Pikku-O 16 vuotta ja vuodenvaihteen tapahtumia

Vuosi 2023 päättyi ja 2024 alkoi. Hämmentävää, miten nopeasti aika kuluu. 

Pikku-O 16 vuotta

Vuoden lopun isoihin asioihin kuului Pikku-O:n 16-vuotissyntymäpäivä. Otin pakkasessa jo valmiina olleen porkkanakakkupohjan sulamaan ja valmistin Pancake-taikinan valmiiksi ennenkuin lähdin pikkuiseen vesitihkuun juoksemaan kolmannen kerran Heartbrake Running Long Run tapahtumaan. Kun saavuin takaisin, T oli herännyt, laittanut Peacock:in kautta Brentford (Pikku-O:n suosikkijoukkue) pelin valmiiksi. Paistoin pannukakut, T teki sipuli-tomaattisössön, ja laitoimme kaiken valmiiksi. Iso-O:kin heräsi. Menimme laulamaan syntymäpäivälaulun perinteiseen tapaan suomeksi ja englanniksi, ja menimme lautasinemme kaikkinemme katsomaan ottelua, jonka kohderyhmään minä ja Iso-O emme kuuluneet. E olisi kuulunut, mutta hän oli Pennsylvaniassa.

Päivällinen oli sankarin toiveesta tänä vuonna pestopasta. Mutta koska pestopasta on pikainen arkiruokamme (pesto suoraan purkista), tuli siitä nyt hieman enemman gourmet-versio, kiitos T:n. Täytin porkkanakakun sekä siihen kuuluvalla täytteellä että Pikku-O:lta jäljelle jääneellä jouluoksakakun täytteellä. Kakun jälkeen pelasimme Pikku-O:n valitsemaa peliä, "Aikajana", mikä sopi kaikille. Se oli kiva, sillä pojilla on taipumuksena ärsyttää siskoaan valitsemalla jonkin niistä peleistä, joita Iso-O ei missään tapauksessa halua pelata. Päivä loppui sankarilla tietokoneen äärellä. Nuorimmainenkin on nyt 16.

Vuodenvaihde

Uudenvuodenaattona kävimme pitkällä 9 mailin (14.5 km) lenkillä, ja söimme jämäruoista uudelleenbrandattuja pasteijoita. Iso-O ja Pikku-O tulivat kaulimaan ja valmistamaan pasteijat aika vähäisen innostuksen kera, mutta hauskalla tavalla jakoivat tunteen ja tilanne osoittautuikin oikein hauskaksi. Päivällisen jälkeen ensin Pikku-O ja sitten Iso-O lähtivät kukin omiin bileisiinsa. Vuosi vaihtui rauhallisissa tunnelmissa.

Uudenvuodenpäivänä kävimme pienellä kävelyllä. Holly-koira lähti sillä välin, minkä jälkeen olikin mahdollista imuroida ja siivota alakerta. Koirasta muistutti vain joulukuusen pieni koriste "Christmas Dog", tuliaisena Kööpenhaminasta koiran perheeltä.

Tein perunarieskoja jämämuusista. Ja kun uunia on minun vaikea laittaa päälle vain yhtä asiaa varten, tein jämäriisipuurosta karjalanpiirakoita. Huomasin, että ne eivät olekaan vaikeita tehdä. Huomasin myös, että 16 karjalanpiirakkaa ja 32 perunarieskaa eivät riitä kovin pitkään, kun talo on täynnä porukkaa. 

Kaikki jälleen paikalla

E:n matka Philadelphiasta takaisin ei mennyt aivan viimeisen päälle. Ensimmäisenä hänelle ilmoitettiin, että bussi New Yorkiin on 5 tuntia myöhässä, ja että hän ei ehdi vaihtoyhteyteensä. Hän sai vaihdettua sellaiseen, joka lähti kahden tunnin kuluttua ja olisi aiheuttanut 2,5 tunnin odotuksen New Yorkissa. No, New Yorkissa ollessa tuli ensin ilmoitus, että jatkoyhteys lähteekin 4,5 tunnin, sitten 6,5 tunnin, ja lopulta ei ollenkaan. E soitti tulikivenkatkuisen puhelun ja totesi:"This is why I hate New York so much!" Yritin piipittää, että eihän New Yorkilla ollut asian kanssa mitään tekemistä, mutta hän oli mielipiteensä jo valinnut. Hän asettui jonoon saadakseen uuden matkan. Minä samaan aikaan googlasin, soitin takaisin ja kysyin, ehtiikö hän 30 minuutissa aivan toiseen paikkaan. Sanoi ehtivänsä, varasin toisen firman bussin, ja sillä hän saapui. Haimme hänet nälkäisenä ja uupuneena Riverside:n asemalta. Tunnelmaa hieman helpotti Domino:sta haetut pizzat.

E:lla meni T:n kanssa melkoisesti aikaa ja energiaa korjatessaan aivan palasiksi menneen tuolin. Siitä tuli melkein parempi kuin ennen hajoamistaan. Hän kävi juoksemassa BC:lla juoksukavereidensa kanssa useina päivinä ennen takaisinmuuttoaan 8. tammikuuta illasta. Kavereita on heillä ollut iso määrä yöpymässä treenien alkaessa niin monta päivää ennenkuin asuntoloihin pääsee. 

Iso-O lähti High School aikaisen kaverinsa ("side character", suora lainaus) Benin kanssa Loon Mountain:ille päiväksi laskettelemaan kominaatiolla E:n sukset ja hänen omat mononsa. T auttoi laittamaan siteet kuntoon. He lähtivät meiltä kello 7 aamulla ja saapuivat noin 9 illalla. Alkuun oli satanut vähän lunta, lopulta aurinko paistoi. Jonoja ei ollut lainkaan, ja juteltavaa oli riittänyt. Sosiaalista aktiviteettia riitti hänellä muutenkin. Martha oli meillä useaan otteeseen, Iso-O kävi luistelemassa Jasonin ja Aidenin kanssa ja hakemassa Marthan työpaikaltaan Bostonista metrolle.

Pikku-O sai kimmokkeen vaihtaa huoneensa järjestystä siten, että hyllykön selkämys näkyy huoneeseen saavuttaessa. Tämä taas aiheutti hänelle tarpeen maalata se omannäköisekseen. Siinä on nyt maiseman lisäksi kaikki Premier League:n logot.

Nordic Team Dinner meillä oli perjantaina 5. tammikuuta, ja silloin oli helpointa poistua paikalta. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä istuskelemaan johonkin ravintolaan, mutta ajomatkalla T:n mieleen tuli melkein matkan varrella ollut elokuvateatteri. Olimme paikalla klo 19.10. Seuraava alkava elokuva oli 19.30 American Fiction. Autolle pikaisesti löydetyn paikan jälkeen olimme ostamassa lippuja klo 19.20, ja teatterissa juuri sopivasti elokuvan alkaessa. Viihdyttävä se oli, ja hauskasti sijoittui Bostonin seudulle, jopa Newtoniin.

Kuusi lähti ulos ja joulukoristeet ylimääräisiä valoja lukuunottamatta laitettiin pois loppiaisena 6. tammikuuta. Iloinen yllätys tänä vuonna oli se, että kaksiviikkoinen Newtonin järjestämä joulukuusien keräys oli vielä menossa - yleensä keräys alkaa heti joulupäivän jälkeen ja loppuu vuoden ensimmäisen viikon aikana, ennen loppiaista, ja aina ennenkuin meidän kuusemme on ollut valmis poistettavaksi. 

Ensilumi satoi tänä talvena niinkin myöhään kuin 7. tammikuuta. Iso-O sai hyödynnettyä tämän käymällä Westonissa hiihtämässä vain päivä ennen lahtöaan, ja Pikku-O treeneissään pääsemällä viimein aivan oikeasti hiihtämään (7 mailia maanantaina ja 8 mailia tiistaina). Pari päivää näyttikin kivalta. Sitten tuli jälleen melkoinen säärintama rankkasateineen, mikä vei käytännössä kaiken lumen. Myrsky myös peruutti sekä Iso-O:n junamatkan että T:n lentomatkan Washingtoniin - molemmille löytyi kyllä sitten korvaavat. 

Olin varannut molemmille opiskelijoille ihotautilääkäriajat luomien tarkastamista varten. E:n luomet arvioitiiin silmämääräisesti vaarattomiksi. Iso-O:nkin arvioitiin, mutta hän ilmoitti haluavansa päästä yhdesta eroon, ja itselleni yllättäen niin tapahtui saman käynnin aikana. Parin viikon kuluttua kuulemme, onko syytä huoleen.

Molemmat opiskelijat saivat useita kesätyöhakemuksia lähtemään, mikä on kiva ja tarpeen, sillä kahden maan välillä ollessaan he aina ovat hieman vääränlaisia hakijoita. Iso-O:n hassuin hakemus oli kesätyö roudarina. Sitä pystyi hakemaan joko valmiin hakemuslomakkeen tai pelkän sähköpostihakemuksen kautta. Valmiissa lomakkeessa oli monta kohtaa erilaisiin kortteihin ja taitoihin liittyen, ja jokseenkin jokaiseen niistä hän totesi, ettei niitä ole. Hän lopulta laittoi vain sähköpostin, ja hauskaa kyllä se on ainoa, josta kiinnostusta on hänen suuntaansa ollut. Pikku-O:n on vieläkin hankalampi hakea töitä alaikäisenä, mutta yhden sai hänkin liikkeelle.

Kävimme syömässä O'Hara's:issa koko porukalla viimeisenä yhteisenä viikonloppupäivänä ennen opiskelijoiden takaisinmuuttoa. Talo on jälleen hiljentynyt. Paikalla olemme vain minä ja Pikku-O. Jokin kolmesta infektiopöpöstä hyokkäsi ensin Pikku-O:n ja sitten minun kimppuuni, mutta toipumassa olemme.