Hengästyttävät kaksi viikkoa Trumpin presidenttikautta on takana. Määräys toisensa jälkeen on vahvistanut todeksi ne pelot, joita moni edeltävästi kantoi. Ahneus, ihmisten kategorisointi hyviin ja pahoihin, suorat valheet ("alternative facts") jne ovat aiheuttaneet suurta ahdistusta ja pelkoa aivan tavallisten ihmisten keskuudessa. Eikä suinkaan turhaan. Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä kaiken tämän taustalla oleva piilosuunnitelma on. Surullista on, että kyseessä ei ole suinkaan pelkän Yhdysvaltojen ongelma - samanlaista liikehdintää ja mustavalkoista ajattelua on nähtävillä ympäri maailmaa.
Mielenosoituksia on ollut lähes päivittäin. Yhdessä olin mukanakin, sillä maailmanparantajamme Iso-O koki tarpeelliseksi osallistua ja seuraksihan sitä täytyi lähteä. Pelkästään Bostonissa oli 175000, mikä oli yli kaksinkertainen määrä järjestäjien maksimioletuksiin verrattuna ja aiheutti marssin muuttumisen suunnitellusta paraatista paikallaan seisovaksi ihmismassaksi. Onneksi mitään järjestyshäiriöitä ei syntynyt - huonosti olisi käynyt - vaan hyvänmielen tapahtumasta oli kyse.
On vaikea siirtyä kertomaan muista elämäämme liittyvistä asioista, kun jatkuvasti tapahtuu niin paljon maailmaamullistavia asioita. Mutta, arkielämämme on jatkunut suhteellisen muuttumattomana ja hyvä niin.
Varsinaisesta talvesta on lumenpuutteen vuoksi hankala puhua, mutta pakkasella on ainakin öisin käyty ja jonkinlaista talviurheilua päästy kokeilemaan. Aivan paras päivä pitkään aikaan oli murtomaahiihdon harrastaminen pikkupakkasessa. Iso-O oli ensimmäistä kertaa pikkutyttövaiheensa jälkeen hiihtämässä. Pojat eivät päässeet mukaan ollessaan toipilaita pitkän ja sitkeän ylähengitystieinfektionsa johdosta, mikä oli suuri harmi, sillä tuon päivän jälkeen hiihtämään ei ole ollut asiaa. Itselle jäi päivästä valtavan hyvä mieli.
Pikku-O sen sijaan on perheemme ainoa laskettelija tämän vuoden puolella. After school program järjestää vuosittain kuuden kerran laskureissut Nashoba Valley:lle. Kolme kertaa on takana, jo toiset sukset hankittuna (ensimmäisistä lähtivät pohjat irti!!?!?!??), ja mieli iloinen illalla bussilta haettaessa.
Iso-O:lla on näytelmänsä harjoitusloppukiri menossa. Joka päivä koulun jälkeen kuuteen saakka ja seuraava lauantai kokonaan. Ystävänpäivänä pääsemme katsomaan tuotoksen. Ihana on ollut seurata, kuinka mielissään hän on. Hän voisi helposti esittää kaikki roolit ja laulaa laulut. Vielä ei puheroolia kuitenkaan irronnut. Mutta jos joku sairastuu, ei hätää, Iso-O pystyy paikkaamaan.
E:n kanssa on aloitettu uuteen kouluvuoteen suuntautuminen, sillä olemme heränneet siihen todellisuuteen, että edessä olisi siirtyminen High Schooliin (=lukio). Koska lukiovalinnalla on iso merkitys jatkon kannalta, lähtee osa jo tässä vaiheessa yksityiskouluihin preppaamaan itseään seuraavaa askelmaa varten. Melkein järjestäin Harvard, Yale, Brown ja muut Ivy League-yliopistot saavat opiskelijansa näistä yksityiskouluista. Ei se mahdotonta ole public schoolin puoleltakaan, mutta paljon pitää olla itsekuria. No, me olemme myöhässä ajatustemme kanssa joka tapauksessa. Lisäksi E on ollut huomattaman haluton ajattelemaan mitään suurta muutosta. Se ei haittaa, sillä alueemme public High School (Newton South High School) on hyvätasoinen; Yhdysvaltain Rankin-listalla sijalla 600/35000, ja iso osa hänen kavereistaan menee sinne. Seuraavaksi alamme opiskella, mitä kaikkea siellä voi valita. Vanhempainilta on maaliskuussa.
Kävimme katsomassa Hidden Figures-elokuvan hieman nukkavierussa Embassy Cinema-elokuvateatterissa. Sopi kaikille. Historiallisuudestaan huolimatta rotukysymykset ovat jälleen surullisen ajankohtaisia. Kannattaa käydä katsomassa.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Me jäämme odottamaan seuraavaa ravistusta Trumpin puolelta. Monen sanoja lainatakseni:"I am exhausted". Tänään pienen kevennyksen tosielämän parodiaan tarjoaa Super Bowl-peli, jossa jälleen pelaa New England Patriots. Go Pats!
No comments:
Post a Comment