Lomia, juhlia ja arkea

Saako olla kertomatta Trumpista? Olisipa hienoa, ettei täytyisi. Vaan kun koko ajan jotain tapahtuu, millä on epäsuoraa vaikutusta itseemme, niin onhan hänet pidettävä esillä. Viimeisimmät tapahtumat liittyvät Venäjä-yhteyksiin ja niiden salailuun sekä hetken kestäneeseen tuuletteluun sen asian kanssa, että Trump pystyi pitämään tunnin kestoisen puheen siten, että hän pysyi kirjoitetussa. Tai pommi-iskuihin Irakiin, eikun Syyriaan, samanaikaisesti "upean suklaakakkupalan tarjoilun aikana". Tai siihen, että Trumpille on tullut yllätyksenä, kuinka vaikeaa presidentin työ onkaan. Surkuhupaisa Valkoisen talon porukka on tuottanut viihdykettä SNL:lle sekä muille ajankohtaishupailuille. Ohessa muutama hauska linkki Valkoisen talon lehdistöpäälliköstä (SNL Sean Spicer, toinen linkki, Happy Easter). Nauramista vakaville asioille. 

Lunta ja sulamista:
Lumeton alkutalvi muuttui lumiseksi helmi-maaliskuuksi ja edelleen vaihtelevaksi huhtikuuksi. Lapset saivat ensimmäiset lumipäivänsä helmikuun puolivälissä, viimeisen maaliskuun alkupuolella. Vuokraemäntämme kauhuksi jääpuikkoja ilmestyi satamäärin katolle ja seiniin, mikä ei meille ole mikään suuri yllätys, mutta hänelle aina uudelleen ja uudelleen sellainen on. Sen sijaan että hän tiivistäisi talon, maksoi hän kattofirmalle 800 dollaria jäiden sulattamisesta - minkä luonto olisi tehnyt ilmaiseksi vain muutama päivä myöhemmin.

Koulujuttuja ja muuta aktiviteettia:
Vuosittaiset standardoidut MCAS-testit ovat jälleen ajankohtaiset. Pikku-O:n ensimmäiset 3, Iso-O:n ja E:n 2 englanninkoetta ovat takana, matematiikan testit tulossa toukokuussa. E:lla on lisäksi Science-testipäivä jossain vaiheessa. Tulokset testeistä saapuvat vasta syksyllä, ja niiden tarkoitus on ensisijaisesti mitata koulujen tasoa toisiinsa verrattuna ja vasta toissijaisesti kyseisen oppilaan onnistumista.

Iso-O:n päivittäiset näytelmäharjoitukset saivat aikaiseksi hakuringin. Muutaman kerran toin itsekin neljä tyttoä kotiin. E:a hävetti autoni koko niin paljon, että hän lähetti anteeksipyynnön autossaolleelle kaverilleen. Aika hassua. Samaan autoon on sittemmin mahdutettu E, Iso-O ja pari juoksukaveria, ja häpeästä on kai päästy.

Itse näytelmäesitykset olivat varsin hienoja. Orkesterina toimi vain muutaman soittajan yhtye, mutta soittajat olivat normitasoa parempia. Iso-O:lla ei ollut puhe- tai yksinlauluroolia, mutta hän sai oikein hyvää palautetta ohjaajiltaan, ja mikäli ensi vuonna mahdollisuus hänelle tulee, on hänellä varmasti isompi rooli tarjolla.

Näytelmäharjoitukset ovat vaihtuneet "Track and Field"(yleisurheilu)-harjoituksiin. Iso-O ei melkein päässyt mukaan, sillä näytelmäharjoitusten vuoksi hän pystyi osallistumaan ns. "Winter Running"-harjoituksiin vain 50-75%, vaatimus kuudesluokkalaisille oli >75% paikan varmistamiseksi. Mutta onneksi pääsi, sillä ensimmäisissä isoissa kisoissa hän oli E:n kanssa osa voittojoukkuetta, 21 lähikaupungin yläkoulujen joukkueet kisasivat BAA:n järjestämänä juuri ennen Boston Marathonia maalialueella useita eriä ja lopulta "All Stars"-finaalin, jossa molemmat juoksivat - ja voittivat.

Lomailua:
Kaksi lomaakin on viime aikoihin mahtunut. Talvilomalla teimme matkan Lace Placidiin, johon on meiltä noin 5 tunnin ajomatka. Hotelli (Mountain Brook Lodge) oli hieman alkoholisoituneen, selkeästi Trumpia kannattavan veteraanin omistama, mutta puitteiltaan ja aamupalatarjonnaltaan oikein kelvollinen. Whiteface Mountain oli laskukokemuksistamme varmaaan paras. Kelit osuivat kohdalleen, edeltävä lumimyrsky varmisti luonnonlumiset olosuhteet, ja kolme laskupäivää toivat tunteen varsin hyvänmittaisesta reissusta. Ennen lähtöämme kävimme toki tutustumassa myös olympialaisten tapahtumapaikkoihin ja hauskana yksityiskohtana oli suunnilleen samaan aikaan ollut "Miracle on Ice"-vuosipäivä  - Yhdysvallat voitti tuolloin Neuvostoliiton jääkiekon loppuottelussa.

Lasten lopputalviloma kului kotona, mikä sopii heille hyvin. Lumet sulivat vauhdikkaasti, ja yhtenä iltana kävimme jopa grillaamassa Pikku-O:n kaverin kotona, kun ulkolämpotila meni yli +20*C-asteen. Laskiaispullat kuitenkin teimme ja viimein oli aika luopua joulukuusestakin, kaksi kuukautta myöhässä 26.2.

Toinen laskureissumme suuntautui Wild Cat / Mount Washington-alueelle. Hotelli Royalty Inn, jossa olemme olleet muutaman kerran aiemminkin ei tarjoa aamupalaa, mutta sen hieno uima-allas ja sauna korvaavat tämän puutteen. Laskukelit olivat hieman viileät, mutta aurinkoa riitti. Upeaa on myös se, että Pikku-O vihdoin pystyy liikkumaan sisarustensa kanssa kaikilla rinteillä luotettavasti ja pärjää kaikenlaisissa hisseissä ilman vanhemman apua. 

Bostonin vieressä oleva noin Laajavuoren kokoinen laskettelukeskus tarjosi meille kautensa aivan viimeiset laskut 25 dollaria/lippu hintaan. Sillä sai iltapäivän ja yhden rinteen. Mutta aurinko paistoi, t-paita olisi riittänyt varusteeksi ja hissiin ei tarvinnut jonottaa.

E ja T kävivät kevään viimeisillä lumilla Cannonilla, jossa kelit olivat parhaat mahdolliset ja loman alku ei olisi siten parempi voinut olla. Me muut jäimme kotiin, vaihdoimme kukkien mullat ja istutimme luumun, paprikan, tomaatin, ja mangonsiemenet. Viikonloppuna oli jo yllä mainittu E:n ja Iso-O:n juoksutapahtuma, sen juhliminen O'Hara's ravintolassa sekä pääsiäisbrunssi kirkolla. Maanantaina kävimme muutaman tunnin ajan kannustamassa Boston Marathon-juoksijoita, näimme voittajat ja saimme ainakin 10 suomalaisjuoksijaa sekä muutaman ruotsalais-, norjalais-, tanskalais-ja islantilaisjuoksijan reagoimaan suomenlippuihimme. Jee! Loppulomalla olimme joko kotona tai lähiseudulla, Needhamissä keilaamassa ja patikoimassa. Voi ehkä kuulostaa vähän tylsältä, mutta jos lapsilta kysyy, emme tekisi mitään muuta kuin lojuisimme kotona tekemättä juuri mitään.

Erilaisia juhlia:
Elämämme ei ole ollut pelkkää lomaa vaan myos juhlaa. Pikku-O on käynyt monilla syntymäpäiväjuhlilla kiipeilemässä suomalaispojan 8-vuotisjuhlissa, urheilemassa kaverinsa eri palloilulajeja esittelevissä juhlissa sekä Harry Potter-yökyläjuhlissa. E kävi kaverinsa Talian synttäreillä, josta pojat ajettiin pois klo 11, tytöt jatkoivat aamuun. Siellä he katsoivat Titanic-elokuvan ja koittivat erilaisia meikkejä - E:kin. Iso-O vietti kaverisynttärit kotona Marthan, Talian, Tierneyn, Naomin, ja Mian kanssa. Perinteinen ohjelma: kerääntyminen, pizzojen syöminen, karkin ja jätskin syöminen Maleficent-leffan äärella, ja Truth or Dare - peli. Perhesynttäreillä oli hänen lempiruokaansa pastaa sekä jätskikakku.Viimeinen preteen-vuosi on alkanut.

Arkista ja toistuvaa:
No joo. On meillä ollut arkeakin. Oma ihana OnePlus-puhelimeni putosi, ja näyttö meni rikki. Sen korjaaminen on niin kallista, ettei se kannattanut. Jouduin hommaamaan uuden. Nyt minulla on amerikkalainen Motorola, jonka lapset nimesivät Harleyksi. Myös Iso-O:lla on oma uusi puhelin, syntymäpäivälahjaksi hankittu Blue. Vanha hyvin palvellut Nokiamme on nyt kotipuhelimena, käytännössä varapuhelimenamme, mikäli jotain yllättävää sattuu (kuten sattui, kun oma puhelimeni putosi kesken päivystysviikon..).

Arkeen kuuluvat myös suomenkielenopinnot, jotka tapahtuvat nyt joka toinen lauantai noin puolen tunnin ajan. Oheisen linkin kautta olemme harjoitelleet perusteita. Mikäli jollakin on meille parempia vinkkejä, kiitollisena otamme ne vastaan. Innokkuus harjoitteluun on kovin vähäinen, vaikka tarvetta opinnoille on kovasti. Aloitimme kaksoiskonsonanteilla ja diftongeilla, jotka molemmat ovat haastavia. Iso-O:n sanoin:"We are working on it". Sekä E (nyt jo yli kahden vuoden ajan) että Iso-O ovat omatoimisesti alkaneet opiskella ruotsia. Se on mahdollista Duolingon kautta. Harmi, ettei suomenkieli ole. Minä itse aloitin espanjan, mutta en ole ollut yhtä ahkera kuin he.  

Iso-O ja Pikku-O kävivät hammaskuvissa oikomishoitoaan varten. Koska vakuutuksemme kuitenkin jälleen vaihtuu, emme pysty mitään heille suunnittelemaan - syksyyn se jää. Tosin Pikku-O:lta pitänee vetää muutama maitohammas pois. Sitä käymme arvioittamassa ensi viikolla. Rautasuu-E on jatkanut kuukausittaisia käyntejään rautojensäädössä. Hyvin on hän rautoihin tottunut. Ja kun käytännössä ihan kaikilla kavereilla on jossain välissä raudat suussa, ei Iso-O:kaan ole enää ihan niin paljon niitä vastaan.

Boston Collegen uimakoulu on lasten osalta menossa. Isommat ovat tosi hyviä ja Pikku-O:kin on paljon kehittynyt. Hieno homma.

Paastonajan keskiviikkoiltojen yhteiset illalliset kirkolla nyyttikestityyliin, mutta vastuut jakaen antoi meille yhden linssikeiton hinnalla 4 ilmaista päivällistä. Iso helpotus arkeen, kun yhtenä iltana päivällinen on valmiina. Tykkään tästä perinteestä.

Syömisestä puhuen, Iso-O:n täydellinen kasvisruokavalioon siirtyminen on vähentänyt meidän kaikkien lihansyöntiä ja siten sen menekkiä huomattavasti. Ei lainkaan paha juttu. Olen kerännyt linkkejä hyviin resepteihin, ja jaan sen jossain vaiheessa blogissa. Onnistuin jopa tekemään hyvänmakuista tofuruokaa.

Huhtikuu on melkein ohi. Ihmeellistä!