Hampshiressa. Yhdessäolo jatkui sitten päivittäin koulun jälkeen; keskiviikkona Iso-O tuli kotiin vasta klo 21.30 kaikki läksyt tekemättä. Perjantaina oli hengailun lisäksi Candycorn-teatteriesitys Southilla. 

Iso-O:lla on kaikenlaisia ihmissuhdekiemuroita, jotka ovat minullekin hieman hankalia, sillä tekisin usein niin eri tavoin kuin hän. Ihana on, kun hän kiemuransa minulle jakaa - itse asiassa hän pyysi anteeksi, kun oli ollut kokonaiset 3 päivää kertomatta. Teini-ikä olisi paljon helpompi suorittaa, kun elämänkokemusta olisi enemmän. Tämä menee taas sarjaan:"äiti, minun pitää tehdä omat virheeni". Niin se tietysti on. Helpompi olisi, kun ei pitäisi.

Menen Iso-O:n kanssa kesäkuun alussa, hänen valmistumisensa jälkeisenä lauantaina, Brian Adamsin konserttiin TD Gardeniin (=Bruinsin halli). Varasin liput sen jälkeen, kun varmistin, että ko. päivälle ei tule muuta. Hän oli se, joka konserttiin halusi, vaikka minun aikakauttanihan artisti on.   

American University Washington DC:ssa hyväksyi Iso-O:n heidän Honors-ohjelmaansa 20000 dollarin per vuosi Presidential Scholarshipilla. Aikamoista. Tämä on yliopisto, jonka Iso-O lisäsi listaansa siinä vaiheessa, kun hän alkoi olla vähän huolissaan mahdollisuuksistaan, ystävänsä Mayan kehotuksesta. Yliopisto on lisäksi ensimmäinen yksityinen hänen listallaan - edelliset kolme olivat osavaltioyliopistoja.

Pikku-O:n kaikenlaista

Pikku-O haki kesätöitä OP:n kautta. Hakemukset lähtivät kolmeen eri tehtävään. Kiva olisi, jos saisi, mutta en oikein usko. Hakijana hän on varmaan vähän epäilyttävä, kun osoitteet ja puhelinnumerot ovat niin kummallisia. Rasittavaa oli hakemuksia hänen kanssaan tehdä, kun suomenkielen kanssa hän tarvitsee niin paljon apua ja ajattelee, ettei tarvitse.

Pikku-O sai JV Nordic Skiing "Award of Excellence" seuraavalla kommentilla varustettuna:
"Normally, this award goes to someone who quietly goes about his business, but not this year. This skier burst onto the scene as a ninth grader and let us know that he was here and was a leading member of our team. He surged to the lead in the JV races and let it be known that he plans to race varsity next year and plans to be a major part of our program, as well. That's why this year's JV award of excellence has to go to [Pikku-O]". Hauska. Ja hienoa, sillä ko. palkinto normaalisti annetaan senioreille tai harvoin junioreille, ei juuri koskaan alempiluokkalaisille.

Toiset yleisurheilukauden kapteenitreenit olivat perjantaina 17. maaliskuuta, ja kilpailulista saapui. Ensimmäiset kisat ovat Southilla 5. huhtikuuta. Siitä sitten viikottain toukokuun puoliväliin. Korkeamman tason kisat jatkuvat kesäkuun puolelle saakka, mutta tuskin Pikku-O:n osalta paitsi jos hän yllättää.

Kodin ulkoista aktiviteettia

Kirkkoillallisten oma vuoromme sattui ajalle, jolloin koululaisilla oli Sports Night. Olin lupautunut viemään juomat, onneksi, sillä en millään olisi ehtinyt tehdä keittoa tai salaattia ylikiireisen työpäivän päätteeksi. Moni tuli kommentoimaan, että meitä ei ole viime aikoina näkynyt - duh - mutta koin vilpitöntä iloa siitä, että olin nyt paikalla. Tuntui hyvältä olla ja jutella vuosian ajoilta tuttujen ihmisten kanssa. Hassuna yksityiskohtana japanilainen mies tuli puhumaan minulle suomea huomattuaan Marimekon kassini sekä kuultuaan aksenttini. Hän työskentelee Japanin Bostonin lähetystössä, mutta vuosia aiemmin vietti vuoden Tampereella. Yhteisen illallisen jälkeen oli lyhyt iltahartaus ehtoollisineen. Sekin tuntui aika kivalta pitkästä aikaa. 

Saimme kutsun Nicols-perheen pizzailtaan torstaina. Hassusti itseasiassa Colin ensin kutsui Iso-O:n, muutama päivä myöhemmin meidät, ja vasta sitten saimme kutsun itse isäntäperheeltä. Paikalla oli aikamoinen porukka, ainakin 25 ihmistä, pääosin nuoria. Esillä olivat pizzatarpeet ja pari salaattia. Jokainen teki oman pizzansa. Tosin oikeasti lähinnä nuoret tekivät, ja jämäosat jäivät vanhemmille. Oli mukavaa. Iso-O lähti Marthan kanssa ensimmäisenä, kävelivät E:n kautta meille. Pikku-O:lla oli sitten vähän kiire läksyjä tekemään, joten jouduin jättämään oman iltani hieman kesken. Olin nimittäin vasta juuri päässyt alkuun Martha-äidin, Kian (Tierneyn äiti), ja Colinin kanssa. Avasin auton, menimme Pikku-O:n kanssa sisään ja sitten avaimia ei ollut missään. Helposti 10 minuuttia niitä etsimme - löytyivät pelkääjän paikan alta. Ei selitystä. Pikku-O meinasi olla hermostunut minuun. 

Meille tulee tänään vieraita Suomesta. Tervetuloa L ja E!

Covid 19 - E:n loman aikaan - ja kolmas hyväksymiskirje

Syntymäpäiväni oli töistä vapaa. Heräsin kuitenkin aikaisin, sillä olin lupautunut ajoharjoittelija-E:n apukuljettajaksi meiltä BC:n kautta Brooklinen Harry Downes-urheilukentälle ja takaisin mukanamme ensin vain sprintteri Max McQuide, mutta takaisinpäin myös pitkän matkan juoksijat Freshman Colin Shaver ja Sophomore Will Purnell. Keli oli kiva, ja pojat iloisella mielellä. En varsinaisesti kärsinyt tästä tehtävästä. Olin treenien ajan itse kotona rauhallisella aamukahvilla. Takaisin hakumatkalta olimme jo klo 12. Iltapäivä meni mukavasti pitkillä sohvapäiväunilla ennenkuin koululaiset saapuivat. Menimme sitten O'Hara's:iin syömään. Alkupalaksi pojat ja minä otimme Clam Chowderin, Iso-O Mozzarella palat tomaattikastikkeella. Pääruoaksi otin perinteisen Steak Tips, Iso-O otti Chicken Parmigianan, Pikku-O Montreal Burgerin ja E Shepherd's Pien. Tarjoilija oli taas ihmeissään:"Are you not feeding them?" Jälkiruoan söimme kotona tunteja myöhemmin. E teki kaikille jäätelöannokset, jotka maistuivat hieman valkosipulilta; hän oli leikannut mansikat ja banaanit leikkuulaudalla, jota oli aiemmin käytetty valkosipulin leikkaamiseen. Hieman hassu sivumaku siis näissä muuten niin upeissa annoksissa. Pelasimme niitä syödessä UNOa. Minun näköiseni syntymäpäivä. Ensi vuonna täytyy kai miettiä ihan oikeanlaisen juhlan järjestämistä. Mietin sitä sitten lähempänä.

E:n lomailua ja myllerrystä

E vietti kevätlomaansa pääosin kotosalla hiihtoreissumme jälkeen yllä olevia treenejä lukuunottamatta juosten ja pelaten päivittäin tietokoneella tuntitolkulla. Perjantaina hän sitten hieman yllättäen ilmoitti menevänsä takaisin kampukselle. Samana iltana oli naisten joukkueen huippujuoksijan 800 metrin College sisäkauden maanlaajuisten kisojen finaali, ja hän halusi sen nähdä kampuksella koko loman viettäneiden joukkuekavereiden kanssa. Olivat istuneet sohvallaan 5 tuntia putkeen kisoja katsoen. 

E:n valmentaja irtisanottiin yllättäen juuri ennen lomaa, ja joukkue on ollut aika myllerryksessä. Päävalmentaja on todella sekoittamassa pakkaa, mikä aiheuttaa hermostuneisuutta. Iso pettymys tuli yllättäen aivan loman lopulla, kun jo luvattu kilpailumatka Atlantaan (se sama, mihin mekin menimme vuosi sitten) peruttiin alle viikko ennen kisaa kaikkien muiden paitsi 5 sprintterin osalta. E soitti tunteikkaan puhelun minulle.

Pikku-O:n valintoja ja muuta

Pikku-O valitsi ensi vuoden kurssinsa ja laittoi ne ohjelmaan. Pakollisia ovat englanti, matematiikka, kemia, historia sekä jokin Wellness-kurssi. Vapaavalintaisia on vaikka minkä verran. Pikku-O:lla oli oma vahva näkemys, mitkä kurssit hän valitsee ja mitkä laittaa vaihtoehdoikseen. Muutaman viikon kuluttua hän kuulee, mitkä niistä toteutuvat, ja mitkä ehkä eivät. 

Pikku-O:lla oli ensimmäiset kapteenitreenit viikolla. Sen lisäksi hän on yllättävänkin ahkerasti käynyt iltalenkeillä, mikä hiihtämisen lisäksi ehkä selittää sen, että treenit olivat sujuneet oikein hyvin. Ensi viikko on vielä kausien välistä aikaa, mutta sitten alkaa, kuusi päivää viikossa. Pikku-O on tosi motivoitunut, mikä on kiva. Jännä nähdä, mitä matkaa hän tulee juoksemaan.

Iso-O:n elämässä tapahtuu

Iso-O:n valmistumiseen liittyvät asiat alkavat aktivoitua. Maanantaina hän tarvitsi rahaa Promia varten (lippu nyt ostettuna $90, myöhemmin $110), tiistaina valmistumisasusteen tupsua varten ($15). Hän voi käyttää E:n kaapua ja hattua, mutta tupsun pitää olla valmistumisvuoden mukainen. Prom-mekkoa ei vielä ole, vaikka pian pitäisi olla. Kuvia Year Bookia varten hän otti E:n avustuksella takapihalla.

UVM (University of Vermont) lähetti päivä ennen ilmoitustaan viestin, että seuraavana päivänä tieto tulee. Vähän hassua. Miksi ilmoittaa, kun mitään ilmoitettavaa ei ole? Perjantai-iltana 10.3.2023 tuli ilmoitus, että Iso-O on hyväksytty UVM:n College of Arts and Sciences psykologia-ohjelmaan ja vielä isolla "Presidential Scholarship"-stipendillä, $20000 per vuosi, isoin siis näistä kolmesta osavaltioyliopistosta. Minä sain seuraavana päivänä erikseen oman viestini ja 'onnittelun'; selvästi Iso-O olisi heillekin toiveopiskelija.

Kuukausien mittaisen viivytystaistelun jälkeen annoin periksi ja ostin proteiinipulveria Iso-O:lle. Edelleen pidän tätä ylimääräisenä höpötyksenä, ja tarkasti katsoin, etten ottanut eläinperäistä, mutta ilahtumisen aste oli sitä luokkaa, että unohdin murisemiseni. Iso-O löysi purkin kauppakassista sitä purkaessaan, otti sen käteensä, hyppi paikallaan ja huusi:"äiti, äiti, äiti!!" Sitten hän kaivoi puhelimensa esiin ja otti kuvia sekä purkista, että itsestään ja lopulta meistä molemmista purkin kanssa.

Iso-O kävi Marthan kanssa Red Lentil-ravintolassa keskiviikkoillallisella kahdestaan. Oli ollut tosi hyvää. Perjantai-iltana Iso-O kutsui hiihtokaverinsa meille illanviettoon ja hyväksyi pikkuveljensäkin mukaan. Hieno juttu. Mukava ja äänekäs ilta oli jatkunut pitkälle. Siitä en juuri tiennyt mitään, sillä olin nukahtanut päivävaatteet päälläni suoraan syvään uneen, ja jatkanut unta pikkutunneille, jolloin nopean vaatteiden vaihdon jälkeen jatkoin unta melkein 14 tuntia putkeen. Juhlat olivat sillä välin loppuneet, ja Iso-O oli jo uudelleen hereillä valmiina viikonlopun aktiviteetteihin. Lauantaina hän nimittäin lähti ensin Jasonin kanssa salille, ja illalla AJ:n (Sylvien pikkusisko) yökyläsyntymäpäiville. Kun kysyin, miksi hän, joka ei oikein tykkää yökyläilyistä, päätyi sellaisiin menemään, hän totesi elävänsä High School ajan loppuaan ja ymmärtävänsä, että monien kanssa ei tiivis yhdessäolo enää kesän jälkeen jatku. Niinhän se tietysti on.

Kotiasioita ja muuta sekalaista

Järjestin paperini kasaan, loin itselleni nettitunnukset Helsingin yliopistoon, ja laitan kai ne menemään seuraavaan dosenttuurihakuun. En pidätä hengitystäni. Pätevyys minulla riittäisi, mutta kun Suomen systeemi on niin hirveän jäykkä, jää se todennäköisimmin kiinni muotoseikasta. En hakisi titteliä tittelin vuoksi vaan siksi, että titteleistä tykätään töitä haettaessa, oli mielipide niistä itsellä minkälainen vain. Jos pääsen hakemukseni kanssa eteenpäin, on seuraava ongelma dosenttiluennon pitäminen. Arvaan jo edeltävästi, että etäluennon pitäminen ei ole mahdollista infrastuktuurin olemassaolosta huolimatta. Olen mielelläni väärässä. Suomalaisten urheilijoiden sanoin kuitenkin harkitsen prosessiin ryhtymistä:"Pelataan omaa peliä ja katsotaan, mihin se riittää".

Vaatepesukone alkoi temppuilla. En osaa vain todeta asiaa vaan aina yritän itse ratkaista asian ymmärtämättä lainkaan edeltävästi ongelman laatua. Hirveästi menee aina minulla energiaa, kun yritän opiskella ongelmaa, ja kuitenkin aina joudun asiassa apua pyytämään. Olen taas oppinut paljon, mutta olisipa helpompi olla ihminen, joka ei energiaansa tällaiseen tuhlaa. Pesukone ei edelleenkään toimi optimaalisesti.

Alicen keittiöremontti etenee siten, että Fred miehineen kävi taas tilannetta katsomassa, ja Alice itse suunnittelee omaa kesäaikatauluaan remonttiin sopien. Onnea vaan remonttimiehille hänen kanssaan asioidessaan.

E:n loma loppui tänään sunnuntaina 12. maaliskuuta. Seuraavan kerran häntä tapaamme jo ensi viikonloppuna, kun meille saapuu vieraita Suomesta. Sitä ennen takaisin arkeen astutaan kesäajassa, johon siirryttiin tänä viikonloppuna. Uutisissa varotettiin aikasiirtymän aiheuttamista riskeistä kolareihin ym. onnettomuuksiin liittyen sekä annettiin ohjeita, kuinka toimia aamu-unisten teinien kanssa. Ohjeiden sijaan olisi parempi, jos kelloja ei siirrettäisi. Se ei varmaan tule tapahtumaan ikinä.

 

Covid 19 - Hiihtoreissu New Hampshiren vuorialueelle

Lähdimme ajamaan pohjoiseen haettuamme pizzeriassa entistä huonekaveriaan Briania muiden ystäviensä kanssa tervehtimässä olleen E:n. Kun saavuimme pizzerian ulkopuolelle, Iso-O soitti veljelleen, joka oli omien sanojensa mukaisesti ponnahtanut pystyyn ja huutanut suurella äänellä:"Boys, I got to go!!" Olimme syvällä Brooklinessa, joten aikaa kului Bostonin läpi ajamiseen ennenkuin pääsimme tielle numero 93. Sitä pitkin sitten pohjoiseen.

Matkan varrella oli yksi tietullipaikka. Koska minulla ei ole transportteria, ajoin "Cash"-puolelle. Siellä ei ollut yhtään porttia auki maksamista varten, ja ajauduin läpi EZ-Pass portista. E huolestui, että nyt tulee kyllä iso lasku ja piti esitelmän aiheesta Government Corruption. 

Ajoimme Cannon Mountainin ohi pienen vuorisolan läpi vuorien pohjoispuolelle, josta edelleen Gorhamiin, majapaikkaamme. Olin varannut meille AirB@B-asunnon, ja varoittanut omistajaa, että tulemme myöhään. Saavuimme noin klo 0.30, majoittauduimme ja menimme nukkumaan aika pian. Ainakin minä.

Yöllä alkoi sataa lunta jatkuen aina sunnuntainaamuun saakka. Tämän tietäen en halunnut aamulla pitää kiirettä ja lähdimme vasta klo 11.30 kohti ensimmäistä hiihtopaikkaa. Great Glen Trails on New Hampshiren High School-hiihdon State Meet paikka (tänä vuonna kilpailu on 7.3.2023), joten latuja riittää ja toisaalta paikka on sen verran kaukana oikeasta turistipaikasta (North Conway), ajattelin, että laduilla on vähemmän täysiä aloittelijoita. 

Saavuimme paikalle hieman liian aikaisin iltapäivälippujen ostamisen kannalta ja jouduimme odottamaan 15 minuuttia. Kun sitten viimein pääsimme ne ostamaan, huomasi myyjä Iso-O:n ja Pikku-O:n hiihtojoukkuetakit, ja he pääsivät murto-osahintaan hiihtämään. Minä vuokrasin perinteiset ja E luisteluhiihtokamat, ja lähdimme laduille. Koska lumisadetta riitti, olivat ladut kyllä mahdottomassa kunnossa. Olin ilmoittanut jo aiemmin, että hiihdän omaa vauhtiani, ja en pahastu, että teinit menevät minut taakseen jättäen. Niin teimme. Koska ladut olivat haastavat, tulin yllättäen hiihtäneeksi paljon pidempään kuin he. Heillä oli mennyt aikaa mm. E:n kaatumisten kuvaamiseen ja muunlaiseen hassutteluun. Tapasimme useaan otteeseen, ja aina sain ihanan ilahtuneen vastaanoton. Loppuajan hiihdimme yhdessä, kun heille selvisi, ettei minun nopeuteni ollut heitä juurikaan hitaampi. Koska olosuhteet olivat sellaiset kuin olivat, varsinaista oikeaa hiihtokokemusta emme saaneet, mutta ihanan talven kylläkin. Posket olivat punaiset ja mieli virkeä melkein kolmen tunnin ponnistelun jälkeen. Ja kelloni mukaan hiihtomatkaa kertyi kuitenkin melkein 15 km.

Ajoimme takaisin asunnolle, josta lyhyen pesusession jälkeen kävelimme läheiseen italialaiseen ravintolaan (Nonna's Kitchen) syömään neljän ruokalajin illallisen. Vahva suositus. Hyvää oli. Valitsin tämän ravintolan sen sijainnin, arvioiden sekä sen faktan johdosta, että aiempi Gorham-ravintolamme (Mr. Pizza - mikä nimi!!) oli sulkenut ovensa lopullisesti. Alkuun otimme Garden Salad-lautasen paitsi Pikku-O, joka otti kermaisen tomaattikeiton. Minä ja E otimme seuraavaksi jättiravioleja kermaisessa tomaattikastikkeessa, Iso-O ja Pikku-O ottivat mozzarellarenkaita tomaattidipillä. E:n pääruoka oli Veal Parmigiana, Pikku-O:n Mozzarella Chicken Ravioli, ja meidän kahden Chicken Parmigiana. Pojille maistui vielä jälkiruokakin. Pikku-O totesi Tiramisun olevan parempi kuin hänen tekemänsä. E otti Cannolin. Minä sulattelin ruokaa Capucchinon (tiedän, ei kuuluisi ottaa illalla, mutta kun oli tarjolla, niin otin) avulla, Iso-O ei pystynyt ottamaan edes juomaa. Lyhyen kävelyn jälkeen unta ei minun tarvinnut odottaa. Teineillä jatkui ilta ehkä vielä pari tuntia pidempään.

Lumisade oli yöllä loppunut ja aurinko paistoi. Hitaan aamun, tavaroiden kasaamisen ja hiihtämään valmistautumisen jälkeen lähdimme kohti toista hiihtoaluetta. Tämä alue (Jackson XC) oli lähempänä turistialuetta ja selvästi enemmän sellainen. Olosuhteet olivat jokseenkin täydelliset. Aurinko paistoi, puhdas uusi lumi peitti kaiken alleen ja ladut olivat ajetut ennen saapumistamme. Pikku-O ja Iso-O pääsivät täällä hiihtämään ilmaiseksi ikänsä johdosta (17 and under). Otin itselleni jälleen perinteiset kamat, E taas päätyi luistelusuksiin. Nyt hiihtäminen oli ihan oikeanlaista ja kolmikko pääsi hurjaa vauhtia eteenpäin. Jälleen kerroin, että hiihdän omaa vauhtiani, tavataan laduilla. Emme kuitenkaan tavanneet, sillä ladut olivat vähemmän risteileviä, enemmän pitkää matkaa. Mietin hiihtäessäni, että kuinkahan kolmikolla menee, ja kuulin sitten jälkikäteen, että alkuun oli riitaa syntynyt, ja lopuksi Iso-O oli hyytynyt jättäen pojat hiihtämään viimeiset mailinsa keskenään. Aivan lopuksi tosin Pikku-O oli se, joka hiihti eniten - 13 mailia (21 km) - hänet tapasin alkupisteeseen palatessani. Hyvä mieli jäi kaikille. Riitakin oli sovittu pikaisesti. Kokonaishiihtomäärä itselläni oli 20 mailia (32 km), pojilla hieman enemmän, Iso-O:lla hieman vähemmän; hieno määrä kaikilla.

Puhdistauduimme kaikki vaatteet vaihtaen ennenkuin lähdimme kohti myöhäistä lounastamme. Ajoimme vuorialueen läpi kaunista tietä pitkin saavuttaaksemme suosikkipaikamme Woodstock Inn Breweryn. Pikku-O otti elämänsä ensimmäisen "Death by Burger"-annoksen. E:lle se oli jo rutiinia. Minä otin Chicken and Broccoli Alfonson, ja Iso-O Impossible Burgerin lisäksi Cobb Salad (iso ja proteiinirikas 'salaatti'). Tarjoilija kysyi tilaustamme tehdessämme, olemmeko tosissamme sekä Iso-O:n kaksoisruoan että poikien tilausten kanssa. Hän totesi tyhjät lautaset hakiessaan olevansa "impressed". Minä ostin panimolta itselleni muutaman tuliaisjuoman.

Kotimatkalla pojat joivat kaakaota kaadettuaan maitoa vesipulloihin ja ripotellessaan perään kaakaopulveria Iso-O:n nauraessa ja filmatessa. Iloa riitti. Matkamusiikkina oli hieman liian teinivaikutteista musiikkia minun makuuni diskanttivoittoisesti Iso-O:n puhelimesta, mutta kotiin pääsimme hyvillä mielin ennen klo 20. Mikä oli hyvä, sillä koululaisilla oli vain viikonloppu vapaata. Tästä huolimatta Iso-O meni vielä Jasonin kanssa pienelle kävelylle ("digesting") ja Pikku-O pienelle pyöräilylle E:n ihmetellessä pikkusisarustensa kummallisuutta.

Hyvä mieli jäi reissusta. Kiva, että menimme. 

Covid 19 - Hiihtoloma koronakaranteenissa ja siitä vapautuessa - ja toinen hyväksymiskirje

Iso-O:n positiivisen koronatestin jälkeen tulin ensimmäisen kerran tilanteeseen, jossa minun oli ihan pakko testata itsenikin. Negatiivinen. Oireita minulla ei ollut, mutta töihin olisi ollut hieman kyseenalaista mennä. Tähän mennessä olen voinut luottaa koululaisten aktiiviseen testaaamiseen tulkiten - ehkä hieman venyttäen - että olen itsekin negatiivinen, jos koululaisetkin ovat. Pikku-O:n oireet alkoivat lomatiistaina ja keskiviikkona sai hänkin kaksi viivaa testissä. 

Yhdysvalloissa korona on edelleen "pandemia" ja "yleisvaarallinen", vaikka ilmeisesti odotetettavissa on, että maaliskuun aikana se julistetaan samalle tasolle influenssan kanssa ja varotoimenpiteet (samalla ilmaiset rokotteet ja testit) poistuvat toukokuussa. Näin olen kuullut. Pandemian kolmivuotispäivä on pian, maaliskuun 12. päivä, ja täytyy tunnustaa, että nämä kolme vuotta ovat joiltain osin epämääräinen mytty päässäni; minun on hankala nopeasti sanoa, milloin mitäkin kuluneena kolmena vuonna koronaan liittyen on tapahtunut. 

Koronakaranteenissa

Koululaisten hiihtoloma meni siis vähän harmillisissa merkeissä. Sosiaalinen Iso-O oli alkuajan kotona, pääosin itsekseen, sentään jotain kivaa tehden. Kollaasi eteni yläkerrassa. Ben lähetti hänelle viestin harmitellen hänen koronapositiivisuuttaan jatkaen:"Can you give it back?" Useana iltana kaverit ilmestyivät etupihalle ja huutelivat sieltä aivan yläkerrassa olleelle Iso-O:lle siten, että koko lähinaapurusto kaikui.

Koska Iso-O joutui viettämään aikaa niin paljon itsekseen, pidin aiempaakin tärkeämpänä pitää kiinni yhteisestä illallishetkestä. Iso-O istui olohuoneessa, minä alkuun Pikku-O:n kanssa ruokasalissa, lopuksi minä yksikseni puolivälissä. Vaikutelma oli samanlainen kuin Putin omassa yksinäisyydessään jättimäisen pöydän toisessa päässä kaukana muista. Pikku-O siitä ensin mainitsi ja mielikuva nauratti kaikkia.

Pikku-O jatkoi loman aikana itselleen tyypillisiä yöllisiä ruoanlaitto- ja leivontasessioita, ja uni jatkui usein pitkälle iltapäivään. Lomasunnuntaina esimerkiksi menin ihmeissäni hänen ovelleen klo 14.30, kun mitään liikettä ei vielä ollut kuulunut. Ei tietysti ollut, kun hän oli vielä umpiunessa. Unirytmin muutoksesta huolimatta hän sai hoidetuksi muutamia käytännönasioita pyytämättä, mikä ilahdutti minua. Hän mm. kävi hommaamassa polkupyörän ketjurasvaa ja hoiteli samalla muutaman ovenkahvankin kuntoon. Olin tulossa töistä, kun vastaani pyöräili kivannäköinen asioita hoiteleva nuorimies. Meni hetki, ennenkuin ymmärsin, että se olikin Pikku-O! Hän on alkanut näyttää enemmän ja enemmän High School-opiskelijalta. Sitten, kun hänenkin testinsa tuli positiiviseksi, hän sai oikein luvan kanssa ottaa iisisti, ja pelata tietokoneella oikeita megasessioita. Sellainen harmi positiivisuuteen tietysti liittyi, että suunnitelma mennä lomalla hiihtämäään, kun luntakin viimein satoi, meni pipariksi.

Koronakaranteenista vapautuessa

Kun koronatestauksesta oli kulunut 5 päivää, Iso-O alkoi uskaltautua kodin ulkopuolelle maskin kanssa. Muutaman kerran hän kävi Marthan kanssa kävelemässä, mutta sitten alkoi patoutunut energia riittää monenlaiseen.

 

Yksi suunnitelma - laskettelureissu Sunapeelle Benin, Marielin, Gaben, Aidenin, ja Clairen kanssa - aiheutti pientä värkkäystä, sillä olin hankkiutunut eroon melkein kaikista laskettelusuksistamme ja monoistamme. Jäljelle olivat jääneet vain Iso-O:n toiveesta hänen mononsa ja E:n toiveesta hänen suksensa. Hän suunnitteli ottavansa ne. Mutta siteet piti säätää monoille sopiviksi. Se piti ensin opiskella, yrittää toteuttaa sen jälkeen, kun oli ensin löytänyt kaikki sopivat tarvikkeet, ja testata. Kun annoin ohjeita, kuinka akkuporakonetta voi käyttää ruuvimeisselinä, Iso-O pyöritti silmiään ja totesi:"äiti, tiedän! Olen tekemässä Woodworking". No, värkkäämisen jälkeen lopputuloksena oli kaikkien mahdollisten ja tähän hommaan tarpeettomien työkalujen leviäminen alakertaan, suksien ja monojen jääminen ala-aulaan siten, että yhden siteen yksi ruuvi oli saatu auki. Hän päätyi olemaan menemättä mukaan. Syynä ei suoranaisesti ollut tämä värkkääminen - annoin ohjeeksi vuokrata kamat - vaan liian aikaisin (klo 6.45) lähteminen. Jouduin kyllä huomauttamaan useaan otteeseen, että alakerran kaaos pitää siivota.

Cape Cod-retkelle Iso-O lähti päivä ennen suunniteltua lasketteluretkeä. He menivat Benin kyydillä, Benin perheen Cape Cod-asunnolle Orleansiin. Mukana olivat heidän lisäkseen Benin tyttöystävä Mariel, Jason ja Sylvie. Olivat käyneet ravintolassa syömässä - Iso-O oli ottanut kasvishampurilaisen, mutta maistanut muiden annoksista erilaisia lihatuotteita. UNOn pelaamisen jälkeen he olivat tehneet "Polar Plunge" ensin avomeren puolella, sitten Cape Codin suojaisemmalla puolella. Ensimmäisen olivat joutuneet jättämään kesken, kun aallot olivat niin suuria. Kävivät pulahtamassa ja videoivat kyllä senkin. Talolla lämmittelyn jälkeen he ajoivat takaisin. Retki oli ollut taas yksi Iso-O:n elämän parhaimmista päivistä.

Sunapee-retken sijaan Iso-O päätyi pidempään nukkumisen jälkeen menemään Westoniin hiihtämään, kun luonnonluntakin oli viimein tullut. Mukavaa oli ollut, vaikka hiihtämisen sijaan aika olikin kulunut lähinnä hassutteluun suksien päällä.

UCONN (University of Connecticut) lähetti Iso-O:lle hyväksymiskirjeen 25. helmikuuta, ollen hänen toinen positiivinen vastauksensa. Tämäkin yliopisto tarjosi tuntuvan stipendin, $15000 per vuosi. Sellainen matami. Kiva, sillä nämä ensimmäiset positiiviset varmasti auttavat lähitulevaisuuden hylkäyskirjeiden aiheuttamiin pettymyksen tunteisiin. Niitä on varmuudella tulossa - hakijamäärät huippuyliopistoihin ovat kasvaneet aivan viime vuosien aikana 40-100% per yliopisto pudottaen hyväksymisprosentit usein alle 5%. Iso-O oli avannut UCONN-kirjeen samanaikaisesti Jasonin kanssa heidän yhteisellä Cape Cod-retkellään. Hän näytti minulle videon. Sekunnin murto-osa kirjeen avaamisen jälkeen molempien ilmeet muuttuivat, he katsoivat toisiaan, ja alkoivat kiljua. Ovi heidän takanaan aukesi ja riemuun yhtyivat Ben, Mariel ja Sylvie. Ihana oli katsoa. UCONN sattui vielä olemaan Jasonin "Dream School", mikä lisäsi heidän iloaan.

Koulun alkaessa

Lunta satoi tiistaina loman jälkeen lisää. Iso-O toivoi iltamyöhälle saakka, että koulu soittaisi ja ilmoittaisi lumipäivästä. Ei ilmoittanut. Hänellä oli koko päivän ollut motivaatio kateissa.

Pikku-O ilahdutti minut isommin kuin arvasinkaan. Olin ihan hirveän uupunut liian kiireisen sunnuntai-maanantaipuristuksen jälkeen (Olin joutunut lähtemään sairaalalle useaksi tunniksi yöllä ja sen jälkeekin uni katkesi tunnin välein johonkin kriittiseen). Ajattelin kotiin ajaessani, että meidän pitää harkita samaa kuin Marthan perhe; he ovat jo pitään jakaneet iltaruokavastuun siten, että jokaisella on yksi päivä hoidettavanaan. Heitä on sopivasti 5, joten arkiruokia pitää huolehtia vain kerran. Ajattelin, että jos pääsisin edes parista eroon, olisin kiitollinen. Kun tulin kotiin, oli keittiössä hirveä härdelli menossa. Pikku-O oli tekemässä elämänsä ensimmäistä lasagnetta. Hän oli tehnyt sen tavoilleen uskollisena 'hieman' soveltaen, mutta siitä tuli tosi hyvää. Ja tunne, jonka se aiheutti minulle, oli vieläkin suurempi.

Kävin ostamassa Pikku-O:n hiihtopaketin. Nyt on molemmilla hiihtäjillä omansa. Tietysti jää nähtäväksi, kuinka paljon niille tulee Iso-O:n opintojen aikaan käyttöä. Pikku-O ainakin, heti seuraavana iltapäivänä, lähti Oliverin kyydillä Westoniin. Hän oli ymmärtänyt väärin. Oliver oli mennyt Westoniin vain palauttamaan omia kamojaan ja lähtenyt heti pois. Pikku-O oli itsekseen hiihdellyt luonnonlumen johdosta paljon pidemmillä laduilla hyvän tovin. Sain tekstiviestin, kun olin jo kotona:"Olen westonissa, ehkä tarviin kuudin". Kun en vastannut, tuli seuraava:"Voin kävellä". Soitin perään ja hain. Nauroimme molemmat ajatukselle, että hän olisi hölkännyt monojen, suksien ja sauvojen kanssa koko 6 km matkan.

Iso-O kävi hammaslääkärissä panoraamakuvissa, jotka on jo lähetetty hammaskirurgin toimistoon. Saamme viisaudenhammasoperaatiota nyt eteenpäin. Pitää vaan aika varata. Ajatuksena on kouluvuoden loppumisen jälkeinen aika, mutta toisaalta hyvä olisi se saada alta pois jo aiemmin. Katsotaan.

Paastonajan kirkkoillalliset alkoivat jälleen. Oli tarkoitus mennä maaliskuun ensimmäisenä päivänä, ensimmäiseen viidestä sessiosta. Emme menneet. Olin itse aika uupunut ja lisäksi päivystäjänä. Iso-O röhnötti sohvalla ison peiton alla vain nenä näkyen ottaessaan noin 2 tunnin päiväuniaan. Ja Pikku-O oli keittiössä valmistamassa "alkuruokaa". Päädyimme yhdessä yrittämään uudelleen viikon päästä.

Iso-O:n yölliset, pitkät lenkit ovat jatkuneet. Puhuimme pimeässä juoksemisen vaaroista. Hän rekrytoi Pikku-O:n mukaansa. Juoksivat 10 mailia. Iso-O on jo pienestä pitäen ottanut pikkuveljensä turvamieheksi aina jännittävien tilanteiden eteentullessa. Kuten esimerkiksi kellariin mennessä hän lähetti pikkuveljensä edellään rosvon tai muun mörön varalta. 

Sitten hän säikäytti minut oikein kunnolla. Saavuin päivystykseni viimeisenä päivänä kotiin klo 18. Iso-O oli Pikku-O:n mukaan lähtenyt Auburndaleen tavoitteenaan juosta vähän pidempi lenkki. Klo 20 aloin vilkuilla kelloa ja miettia miles/minute aikoja ja pituuksia. Klo 21 aloin mennä pieneen paniikkiin ja 21.30 lamaannuin täysin (Tämä on näköjään minulle tyypillinen tapa toimia, kun olen oikein huolestunut. En ole ylpeä). Pikku-O saapui pyöräilykamppeet päällään alakertaan klo 21.40 ja sanoi lähtevänsä etsimään siskoa. <3. Klo 22 etuoveen koputettiin isoeleisesti ja ovikelloa moneen kertaan soittaen. Sekunnin murto-osan ajattelin, että oven takaa löytyy kaksi poliisia, mutta se olikin Iso-O. Avasin oven, rypistin naamani ja mitään sanomatta ryntäsin puhelimelleni soittamaan Pikku-O:lle, joka oli jo pitkällä sekä laittamaan viestin E:lle, jottei hän olisi huolissaan. Iso-O osasi olla pahoillaan. Mutta myös aika ylpeänä, sillä hän oli juossut 28 mailia (45 km) eli reippaasti yli maratonin ja ihan käsittämättömään aikaan (vain 4 tuntia oli mennyt yli 45 km matkaan).

Pikku-O on alkanut valita ensi vuoden kouluaineitaan. Vielä ei ole mitään lyöty lukkoon, mutta kaikenlaista kivaa on hän suunnitellut pakollisten lisäksi ottavansa. Kuten mm. graafinen suunnittelu, keraamiset työt ym. 

Mid-Term kommentit saapuivat. Yleisesti positiivisia olivat molemmilla. Pikku-O:lla oli jatkokommentti Physics and Engineering-aineen kohdalla: "Missing a major paper or essay". Tekstasin hänelle kysymyksen asiasta ja sain vastauksen:"Oops". Kun kysyin, onko hänellä ajatus, mistä on kyse:"Ah tiedän, minä tein van vahingossa en lähtenyt. Lähetän kuin loudan". Oli löytynyt ja oli lähetetty pahoitteluviestin kera.

Sain Yhdysvaltain verotuksen valmiiksi jo 19. helmikuuta. Hirveästi harmitti, sillä jouduin maksamaan vähän lisää. Oletusarvo yleensä on, että jotain tulee takaisin. Harmittaa myös se, etteivät Eeron jättimäiset yliopistokulut ole sellaisenaan tarpeeksi, kun verotuksen ilmoittaa ilman parisuhdetta. Sen verran mustia pilviä kerääntyi pääni yläpuolelle, että jouduin ottamaan parin tunnin tauon ennen ilmoituksen lähettämistä.  

Uutisissa on ollut South Carolinan Alex Murdaugh-lakimiehen oikeudenkäyntiä ja tuomion saaminen maaliskuun alussa vaimonsa ja poikansa murhasta. Hän sai kaksi peräkkäistä elinkautista. Elinkautinen Yhdysvalloissa on oikeasti sellainen.

E:n kevätloma alkoi tänään perjantaina maaliskuu 3. päivä. Koska hänen Freshman-syyslukukauden huonekaverinsa Brian on Bostonissa, siirtyi perhematkamme suunniteltu lähtöaika aika paljon myöhäisemmäksi kuin olin ajatellut. Toisaalta, kiire meillä ei ole. Lähdemme klo 21 kohti pohjoista. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.