Vascular Neurology Fellowship - viimein ohi

Kävikin niin, etten kirjoittanut lisäkoulutusvuodestani alun jälkeen mitään. Nyt vuosi on ohi; viimeinen päiväni oli 30.6.2017. Oheisen linkin kautta pääset katsomaan vuoteen liittyvän ensimmäisen kirjoitukseni, jossa kävin läpi käytännönjuttuja. Tämän tarkoituksena on koota joitain lisähuomioita sekä itse koulutusvuoteen että sen aikana tapahtuneisiin koulutuspolkuihini liittyen.

Tenttejä
Suomen erikoislääkäritentissä kävin keväällä 2016, ja kirjoitin siitä erikseen aiemmin. Itse erikoislääkäripaperit sain 26.10.2016, mikä oli hauskalla tavalla sama päivämäärä lääkäriksi valmistumiseni kanssa, vain vuosia myöhemmin.

Yhdysvaltalainen, tuhansia dollareita maksanut Board Exam oli syyskuun puolivälissä ja sisälsi noin 400 monivalintatehtavää. Osa tehtävistä olivat helppoja ja käytännönläheisiä, toisten kanssa sai kyllä raapia päätään. Joka vuosi näyttää olevan jokin teema, johon keskitytään. Edellisenä vuonna teema oli genetiikka, minun testini aikaan solukalvon kanavasairaudet. Niissä en ollut parhaimmillani, mutta tentti meni reippaasti läpi. Board Certification tuli vasta kuukausia myöhemmin, muistaakseni joulukuun alussa, mutta päivämääränäni on 12.9.2016.

Tähän viimeiseen koulutusvuoteeni (Vascular Neurology Fellowship) liittyva tentti järjestetään kerran kahdessa vuodessa. Ensimmäinen mahdollisuus suorittaa se on syksyllä 2018. Ilman tenttiäkin voi työskennellä, joten oma tulesuoritusajankohtani tulee olemaan silloin, kun hyvältä tuntuu.

Kliininen työ
Intialaisen Janhavin kanssa yhteistyö sujui hyvin, joskin helposti olin se, joka jousti. Koska hän on luonteeltaan kaiken viimetippaan tai jopa sen yli jättävä ja minä en, tulin tehneeksi yhteiset hommamme useammin kuin olisi ollut oikeudenmukaista. Välimme pysyivät hyvinä näistä pienistä epämiellyttävyyksistä huolimatta, sillä niitä oli onneksi vähän. Janhavi on oikein hyväsydäminen ja avulias henkilö, ja kun sain kaikki toivomani ajat vapaaksi, en kokenut tarpeelliseksi aiheuttaa metelia. Jos pidempään olisimme jatkaneet, olisin niin joutunut tekemään. Hän on nyt palannut UConn-kampukselle Connecticutin Hartfordiin, jossa hän suorittaa vielä kaksi vuotta kestävän Interventional Neuroradiology Fellowshipin. Aivohalvauspuolelle hän taitaa lopulta jäädä vain toimenpiteiden osalta.

Potilastapauksia
En lähde potilastapauksia sen enempää ruotimaan, mutta voinet kuvitella, että tavanomaisin potilas oli juuri sairastunut aivohalvaukseen tai saanut aivoverenvuodon. Pidin lähinnä itseäni varten tukkimiehenkirjanpitoa, joten tiedän osallistuneeni tyypillisen päivystysviikon aikana noin yhteentoista "Stroke Code"-hälytykseen, vastanneeni noin 62 puheluun BIDMC-sairaalalta, 14 soittoon muista sairaaloista, tehneeni keskimäärin kolme videokonsultaatiota, annostellut tPA-liuotuslääkettä kerran, ja mennyt sairaalle trombektomiaa varten keskimäärin kerran kuukaudessa. TCD-tutkimuksia tein keskimäärin 3 kertaa viikossa ja vastaanotin 3 (0-7) poliklinikka potilasta viikossa. Näin 'tavanomaisten' aivohalvausten ja aivoverenvuotojen lisäksi useita selkäydininfarkteja, aivolaskimoiden tukoksia, fistuloita ja olin tekemisissä subaraknoidaalivuotojen kanssa lähinnä TCD-tutkimusten johdosta.

Vuoden aikana hoitokäytäntöihin toi muutoksia DAWN-tutkimustulosten julkistaminen. Koska BIDMC ei ole saanut luotettavaa perfuusiokuvantamismetodia toimimaan, on sopivien potilaiden löytäminen haastavaa. Iso-O:n sanoin:"They are working on it". Kaikkinensa on todettava, että aivohalvauksen hoitokäytännöt ja erityisesti nopeudet ovat vielä huomattavasti Suomen parhaita keskuksia jäljessä. Niin Harvard-sairaalasta kuin kyse onkin.

Tutkimustyötä
Fellowshipiin kuului kirjoittamattomien sääntöjen mukaisesti tutkimustyön tekeminen tai ainakin menossa olevien tutkimusprojektien ja monikeskustutkimusten tukeminen. Viimeksi mainittuihin kuuluivat mm. Defuse 3 sekä iDef, joista molempiin avustin rekrytoimaan potilaita. Fellown vastuulle kuuluivat lisäksi Stroke Databasen (kaikki BIDMC aivohalvaus- ja vuotopotilaat) ylläpito. Stroke Editor Marc Fisherin kanssa kirjoitimme review-artikkelin eteisvärin ja aivohalvauksen uusista tuulista. Se hylättiin JAMA-lehdestä, joten saa nähdä, mihin se lopulta päätyy. Marc Fisherin vastuualueeseen kuuluu kirjoittaa jokaisen Fellow-parin kanssa jotain. Sandeep Kumar halusi meidät koulutusmielessä mukaan oman meta-analyysiinsä. Sekin on vielä ihan vaiheessa. Vapaaehtoisesti autoin aivoverenvuototutkimuksessa määrittämällä vuotojen kokoa, mutta homma jäi osaltani täysin kesken. 

Suuntana erikoislääkäriyys
Kävin haastatteluissa Tufts yliopiston Lahey Clinic:in, UMASS:n ja Brown yliopiston Rhode Island Hospital:in neurologian klinikoissa sekä olin sähköpostitse yhteydessä muutamaan Suomen yliopistosairaalan ylilääkäriin. Kokonaisuuden kannalta oli lopulta paras - kai - jäädä vielä hetkeksi tänne, ja aloitan, mikäli paperiasiat etenevät ilman takapakkeja, syyskuun alussa Lahey Clinic:illä. 

Työn ulkopuolella
Koska olin joka toinen viikko kiinni päivystyshakulaitteessa, ei juurikaan tullut tehtyä mitään erityistä työkavereiden kanssa työn ulkopuolella. Kertaalleen kävin syömässä neurokirurgien kanssa (Omni Parker House). Pöydässäni istuivat saudiarabialainen, venetsuelalainen, japanilainen, kreikkalainen, jostain päin Afrikkaa ja jostain päin Lähi-itää sekä vain yksi syntyperäinen yhdysvaltalainen, joka hänkin on sukujuuriltaan selvästi jostain muualta. Tästä monikulttuurisuudesta täällä tykkään.

Koska meillä ei ollut minkäänlaista valmistumisjuhlaa, vaan itse asiassa Fellow-valmistumista ei virallisesti huomioitu mitenkään muuten kuin antamalla todistukset arkisesti käteen kirjekuoressa, halusivat omat aivohalvauserikoislääkärimme viedä meidät Janhavin kanssa syömään (Eastern Standard). Janhavi joutui tulemaan paikalle hakulaitteen kanssa. Minä sentään sain olla rauhassa. Melkein kaikki (Selim, Lioutas, Fisher, Searls, Kumar, Shehadah sekä Novak ja sihteerimme Christy) saapuivat paikalle. Vain Schlaug ja Caplan puuttuivat. Schlaug oli musiikkikonferenssissa ja Caplan sairaalassa. Hän kuitenkin huomioi meidät rannekelloilla, mikä oli mielestäni aika söpöä.